perjantai 11. joulukuuta 2020

Kirjan viimeinen puristus


Eihän se niin mennyt, että jumit loppuisivat ja asiat alkaisivat kaikki sujua, kuten viimeksi jo erehdyin luulemaan. Oli vielä hyvin tärkeä paketti odotettavana eli kirjani mallikappale, jonka tarkistaisin, hyväksyisin ja sitten kirja voitaisiin julkaista.

Ei, ei, ei. Kahden viikon epätoivoisen odottelun jälkeen soitin valmistajalle ja selvisi, että lähetys on ollut jo lähes kaksi viikkoa matkalla. Se oli juuttunut kuriirin lajittelukeskukseen pyörimään ympyrää. Siihen saatiin liikettä vain tekemällä tutkintapyyntö.

Turhautumisen huippu. Miksei minulle suoda, että se kirja ilmestyisi? Miksi minua kiusataan näin monta kertaa ja miksi siinä näkyy olevan joku ylitsepääsemätön este, että saisin tämän kirjan julki koskaan? Johtuuko kaikki minusta? Mitä teen väärin? Varsinkin on ihan idioottimaista, että joku täysin turha kuriiri saa päättää kirjani kohtalosta, siitä, milloin se ilmestyy koko Suomen markkinoille. Että se teillä on käsissänne ja sen pilaatte. Te ette tiedä, kuinka tärkeä tämä paketti on.

Miksi aina silloin, kun jotain elintärkeää tapahtuu, se on lopulta kiinni jostain kuriirista ja sen kyvystä viedä paketteja perille?

Umpikujaa ja noidankehää paketin liikkeissä.


Täysi epätoivo iski. Miten minun koko unelmani ja suunnitelmani voi olla taas palasina, tuhansina palasina? Teenkö minä tämän itselleni? Onko tämä symbolista? Että vielä tämän kidutuksen ja megakärsivällisyyden osoituksen jälkeenkin joudun odottamaan vielä lisää taas tuntemattoman ajan. Eikö tämä painajainen lopu koskaan?

Illalla ulisin miehelleni, että miten voi joku paskakuriiri päättää mun elämästä ja miten niin mä olen sellaisen armoilla ja miten niin mä en oikeastaan itse päätä yhtään mistään mun elämässä vaan aina joku muu taho päättää mun puolesta asioiden kulun ja VITTU MITÄ TURHAA PASKAA koko pakettijuttu ja mä haluaisin nyt murhata jonkun, nyt haluaisin oikeasti murhata jonkun, mieluiten jonkun DHL:ltä.

Mieheni luki netistä ääneen paketin seurantaa ja siellä oli yhtäkkiä, että ”pakettia toimitetaan tänään... paketti on löytynyt inventaariossa... paketti ei tänään ehtinyt jakelukierrokselle....... paketti toimitetaan huomenna oikeasti...” Minä vain hyperventiloin, että en usko, en usko mihinkään enää, en usko mihinkään hyvään maailmassa enää, koska minut on jo täysin petetty.


No. Sitten se paketti oikeasti tuli heti seuraavana päivänä. Mutta myöhästyihän se aivan absurdisti ja turhaan lähes kaksi viikkoa, kaksi raastavaa odotuksen viikkoa.

Tottakai päänsärky ja migreeni alkoi saman tien stressistä ja kriisistä. Kun laitoin kirjan todellakin julkaisuun, ei paljon ollut juhlatunnelmaa, koska taistelin migreeniä ja väsymystä vastaan.

Minä sanon vaan: Hermoromahduskin olisi hauskempi kokea, jos ei siihenkin liittyisi migreeniä kärsittäväksi! Kaiken päälle sietämätön kokovartalojomo. Milloin saisin kokea ja käsitellä edes tunteeni rauhassa ilman että päänsärky vie taas kaiken huomion!

Nyt tapahtuu sitten paljon, mitä pidän silmällä. Kirja ilmestyy yhä uusiin myyntikanaviin ja on jo ainakin kolmessa verkkokaupassa, joihin löytyy linkit tästä edellisestä blogiartikkelista. Ja sitten odotan e-kirjan valmistumista. Itse hoidan markkinoinnin eli levittelen tietoa somessa siellä täällä relevanteille ryhmille.

Hahaha, tietysti valmiista kirjasta löytyi yksi tavutusvirhe. Tavutus oli tekstin tasauksen takia pakko tehdä automaattisesti ja sitten käydä tarkistamassa usealta tuhannelta riviltä ja korjata käsin ne virheet, jotka tietokoneohjelma tekee, kuten laittaa tavuviivan kaksoisvokaalin keskelle. Yhtä sellaista en ollut huomannut. Mutta se on ihan normaalia. Vaikka olisi oikolukenut kaiken 57 kertaa ajatuksella, siellä on aina jotain.

Päivitän kirjailijasivulleni tuoreeltaan kaikki uudet linkit myyntipaikoista sekä infoan, kun e-kirja on valmis. Ajantasaiset uutiset kirjan saatavuudesta löytyvät siis helposti aina kirjailijasivultani liisarauhakoski.net.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti