Merimieshuumoria katkarapulaivalla - Texel Osa 4

Se tunne, kun taskurapu puristaa keskisormea saksellaan. Mutta siitä myöhemmin.

Katkarapulaiva lähti Oudeschildin satamasta. Mentiin aluksi ylös penkeille istumaan, paalujen päälle laivan keskiosaan. Turistia lastattiin laivaan ja vihdoin päästiin matkaan sataman aukosta Vattimerelle. Samanlainen toinen alus lähti puksuttamaan meitä ennen.

Kaiuttimista kuului selitys ja nähtiin hyvin kun verkot laskettiin alas, siivekkeet. Rapuverkot viistävät merenpohjaa ja keräävät sieltä ylös ponnahtavat äyriäiset.

Laivan dynamiikassa tuntui se kun verkko alkoi antaa vastusta vedessä. Jarrutti selvästi. Lopulta merimies haalareissa nosti verkon nosturimiehen avulla ylös ja tyhjensi saaliin kaukaloihin laivan keskellä.

Siinä sitten vilisi kaikkea elävää, jota esiteltiin: meritähtiä kahta lajia, pieniä taskurapuja, kampeloita, merianturaa, muita kaloja, ja niitä katkarapuja. Onneksi kalastajat pyrkivät samantien huuhtomaan takaisin mereen kaikki muut paitsi katkaravut. Kalat ja taskuravut pääsevät vapauteen.

Eri lajeja esiteltiin vesikaukalossa.

Vesiletkulla rapuja suihkuteltiin kannelta laivan pohja-aukkoon, josta ne valuvat alas mereen, ja muutoin saalis erotellaan siiviläsysteemillä, joka kerää liukuhihnoin ja pyörivin rummuin kaikki sinne kuulumattomat isoihin saaveihin, jotka merimies kippaa mereen.

Periaate on eettinen, mutta kyllä siinä muutama rapu heittää henkensä jäädessään loukkuun johonkin laatikoiden väliin, kun ei osukaan pohjan aukkoon. Ja minua säälittää jokainen yksilö, joka etsii ulospääsyä kannella eikä löydä.

Olin sitten sankari ja halusin auttaa yhden taskuravun mereen. Sellainen 4-senttinen kilpi vain. Otin sitä nerokkaasti takapuolelta kiinni, jotta se ei saa saksilla kiinni, mutta saihan se kun huomasi jääneensä kiikkiin.

Sitten minulla oli saksi kiinni keskisormessa poikittain ja siinä sellainen hydraulipuristimen voima, yhä enemmän vahvistuva, kun se puolustautui hengenhädässä. Ai että sattui. Tunsin mustelman tai viiltohaavan syntyvän ja sellainen mittari vilisi silmissä, että kuinka monta päivää tämän ruhjeen tulen tuntemaan sormessani: viikon verran, arvelin samantien. Tähän sormeen tulee sattumaan viikon tämän jälkeen, niin lujaa se puristaa.

Laskin ravun huuhtomisaltaaseen hyvin äkkiä ja se päästi irti kun tajusi, että nyt pääsee veteen. Ei niitä sitten sen enempää uskaltanut auttaa.

Taskuravut ennen kannen huuhtelua.

Katkarapusaalis keitettiin samantien vesitankissa ja niitä sai nappailla penkiltä, kova kuoriminen kävi. Pohjanmeren katkaravut ovat ihan minejä, ei niissä ole kuin sentin pyrstö, joten niitä saisi kuoria yksitellen monta tuntia ennen kuin olisi maha täynnä, jos koskaan.

Mutta ne kapteenin jutut olivat ihan hervottomat. Sieltä tuli aivan sekavaa tekstiä sieltä megafonista. Esim. nämä:

- Tämä on nyt tällainen leppeä kesäpäivä, kuka siellä vetää takkia päälle niin on kyllä ihan pelkuri, täällä on trooppista tänään hei.

- Tällä retkellä voitte nyt nauttia merestä ja heittää kaikki huolet aaltoihin, jos on ongelmana vaimo tai lapset tai vaikka anoppi niin siitä vaan reelingin yli.

- Talviaikaan me siis oikeasti kalastetaan tällä veneellä suurimman osan viikkoa, ja salakuljetetaan huumeita, ja kesällä me tehdään näitä retkiä.

- Yleensä sunnuntaina lähdetään maista kahdentoista aikaan, mutta jos on riitaa vaimon kanssa niin lähdetään kymmeneltä.

- Me annetaan näitä rapupusseja teille mukaan, ne pitää syödä tänä iltana, koska niissä ei ole säilöntäaineita. Avatkaa joku valkoviinipullo ja ruvetkaa kuorimaan ja joku Julio Iglesias soimaan.

- Sama saksaksi: Ottakaa vähän viiniä ja laittakaa se asuntovaunun retkipöytä valmiiksi, ravut pöydälle, ja sitten romanttinen CD soimaan, vaikka Rammstein.

- Osaanko mä saksaa vai kuulostanko mä Uri Gelleriltä? No mä oon oppinut saksani xxx:n yläkoulussa, että suositukset vaan sinne.

Hämmästyttävää, kuinka paljon sitä katkarapua nousee itsestäänselvästi joka keikalla pohjasta. Tämä meri aivan vilisee niitä.

Oli tämä nyt vähintään mielenkiintoinen keikka. Ikimuistoinen fiilis keskisormessakin.

Tämä on nyt Texel-julkaisujen päätösosa. Vielä viimeiseksi pari vinkkiä käytännön suunnistuksesta Texelillä.

Hyvin pitkälti ohjailin meitä kylästä toiseen katsomalla googlemapsia kännykästä. Sillä kun voi zuumata aina tarpeen tullen vähäpätöisimpiinkin hiekkateihin. Ei tarvinnut laittaa rasittavaa navigaattoria päälle, varsinkin jos haluaa ajaa jonkun tietyn kierroksen eri kylän kautta, niin eihän se tottelisi.

Aika helposti suunnat löytyvät saarella. Tosin ihan joka risteyksessä ei ole sitä tarvittavaa ison kylän nimeä kylttinä. Eikä aina ole selvää, mistä kohdasta vaikkapa kapealle patotielle saa ajaa ja milloin siinä on puomi suljettuna. Toisissa kohdin taas on mitä selkein liikenneympyrä.

Rantapaviljongit ovat mukavimpia ruokapaikkoja ja ne löytyvät, kun zuumaa Pohjanmeren hiekkarannalle. Ne ovat kaikki nimeltään Paal ja numero: Paal 7, Paal 9, Paal 21, Paal 23... Koko saari on jotenkin jaettu osioihin, jotka viittaavat joihinkin merkintäpaaluihin, en tiedä miten ja miksi.

Usein rantaa kohti johtaa näissä kohdissa yksittäinen pikkutie ja kun sitä seuraa, päätyy lopulta parkkipaikalle, jolta on vielä käveltävä merta kohti jonkin matkaa. Siitä pääsee hiekkarannalle ja vieressä on sitten ravintola. Pyöräilijöiden palkinnoksi pyöräparkki on usein paljon lähempänä rantaa ja kohdetta, eli saa huristaa pyörällä viime metreille saakka.

Erittäin kätevä ja edullinen juttu on hankkia netistä etukäteen Texelin pysäköintilippu ”e-vignet”, joka rekisteröidään omalle rekkarinumerolle tietyksi ajanjaksoksi. Silloin saa pysäköidä vapaasti kaikkien paalujen rantapysäköinteihin, Ecomaren pihalle, satamiin ja kyliin, joista muutoin otetaan ihan tuntuva tuntimaksu.

Oli todella paljon edullisempaa käyttää tuota pitkäaikaispysäköintilupaa. Valvoja näkee digitaalisesti rekkarista, että maksettu on, eikä tarvitse ollenkaan miettiä automaatteja, kolikoita, ajan päättymistä, eikä asennella mitään lippusia tuulilasin alle.

Tämän seikkailun jälkeen jätimme saaren. Lautta ajoi nyt vain kerran tunnissa, mutta ei siinä varttia kauempaa joutunut jonottamaan sataman kaistalla.


Tässä ovat sarjan alkuosat:

Liikaa tekemistä Texelillä - upea saariloma alkaa 

Hylkeitä, hylkeitä! Texel Osa 2

Lampaita, lampaita! Texel Osa 3