Hämähäkkitarinoita ruokalassa

Tietokone teki selväksi, että se on PAKKO päivittää isolla järjestelmäpäivityksellä NYT. Koska yhtäkkiä pakastimen sisältölistamme kertoi, että minulla ei ole enää mahdollisuutta kirjata jaettuun listaan asioita yhteisesti eli lisätä ja poistaa ruokia, ellen sitten tee sekä järjestelmä- että Numbers-päivitystä. No johan nyt on hemmetti. Tämä on katastrofi, jos ei pakastinlistaa saa huoltaa!

Olenkin vältellyt järjestelmäpäivitystä noin kaksi vuotta sillä tuloksella, että se on jo monta pykälää vanhempi kuin mieheni Mac. Ja nyt olikin sitten tarjolla vain aivan uusin juuri tullut nollaversio, niin uusi ettei miehellänikään ollut sitä vielä. No syteen tai saveen, yksi varmuuskopio vielä ja rullaamaan.

Lopulta se oli ihan iisi. Kaikki asetukset ovat tallessa ja kaikki tiedostot heti paikalla. Vain taustakuva piti valita uusiksi ja nyt minulla on jotain meduusoja meressä. Koska Grönlannin jäätikkö oli liian hyinen ja hämärä. Etsin jotain suht rauhallista ja hempeän väristä.

Tein uuden kissavideon viime kuukausien parhaista paloista. Tässä riehutaan paperikasseissa ja pesualtaassa, kootaan palapelejä, syödään kissanruohoa ym.

https://www.youtube.com/watch?v=-TYotdIe5OA 

Töissä katselin viikkomenyytä ja olin ensin sitä mieltä, että ”hyh ei täällä ole mitään hyvää” ja ”öh, sikurivuoka ei pal houkuttele” (engl. chicory, saks. Chicorée, holl. witlof). Mutta lopulta juuri se oli juustogratinoituna kivasti annoskulhossa ja siinä oli myös perunasiivuja ja heti otin sen, ja se olikin mainio kermainen paistos. 

Yksi päivä siellä taas oli oikea mestarikokin taideteos, vohveliraudalla tehty punainen punajuurivohveli ja päällä raejuustoseos ja ohessa salaatti ja viikunapala. Siis oikea tähtiravintolan upeus. Ensin nauroin sille, että punajuurivohveli wtf, ja sitten otin sen. Sehän oli oikein kiva. 

Muotoilin ranskaksi, että ”creation culinaire du cantine”, mutta keksin sen omasta päästäni enkä osaa oikeaa ranskaa.

Yhdellä lounastauolla porukka sai aika monta tarinaa kokoon hämähäkeistä. Joku näytti kännykältään videon kellaristaan. Filmillä hän laittaa käden seinään hämähäkin viereen näyttääkseen, kuinka iso se on. Se oli niitä jättiläisiä joita meilläkin välillä on, hollantilainen ”kotihämähäkki”. 

Kaikenlaista tietoa tuli:

- Tuon kokoiset ovat okei, JOS ne eivät hypi. Jos se hyppää niin sitten on piru merrassa, koska silloin se  on erittäin myrkyllinen laji ulkomailta, muutoin saman näköinen. Ne voivat hypätä kaksi metriä.

- Iik. 

- Meillä oli kerran sellainen oikein hirvittävän iso joku eksoottinen. Tämän kokoinen (näyttää sormilla).

- Hetki, onko toi sen koko mitta jalkoineen, vai vain vartalon mitta?

- Jalkoineen... Eiku tämä oli sen jalan ympärysmitta!

- Aaargh, sitten se oli kyllä mustekala eikä hämähäkki!

- Haha joo.

- Mitä teit tuolle siellä kellarissa?

- Imuroin.

- Mutta se ryömii sieltä takaisin!

- Totta!

- Niin ne sanovat! Että se ei sitä tapa! Varo vaan!

- Meillä kun imuroin valtavan hämiksen, niin sen kuuli, kun se meni siellä putkessa ding ding ding.

- Yök.

- Nyt se asuu siellä pölynimurissa.

- Joo, sillä on house party ja diskopallo pyörii.

Minun klassikkoni:

- Jos valitan miehelle, että katso mikä hämis, niin hän sanoo vain: ”Kah se on Henkka, se maksaa vuokraa.”

- Meilläkin on varmaan joku Mister Frank sitten. Sanoo Hyvää päivä kohta.

Minä taas ilmoitin erittäin tyhmän vitsin, syödessäni chili con carnea:

- Tiedätkö mistä tulee chili con carne?

- En, mistä?

- Chilicon Valleystä.

- Aahahaha. Toi oli kauhee juttu.

- Joo, niin huono että mä vaihdan nyt pöytää.

- Kertokaas muut sitten vaikka joku oma ruokavitsi.

- Ei pysty. Tota ei voi ylittää.

Minulla oli muistilapulla kolmen kohdan lista aiheista, joista piti puhua illalla mieheni kanssa. Se oli: 

- Teepolitiikka 

- Munapolitiikka

- Oliks meillä hääpäivä??

Teepolitiikka viittasi siihen, että siivosin vähän turhia pussiteitä teelaatikosta ja huomasin, että meidän pitäisi yhdistää viimeisiä jämiä joistakin irtoteistä päästäksemme niistä eroon.

Munapolitiikka oli se, että keitin munia tonnikalasalaattiani varten ja muistin, että joskus aiemmin miehelläni oli tapana keittää jonain iltana valmiiksi muutamia munia viikon työeväiksi. Halusin kysyä, miksei hän enää ota keitettyjä munia evääksi ja eikö se olisi vieläkin kätevä lisä.

Meillä tosiaan oli hääpäivä emmekä kumpikaan muistaneet. Minä todellakin kadotan sen numeron aina päästäni. En voi sille mitään. Yksinkertainen ratkaisu: mitä jos kirjaisi sen kalenteriin vihdoin.

Ruska saapuu.

Tein vihdoin kissapiirroksen kissojen kuudesta suositusta asennosta referenssikuvineen: sfinksi, limppu, katkarapu, makkara, patonki, hylje. Limpun ja sfinksin erona ovat eteenpäin ojennetut etukoivet. Katkarapu on paljon käytetty pyöreä nukkuma-asento. Hylkeessä pää lasketaan etutassujen päälle kuin surullinen koira, ja takatassut lepäävät sivuttain lattialla. Makkara syntyy, kun on tasainen pötkö vaikka ikkunalaudalla. Patonki on vielä tätä pidempi ja ohuempi, koska tassut ovat ojennettuina vartalon jatkeeksi. Patonkina voi nukkua selällään tai sivuittain.

Patonki valokuvana.

Töissä menin eläkeinfotilaisuuteen, jota henkilöstöosasto tarjosi. Outoa, ettei tarjolla ollut yhtään hollanninkielistä sessiota, hollantilaisenemmistöiselle yleisölle ja hollantilaiselta työeläkefirmalta. Vain saksaksi ja englanniksi. Joku saksalainen arveli, että se on vain tyhmille saksalaisille, jotka eivät tajua. Mutta sitten olen mielelläni tyhmä saksalainen ja kuuntelen selitykset. 

Eläkefirmalta tulee aika usein sähköpostia, että ”uudistimme verkkosivuja, kirjaudu ja katso mitä uutta” ja ”uudistimme tätä pykälää, kirjaudu ja katso” ja varsinkin ”tämän eläkeyhtiön osti nyt toinen eläkeyhtiö, joten verkkosivu ja sisäänkirjautuminen muuttui”. Ja ”Nyt olemme yhdistäneet kaikki tiedot vanhasta yhtiöstä uuteen, kirjaudu ja katso”. Niin noissa tiedotustilanteissa en yleensä todellakaan jaksa kirjautua ja opiskella itsekseni, mitä siellä nyt on. Joten antakaa minulle vaan tällainen tunnin show ja näyttäkää.

Katsoin, että siinä nyt on Derk Jan ja aikoo kertoa saksaksi; have fun. Varmana saa heittää hyvästi der die das -artikkeleiden oikealle käytölle, ja varsinkin dem ja den. Ne ovat hollantilaisille yhtä hepreaa kuin suomalaisille. Mutta Derk Jan olikin yllättävän hyvä ja sujuva saksan kielessä ja tiesi erikossanastonsa.

Uusi villatakki onkin hyvin lämmin.

Ostin itselleni avaimenperän/laukkukoristeen.

Yhtenä päivänä kissat olivat ”pyydystäneet mustarastaan”. Mieheni viestitti valokuvan, että tällainen lintu löytyi ja kissat leikkivät sillä; onko tämä sun koru? On. Siinä ketjussa on magneettilukko, joten jos sitä kiskoo, niin sen saa kyllä naulakosta irti.

Jip on ensin niin söpö, mutta sitten aukeaa pedon kita haukotukseen.