Oikeaa kyynärpäätäni vihloo välillä, kun nostan sillä vaikka kahvikuppia. Au. En voisi siis mennä oktoberfesteille nostamaan litran kaljatuoppia, jos ei edes pieni vesilasi onnistu.
Ei hätää. Nämä ovat tällaisia viikon kestäviä vaeltavia kremppoja, joita ilmaantuu aina johonkin kohtaan yllättäen, ja jotka paranevat itsestään.
Silloin kun jokin vaiva on päällä, valitan humoristisesti saksalaisille työkavereille paikallisen kielenkäytön mukaan (Ruhrin alue tai Niederrheinin seutu?) Jos esimerkiksi on selkä kipeä, voi sanoa hassusti pelkästään ”Ich hab Rücken” - ”Minulla on selkä”, tarkoittaen että on selkävaivoja. Joten aina vaihtelevasti valitan, että ”minulla on polvi” tai ”minulla on lonkka”.
Arvostin myös kovasti sitä, kun saksalaisen kaupan kassa sanoi ”Mühsam ernährt sich das Eichhörnchen” silloin kun korttimaksuni vihdoin, pitkän odottelun jälkeen, meni läpi. ”Vaivalloisesti kerää orava ravintonsa.” Siis mitä? Mikä orava, missä? Sitä ihmettelisi aika lailla, jos ei tunne lauseen merkitystä. Tunsin sanonnan hyvin, koska työkaverini käyttää sitä säännöllisesti. Suomeksi se olisi ”Hiljaa hyvä tulee”. Aika hassu ja konkreettinen tuollainen oravatarina.
 |
| Jip löytää saksalaisen makkaran. |
Kävin paikallisissa vaatekaupoissa nuuskimassa, josko pari tarpeellista asiaa löytyisi. Kun katselin takkia ja paksua neuletta, oli vieläkin 24 astetta.
Tuli vastaan vihreä takki, lyhyt malli tosin, mutta saman oloinen kuin vanha kulunut vakosamettitakki, jota olen yrittänyt korvata ja heittää pois viimeiset 15 vuotta. Oikein sellainen asiallinen. No se oli ihan pakko ostaa. Kivan raidallisen neuletakinkin löysin.
 |
| Sovituskopissa oli vanha olutmainos. |
Viestitin miehelleni, että kierros on valmis, ja menimme yhdessä terassille jäätelökahville. Täysi auringonpaiste ja kesälämpötila.
Hassua ostaa villaista ja istua hameessa kesäpaahteessa. Siellä näkyikin tällaisia yhdistelmiä kuten että yhdellä pyöräilijällä oli shortsit, mutta pitkä takki. Yhdellä kokonaisella perheellä oli hätätakit varmuuden vuoksi mukana, mutta eihän niitä kuumuudessa tarvittu, joten takit olivat vyötäröllä tai hankalasti kannettavana. On vaikeaa uskoa syyskuun lopulla helteeseen.
 |
| Terdellä. |
 |
| Kesäkukka ja talven villa. |
Myöhemmin hankin myös hameen, jossa oli huomiotaherättävä väriyhdistelmä, turkoosi ja kirkkaanpunainen. Aika upea. Tämä olisi kyllä siisti ja kiva toimistolle. Ohoh, en ole ennen ollut tyyppiä, joka ostaa ”siistin puolihameen toimistolle”, mutta nyt sekin tapahtui. Hameet ovat aika käteviä loppujen lopuksi.
Mietin, mihin puseroon pystyn tämän yhdistämään. Mutta keksinpä siihen yhdisteltäviä puseroita ja asioita omasta vaatekaapista. Löysin korulaatikoista jopa tasan siihen sopivat punaturkoosit kaulahelmet ja punaturkoosit korvakorut! Uskomattomasti sekin outo värikombinaatio solahti sittenkin olemassaoleviin varusteisiin.
Tein vaatekaapin suursiivouksen ja vaihdoin talven neuleet esiin. Jouduin silittämään pinosta tulleita ryppyisiä asioita ja ne olivat kaikki jotain villatakkeja, puuvillaneulepuseroita ja samettihousuja, joiden pesulappu käski silittämään ykkösellä.
Totesin, että ykkönen on ihan kädenlämpöinen. Ei helpolla tule tulosta. Ymmärrän toki, ettei villasekoitetta voi kuumentaa tai tulos on draamaa. Mutta silitysrautaa voisi varmaan koskea kämmenellä ykkösellä eikä tuntuisi missään. Ykkösellä voi silittää mitä vaan. Ykkösellä voi silittää ihmisen.
Ai jaa. Korviani on kutissut kymmenen vuotta ongelmallisesti, ja nyt luin ekaa kertaa, että korvakäytäviin voi laittaa vaikka oliiviöljyä tai kookosöljyä, joka saattaa lieventää kutinaa, jos se johtuu vaikkapa kuivasta ihosta. Rohdoskaupoissa ja apteekeissa myös myydään korvasuihkeita tai -tippoja kutinaa vastaan ja kosteuttamaan ihoa. Tai mahdollisesti voi käyttää jopa kortisonituotteita.
Okei.
Laitoin varovasti vanupuikolla oliiviöljyä ja akuutti kutina lakkasi heti. Tähän asti olen vain kärsinyt ilman mitään keinoja.
 |
| Keskustaa syksyllä. |
 |
| Taskuallakoita alkaa tulla kauppoihin. Onpa siinä ollut mallina meidän Jip. |
 |
| Sieni-intoilijalle. |
Yksi ilta en päässyt suihkuun, koska posti sekoili taas. Mieheni tilasi nimenomaisesti aikatauluttaen, että iso paketti kissanruokaa tulisi perjantaina, jolloin olen kotona etätöissä. No eikä, yhtäkkiä tulee ilmoitus, että se tulee jo torstai-iltana alkaen 17.30. No hitto, en ole edes kotona töistä vielä 17.30 ja lisäksi aioin ajaa eläinkaupan kautta. Se alkaen-aika voi olla mitä vaan lopulta, joten riskeerasin, että vartti kauemmin menee. Ei ollut vielä paketti tullut.
Totesin, että en todellakaan voi a) poistaa kasveja takapihalta enkä b) mennä suihkuun vaikka on hikinen olo, koska juuri silloin voi paketti tulla enkä pääse ovelle tai kuule ovikelloa. Lopulta oli aika kokata eikä posti tullut vieläkään. Varttia vaille yhdeksän tuli mieheni ja syötiin.
Vieläkö se DHL on tulossa oikeasti? On, sovelluksessa lukee, että matkalla. Sitten se tuli jotain puoli kymmeneltä.
Tämä on kuriirien todellisuutta täällä nykyään. Yötä myöten ajavat.
Kissat tekivät viimeksi sen, että ne hyppelivät pyykkihuoneessa ja sitten ne olivat tönäisseet oven lähes kiinni ja olivat siellä loukussa. Eivät ne ovea saa sisäänpäin vedettyä auki. Ihmettelin, kun kukaan ei enää kulje, ja menin katsomaan. Siellä ne istuivat ja ihmettelivät, että mitäs nyt.
Parasta hankkia ovistoppari, joku sellainen hiekalla täytetty kangassäkki vaikka. Tulikin vastaan makaavan kissan muotoinen kankainen ovistoppari. Siinä luki, että tämä on koriste eikä lelu, mutta selitäpä se kissoille, koska yöllä ne olivat jo raahanneet sen huoneesta käytävälle.
 |
| Ei me tehdä mitään. Koskaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti