Euroviisukappaleet esittelyssä

Euroviisut tuloo! Ensi viikolla semifinaalit tiistaina ja torstaina, ja Grande Finale lauantaina 14.5. Fanit ovat jo viikkokausia soittaneet eri maiden ehdokkaita putkeen ja muodostaneet niistä mielipiteensä. Tässä omat esittelyni ja arvioni. Laitoin ne 1. ja 2. semifinaalin esiintymisjärjestykseen, ja lopuksi ne viisi maata, jotka ovat automaattisesti finaalissa. 

Arvioni perustuvat maiden virallisiin videoihin, joista moni on hiottu ja studiossa tuotettu ja vain pieni osa live-esiintymisen nauhoituksia. Joten oikea suora live-esitys voi muuttaa kuvan suurestikin esiintymissuorituksen ja laulutaidon mukaan. Joku hyvä sössii ja joku keskitasolainen onkin yllättävän upea.

Kaikkien videot löytyvät Youtubesta, vaikkapa Eurovision Song Contestin virallisen kanavan listalta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLmWYEDTNOGULG6eg0zgzvRercwqRP6mII

Tai tässä pikapätkinä kaikki 40 kappaletta peräkkäin: https://www.youtube.com/watch?v=nrOaYo3I-9A

Viisusivuilla on esittäjien pientä esittelyä ja myöskin videot käynnistettävissä kunkin artistin sivulta: https://eurovision.tv/event/turin-2022/participants

Kuvituksena Keukenhofin tulppaaneja ja rekvisiittaa sekä muuta sälää.

Tulkinta euroviisuista, palapelin piirros Jan van Haasteren

1. SEMIFINAALI

ALBANIA: Ronela Hajati – Sekret

Kaikenlaista tapahtuu heti. Kuoroa. Kovat rummun lyönnit, joku torvipilli vinkuu etnisesti, sitten noidutaan matalalta mystisesti, englanniksi murtaen. Sitten albaniaa. Loitsuja huudellaan pelottavasti. Kunnes yhtäkkiä käynnistyy taas hempeä balkanbiittinen kertsi. Ja huudetaan korkealta niin maan vimmatusti. Koston jumalatar huutaa ”Rraaa!” Videolla synkkä linna, keskiaikainen kertomus ja seksikkäät itsevarmat naisjoukot twerkkaamassa. Aika sekavaa. Pillimarssi toimii. Voimakas kisojen aloitus, kiintoisa, mutta sekametelisoppa.

LATVIA: Citi Zēni – Eat your salad

Showkappale, mitä funkyä ja swingiä tällainen orkesterointi on, jazzahtavaa, torvisoittimet. Välillä puhutaan ja huudellaan. Valistavat sanat ovat liikaa naiiviutta, ”syö vihanneksia ja pelasta planeetta”, vaikka ne kyllä otetaankin itseironisesti ja kaksi- (tai yksi)mielisin huumoripaloin höystettynä. Sen verran ronskisti, että heti ekasta lauseesta on sensuroitu sana euroviisusääntöjen mukaisesti. Videolla muka kilpailu siitä, kuka kandidaateista voittaa ekologisimmalla elämäntavalla kauniin naisen sydämen. Hupailu ei ihan osu mun makuun. Varmaan reipas orkesteriesitys tulossa, energiaa ja hyväntuulisuutta tässä on riittämiin.

LIETTUA: Monika Liu – Sentimentai

Vanhanaikaista, vanhan pariisilaisen kuuloista hidashumppaa. Liettuaksi. Kaikenlaisia taustainstrumenttien äännähdyksiä ja pling-vingahduksia, jotka tulevat ja menevät liukuen. Pumppailee kuin höyryjuna löysästi eteenpäin. Vaikka kuinka monta kertaa yritän kuunnella ja sitten muistaa tästä jotain, ei onnistu. Tasapaksu melodia. Joitakin tämä eleganssi kiehtoo, minä en opi arvostamaan; tylsistyttää.

SVEITSI: Marius Bear – Boys do cry

Alkaa harkiten sanoja tauottaen. Pianosäestys. Surullinen hidas pianomarssi käynnistelee. Erityisen miellyttävä pehmeä ääni nuorehkolla miehellä ja vanhanaikainen meno, What a wonderful world -assosiaatio, Louis Armstrong-ääni. Disneykuoro hymisee ja viulut, mikä on liian makean rajoilla. Trendikkään miesemansipoiva sanoma ja tunteet. On tässä jotain koskettavaa.

SLOVENIA: LPS – Disko

Hyvin nuoren näköinen bändi ja onkin, laulaja vain 17-vuotias. Sloveniaksi. Diskobiitti alkaa heti, 70-luvun disko kaikkine efekteineen. Bassoa ja torvia. Kotikutoinen laulutyyli ilman spektaakkelia. Yllätyksenä hidastuskohta. Symppis. Virkistävän eleetön ja perusmukavan svengaava, mutta hitusen tylsä.

Disko. Palapelin piirros René Leisink.

UKRAINA: Kalush Orchestra – Stefania

Mieskööri laulaa. Mollissa. Sitten räpätään nopeasti. Ukrainaksi. Huilu ja folkorelaulanta vaihtelevat räpin kanssa. Hyvin surulliset sävelet, vaikka on hiphoppia ja vaikka mitä. Kolmenlaista elementtiä vaihtee: kuorokertsi, räppäys ja huilumelodia, plus joitain väliosia. Eli rakenne on ymmärrettävä, ei liian sekava, vaikka onkin hyvin erilaisia osia peräkkäin. Melankolinen, perushyvä sävellys. 

BULGARIA: Intelligent Music Project – Intention

Rokkia, rumpuja nopeasti, käheä heviääni. Jostain syystä tätä haukutaan, että jotenkin ”yrittävät kovasti rokkia” tai ”iskärokkia” mutta että ei olisi uskottavaa. No on tuolla soittajissa, koskettimissa ja rummuissa, näköjään tosiaan hieman vanhempaa setää. Tämä on tällainen joku 80-luvun rokkikappale, ei se nyt niin huono ole. Korkeintaan vähän vanhanaikainen, mutta ihan sujuva, kuunneltava. Sähkökitarasoolokin on.

ALANKOMAAT: S10 – De diepte

Nimen selitys: hollanniksi S10 on ”S tien” eli laulajattaren oikea etunimi Stien. Ai niin ja titteli: "syvyys". Hidasta rytmiä. Ääni kuulostaa tarinaa kertovalta, koskettaa. Kitaraa. Hollanniksi. Sellainen hiljainen teos, joka alkaa vähitellen vaikuttaa, kun pari kertaa kuuntelee. Siinä on aito melankolia. Kansainväliset kertsit ”tadadaa” ja ”huu haa”. Hienot monipolviset pitkät nuotit loppupuolella. Ei liian yksinkertainen eikä liian monimutkainen. Kelpo popkappale. Ei heti räjäytä pottia ja tajuntaa, mutta lopulta laatuun pääsee kiinni.

MOLDOVA: Zdob și Zdub & Frații Advahov – Trenulețul

Nopeaa haitarihumppaa, paikallista folklorea. Romaniaksi. Liian yksinkertainen ”hey ho let’s go” -kohta. Huutolaulua. Virkistävä vaihtelukappale varmasti, mutta ei minua niin innosta. Käy rasittavaksi monella kuuntelulla. Erottuu kyllä joukosta ja piristää tunnelmaa välissä. Videolla mennään letkajenkkaa pikajunassa. Eiköhän jokainen vuosikerta kuitenkin tarvitse yhden tällaisen pakollisen etno-ilottelun.

PORTUGALI: Maro – Saudade, saudade

Naiset laulavat. Keinuvan valssaavaa, rauhallista. Pitkiä tavuja, erikoisempaa rytmitystä. Sekoitus portugalia ja englantia, mikä ei tässä jotenkin toimi kovin hyvin. Hempeä laulanta, kitaraa, kätten taputusta. Kuten joku sanoo, Portugalin kohdalla palataan aina muutama vuosikymmen takaisin ajassa. Suvantokokohta kisassa, nyt ehtii hengähtää. Hieman liian mitäänsanomaton.

KROATIA: Mia Dimšić – Guilty pleasure

Nainen laulaa kitaran kanssa hempeästi. Viulujen kanssa melodiaa kepeästi. Ilmavan hyppelevä sävellys, aika nopea. Ihan miellyttävä. Singer-songwriter-tyylinen. Minusta nätein kohta on ”In this real life there is no way”. Mutta ihan näppärät melodiat joka osiossa. Keskitason ”ihan kiva”.

TANSKA: Reddi – The show

Pianoballadi, sitten yhtäkkiä alkavat rummut ja muuttuu nopeaksi rokiksi, naisbändin soittamana. 80-luvun kaikuja sävellyksessä ja retrovaatetus: nuoret naiset, joilla 70-80-luvun visuaalisuutta. Iloinen rumpali innoissaan ja sähkökitarasoolo. Melodiaa en pidä kovin onnistuneena, ja laulaminen ehkä liian löysän venyttelevää musiikin raisuuteen nähden. Hauska yhdistelmä kuitenkin. Tässä on ideana paljon potentiaalia, mutta lopputulos ja sävellys jää vähän laimeaksi.

ITÄVALTA: LUM!X feat. Pia Maria – Halo

Häpeilemätön dance-ysärihitti, nopea perusrumpukomppi ja bassolinjat ja ihan hyvät melodiat. Suoraan klubille kelpaava. Nopeimpia tänä vuonna. Laadukasta laulua välissä ja sitten taas humpataan diskossa suoraviivaisesti. Törkeästi tämän kertsi jäi jo päähän soimaan kaikessa simppeliydessään. Laulajan livesuoriutumista vähän jännitetään, meneeköhän puhtaasti lavalla. Lalla lalla laa -kohta menee vähän lapsellisen puolelle, mutta semmoista se eurodance on. Muutoin toimiva.

ISLANTI: Systur – Með hækkandi sól

3 siskosta laulaa ja pikkuveli ilmeisesti soittaa rumpuja. Kantria, hempeitä hyminöitä, lempeää laulua. Laulu toivosta: että synkän talven jälkeen nousee aurinko ja koittaa parempi tulevaisuus. Rauhoittumisen paikka taas kisan keskellä. Joku mulla tökkii tässä. Liian lepsua tai makeaa ehkä. Ei kehity mihinkään. Liian kiltti kappale.

KREIKKA: Amanda Georgiadi Tenfjord – Die together

Alussa pelkkä a capella. Kuulostaa oudolta, siltä kuin ääni olisi työnnetty jonkun masiinan läpi ihmeen kaikuvaksi, mutta efekti saadaankin aikaan miestaustakuorolla. Tauot tyylikeinona, hiljaisuutta lauseiden välissä. Sitten elektroniset pulpahdukset ja rumpukoneet. Paras kohta on oivaltavan hauska tekstin alku: ”I’m in the back seat. You are driving me crazy.” Rauhallinen, balladimainen. Surullista kuten niin moni muu tänä vuonna. Sitten viulutunnetta. Hiljainen taiteellinen kertauskohta. Liian rakkauslässytystä mulle kai. ”Jotenkin muovinen” oli hyvin sanottu, ei onnistu koskettamaan. Ja vierastan synkkää tarinaa: niin epätoivoisen epävarma parisuhde että olisi paras vaan kuolla kupsahtaa ja olla siten ikuisesti yhdessä sillä keinoin. Täh, et oo tosissas.

NORJA: Subwoolfer – Give that wolf a banana

Alkaa normaalisti ja vitsailevin sanoin. Alun ja lopun palat kuulostavat varteenotettavalta musiikilta, muu ei. Alkaa monotoninen selostus ja elektrominimaalisuus. Kuorolaulua, ulvontaa, jonkin verran melodiaa. Laulajat ovat koko ajan naamarien alla ja henkilöllisyys salainen. Kun tietää visuaalit eli naurettavaa ryhmätanssi-hyppimistä naurettavissa keltaisissa susinaamareissa niin ei kiitos mulle. Liian lapsellista älyttömyyttä. Tässähän sanat menevät mm. niin, että susi sanoo ”yam yam yam yam”. Joo. Saa minut vain raivon partaalle yritetyllä huumorillaan ja rumilla huppupäillä naamioidulla hahmoillaan.

ARMENIA: Rosa Linn – Snap

Kantrimainen fiilis ja rytmi. Kuorolaulu kertsissä. Kivat lirutusmelodiat. Onpas kantrimaista humpantahtia ja kitaraa. Reipas, iloisen kuuloinen, vaikka teksti onkin surullinen. Suvereeni eli rennosti laulettu. Todella paljonkin kuorolaulua välissä. Peruspopiksi oikein hyvin sävelletty ja kiinnostava.

2. SEMIFINAALI

SUOMI: The Rasmus – Jezebel

Rokkia. Onks tääki mollissa, on. Melko hidas Rasmukselle. Humppaa eteenpäin jykevästi. Pienet sähkökitarat välissä. Viulutkin vingahtelevat. Menevä, rytmikäs. Taustalauluila paisutettuna tämä on uskottava stadionrock, jota yleisöjoukko voi laulaa mukana. On kertosäkeen laskevassa melodiassa ihan aitoa Rasmukselta kuulostavaa osaa. Hyvät bassot.

ISRAEL: Michael Ben David – I.M

Nykydisko, kukkoilua, biittejä ja kaikuja. Viisumaisia melodioita kertsissä, räppiosuus, ja israelilaisia tahteja instrumentein ja ujelluslauluin. Vähän sekasoppa. Irtonaisia syntikkapulputuksia. Mutta menevä, energinen bilebiisi. Häpeilemätön itserakkaus, ”tiedän olevani upea”. Jos siitä ei ärsyynny, tämä on hauska ja pirteä pala.

Minusta tässä pääsiäiskortissa on euroviisut: yleisö ihastelee värikästä artistia ja överejä lavatemppuja.

SERBIA: Konstrakta – In corpore sano

Alkaa oudoilla kaiuilla. Mieskuuro huutelee väliin. Serbiaksi. ”Miks se sanoo Meghan Markle?” ”Onko tämä nyt eka euroviisu jossa lauletaan pernasta” On. Tämä on tämän vuoden kokonaistaideteos, outo mutta vangitseva. Laulajanaisen kolkko olemus tuo uniikkia tunnelmaa. Lyriikoissa on sanoma, vaikka pinnalta vaikuttaa absurdilta; ainakin kritiikkiä kaupalliselle terveysteollisuudelle, joka käskee ostamaan ihmevoiteen, jotta tulee kaunis tukka ja perna. He hee. Musiikillisesti mikä, omituinen pehmotekno, monotoniaa. Tuli mieleen Neue Deutsche Welle. Latinaa erityisen paljon. Loppulitanian rivi ”Animus tristis in corpore sano” tiivistää sanoman. Hämmentävä, monien inhoama; minä rakastan.

AZERBAIDŽAN: Nadir Rustamli – Fade to black

Mies laulaa. Pianoa. Laulutaitoa. Dramatiikkaa, kovaa ja hiljaa. Tunteellista kertsiä ja viulua, nuotteja alaspäin, eron tuskaa. Kappale tuntuu ehkä liikaa keskeytyvän hiljaisissa kohdissa. Kertsi vanhanaikaisen balladin voimakas ja siinä muistettava liruttelunuotti ylös-alas. Yhteensä sekava kappale. En osta tätä tunteellisuutta, jokin tökkii, pitkästyn.

GEORGIA: Circus Mircus – Lock me in

Alkaa outona funkkina, paloina. Kitaraa ylös ja alas. Falsettikuorotus yhdellä nuotilla on hassu, ja huokailuääniä, kiinnittää ainakin huomiota omituisuudellaan. Kertsi onkin sitten kuin suoraan 90-luvun brittipopista, Blur tai joku, ihan oikeaa musiikkia. Kertosäkeen taustalla on joku jännä toinen kerroskin, jossa syntikka pimputtelee ylös ja alas. Sitten taas joku outo hammondiurku hinkkaa. Humoristista ja hämmentävää. Toistaa erittäin paljon samaa nuottia väliosissa. Bändin nimikin huudetaan pari kertaa. Voisi olla katastrofaalinen resepti jollekin, mutta minä tykkään paketista. Loistava.

MALTA: Emma Muscat – I am what I am

Sormien napsuttelua. Powerballadi, vähän surullinen. Taustakuoroa, poppisbiitti tulee. Gospelkuoro hymisee kaikuna. Tosi perus europoppipaketti, viisumainen viisu, aika gospelmainen. Liian kliseinen Ruotsista tilattu sliipattu mainstreamkappale. Vähän tylsä.

SAN MARINO: Achille Lauro – Stripper

Punkkiva. Laulaja on tatuoitu joka paikasta ja luomivärit silmissä, vanhanajan rebel-punkkarimeininkiä, mutta ehkä kuitenkin sivistynyt korkeakulttuuriversio. Måneskinin jalanjäljissä? Punkkimaisesti lauletaan vinoon ja huudellaan sinnepäin. Tykkään kyllä punkista ja asenteesta, mutta strippaaja-aihe on tunkkainen. Toisaalta mieslaulaja eläytyy tekstin puolesta naisen näkökulmaan. Englanniksi sloganeita italian välissä. Tästä olisi voinut tehdä jonkun vielä paljon paremman tällä tyylillä. Kuitenkin virkistävää.

AUSTRALIA: Sheldon Riley – Not the same

Pianoa. Tunnetta. Mutkikas melodia ja pitkiä taiteellisia nuotteja. Pehmeä biitti tulee mukaan ja jotain viulumaista. Kaikuva kertsi, tunteellinen. Marssiksi yltyy, paasaus, syytös. ”Muuten tuotettu ja laulettu kivasti, mutta unohtivat sitten säveltää tän kappaleen”. Niin, aika fragmentteja peräkkäin, en löydä linjaa. Kappale muuttuu alati. Hyvin taiteellinen sisältäen symbolisen maskinriisunta-performanssin. Henkilökohtaisessa tarinassa on tuska erilaisesta lapsesta autismin kirjolla; kaverit hyljeksivät eikä osannut leikkiä mukana. Mutta komeista laulutaidoista huolimatta en kaipaa neuropsykologia-aiheestakaan just tällaista tuskanhuutoballadia.

KYPROS: Andromache – Ela

Sekoittaa englantia ja kreikkaa. Etnomelodiaa, kreikkalaista balkanbiittimarssia. Surumielinen, laiskan hitaahko. Kertsin nouseva kohta kuulostaa ”hijo de la luna”:n melodialta. Ihan nätti, vähän tylsäksi kertaukseksi käy ehkä. Mutta kaunis ja pehmeä ja miellyttävä.

IRLANTI: Brooke – That's rich

Matala bassorumpukone jyskyttää aika jykevästi. Alku on ihan lupaava, mutta sitten ylpeästi nakellaan niskoja ja haukutaan poikaystävää. Ilmaisu ”that’s rich” on näköjään hyvin spesifi sanonta ja voisi kääntyä suomeksi ehkä vaikka ”ite oot!” ja se onkin laulun aihe; poikaystävä on kelvoton, joten heippa. Teinimäistä bitchiyttä ja syntikan vinkunaa, ”bye bye fool”. Megafonilla vääristetysti välissä julistetaan. Jotenkin minulle epämiellyttävää menoa tällainen haistattelu.

POHJOIS-MAKEDONIA: Andrea – Circles

Matala ääni. Surullista ihmissuhdedraamaa välittyy. Nykybiitti rumpukoneilla, kaikenlaista väpätystä trtrtr ja pumpum. Kevyempiä instrumentteja korkealla vai taustakuoron hyminää. Laadukas ja uskottava yleinen nykypop, ei ihmeellinen mutta ihan jees.

VIRO: Stefan – Hope

Harvoja miehiä, jotka laulavat tänä vuonna tosi matalalta. Ääni on komea, jos livenäkin kuulostaa tältä. Tämä on joku kantriballadi ja westernhumputushumppa, cowboyt ratsastavat ja nahkaruoska soi. Vihelletäänkin. Huutoa heeeey ja taustakuoroa. Sopivasti melodiaa. Tämä saa heti hyvälle tuulelle, vaikka onkin vaan ihan yliamerikkalainen kappale. Hyvin mukanalaulettava.

ROMANIA: WRS – Llámame

Perusjumputus espanjalaismaustein. Espanjaa ja englantia - titteli on espanjaa, ”soita minulle”. Instrumentaalivälin melodia liian tylsä tai tympeän kliseinen. Sensuellin hiljaista kesähittilaulantaa. Kertsin surumielinen melodia miellyttää eniten, mutta sitten se muunnellaan vikalla kerralla jo pois nuotistaan. Keskitason perusmukava holami bebebe.

PUOLA: Ochman – River

Kovaa, dramaattista ja surullista mieslaulua. Nopea biitti tulee mukaan kertsissä aina, sitten marssitaan eteenpäin. Taustakuorokin melankolinen. Viuluja. Voimallinen. No onpas nyt elämäntuskaa ja katumusta, ”all that I’ve done, oh Lord, I’m done”. Kliseisyydestä huolimatta jostain syystä ostan tämän tekstin, epätoivon hetken. On tässä jotain vetoavaa. Ammattimainen laulaja, oopperalaulajan poika, joka osaa tämän kuulemma livenäkin. Melodialtaankin paras tämän vuoden miestuskaballadeista.

MONTENEGRO: Vladana – Breathe

Valssiksi ryhtyy. Ja pumputipum-rummutusvalssiksi. Välissä kuiskaillaan ja on pianoa/viulua. Ooo oo ja käsittämättömät sanat, täh. Hengitys-aiheessa on kuulemma kyse koronaan kuolleista, myös laulajan lähisukulaisista ja sikäli tuskasta. Mutta ketä hän syyttää, että ”it’s unforgivable”. Kovat panokset markkinoinnissa, mimmi on äänittänyt kappaleen myös suomeksi ja italiaksi ja lisää maita seuraa. Mutta silti, vanhanaikaisen dramaattinen kappale, ei minua oikein innosta.

BELGIA: Jérémie Makiese – Miss you

Sensuellia, intiimiä, soulia. R&B-kappale kai kaikkiaan. Ääni nousee korkeuksiin, dynaamisesti huudellen. Laulutaitoa oikein tapetilla ja hyvä ääni. Tulee coolia rumpukonebiittiä ja taustaviulujen rytmiä. Laatua. Gospelkuoroa; moititaan vain liiasta tyylin amerikkalaisuudesta.

RUOTSI: Cornelia Jakobs – Hold me closer

Kehuttu siitä, että Ruotsikin löytää tyypillisistä ylituotetuista kiillotetuista kappaleista ”luonnollisempaan” ja ”epätäydellisempään” saundiin. Ilmavaa poppia. Kiinnostava ääni joka välittää tunteita. Jos ääni haparoikin, se on minusta tahallinen tyylikeino, juurikin tarkoitus vaikuttaa naturellilta. Intiimimmästä alusta kasvaa instrumentein yhä voimallisemmaksi. Tarpeeksi vaihtelua eri osioissa ja kauniita, ei liian yksinkertaisia, melodioita. Kertosäe on rakennettu isoksi ja voimakkaaksi. Tässä on jotain voittajavibaa eli sellaista, että kertsi saa yleisön helposti menemään mukaan ja tunnelmaan. Hitto kun tämä on hyvä. Suomalaiset viisufanit jo hieman pelkäävät, että Ruotsi saattaa voittaa.

TŠEKKI: We Are Domi – Lights off

Pehmeää pulputusta. Elektro-dance. Aika kiva. Vähän vaikeasti muistettava sävellys, mutta onhan tässä kertosäe: ”Tried changing jobs” -kohta muistuttaa jostain hyvästä olemassaolemasta kappaleesta, ja ”Where are you now?” on kai varsinainen kertosäe. Ja mollissa mennään. Vähän turha taukokohta välissä, sitten humppaa taas. Klubimeininkiä. Oikein miellyttävä.

FINAALI - maat aakkosjärjestyksessä

ESPANJA: Chanel – SloMo

Sisältöä nolla, puolialastonta ketkutusta sata, jumputusta sata. Voimisteluesitys ja naiskauneudella myyntiä. Kurvit ja pyllyt esillä. Syvällistä tekstiä: ”Kuvaa minusta video, katso se hidastettuna, hypnoottiset pakarat”. On oikeesti, ”booty hypnotic”. Englantia heitetty espanjan sekaan, mitä jo kritisoitiin kotona Espanjassa. Tyhjänpäiväinen yhden tavun kertsi, vähän tyhmä. Ibizahitti: onhan tämä basso hirveän svengaava tanssikappaleena.

ISO-BRITANNIA: Sam Ryder – Space man

Mies laulaa erittäin korkealta. Kappale löytää rytminsä vähitellen, orgaanisesti. Kuulostaa spontaanisti aika hyvältä. Ehkä hassut sanat, mutta eipä ole liian kliseistä. Jotkut vertaavat spaceman-juttua tietysti Elton Johnin Rocketman-juttuihin, tai David Bowien Life on Marsiin, mutta tässä on kitarat ja rummutus kuin brittien ysärirokkia, ja erittäin selvä kaiku Oasiksesta yhdessä melodian pätkässä. Sopivasti kaunis ja tunteellinen, laulaja on jotenkin symppis. Sinfoniallista taustapaisuttelua. Arvostan, hyvä kappale. Moni on ilahtunut, että Britanniasta tulee pitkästä aikaa jotain oikeasti laadukasta.

ITALIA: Mahmood & Blanco – Brividi

Miesduetto. Vanha tuttu Mahmood (”Soldi”) mukana. Italiaksi. Yhdessä vedetään korkealta falsettina brividiä. Brividi takottaa ”kylmät väreet” tai ”väristyksiä”. Intiimiä rakkautta, siis kuvailtu ”homorakkauskappaleeksi, jonka laulaa toisilleen kaksi todellisuudessa ihan heteroa miestä”. Jännät rytmin rikkovat kohdat eri väleissä lisäävät sävellyksen kiinnostavuutta ja monimuotoisuutta. Sitten taas ihan viuluballadina nätisti ja tunteikkaasti runollisin sanoin. Tykkään.

RANSKA: Alvan & Ahez – Fulenn

Lauletaan bretoniksi. Joka ei huom. ole ranskan murre, vaan vanha kelttiläinen kieli, josta on jämät jäljellä Bretagnen kylissä. Siis sukua kymrille ja iirille. Etnoa ja sitten oikein tukeva teknobiitti, oikein ravetekno, kovin tänä vuonna. Tekstin taustana on vanha saaga naisesta, joka tanssii metsässä salaa yöllä nuotiolla ja ilmaisee vapauttaan. Esityksessäkin tanssitaan tulien äärellä ja manataan, mies rummuttaa. Joku munniharppukin siellä vieteröi. Tässä on potentiaalia ja paljon tykkääjiä. Jotain enemmän olisin toivonut melodioilta, ne ovat aika lässähtävät. Tästä olisi voinut saada kiinnostavammalla melodialla ihan loistavan etnopläjäyksen. 

SAKSA: Malik Harris – Rockstars

Tämä mies osaa laulaa englantia, koska on puoliksi amerikkalainen. Nykyaikainen poppi, jossa tunteita välittävä laulanta. Ihan kiva, kuunneltava. Oho yllätysräppiosuus, vakuuttavasti kertoo ja alkaa oikein turhautuneesti paasata ihan Emineminä, tämä voi olla vangitseva kohta, jos tekee sen livenä hyvin. Muistettavat melodiat. Kunnon veto Saksalta.