Sananen rajoista, Ruotsista, mellakoista, ritareista, kuntosalista, musiikista ym.

Nyt on lehden mukaan Ruotsi vihainen ja katkera Suomelle, kun matkustelu pidetään vielä rajoitettuna, vaikka Suomi avaa rajat moneen muuhun lähimaahan.

No saavat olla katkeria myös Hollannille sitten, koska Hollanti aikoo availla rajoja moneen suuntaan, mutta nimenomaan ruotsalaiset eivät ole tervetulleita toistaiseksi.

Hollantilaisessa huumoriohjelmassa haluttiin tehdä ruotsalaisille selväksi, että eivät nyt vielä saa tulla Hollantiin, laulamalla hollantilaisen 2 Unlimitedin ysäridancehitti No Limits ”ruotsiksi”. Kaivettiin studioon jopa alkuperäinen laulajatar. Sanathan menevät ”No no, no no no no, no no no...” jne. Ruotsiksi sitten ”nø nø, nø nø nø nø...” ja muutoin sovellettu teksti. Koska Hollannissa kuvitellaan, että kielestä tulee ruotsia, kun jokaisen o:n muuttaa ø:ksi. Kukaan ei huomaa, ettei koko ruotsin kielessä ole ø-kirjainta.

Muutoin Hollannin suunnitelmissa oli Suomi kartalla valkoinen eli ”ei vielä tietoa, päätös tulee myöhemmin.” No niin tulee Suomenkin päätös Hollannin suhteen. Ei tule mitään EU:n yrityksestä avata koko Schengen 15.6.

Hollannin rajoituskartalla Tanska sen sijaan näytetään kategoriassa, että ”joo voi matkustaa”, mutta eihän sinne huolita yhtäkään hollantilaista koko kesänä.

Jos joku maa päättää jotain niin täytyy aina katsoa se toinenkin suunta: mitä se kohdemaa on päättänyt kenestäkin. Tämä on aika sekavaa.

Toinen Ruotsi-juttu

Tajusin telkkarista hassun. Hollantilainen haastattelija oli Tukholmassa t-paitakaupassa, joka myi myös tällä niiden valtionvirologi Anders Tegnellin kuvalla varustettuja paitoja. Hänhän on joillekin suuri sankari, jonka potrettia tatuoidaan ihoon. (Vaikka alkaakin nyt myöntää, ettei ehkä ollut 100% oikealla linjalla.)

Paidoissa ylistettiin Tegnelliä eri konseptein, ja yksi jäi mietityttämään. Siinä Tegnell oli kuvattu ritarin kypärän alla ja siinä oli tietty mottolause, joka tuntui tutulta. ”Kaikki valta Tegnellille, vapauttajallemme.”

Hetki, hetki... Astrid Lindgrenin kirja nyt kyseessä. Missä oli ritari... Mio, poikani Mio, ei, siinä oli Ritari Kaamo, se oli eri juttu... On se Veljeni, Leijonamieli, siinä oli salasana, joka piti lausua niin pääsi portista: ”Kaikki valta xxx:lle, meidän vapauttajallemme.”

Mikä siinä kirjassa sen hallitsijan nimi oli... Ahhaaa, se oli Tengil! ”Kaikki valta Tengilille, meidän vapauttajallemme.” Tengil, Tegnell... joku keksinyt yhdistää sen Lindgrenin kirjaan, jonka eittämättä moni ruotsalainen tuntee.

Tosin sankarin palvonta ei tässä konseptissa ihan osu kohdalleen, koska se Tengil oli hirveä hirmuhallitsija, joka oli valloittanut kylän ja jakeli kuolemantuomioita kansalaisille, jotka eivät totelleet mielivaltaisia käskyjä ja sortoa ja alistuneet palvomaan Tengiliä ehdoitta.

Saksaksi salasana.

Tietenkään huono hollantilainen reportteri ei ollut lukenut yleissivistävää kirjallisuutta eli Lindgrenin tärkeimpiä, eikä tuntenut assosiaatiota.

Katsoin kirjahyllyäni ja hetkeksi järkytyin, että omistan Veljeni, Leijonamielen vain saksaksi enkä ollenkaan suomeksi. Miten tässä näin kävi? Taisi olla ahkeran kirjastonkävijän kohtalo: ajattelin aina, että ”kyllähän ne kirjat saa yhä uudestaan milloin vaan lainaksi kirjastosta”. No ei saakaan suomeksi täältä nyt.

Mitä opin tänään?

Sen, että tuossa sadan metrin päässä meiltä keskellä asuinkorttelia laiduntavat eläimet ovat mufloneita. Talojen takana skeittiparkin kupeessa pihamaalla asuvat sarvipäät. Olen joka kerta ihmetellyt, mitä nämä ovat, kun eivät ne lampaitakaan ole, ei näy villaa. Lyhyt ruskea turkki. Mutta vuohiksi liian isoja.

Selvitin netistä. Sikäli helppoa, koska minulla oli jo valmiiksi päässä aavistus ja sana mufloni. Se tarvitsi vain varmistaa. Se on eräänlainen villilammas, lampaan esiäiti.

Mufloni.

Minulla on useinkin näitä aavistuksia, että en tunnista jotain, mutta toisaalta tiedän kyllä, minkä lajin kuvaa etsiä netistä ensimmäisenä, ja sitten se on juuri se. Tiedostamaton tieto, vaikka luulen etten tiedä.

Näillä elukoilla on vähän erikoinen energia. Nämä ovat jotenkin ynseämpiä kuin lampaat, joista huokuu lempeys. Nämä ovat jotenkin kovempia ja hurjempia olemukseltaan. Vuohi taas on tosi kepeä ja liikkuvainen ja lähestyttävän suloinen. Muflonit pitävät jotenkin etäisyyttä. Sellainen on mufloni.

Myös sen opin, että Kodin Kuvalehti on lakannut kokonaan tulemasta minulle, koska heillä oli ohjelmistopäivitys ja sen myötä osoitteeni on hajonnut puutteelliseksi tilaajatiedoissa. Ei tule perille pelkällä kadunnimellä, ei. Nyt sieltä pitäisi tulla edelliset 3 numeroa perään ja tämä on testi sille, toimiiko se kirjeposti Suomesta sittenkin ja millä aikavälillä.

Kuntosali ulkona

Kävin kuntosalilla niiden ulkoteltassa, jonne pääsee ajanvarauksella tunniksi. Nyt syyskuuta on varhennettu eli hallitus salliikin niiden avaavan sisätiloissa 1.7. Raahaavat sitten laitteet takaisin.

Ei siellä kaikkia laitteita ollut, mutta kyllä siellä hikoilemaan pääsee. Oli oikein kajarit popmusiikkia varten, ja sateella siellä on sateensuojassa katoksen alla. Seinämät pystytetty festivaaliaidoista, ettei kadulta tuijoteta suoraan kuntoilijoita.

Joka käytön jälkeen pyydetään putsaamaan kahvat tai mihin nyt koskee, sitä varten on suihkepulloja ja paperirullaa, mutta se on jotain akryylipuhdistusainetta eikä siis edes iholle sopivaa desinfiointia. Kiva sitten olla koko ajan kädet jossain muoviputs-aineessa, ne kuivuvat siitäkin.

Ja tietysti pukuhuoneet ovat kiinni ja ajat sinne urheiluvaatteissa ja takaisin hikisenä samoissa vaatteissa. Kuntoilusovellus ei siellä myöskään toimi eli älyavaimesta ei ole hyötyä eikä liikunta rekisteröidy ohjelmaan.

Eivät Hollannissa saa olla vielä saunatkaan auki, ja edes käydessään uimatunnilla kuntosalin pikkualtaassa ei saa vaihtaa vaatteita kuntosalin tiloissa. Eli märissä uikkareissa autoon istumaan? On tämä nyt aika mahdottomaksi tehty.

Mellakat, ja syystä

No niin, lopeta valittaminen, hemmoteltu etuoikeutettu kakara. On oikeitakin ongelmia. Tuota touhua kun katsoin niin huomasin yksi päivä, että nyt keittää yli. Ihan henk. koht. raivo nousi pintaan USA:n rotumellakoiden mukana. Taas yksi viaton ihmishenki täysin turhaan ja nyt niitä mielenosottajia poliisi tönii ja ampuu kyynelkaasulla vaikka ne olisivat rauhanomaisia. M-tä v*ttuu.

Jotenkin pystyn helposti kuvittelemaan sen, että minäkin vain olisin peloissani henkeni puolesta joka kerta kun kävelen kadulla, jos olisin musta siellä. Ihan vain olemassaoloni takia hengenvaarassa, koska jos ne copit keksivät epäillä minua jostain niin ne aloittavat hyökkäysmäisen pidätystilanteen ja se on ihan sama sanotsä mitään vai et, ne vaan lyövät maahan ja potkivat ja tappavat, tai ampuvat koska luulevat että sulla on ase kädessä vaikkei ole.

Eihän niin voi elää, sehän on ihan pebasta. Mikä on tämän poliisin funktio, jota pitää pelätä niiden oma-aloitteisen aggressiivisuuden takia? Jotka eivät kuuntele ollenkaan, vaan lyövät lättyyn samantien? Eiväthän ne toimi turvallisen ja rauhallisen yhteiskunnan puolesta, vaan sitä vastaan. Kansalaisia vastaan. Herättävät vain vastarintaa ja turhautumista, kahtiajakoa ja riitaa, aiheuttamallaan syvällä vääryydellä ja murheella. Tämä todellakin on iso, systemaattinen ongelma.

Sekavien unien vaihe

Vähän liian levoton olo, ja tosi ahdistavia unia. Tää on taas tätä. It's not a bug, it's a feature? Nämä kestää vaan pari päivää kai kuitenkin nämä vaiheet, jolloin mietin, että mitkäköhän lääkkeet nyt unohdin.

Yhdessä unessa olin Intiassa yöfestareilla, melkein länttäsin käteni vahingossa käärmeen päälle puunrungolle, ja turkoosi käsilaukkuni varastettiin.

Toisessa unessa haroin tukkaani ja tunsin keskellä päälakea pyöreän naulan pään. Tartuin siihen ja vedin päästäni pitkän terävän naulan suorassa suunnassa varovasti, mutta ei se minua ihmetyttänyt. Eikä sattunut. Tottakai mulla on nauloja päässä, tiedän että näitä on tänne takavuosina isketty montakin, näistä on röntgenkuvia. Ei tässä mitään.

Kolmannessa unessa virtasi joki, vettä soljui voimakkaana ja virrasta poukkasi esiin aina uusia mursuja tai hylkeitä, mitä ne oli. Välillä joku eläimistä nousi rannalle ja tuli kuistille. Ne olivat aika isoja löllyjä, minua vähän pelotti, oli karvanaama ja lihaksikas olemus, ja yksi eläin otti minut kohteekseen. Peräännyin ja se määrätietoisesti tuli luo ja tyrkki, yritti nousta kuin innostunut koira nuolemaan naamaa. En niin tykännyt, kalaisa hengitys vesieläimellä.

Musiikkikirjastoa

Kuuntelee musiikkia. Piti kuunnella suit sait musiikkikirjastoni A:sta Ö:hön poimien parhaita paloja, mutta eka ilta meni pelkkään A:han ja B:hen. Nyt ollaan jo Doorsissa.

Aakkosjärjestys johtaa sellaisiin sekoituksiin kuin että David Bowien jälkeen tulee hindulaulantaa ja sitten hiphoppia. Beastie Boysin Ill communication on muuten omituisehko konseptialbumi. Joo kuuluu, että se Adam oli buddhalainen. Tiibetiläiset munkit örisevät mantraa funky jazz -rytmien taustoittaessa.

What’s your superpower? Mun on se, että osaan ääntää zulua ja laulaa mukana Busi Mhlongoa; Baaba Maal on hankalampi kun mumisee woolofiksi. Mutta mikä perkussioiden ylenmääräisyys siinä länsiafrikkalaisessa, soittavat rumpuja niin monessa kerroksessa että siinä on vaikka kuinka monta rytmiä lomittain ja yhtaikaa, niinku ämpäri täynnä.

Dingon paras kappale on muuten Lähetyssaarnaaja, ylivoimainen mukanalaulumelodia. Jopa parempi kuin ykköshittinsä Levoton tuhkimo tai Autiotalo tai Nahkatakkinen tyttö tai Sinä ja minä.

Iltakävely

 
Täydellinen hämmennys omissa kortteleissa osa 165. Missä mä olen? En tunne tällaista katua! No nyt täällä on joku iso leikkipaikka ison puun alla varjossa, en tunne koko kenttää! Pupu loikkii poispäin pyörätiellä, valkoinen peba vilkkuu... Kyselen, olenko koskaan käynyt tällä kadulla, sepelkyyhky vastaa maassa kuivia lehtiä rapistellen ja muuta ääntä ei kuulu. Ai no nyt täälläkin nurkassa on sitten kerrostaloja! Ihmiset turisevat parvekkeella tuolla ylhäällä. Vehreä nurkka, isot puut.

Enkä tunne tällaista satutalonurkkaa.

Vettä!

Juuri tajusin, että meidän uimarantalampemme on kai jo ihan tavallisesti auki näköjään, ja sinne olisi kiva mennä uimaan. Tätä miettiessä alkoi kuitenkin juuri viileys ja sade pariksi viikoksi.

Joku kerta vielä. Kunhan sadekausi päättyy. Olen kyllä niin iloinen, että vettä tulee vihdoin. Katsoin pisaroita, että jees, jees, lisää vaan!