Saariloma Hollannissa: karitsoja ja pyöräilyä Terschellingillä

Terschelling on pitkulainen saari Hollannin edustalla ja kuuluu Vattimeren saarten rivistöön. Vattimeri on Pohjanmeren rannikonläheinen osio, joka on matalaa ja hiekkasärkkäistä ja jossa vuorovesi vaikuttaa luontoon ja kulkureitteihin radikaalisti.

Vattimeren suurimmat saaret ovat suosittuja kotimaan matkakohteita hollantilaisille. Saksalaisetkin ovat ne löytäneet. Siellä voi lomailla merellisessä tunnelmassa ja vaikkapa pyöräillä. Vattimeri on myös tunnettu lintujen välilaskupaikka kevät- ja syysmuutolla ja siellä voi milloin tahansa tarkkailla monia vesilintuja ja kahlaajia.

Texel, Vlieland, Ameland, Terschelling ja Schiermonnikoog kuuluvat mahdollisuuksiin. Kaikille saarille ei päästetä moottoriajoneuvoja.

Veneilijät ovat asia erikseen, Vattimerellä liikkuu paljon perinneveneitä, purjeveneitä ja moottoriveneitä ja niillä on varmasti mukava seilailla saarille ja rantautua kylän satamaan.

Joillekin pikkusaarille ja särkille pääsee laskuvedellä kävelemään helposti, mutta nousuvedellä sitä jää vangiksi saareen, jos ei ole venettä saatavilla.

Silloin on odotettava 6 tuntia. Nousuvesi on korkeimmillaan 2 kertaa vuorokaudessa eli 12 tunnin välein. Ja tasan korkeimman kohdan välissä on laskuvesi matalimmillaan, myös 2 kertaa vuorokaudessa eli 12 tunnin välein. Jos osaa, voisi tässä kohtaa kaivaa takataskusta käsitteet ”vuoksi” ja ”luode”. 6 tunnissa tilanne aina vaihtuu peilikuvakseen.

Mutta ennen kuin ilahtuu, että simppeliä, sittenhän voi aina suunnitella päivän ja aktiviteetit sen mukaan, että klo 14 on nousuvesi korkeimmillaan - höps, ei ole. Lukujärjestys vaeltaa vähitellen muutama minuutti kerrallaan ja siksi viikosta ja kuukaudesta riippuen se korkein ja matalin huippu voi osua mille tunnille tahansa. Se täytyy yksilöllisesti tarkistaa taulukosta, jos haluaa tietää.

Haluan tässä esitellä parhaat kuvat ja yksityiskohdat reissustamme Terschellingin saarelle vuonna 2012. Kamera oli huonohko tuolloin muinaisina aikoina. Mutta tunnelma välittyy.

Lautta lähtee Harlingenista. Se oli mukava ja kaunis kesäinen satamakaupunki.

Vanhaa ja uutta Harlingenissa. Taustalla yksi Terschellingin lautoista.

Pakko myös mainita Friisinmaan hulvattomin kylä Sexbierum, jonka ohi ajettiin.

Laivan kannella oli hauskaa seurata matkaa, lokkeja ja hylkeitä hiekkasärkillä. Lautta meni siksakkia matalikkojen välistä kauan ja hartaasti. On vain yksi toimiva, tarpeeksi syvä väylä isolle lautalle.

Kylät saarella ovat suloisen pieniä, tiet kapeita, matkat lyhyitä. Kaikki pyöräilevät ja pyörävuokraamoja on kaikkialla. Valtava pyöräliikenne.

Terschellingillä on oma lippu.

Luottamusta pikkukylissä: sulkemisajan jälkeen voi ottaa tästä lehden ja maksaa tunkemalla kolikot kaupan postiluukusta.

Oltiin ensin länsirannalla (miks tää kuulostaa Palestiinalta?) joka on avomerelle, Pohjanmerelle päin. Valtavan laaja ja leveä hiekka-aava ja meren kohina ja rantaan tyrskyävät aallot, simpukat, rakkolevän palat. Hieno hiekka, dyynit ja heinä.

Batman?

Sitten oltiin itärannalla, joka on patotien takana, siellä voi pyöräillä ja kävellä ja sillä puolen näkee mantereen horisontissa ja on matalaa Vattimeren aluetta. Sinne mennään portista, joka estää eläinten kulun, ja padon ruohorinteet ovat täynnä lammasperheitä.

Kalatiira lekuttelee ja tekee syöksyjä veteen ja nappaa hopeaisen kalan; yhtäkkiä 50 hanhea alkaa kaakattaa ja nousee ryhmittyminä padon takaa niityltä ja lentää matalalla yli. Lammas repii ruohoa raps-raps. Meriharakka ja erilaiset sirrit kipittävät. Kalalokki rääkäisee ja naurulokki kylpee pintavedessä.

Lammasalueen portti.

West-Terschellingin kylän suloisilla kujasilla kalakaupat ja kahvilat ovat koristelleet julkisivunsa kauniilla puisilla käsinmaalatuilla kylteillä, kivoilla väreillä, harkituilla yksityiskohdilla. Ravintoloissa niin nätin värisiä ränsistyneeseen tyyliin maalattuja tuoleja ja penkkejä.

Idyllinen merielämä näkyy, kirjavat veneet satamassa, kirkkaanväriset poijut rivissä rannikkovahdin poijuvarikolla, sukellusseuran merenpohjasta löytämät aarteet niityllä rantabulevardilla: simpukoituneita ankkureita, ruostuneita tykkejä, laivan osia.

Soutukilpailuun tuli Harlingenista kymmenittäin soutujoukkueitten veneitä (40 km matka soutaen!)

Varattiin veneretki särkille, katsomaan hylkeitä. Hyljelaivalta nähtiin, kuinka ne makasivat hiekalla laskuveden aikaan, sata hyljettä, aikuisia ja poikasia, kellimässä yhtenä ryhmänä.

Täällä on siistiä, kauniisti laitetut puutarhat, hauskoja koristeluksia tonteilla, ravintolat ja snäkkibaarit kohteliaita ja hyvin toimivia. Tasokasta, eikä kumminkaan kallista.

Taitaa olla parasta vuokrata pyörät ja tehdä, mitä tuhat muutakin tekevät: pyöräillä.

Pyöräilyä vuokrapyörillä. Karitsa nuoleskeli polkupyörän takaheijastinta uteliaisuuksissaan.

Ääks, karitsa syö pyörän!

Aurinko poltti naaman ja käden, yhyy yhyy. Itketään täällä saarella ilman after sunia ja hattua. Ostan sitten joka lomapaikassa aurinkohatun, koska olen liian tyhmä ottamaan edellistä olemassaolevaa kokoelmaa mukaan. Kotona laitetaan naama ämpärilliseen jäävettä tai aloe vera -geeliä, sen verran se hehkuu ja kiristää. Apua.

Täällä paistaa aina aurinko, myös silloin kun säätiedotus sanoo, että olisi pilvistä. Etsi nyt maailmasta toinen paikka, jossa sää on aina parempi kuin kerrotaan.

Kiehtovaa tämä maan ja veden välinen alue. Loputonta aavaa, jossa hiekat ja lätäköt vaihtelevat.

Olimme saarella 3 yötä hotellissa, joka oli pieni perheyritys. Söimme hyvin ravintoloissa, ja katsomista riitti.

Saarella oli mukavaa ja erikoinen, omanlaisensa kiehtova tunnelma, matalan veden päässä, näköetäisyydellä mantereesta. Oiva lomakohde, ehdottomasti.