Urani telkkarin euroviisujuhlissa

Kerroin vähän aikaa sitten, että olimme menossa katsomaan euroviisujen finaalia tuntemattomaan baariin tuntemattomaan kylään Sassenheimiin tv-kuvausten statisteina. Edustamaan Suomea kansainvälisessä viisufanien joukossa, tv-julkkiksen Paul de Leeuwn ohjelmassa. Näin siinä kävi:

Ajettiin Sassenheimiin. Matkabussiin kerättiin väkeä aseman parkkipaikalla. Tv-tiimillä oli jakaa maiden lippuja. Saatiin 3 kunnon puuvartista kankaista Suomen lippua, joita voi heilutella kädessä ja 1 iso, jonka mieheni sitoi harteilleen.

Olin värjännyt tukkani siniseksi. Päällä perkele-paita ja mukana käsineet, joissa lukee kädestä toiseen osina FIN-LAND. Ja muutoin sinistä vaatetta. Miehelleni olimme netistä hankkineet Finland-lippiksen. Ja mukana tulitikkuaskin muotoiset Suomen lippu -ledikynttilät, joita voi pitää vaikka baarissa pöydällä.

Bussiin tuli tiimejä. Norjalaiset rouvat tulivat. Puhuin heidän kanssaan kouluruotsia. Rouva kertoi opiskelleensa 2 vuotta Sibelius-Akatemiassa ja sanoi joitakin sanoja suomeksi. Oli huilisti.

Australialainen pariskunta tuli taaksemme, jutskattiin jotain. Tuli Puola, Liettua, Ukrainasta 2. Saksalaisia 2 ja sveitsiläisiä 2, he puhuivat saksaa kanssani. Ruotsalaisia naisia tuli viikinkikypärissä 4:kin kappaletta. Serbiaa 2 naista, Espanjaa naisryhmä, 1 Romania. Armenialaisia naisia etnisissä kirjailluissa mekoissa. Moni puhui sujuvaa hollantia tv-tiimin kanssa, mutta eivät kaikki.

Norjalaiset sanoivat, että meillä on sitten terttu banaaneja mukana. Koska Norjalla oli susi-banaanilaulu viisuissa. He aikoivat käyttää banaania mikrofonina, jos heitä haastatellaan. He jakoivat banaanikarkkeja bussissa ja sanoivat minulle suomeksi i:llä ”banaani”.

Katsottiin bussissa tv:stä kisojen alku. Tv-tiimi huusi mikrofoniin ”Hello Europe! Are you ready!” ja kaikki hurrasivat, mutta Europen jälkeen jotkut lisäsivät ”And Australia!”, minäkin huusin sen kovaa ja näytin australialaisia takanani. Sitten tiimi huusi ”Hello Europe AND Australia!”

Viisufinaalin alkuohjelmassa megaorkesteri ja -kuoro lauloi torinolaisella aukiolla ”All we are saying is give peace a chance” ja meidän bussimme lauloi mukana.

Ajettiin keskustaan muutama minuutti. Kuulimme, että asiaan kuuluu yllätys: Sassenheimin kylässä oli baari, joka täytti 40 vuotta, ja Paul halusi ohjelmassaan yllättää sen juhlilla ja tuoda sinne ”koko Euroopan” katsomaan euroviisuja eli meidät. 

Odotettiin sivukujalla salaa, että Paul tulee paikalle. Toinenkin suurjulkkis, komedianäyttelijä ja laulaja Claudia de Breij, tulisi myös ja haastattelisi kulkueen aikana joitakin meistä viisuasioista. Se kulkue olisi kuin Hollannin tv:n ”The Passion” eli musikaalisen pääsiäisohjelman ristisaattue, eli pitäisi kulkea melko hartaana valojutskan perässä. Droonilla kuvattaisiin ylhäältä.

Odottelua sivukujalla.

Sitten lähdetään kadulle kuvattavaksi.

Sivukujalla Ruotsi ja Norja katselivat kännyköistään viisujaan, kuului susien ulinaa. Sveitsin madamilla oli kännykkä, josta hän näytti minulle kiltisti Rasmuksen vetoa, joka tuli just. Huomasin taivaalla täysikuun ja huomautin norjalaisille, että kato, nyt se susi voi ulvoa tuota. Ulvottiin vähäsen. Välistä kulki joku asukasraukka kotiinsa ostoskassein välistämme ja tervehti ystävällisesti (ja ajatteli että WTF).

Sitten ilmaantui valojutska, jota miehet kantoivat, näin vain valkoisen suorakulman sivusta, mutta mieheni sanoi, että se oli sydän, euroviisusydän. Sen perässä lähdimme ryntäämään pitkin katuja. Poliisiauto oli turvaamassa meille tien kadun alussa. Kylän skidit ja asukkaat katsoivat ihmeissään polkupyöriensä kanssa vierestä, että mitä tapahtuu. Norjalaiset näyttivät haastattelijalle banaanimikrofoniaan, että mitäs pidät tästä. Hölkkäsimme sydämen perässä. Huidoin Suomen lipulla takana kulkevia, että tulkaa ripeämmin.

Tältä se näytti tv:ssä droonikuvana.

Norjalaisten banaanit.

Australialaiset haastattelussa.

Suomea ei haastateltu, ottivat vain pari haastattelupalaa. Tultiin kapakalle, mentiin ovesta sisään yllärinä, täytettiin tila. Kolme kameramiestä kuvasi. ”Ottakaa tuolit, levittäytykää”. Se oli ihan pieni ja ahdas baari, osalle ei riittänyt kuin seisomapaikkoja. Kerroin mitään aavistamattomille taviksille, että moi, me ollaan tässä nyt sitten katsomassa viisuja loppuun saakka. 

TV laitettiin viisuille ja lujalle ja alettiin seurata. Porukka lauloi ja taputti mukana eri viisuja ja huusi kannustusta. Oluita tuotiin, tarjoiltiin keittoa, tuli pähkinää ja juustopalaa pöytään.

Baari täynnä.

3 kameramiestä oli hommissa yhteensä.

Äänitystekniikkaa.

TV-kamerat tunkivat välissä. Hirveä hälinä, ei saanut selvää, mikä siellä oli juoni ja mitä tv:seen puhuttiin mikrofoniin. Espanjan esityksen aikana heiluskelin tuolilla ja näyttelin Finland-hanskojani rytmikkäästi suoraan kameraan. Kun tuli Hollanti, kaikki me hoilasimme biisiä hulluna, ja sitä kuvattiin.

Puolan naiselle kehuin, että tykkään Puolan kappaleen melodioista, ja hän ilahtui. Serbiaa rakastettiin, kaikki taputtivat koreografian mukana . Minun olisi pitänyt kyllä kehua Serbian ystävällisille naisille erikseen, että rakastan niiden kappaletta.

Välitauoilla porukka parveili ulkona ja mieheni näki, että nyt voisi saada fanikuvan. Käytiin poseeraamassa sekä Paulin että Claudian kanssa.

Julkkisten kanssa, Paul de Leeuw ja kakkosjuontaja Hans Kesting.

Näyttelijä-laulaja Claudia de Breij.

Baarissa järjestettiin tilaa vielä yhdelle ohjelmanumerolle: 87-vuotias rouva halusi tanssia valssia ja tv-tiimi oli järjestänyt tanssipartneriksi tunnetun vanhan tanssija-koreografin, komeasti puvussa. Claudia lauloi ja kitara säesti ja daamilla oli upea sininen liehuhelmamekko. 

Valssia väliajalla.

Sitten jo purettiinkin kaikki kameratyypit, mitään ei enää kuvattu pisteidenlaskusta. Paul ja Claudia istuivat kavereidensa kanssa pöydässä loppuun saakka.

Onnittelimme ukrainalaisia kun he voittivat, käteltiin. Liettualainen nainen otti heihin useamminkin yhteyttä. Ruotsalaiset häipyivät jo johonkin, kun laulut oli laulettu.

Käsky mennä bussiin, kun lähetys oli lopuillaan. Täysikuu paistoi, australialaisnaisen kanssa siitä vitsailtiin, että nyt voi tulla hulluksi, ja hänen miehensä vitsaili, että täytyy vissiin poistua paikalta ennen kuin käy mitään. Australialaismies analysoi, että oli ehkä pettymys kun Suomi jäi niin loppupäähän ja Hollantikaan ei ollut top-kympissä, mutta totesin, ettei se paljon haittaa kuka saa pisteitä, viisut ovat kuitenkin iso ja iloinen party joka vuosi.

Vilkuteltiin parkkipaikalla, huusin espanjalaisille buenas noches, Norja huusi minulle heippa vaan Suomi. Lähdettiin joskus yhdeltä yöllä, oltiin kotona 3:20.

Nyt saa sitten pelätä, mitä kauheaa tulee Hollannin ykköskanavalta keskiviikkoiltana. 

Hoilotusta.

Lähetyksessä Hollannin ykköskanavalla minua näytetään noin kolmen sekunnin ajan lähikuvassa, kun heiluttelen niitä Finland-hanskojani suoraan kameralle ja heilun viehkosti kappaleen tahtiin. Hehe viehkosti.

3 sekuntia kuuluisuutta.

Kun lauletaan Hollannin esitys koko kapakan kanssa yhdessä, olen joukossa hoilottamassa täysillä.

Vasta koko jaksosta selvisi kokonaiskonsepti. Me tiesimme vain osan juonesta. Jakson ideana on se, että aiemmin päivällä Paul ajaa bussissaan ja valittaa, että joutuu tekemään töitä eikä pääse näkemään viisufinaalia. Käy haastattelupaikoissa ympäri maata ihan muissa teemoissa. Aina välillä hän hoilaa Stienin kappaleen kertosäkeen ”uuu, aa-haa” -kohdan intohimoisesti ja valittaa, että kyllä se esitys pitäisi nähdä. Assistentti Hans pahoittelee, että vielä on töitä tehtävänä, et kyllä ehdi näkemään. 

Yhdestä paikasta he poimivat mukaan sen 87-vuotiaan daamin, joka haluaa tanssia valssin. Kavaljeeri tulee mukaan bussiin ja daamille taiotaan tyllimekko päälle. 

Näytetään videopyyntö Sassenheimin baarin pitäjänaiselta, että eivät pystyneet juhlimaan 40-vuotista taivaltaan koronasulkujen takia ja ehkä Paul voisi tulla juhlistamaan joku kerta. Tästä Paul innostuu jo toivomaan, että siellähän voisi katsoa euroviisuja. Mutta video jatkuu ikävä kyllä niin, että nainen valittelee, että koko Sassenheimin kylässä kukaan ei oikein seuraa viisuja, se ei siellä kiinnosta ihmisiä.

Lopussa kaikki kuroutuu yhteen: Europassion-kulkueen avulla me, kansainväliset euroviisufanit, tuomme Sassenheimin kylään viisuinnostusta. Näkyy, kun meidät laitetaan juoksemaan, koska valosydäntä kantava Paul puuskuttaa, että ”kohta laulaa Stien, vähän vauhtia, pitää ehtiä näkemään!” Sydän asetetaan baarin eteen ja me rynnistämme sisään.

Sydän on saatettu baarin eteen ja porukka tunkee sisään.

Stien laulaa, Paul katsoo hartaana ja johtaa: kaikki yhdessä kertosäettä. Ja koko baari laulaa. Siinä hän sai sen kaipaamansa Stien-hetken. Ja väliajalla tulee valssin tanssi, ja sen jälkeen lauloimme kaikki synttärilaulun, koska daami täytti 88 vuotta keskiyöllä.

Lopussa drooni lentää baarin pihamaalta ja kylän ylle. Niin olemme selvästi tuoneet euroviisun iloa kylään ja juhlat baariin.

Sassenheimin tuore euroviisukulmaus droonikuvana.