torstai 11. helmikuuta 2021

Kunnon tuisku ja hanki Hollannin kaduilla

Olin etähaastattelussa kirjani tiimoilta ja juttu ilmestyi nyt Aamupostin Viikko-liitteessä, joka on erillinen lehti, jota jaetaan ilmaiseksi kansalle mm. Hyvinkäällä ja Riihimäellä. Niin että siellä olen ekalla sisältösivulla isossa valokuvassa. Kannatti äheltää promootiokuvia miehen kanssa satsi varastoon.

Jutun voi lukea näköislehdestä online tästä linkistä. Kertoilen siinä mututuntumalla kansojen eroista.


Juuri pääsin tuossa lehtijutussa sanomaan, että Hollannissa jutellaan spontaanisti puolituttujen ja tuntemattomien ja naapurien kanssa. Niin kävin lounaskävelyllä ja heti tuli naapurinrouva lakaisemaan lumia ja kertoi nähneensä tiklejä ja minä kerroin, että meillä on järripeippoja lintulaudalla. Mainittiin harakat, niitä on kuulemma aina ollut paljon täällä, ja ihmeteltiin, kun ne räksyttävät keskellä yötäkin.

Sitten parin kadun päässä oli nainen raappaamassa autoaan ja alkoi puhua. Sanoin, että on siinä työtä ja hän sanoi olevansa voiton puolella ja ikkunoista näkee jo ja lohdutin, että kyllä se siitä, autokin on jo käynnistynyt hyvin. Hän sanoi välttävänsä muutoin tyhjäkäyntiä, mutta nyt on pakko, ja pitäisi varmaan lapioida vielä renkaiden edestä. Arvelin, että eiköhän tuosta pääse tielle ohjaamaan noinkin, on vain pehmeää lunta edessä. Tietysti on ajettava varovasti ja hitaasti näillä kaduilla, ettei liu’u lumimassassa.

Jutussa mainitsemani pimeä lumeton Hollannin talvi ei ole ollenkaan totta juuri tällä viikolla. Tällainen lumimäärä on aika harvinaista ja varsinkin se, että se pysyy paikallaan yli viikon ajan pakkasessa.

Olimme kävelyllä ja minä levasin liukkailla saappaanpohjillani. Liukastuin sivusuunnassa ja löysin itseni istumasta. Pehmeä lasku lumeen, mutta vasen nilkka ehkä vähäsen venähti, sama nilkka jossa on ollut kiskontaa ja häikkää jo muutaman viikon muutenkin. Halvat karvasaappaani eli teko-uggsit ovat lämpimät ja hyvät kuivassa lumessa ja pitkävarrelliset, mutta varsinkin sivusuunnassa niiden profiilista ei ole yhtään mihinkään. Jalkakäytävä oli vähäsen vino siinä kohdassa ja sinne menin.

Ei ole kyllä ennen näkynyt tällaista kasaa ikkunalla.
 



Puiston kanat olivat taas karanneet aidan yli.


Suomalaiset ilmiöt. Lunta tuiskuaa katoilta pöllynä tuulessa, on se aika komeaa nähdä täällä. Satoi lisääkin lunta koko maanantain. Sitä tuli su-ma-yönä aika hyvä kerros, piti tosissaan tehdä lumityöt jalkakäytävällä sekä takapihalle raivata polku, jotta pääsen lintulaudalle.

Ja takaovi jumittui jo kinokseen kun sitä avasi, alalaita laahasi lumen päällä. Tuuli oli kasannut sitä tosiaan eri paikkoihin valleiksi. Etuoven kynnyksellä pakkaslumen kinos pyrkimässä sisään. Oven alaosassa liimaantuneena puuterilumen kerros. Pihaoven urissa jäämakkaroita.

Jouduin tekemään lumityöt 3 kertaa pyrypäivänä. Huomasin, ettei minulla ole sen lajin lihaksia. Selkäfilee alkoi heti jomoilla.

Ja mieskin vaan kuvaa ja antaa mun tehdä hommat.



On valtavan kaunista minun silmääni, kun lunta leijailee ja puut on kuorrutettu valkoisella. Pyryn jälkeen on rauhallisempaa lumen leijailua luvassa, vähitellen kova tuuli tyyntyy. Tulee seesteinen talvisää.

Saa sitten nähdä, mitä pihakasveistani on jäljellä tämän jälkeen. Heiveröiset taipuivat taas lumitaakan alle, kun se aluksi muuttui vesisateesta lumeksi eli oli tarttuvaa nuoskaa. Toisaalta ehkä lumikerros suojelee niitä -13 asteen yöpakkasten vaikutuksilta.

Hollantilaiset lumessa


Hollantilaisten lumisuhtautumiseen ne päivitykset, että tosi järkevää oli se, että Utrechtissä ja Amsterdamissa ja Leidenissä suljettiin kanavia veneliikenteeltä ihan sen takia, jotta vesi pysyisi tyynenä pakkaspäivät ja siihen pääsisi muodostumaan jäätä rauhassa. Jotta viikon lopulla siinä olisi tukeva kerros ja ihmiset pääsisivät jäälle luistelemaan. 

Voi kuinka iloinen ajatus. Kohta saadaan kuvia luistelevista amsterdamilaisista kuin keskiaikaisessa maalauksessa ikään.



Kelkkamäkiä oli löydetty kautta maan, näytettiin uutisissa. Kyllä ne joitain mäkiä sitten löysivät eri puistoista ja metsiköistä näköjään, jotkut pystyivät jopa lumilautailemaan kotimaassa pienen pätkän. Toisia vedettiin auton perässä pulkalla tai lumilaudalla. Amsterdamissa oli poliisi leikkinyt lumisotaa kansalaisten kanssa. Ja yöllä oli joku kuvannut, kun poliisiauto veti ympyrää keskellä risteystä lumessa huvikseen liukuen.

Ja täällä on sittenkin murtsikkahiihtoa! Toisin kuin viimeksi väitin. Amsterdamissa kuvattiin nainen hiihtämässä kaduilla. Ja outdoor-yrittäjä kertoi, että hänellä on suksia ja monoja vuokrattavana ja tekee ladun mailleen, missä pääsee vetämään kierroksen.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa


Autioteillä ja moottoriteillä täällä ei lumeen tunneta muuta keinoa kuin suola. Aina tonneittain sitä suolaa. Joka on asuinkaduilla haitallista linnuille, koirien tassuille ja pihojen kaikille kasveille ja maaperälle. Naapuritkin heittävät suolaa purkista kysymättä myös meidän eteemme jalkakäytävälle.

Muutaman miinusasteen alle suola ei vaikuta enää. Tai mikä pahinta, se vaikuttaa vain puoliksi, sulattaa lunta, tekee siitä märkää ja sitten taas jäätä, jolloin on vaarallisen liukas kova jääkerros tuloksena. Paljon parempi tulisi kun antaisi sen tamppaantuneen lumen vain olla. Mutta selitä tätä nyt näille.


Hollantilainen haluaa aina, vaikka olisi metri lunta, nähdä sen mustan asfaltin sieltä alta eli poistaa ihan kaiken tieltä ja jalkakäytävältä, vaikka se olisi käytännössä mahdotonta. Auraus- ja suolauspalvelun tarkoituksena oli virallisesti saada kaikki autotiet ”mustiksi” eli joka hitunen jäätä ja lunta pois. Suola toimii silloin, jos tulee päivän räntä, mutta se ei toimi, jos tulee kaksi viikkoa -10 niin kuin nyt. Mutta eiväthän ne sitä tajua.

Moottoritiellä olikin nyt sitten jotain liukkaita jääkansia, jotka aiheuttavat ojaanajoja ja joita sulatellaan jollain erikoismasiinalla vaikeasti, koska ”jos näillä pakkasilla lunta sulaa tielle niin siitä muodostuu tällainen paha jäälaatta...” Niin, miksiköhän kummassa se sulaa kovassa pakkasessa? Sen teidän suolan takia! Olette itse aiheuttaneet sen jääkannen. Onko tämä oikeasti vieläkin se paras keino?

Linnut


Piha on aivan täynnä lintuja, jotka syövät siemeniä. Ihan kaikki talvehtivat peipot ja viherpeipot ovat löytäneet meidän pihaan. Mustarastaitakin ilmestyi vielä toinen koiras tutun lisäksi. Ja järripeippojen invaasio! Ensin niitä oli nolla. Sitten näkyi 1. Seuraavana päivänä niitä oli tavallisten peippojen seassa jo 2 ja pari päivää myöhemmin ainakin 5.

Harakat ja naakat kävivät lumituiskussa syömässä aika paljonkin, yleensä ne löytävät muuta kadulta. Mutta nyt eivät voi linnut kaivaa maaperästä mitään, ei hangen läpi pääse. Kaikki turkinkyyhkytkin olivat meillä, kökkivät pakkasviimassa surkeina palleroina aidalla rivissä, pää aivan höyhenissä.

Aidalla on surkeita turkinkyyhkyjä.

Järripeippoja ja tavallispeippoja.


Linnut erottuvat hyvin valkoisessa hangessa. Valtava vipinä. Suosion takia siementä kuluu nyt tosi paljon. Kävin varmaan 4 kertaa päivässä kippaamassa uutta varastoa lintulautaan, siiloon ja maahan ja se syötiin heti loppuun. Ennen tätä mietin, että kauheaa kun tuota siementä on niin monta kiloa laarissa, millä mä nämä saan käytettyä ennen kuin kevät tulee. No hyvin saan, jos tällä viikolla kulutus on viisinkertaista.


Järripeippoja, peippoja ja varpusia.

Taas joku pelästytti lentoon.

Mustarastasnaaras.

Hulinaa!

Sepelkyyhkyjen kokoontumisajot.

Tuolla on kyllä niin hassuja tilanteita. Harakka kiljuu, koska tappelee toisen harakan kanssa. Harakka yritti laskeutua katon reunalle, mutta se ei ollutkaan katto, vaan irrallinen lumireuna. Harakka pullahti lumikerroksen läpi alas, räpisteli hulluna ja pelästytti 30 pikkulintua ilmaan sillä showlla. Viherpeipot ovat aggressiivisimpia, ajavat muut pois. Varpunen tosin uskaltaa yllätyshyökkäyksellä haastaa sen, laskeutuu täysillä niskaan ruokasiilolle. Peippo sanoo kovaa ”fink!” ja joskus kaikki pelästyvät sitäkin ja pyrähtävät pois. Peippo juo nyppimällä lunta pensaan päältä, näin sen livenä. Järripeippo patsastelee kukkaruukun päällä, missä on täydellinen pyöreä moukku lunta kasvin hattuna.

Tässäkin yksi selittää siivet levällään.

Harakka ja sepelkyyhky tappeli, en tiedä kumpi voitti.


Tein videonkin tipuista (linkki tässä). Toisaalta tiput näkyvät kerrankin hyvin lumessa, mutta toisaalta ihan paskalaatuinen video, epätarkka kännykällä kuvattu ja osin kaihdinten välistä. Vihaan meidän kaihtimia, haluaisin repiä ne alas samantien, aina saan raidallisen kuvan kun yritän ikkunan läpi filmata jotain eläintä nopeasti. Näistä kaihtimista puhutaan vielä miehen kanssa &&7%€()#” ilmeisesti. No näkee siitä videosta lumen määrän, tuiskuamista ja yleistä lintutrafiikkia, ja laitoin tunnelmamusaa taustaksi.


Kaikki kiinni


Lumitalvi lopetti ne viimeisetkin toiminnot Hollannissa: alakoulujen piti avata, mutteivät avanneetkaan, koska on lunta. Ravintolat ovat kiinni, mutta toimittavathan ne kotiin, paitsi etteivät toimitakaan, koska kaduilla on lunta. Supermarketteihin ei pääse 20.45 jälkeen, koska on ulkonaliikkumiskielto, mutta voihan sieltä tilata kotiovellekin, hups ei voikaan, koska tuolla on lunta. Kaupat ovat kaikki kiinni, mutta voithan tilata online pakettina, hups, postit ja kuriirit eivät ajakaan, koska tuolla on lunta.

Käytännössä kyllä talvi nyt vähäsen lopetti minunkin autoiluni.  Se on lumikinoksen alla ihan kokonaan. Ja minulla on kesärenkaat ja meidän katujamme ei ole aurattu.


 

Kaunis talvisää


Se aurinkoinen kaunis talvi tuli pyryn jälkeen. Pikkukatuja ei aurata ja niissä on hieno valkoinen täydellinen kerros, jonka päällä autot ajavat hiljalleen. Kato ny, toimii se.

Auton jäljessä pakkaslumi on tamppautunut sileäksi niin että se heijastaa ja loistaa valkoisena peilinä. Muistan ilmiön Suomesta.




Joku kissa on kulkenut ohueksi kolatussa lumessa jalkakäytävällä; eivät ne kaikki pelkää lunta ja kylmää.


Huomasin, että etuoven polulle on tiivistynyt harmaata jäätä; hakkasin sitä metallisilla puutarhavälineillä paloiksi.

Auringon voima näkyy eli vaikka on -5 astetta, huomasin, että kinos autoni päällä alkaa murtua. Siitä oli tullut liikkuva laatta, ainakin aurinkoisemmalla puolella autoa, ja tartuin tilaisuuteen ja työnsin lumimassat pois auton päältä.


Kadunpuoleisella katolla on tuiskuttanut kunnon kinos yläkerran ikkunoiden eteen. Kun alkaa sulaa, ei kannata olla katon lipan alla, sillä se voi rysähtää sieltä kerralla alas. Sitten on lapioitava, jos sieltä tulee lumi- ja jääkökkäreitä kasaksi oven eteen.


Tuolla on alimpana massiivinern harmaa jäälaatta, hmm.


Ensin odotetaan viikonlopuksi luisteluryntäystä, ja sen jälkeen alkaa plussan ja miinuksen vaihtelu. Oletan, että sulavaa loskaa ja uudestaan jäätyvää ainesta on odotettavissa koko ensi viikon. Meillä lumimassaa ainakin on huomattavan paljon, ei se heti poistu. Ja pitää sitten varoa niitä katoilta putoilevia kerroksia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti