sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Emäntä emännöi Sinterklaasia


Meillä pidettiin miehen suvun kanssa hollantilainen Sinterklaas-juhla. Se hahmo vastaa ihan Suomen joulupukkia ja tuo säkissä lahjoja lapsille. Ja kyselee, ovatko lapset olleet kilttejä vai tuhmia. 


Yhdessä perinteisessä laulussa Sinterklaas itse, vanha partamies, pääsee ääneen ja kysyy hitaasti möreällä äänellä: ”Onkos täällä tuhmia lapsia?” Hassua, että Suomen pukki kyselee päinvastoin kilttejä. Mieheni pelkäsi lapsena tuota levyn möreää miestä. Siitä taas tulee mieleen Suomen lasten klassikko Mikki-Hiiri merihädässä ja sen ”Oon meripeikko, häärähhähää” -murina, joka traumatisoi monet.


Meidän piirissämme kaikki ovat jo vähintään teinejä, mutta tehdään huviksemme perinteinen yllätyslahjakierros eli jokainen hankkii arpalipun osoittamalle jotain edullista lahjaa. Onneksi toivomuslistat julkistetaan, joten kullekin mieluinen lahja on helppo poimia siitä.


Oikea juhlapäivä on 5.12., mutta me pidimme sen sopivammin perjantaina 6.12. kun kaikki ehtivät hyvin viettämään iltaa. Olin luvannut laittaa ruokaa, kun ihmiset tulisivat myös suoraan töistä tai koulutuksista paikalle nälkäisinä. 


Juhlien järjestäminen ja isommalle ryhmälle kokkaaminen ei ole ollenkaan heiniäni enkä ole siinä hyvä. En joudukaan siihen tilanteeseen usein. Onneksi jostain minulle tuli heti visio erilaisista lämpimistä uunileivistä, joita tekisin valikoiman. Se olisi melko helppoa kokkausta, sen voisin hallita. Joku runsas sekasalaatti oheen. 


Oli hauska keksiä neljä eri lajia leipiä: 1. Perinteinen toast hawaii. 2. Italialainen meno mozzarella-pesto-tomaatilla. 3. Brie-juusto ja pekoni, alle tomaattitapenade. 4. Päärynää ja manchego-juustoa. 



Itselleni olisi sopinut sinihomejuusto päärynän oheen, mutta yleensä vain vähemmistö pitää homejuustoista, joten otin neutraalimman, joka kelpaa kaikille. Ja kaikkiin vielä perusjuustoraasteet päälle.


Kävi kova matematiikan laskeskelu, kuinka paljon leipiä tarvittaisiin, jotta 7 henkeä saavat kukin maistaa kaikkia neljää lajia jos haluavat. Päätin leikata paahtoleivät puoliksi. Jos täytän kaksi peltiä, siihen mahtuu silloin tarpeeksi makuja ja puolikasleipiä kaikille. Eiköhän maha täyty, jos jokainen saa 4-5 puolikasta runsaalla juustolla gratinoituna.


Jälkiruoaksi voisin leipoa banaanikakun ja päätin, että teen myös suomalaisia joulutorttuja. Joulutorttuihin kuuluu se ekstra, että täältä ei saa paistonkestävää hilloa kaupasta ja se pitää itse keitellä kuivatuista luumuista etukäteen.



Koko päivän kyllä valmistelin. Tai no, koko viikon kyllä valmistelin, koska tiistai-iltana jo aloitimme ruokaostokset ja sitten oli päivittäin jotain.


Onneksi minulla oli perjantaina päivä vapaata, koska EMÄNTÄ EMÄNNÖI oikeasti ja leipoi joulutorttuja ja leikkasi salaatteja ja kokosi lämpöleipiä koko päivän. 


Olen aikataulussa. Hyvin menee.

Leivoin banaanikakun edellisiltana. Menin ensin rauhassa suihkuun. Sitten vasta näin reseptin: Paista kakkua 1 tunti. Tunti! Kello tikittää. Ehdinkö edes saada ruoan valmiiksi sen ohessa? Menee myöhään.


Jip nuuski leipoessa, mikä on paras purkki: kaneli, inkivääri vai neilikka. Neilikka kiinnosti eniten. Myös voi kulhossa kiinnosti ja poistin Jipin nenän sieltä.



Joulutorttuja paistaessa löysinkin uunista oikean napin kiertoilmalle... Aloin epäillä symboleita. Että tuollaselle olen sen yleensä laittanut, mutta onko se muka kiertoilma? Read the f**g manual. No niin. Olen siis käyttänyt jotain grillaus-kiertoa muka normaalina kiertoilmana. Ei ihme, että asiat ovat ruskistuneet päältä liian nopeasti. Nyt vasta tajusin oikean asennon.


Joulutortut olivat taas jättimäisiä, koska Hollanti myy vain valmiita, liian isoja taikinaneliöitä. En rupea niitä leikkaamaan pienemmiksi, tai siis mitä sitten tekisin kaikilla reunapaloilla. Hirveä homma jos askartelee ne takaisin takinaksi.





Lämpöleipätehdas. Voitelin, sivelin, leikkasin täytteitä ja ladoin. Ajoissa uuniin, että ehtivät oikein paistua ja gratiinijuusto kunnolla sulaa.






Ihan hyvät bileet oli. Kaikki taisivat virallisen suunnitelman mukaan maistaa jokaista neljää lajia. Olivat kuulemma kaikki hyviä ja jokaisella oli eri lempparinsa. Leivät menivät melkein kaikki, ja ilahduin, että isosta salaattikulhostakin syötiin suurin osa.


Jälkkäreiden ohessa oli myös perinteisiä hollantilaisia piparinappeja, suklaa- ja creme brulee -kuorrutuksella ja ilman.




Kivoja lahja-askarteluja oli taas tehty, oli kärpässientä ja isoa Oreo-keksiä (sama kuin Suomen Domino) ja vanhoja valokuvia liimattuna lahjalaatikkoon. 



Minä sain hienon savupiipun, jossa pienet Zwarte Piet -nuket kiipeilevät - Sinterklaas tulee perinteisesti savupiipusta sisään -, ja savupiipun päällä oli puinen kissareliefi, joka oli maalattu mustavalkoiseksi kissojemme mallin mukaan. Siinä oli ripustuskoukkukin. Jälkeenpäin kirjoitin siihen vielä kissojen nimet ja ripustin sen eteiseen.




Sain ihania Quality Street -karkkeja, joita on kiva saada kerran vuodessa, ja tosi hienon rillikotelon. Aurinkolasieni kotelosta hajosi sarana viimeksi, joten toivoin uutta, jotain värikästä. Siinä on kissoja ja aurinko ja sehän sopii aurinkolaseille siksikin loistavasti. 



Lopuksi menivät ruokalajit sekaisin.


Juhlien jälkeen tiskattiin ja siivottiin ja Janneke nuuski pöydän antimet. Jip, joka oli lymyillyt nurkissa epäluuloisena - se ei pidä vieraista - tuli myös tarkistuskierrokselle jälkikäteen. Janneke uskalsi jo juhlien aikana nuuskutella vieraiden tuomat lahjat ja kassit ja ryömiä jokuseen laukkuunkin sekä keittiön vitriinikaappiin pitämään showta.


Puhdistetulla pöydällä lojuessaan Jip näytti siltä kuin olisi ollut tilanne ”kissalla pöytää pyyhki”.


Janneken jälkitarkastus.

Jip ottaa vallan.

On näköinen.


Hollannissa siirrytään Sinterklaasista sitten heti jouluteemaan salamannopeasti. Mekin laitoimme seuraavaksi punaisen joulupöytäliinan. Paitsi että Jip oli vähän tiellä.






4 kommenttia:

  1. Nam, on kyllä hyvän näköistä sapuskaa, maistuisi varmasti itselleni. Hmm... Ai kyselee Sinterklaaskin tuhmia lapsia? Eikös se perinteisesti ole Krampus, mutta onko se sitten niin, että Krampus ei vaikuta Hollannissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krampus taitaa olla Itävallassa, ja sehän on ihan pelottava pukinsarvinen hirviö. Sinterklaas oli kyllä vanhoissa tarinoissa tiukka: tuhma lapsi sai lahjojen sijaan vitsaa, tai sitten uhattiin laittaa pahat lapset säkkiin ja viedä paluulaivalla pois Espanjaan. Nykyään lastenlauluista sensuroidaan pois noita "saat piiskaa" -kohtia, koska sellainen ei nykyään käy.

      Poista
  2. Oli sinulla aikamoiset kekkerit. Kiinnostavaa, miten hollantilaiset juhlivat Sinterklaasia/ Nikolausta.
    No, Sinterklaas saapuu laivalla Espanjasta ja ehtii vasta joulukuun 6. päivänä tänne Saksaan. Lastentarhoissa/päiväkodeissa ja alakoulussa Nikolaus käväisee tuomassa lapsille namupussin, mutta koteihin se ehtii vasta illansuussa tänne Pfalziin Reinin varrelle tuomaan suklaata, omenia ja mandariineja, joskus jotakin muutakin sälää.
    Saksalai-suomalaisissa perheisä on kaksi juhlaa yhtaikaa sullassa sovussa, lapsille Nikolaus ja aikuisille Suomen itsenäisyyspäivä. Kynttilän ja Suomen lipun viereen laitetaan tonttu ("Nikolaus").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monikulttuurisesti täytyykin välillä vaan rohkeasti sekoittaa perinteet, kun kaikki tapahtuu yhtaikaa. Sinterklaas on juuriltaan ihan sama kuin Nikolaus. Ennen uhattiin kuulemma Saksassakin lapsia niin, että Nikolaus vie säkissä mukanaan tuhmat. Aivan sama meno Hollannissa.

      Poista