Texelillä on 7 kylää ja yhteensä 14000 asukasta. Lampaita on enemmän kuin ihmisiä, eli ainakin 14000. Ja sitten on noin 14000 saksalaista turistia...
Nämä lomahelmet eli Hollannin Vattimeren saaret ovat tuttuja lähinnä Hollannin kotimaanmatkailijoille ja saksalaisille; muille jääneet aika pimentoon.
Texelin omalla murteella nimi lausutaan oikeastaan ”Tessel”, mutta ks-ääntämys elää sen rinnalla ja turistien keskuudessa nyt ainakin.
Etukäteen jo tuntui, että onko 3 yötä liian vähän. Kun siinä on vain 2 kokonaista päivää. Siellä varmaan riittäisi katsomista pidempäänkin. Ensin ei tiedä saaresta mitään, sitten lukee pari vinkkijuttua, ja jopa onkin lista täynnä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja nähdä.
Lauttamatka kestää vain 20 minuuttia. Lippu ostettiin etukäteen netistä, silloin pääsee rekkarilla samantien läpi puomista. Mutta kuulemma se lipunmyyntikoppi satamassakin on ihan sutjakka.
TESO on lauttayhtiö, lyhennetty sanoista ”Texels Eigen Stoomboot Onderneming” eli ”Texelin Oma Höyrylaiva Yritys”. Pitäisikö valittaa, ettei se ollutkaan höyrylaiva.
Näinä aikoina autoilijoita pyydetään pysymään auton sisällä lauttamatkan ajan. Jos poistuu vaikka vessaan, pitää laittaa suusuojus päälle.
 |
| Elikkä näin. |
Onneksi lautta ajaa koko ajan ja koko päivän. Sinne vaan jonoon Den Helderin satamassa. Ei edes pysty valitsemaan, millä vuorolla haluaa mennä; päivä ja aika on vapaa. Se ottaa hyvin paljon stressiä pois pitkästä ajomatkasta, että mitä jos juututaan ruuhkaan eikä ehditä satamaan.
Sellaiset kauhuskenariot tulevat silti päähän tietysti, että varmaan se ajaa just laiturista kun tullaan paikalle ja joudutaan odottamaan tunti. Mutta mennessä oli sen verran ruuhkapäivä, että myös kakkoslautta oli käytössä ja se ajoikin joka puoles tunti.
Siitä vaan kaistalle, puomi aukeaa automaattisesti tunnistettuaan rekisterikilven, ja sitten ramppia ylös. Kurvataan siihen lautan perän lastauslaiturille niin digikyltissä lukee isolla: ”Seuraava lähtö 14:00. Kello on nyt 13:59:40.” Ja sekunnit juoksevat: 41, 42, 43... Siitä noin 10 sekunnin päästä oltiin ajettu peräluukun yli ja päästy autokannelle jonon jatkoksi. Miehet näyttivät siellä viittoillen, mille kaistalle mennä.
Eli noin 10 sekuntia ennen laivan lähtöä ehdittiin sisään. Voi räkänauru.
Niin tasaisesti se ajoi, ettei tuntenut yhtään, milloin liikutaan. Minulla oli tietenkin taas vessahätä, joten laitoin sen kuuluisan suusuojuksen naamaan ja lähdin käytävälle. Sieltä sain pari kuvaa pyöreästä ikkunasta nopeasti merelle päin.
Luukku auki ja satamaan. Laituri muuttui samantien maantieksi pohjoiseen. Pinkki kukkapelto nähtiin.
Meillä oli hotelli Den Burgissa. Useimmat turistit kai ovat rantakylä De Koogissa, mutta siellä ei ollut mitään enää vapaana, paitsi hiton kallista. Sama se on, missä on, autolla on kymmenessä minuutissa jokaisessa eri kylässä kuitenkin.
Den Burg on keskellä saarta ja ”pääkaupunki” mutta siellä on lähinnä paikallisia ja rauhallista ja siellä sulkevat paikat ja ravintolat aiemmin kuin De Koogissa, jossa ne turistit vilisevät.
Parastahan tuolla on syödä muutenkin rantapaviljongeissa Pohjanmeren rannalla eli länsipuolella, niin saa ne dyyninäkymät ja meret samalla. Ne ovat kivoja ja hyviä ravintoloita kuitenkin.
Lounaalle lähimpään rantapaviljonkiin, joita on koko rivi Pohjanmeren hiekkarannalla. Siellä sai Flammkuchenin ja oli oikein kivaa tunnelmaa terassilla.
Parkkipaikalta piti kävellä rantaa kohti betonilaattateitä mäki alas ja mäki ylös ja dyynien välistä, oli heinää ja islantimainen kukkulainen varvikkoinen alue. Vieressä camping, jossa oli tarjolla mm. glamping-telttoja eli oikein isoja perhemajoituksen kokoisia pysyviä telttoja terasseineen, ja asuntovaunupaikkoja dyynikukkuloiden välissä pusikoissa.
Ranta oli loistava, hiekkaa ja aavaa, paljon tilaa, loputon. Mökkeröissä rantatuoleja ja tarvikkeita vuokrattavissa. Leijan lennättäjiä, auringonpalvojia, pallonpelaajia, koiran juoksuttajia, pikkulapset vedessä pärskimässä. Leijalautailijoita aalloissa.
Tuumattiin ohjelmaa siinä lounaan ääressä. Oltiin otettu pyörälaukut mukaan aikeena vuokrata pyörät ainakin yhdeksi päiväksi, koska Texel = pyöräily. Mutta kun ruvettiin ynnäämään kaikkea sitä, mitä haluttiin ehdottomasti nähdä, huomattiin, että päivät täyttyvät ihan siitä. Autollahan se on suhattava etelään ja pohjoiseen, itään ja länteen. Nähtävyydet ovat joka puolella saarta eikä meillä riitä aika, jos aletaan sotkea pyörällä jotain pikkulenkkejä. Pyörällä päästään A:sta B:hen, mutta kun halutaan nähdä myös C, D, E ja F ja senkin jälkeen vielä lisää.
Saari on ”pieni”, mutta hitosti tekemistä ja nähtävää. Joten otettiin järki käteen. Nyt iskee pelkkä FOMO jos yritetään ahtaa hissuksiin pyöräilyä tähän vielä johonkin väliin. Pyöräily olisi kiva, jos olisi kokonainen viikko aikaa, tai sitten seuraavalla kerralla kun on nähty ne highlightsit jo kaikki ja saatu rastit ruutuun.
 |
| Koko Vattimeri on Unescon maailmanperintöä. |
Ja kun nähtiin niitä pyöräilijöitä pyöräteillä, niin kyllähän ne ajavat siellä myös loputtomien aavojen läpi, peltojen keskeltä, autotien viertä, kilometrikaupalla luotisuoraa polkua, ja siinä menee aika tylsän maiseman katseluun arvokasta aikaa, junnaamalla sitä samaa. Padon päällä rantaa tai pellon keskellä ilman vaihtelua. Ovat ne etäisyydet sittenkin aikamoiset, jos pyörällä on liikkeellä.
Sitäpaitsi jos me ajettaisiin pyörällä, me pysähdyttäisiin joka lampaan kohdalle pusimaan ja oltaisiin edetty päivässä 2 km.
Mitä siellä sitten piti nähdä? Lampola, hyljehoitola Ecomare, kalastajakylä Oudeschild, veneretki sieltä käsin, eteläkärjen hiekka-aavat, lintualue De Slufter, Pohjanmeren hiekkarannat, pohjoiskärjen majakka, turistikylä De Koog, Vattimeren patonäkymät itärannikolla, pienlentokonekenttä ja sen laskuvarjohyppääjät, ja kaikki lampaat.
 |
| Paikallinen olut on tietysti myös nähtävyys. Useisiin pienpanimoihin pääsisi kierrokselle joinain päivinä. |
Hotelli oli vanha valkoinen rakennus ja huone hirveän vanha ja hämärä, ihan naurettavat ikivanhat säästölamput. Siellä haistoi kosteuden ja mahdollisesti homeen sekä jonkun hirveän tunkkaisen kemikaalin, jolla ne ovat varmaan yrittäneet poistaa hometta. Hyi hitto. Tuli refleksi avata ikkuna heti ammolleen, jotta saa siellä happea. Kokolattiamatto oli ällön tuntuinen, ties mitä siihen oli tiivistynyt.
Kylppäri oli myös sellainen kostea, jossa tuuletin muka hurisee kun on valo päällä, mutta se ei vaikuta mitään. Pienenä kompensaationa kylpyamme oli poreamme, siinä oli suuttimet ja kerran käytettiin. Tosin megakosteusongelma seurauksena siitäkin.
Kyllä siellä siivottiin ja joka päivä sai uudet pyyhkeet ja petauksen, mutta se oli vain vanha ja rapistunut, kulunut loppuun koko huone. Onneksi kuitenkin pystyin nukkumaan ilman oireita ja allergioita.
Sellaiset tyypilliset tädit työntekijöinä, maalaismaisen ronskit osittain. Ei palvelussa ollut mitään vikaa. Keittiö ja ravintolatilat olivat oikein hyvät ja siistit. Huone oli se huonoin kohta koko hotellissa.
Aamiaista sai pöytiin, sai valita kolmesta vaihtoehdosta lapulla: perinteinen, englantilainen tai terveys. Siinä sitten jaeltiin ”sä saat mun tän sämpylän, mä en jaksa kuin yhden leipäsiivun; mulla on juustoviipalekin tarjota”. Terveysaamupalakin oli hyvä, tuli avokadoleipä tuorejuustolla ja hummukseen dipattavia kasviksia ja sienimunakas.
Käytiin De Koog katsastamassa, siellä oli sellaista shopping streetiä tosiaan, turistikauppoja ja vaatteita ja kivoja terasseja.
 |
| Vähän värikkäämpi Lidl. |
Kalastajakylä Oudeschild, itärannalla, on myös action-keskus, joka pitää nähdä. Upeita salkoruusuja siellä ja söpöjä pikkutalojen pihoja. Kaikkea yksityismyyntiä: puukoristeita talon edessä pöydällä, että osta tästä ajopuusta tehty kynttilänjalka 5 eurolla ja laita rahat lippaaseen / postilaatikkoon. Yksi kyltti mainosti puupupujen kera, että takapihalla on kesypupuja myynnissä. Useilla oli joku vanha kanuuna pihan koristeena.
 |
| Hehe, Moskova 2500 km. |
 |
| Pupuja myytävänä. |
 |
| Tykki pihalla, normaali koriste? |
Satama oli ihan söpö, pari ravintolaa, vanha pakkahuone, kiertoajelulaiva, eri kokoisia moottoriveneitä, vanha purjevene, useita kioskeja, jotka mainostavat hyljeretkiä tai muita veneretkiä.
 |
| Myllyssä Texelin oma lippu. |
Vähän kauempana turistikauppojen takana olivat rivissä varsinaiset isommat kalastusveneet.
 |
| Pari hippikauppaa. |
Taivaalla pärisi ja joku teki taitolento-luuppeja vanhalla kaksitasolla. Nähtiin myös laskuvarjohyppääjiä. Olin kuullut, että täällä on koko ajan laskuvarjohyppäys käynnissä ja touhua voi katsella lähietäisyydeltä lentokentän laidalla.
Päädyttiinkin sitten kentälle, kun ajettiin majakalle illalla. Ai tässä on tämä. Koko ajan nousi koneita ja pudotti 4 laskuvarjohyppääjää, yksin tai tandem, ja voi seurata kun he tuuli köysissä suhisten laskeutuivat kiertäen tasan osoitetulle paikalle. Se vanha kaksitaso oli parkissa ja paljon yksimoottorisia koneita. Täällä on tarjolla myös lentokierroksia turisteille.
 |
Thanks but no thanks.
|
Punainen majakka on saaren pohjoiskärjessä ja sen edessä on hiekka-aavaa, jonka takana näkyy jo heti Vlieland, seuraava saari.
Mentiin rantaan kävelylle ja siinä oli varoituskyltti, että ”juoksuhiekkaa”. Ja meressä vaarallinen virta ja uiminen kielletty. Siinä sekoittuukin Vattimeren ja Pohjanmeren puoli, joten se aina kiskoo eri suuntiin ymmärrettävästi.
 |
Drijfzand - juoksuhiekkaa
|
Mutta että juoksuhiekkaa. Siitä tuli Aku Ankka -olo. Että sieltä tuttu, mutta en livenä koskaan ole missään törmännyt. No ei haluaisi upota siihen. Miltäköhän se näyttää päältäpäin? Ja mitä sitten, jos astuu väärin?
Uskallettiin silti edetä rantalinjaan varovasti. Ja dyyneillä näkyi kaniineja ja monta koloa.
 |
Pupuja!
|
Alkoi olla myöhä ja mentiin illalliselle rantapaviljongin terassille. Jotenkin teki mieli punajuurta, kun näin feta-punajuurisalaatin menyyssä.
Sää oli aika hyvä, tai siis useimman aikaa liiankin aurinkoinen. Hirvittävä kirkkaus silmissä veden äärellä ja aina suojautuminen auringolta pakollista. Aurinkolasit olivat kovassa käytössä.
Toisaalta aurinko paahtoi kuumuutta, mutta usein oli yhtäkkiä kylmä, kun oli varjossa, tai kylmässä tuulessa, tai muuten vaan ilta, tai tulikin pilvistä ja jo alkoi hytisyttää. Tuntui, että siellä ei ollut kultaista keskitietä ollenkaan, vaan joko kuuma tai kylmä, vaihdellen. Hyvä, että oli tuulitakki, koska se tarvittiin kylmyyttä vastaan kyllä usein.
Todettiin, että täällä voi harrastaa hyvin jännittäviä asioita. Laskuvarjohyppyjä ja lentämistä; katamaraanipurjeveneen ohjaamista; leijalautailua. Jollain rannalla on blokart eli tuulen viemää, nelipyöräinen kärry jossa istutaan ja jossa on purje kuin surffilaudassa ja tuuli vie hirveää vauhtia hiekkarantaa pitkin.
Illalla varasin tietokoneella retkiä seuraaviksi päiviksi. Ecomaren, katkaravun kalastusreissun 2 tuntia kalastajalaivalla, ja lampolan. Näistä lisää jatko-osissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti