Puuroa, juhlia ja paketointia

Taivahalle syttyi juuri porkkana ja punajuuri? Niinks se meni?

Josta viisaat Itämaan haukkasivat puolikkaan. Niin se meni.

Kis kis kippurahäntä tuli vastaan netissä. Tai mikä oli ”kissanpoikia pesemään” -pätkä?

Kis, kis kippurahäntä

huomenna mennään Lappeenrantaan

Mitä sinne tekemään?

kissanpoikia pesemään

En kovin hyvin muista tätä. Sen sijaan pihalta muistan leikkiporukoista tämän: ”Mitä tehtäis? Sika pestäis.” Odotin sitä sian pesua jossain määrin tapahtuvaksi vihdoin oikeasti. Ei vain ollut koskaan sikaa lähistöllä.

Ihan kivaa joulupöhinää loppujen lopuksi töissä. Arpajaiset ja ilmainen joululounas (kauhea ruuhka, kaikki olivat toimistolla ja parkkipaikka täynnä) ja kaakaotarjoilu ja sitten otettiin tiimikuva studiossa ja ihailtiin toisten joulupaitoja ja sitten haettiin arpajaispalkintoja ja sitten vielä saatiin joulupukilta oikea lahja. 

Voi jee, nyt kun vihdoin työpaikan vaihdon myötä pääsimme eroon mieheni joka vuosi saamasta liian isosta elintarvikepaketista ja olin siitä helpottunut, ettei tarvitse väkisin keksiä käyttöä kaikelle omituiselle, niin nytpä minun firmani jakaakin meille yhtäkkiä sellaisen! Ekaa kertaa elämässään. Voi persus. Kyllä, olen ilmaisesta lahjasta, että voi persus, koska sen sisällöstä osa ei vaan maistu, ja sitten on ympäristötietoisena / säästäväisenä ihmisenä siinä dilemmassa, että eihän sitä saa elintarvikkeita dumpata roskikseen. Jakaako niitä sitten naapureille ja kavereille, mikä on myös suht noloa, vai mitä. 

Onneksi tämä meidän pakettimme on pienempi kuin se mieheni saama. Oli siellä ihan kivoja maapähkinöitä, hyvänmakuista juustoa, sipsejä sekä hauska kertakäyttöpussi ”lasi viiniä”, jossa on yhden lasin verran valkoviiniä. Joillekin oudoille leipätikuille ja mausteisille korpuille en vaan tahdo keksiä käyttöä. Ehkä ne tarjoillaan seuraavilla synttäreillä yösnäkkinä...

Ja onneksi siellä oli vain yksi esine: puinen pieni juustolauta/leikkuulauta. Elintarvikkeiden kanssa vielä jotenkin pärjää, mutta mieheni paketissa oli aina vähän liikaa turhakkeita. Hollannin tori-sivusto täyttyy firmojen joulujuhlien aikaan roinasta, jota ihmiset kaivavat firman paketeistaan ja yrittävät epätoivoisesti jälleenmyydä.

Joulupaketti kelpasi tyhjänä Jipille.

Ihmisillä oli kyllä töissä hauskoja joulupaitoja, ja jopa luovasti itse kuusennauhalla koristeltuja hökötyksiä. Joillain on sellaisia neuleita, joissa oikein värivalot välkkyvät integroituna paitaan.

Yhdellä opiskelijalla oli mitä hienoin sekopäinen joulukissapaita: siinä kissanpentu (realistisesti valokuvasta photoshopattuna) tonttuhattu päässään ratsastaa dinosauruksen selässä (jolla on myös tonttuhattu) ja tähtäilee konepistoolilla jouluköynnösten ja joulupallojen keskellä. Kävi kateeksi.

Pukeuduin joulukuuseksi. Tai noin suunnilleen.

Minulla oli vain ystävällinen, joulunpunainen kissapaita.

Posti on ollut vähän myöhässä, Hollannin postin sovellus näytti ennakkoskannausta Kodin kuvalehdestä ja joulukortista vaikka kuinka monen päivän ajan, eivätkä ne vieläkään ilmestyneet ovelle. Olivat siis jakelukeskuksessa. Vihdoin tulivat. Jouluruuhka kai. 

Me olemme mieheni kanssa lakanneet lähettämästä joulukortteja, sori siitä, ei ole henkilökohtaista. Meillä on niin paljon touhua ja velvollisuutta marras-joulukuussa kaikkien sukulaisten synttäreineen ja Hollannin sinterklaaseineen joulun lisäksi, että se urakka stressasi kohtuuttomasti ja meinasi katkaista kamelin selän. Ei pysty kaikkeen.

Ruokakaupan itsepalvelukassalla ostin tasan kaksi tuotetta, ja silti jouduin summittaiseen pistokokeeseen. Naureskelin, että vähän on nyt köyhä otanta. Ohjeistus on kai, että myyjä skannaa testinä vähintään viisi eri tuotetta asiakkaan korista, jotta näkee, että kaikki on  piipattu mukaan laskuun. Nyt ei ihan viiteen päästy millään. Ehkä kaksi on erityisen epäilyttävää, koska kuka nyt ostaa muka vain kaksi asiaa, ehkä siellä kassissa on muutakin.

Säkkipimeää ja jatkuva tihkusade. Ällöä. Oli oikein uutisissa, että näin pitkää synkän harmaata, täysin auringotonta jaksoa ei ole nähty yli 30 vuoteen Hollannissa. Täyspilvisiä päiviä peräkkäin ainakin kymmenen, ja ne vaan jatkuvat ja taas uudet harmausennätykset paukkuvat. 

Toisaalta melkein tuntuu, että olen tullut immuuniksi pimeydelle; se vain on, ei voi mitään; se on oletus, ja sitten ollaan kotona koko ilta eikä mennä sinne mustaan. Valokuvissa vuodenaika ja harmaus näkyy siinä, että ”filmirullassa” on pelkkiä kissoja. Ulkona ei ole mitään kuvattavaa ja siellä on rumaa ja yleensä pimeä.

Pakkasin joululahjoja. Kissat osallistuivat syömällä lahjanarua. Kaikkein kiinnostavinta on pyydystää kynsillä narua ja järsiä sitä. Ja yrittää varastaa koko rulla, tai ottaa narun päästä kiinni ja lähteä marssimaan poispäin ja huomata, että naru nykii, koska se onkin kiinni painavassa paketissa. 

Jip makaili papereiden päällä ja suoritti muutaman lahjaesineen nuuskutuksen ja arvioinnin.

Jip ja draamaesitys "surullinen hylje".

Janneke: "Räyh!"

Joku kissa makaa jaloissani öisin edelleen usein. ”En tarvitse painopeittoa, koska jalallani makaa 6 kg + 4 kg kissaa.” Jossain vaiheessa joku marssii takaisin sänkyyn ja asettuu suorastaan poikittain koko painollaan sääreni päälle. Vaikka ajattelen, että ”ihan törkeää, ei mitään käytöstapoja”, niin eniten kuitenkin hymyilen ja huvitun niiden rajattomuudesta. No ole siinä sitten.

”Minäkö muka?”

Illalla täytyy ensin ottaa nokoset sohvalla, jotta jaksaa nukkua yön sängyssä.

Otin jouluasiakseni keitellä pari kertaa riisipuuroa. Ei ole tullut ennen harrastettua. Vain Suomessa (ja kai muissa Pohjoismaissa) se on jouluperinne. Täällä sitä assosiaatiota jouluun ei ole.

Ensin tein puuroa liian vähän, koska pakkauksen ohje lähti siitä, että pieni kulhollinen on yhden henkilön annos. Ei ole. Se oli minun koko illalliseni ja sitä tarvittiin paljon. Siksi miehelleni ei jäänyt yhtään jäljelle. Toisella kerralla tajusin tehdä enemmän, jotta mieheni saa osan kylmänä jälkkärinä. 

Nyt kalpenee Tuomaan markkinoiden trendipuurot.

Hollannissa kuten myös Saksassa lämmin riisipuuro ei ole niin yleistä kuin kylmä riisijälkiruoka (saks. Milchreis), joka on periaatteessa ihan samaa, mutta valmiiksi sokeroitua, ja sitä saa valmiina purkissa ja se syödään kylmänä. Hollannin riisipuurojälkkäri on sen verran juoksevaa velliä, että se valuu tetrapakin nokasta.

Varmistin erikseen, ettei miestäni haittaa, jos teen sellaista tököttiä mihin olen Suomessa tottunut. ”Tee vaan sementtiä, ei se haittaa.”

”Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.” Jip nousi nokosiltaan ja ilmestyi keittiöön kiehnäämään, kun haistoi puuronkeiton. ”Purr purr, saiskos jotain.”

Kissa vääntyy mutkalle, kun innostuu ruoasta.

Janneken hienot joulupotretit: