perjantai 17. heinäkuuta 2020

Kootut toilailut ja muut kuulumiset


Taivaalla lentää Albatros. Ilmavoimat taas voimissaan. Niillä on harjoitusviikko. Hirveä humina, ottaa päähän. Lupaavat lopettaa jo 17.00 tosin. Joskus ne harjoittelevat suihkuhävittäjillä klo 23 saakka. Ja lusmuilevat perjantaina; yleensä harjoitusohjelma päättyy torstaihin. Aero Albatros on niiden koulutuskone, joku vanha tsekkiläinen.

Joskus pelottaa, että suihkuhävittäjä syöksyy meidän talon päälle. Ne suhaavat niin matalalta välillä.

Venrayn ensimmäinen Lidl avattiin vihdoin ja mieheni kävi tutkimusmatkalla. Lähetteli sieltä kuvia, että ostetaanko tästä jotain. Koska ruokakauppoihin on täällä edelleen tarkoitus mennä vain yksin.

Nämä ovat näitä sääntöjä, jotka ovat varmaankin aina ja ikuisesti voimassa, joille ei näy takarajaa eikä loppumispäivämäärää: että seisovat pöydät on kielletty, että ravintoloihin sisälle pitää olla etukäteisvaraus, että marketissa pitää jokaisella olla kärryt, ja markettiin saa mennä vain yksi henkilö per talous. Ja että etätöitä suositellaan.

Tämä lihaton snitseli taas löytyi lähikaupasta.

Käytiin sunnuntaiajelulla Maas-joella ja löydettiin matkalla ruusupeltoja, ja söpöjä vuokrattavia pikku-Fiiatteja.








Onneksi tämä stressi ja loputon puuha tästä rauhoittuu. Paitsi että tilattiin sitten vielä uudet kattolamputkin, kun vanhat alkavat hajota (sarjaa ”kaikki hajoaa just nyt yhtaikaa”). Miten niin jotain sellaista joustavaa muovia oleva kattolampun kuuppa voi spontaanisti alkaa haljeta? En ymmärrä, mutta sen se teki.

No, sama se, ne olivat itse päällystetyt. Sillä hetkellä emme löytäneet mistään punaisia lampunvarjostimia, joten ostimme väärän väriset, revin niistä alkuperäisen kankaan irti ja liimasin päälle jotain kreppipaperi-silkkipaperia. Nyt löytyivät sitten viralliset punaiset tilalle.


Jottei tekeminen lopu, huomasin myös, että sypressi takapihalta täytyy todellakin kaataa syksyn tullen kun pesimäaika on ohi. Se alkaa rusehtaa. Se on kuolemassa. Ei haluta odottaa, että se rysähtää jossain myrskyssä aidan päälle tms. Tai vaihtoehtosesti talon päälle. Täytyy tilata joku virallinen puunkaataja. Mitä sekin maksaa.

No, se selvisi. Virallinen puunkaataja maksaa 400 euroa. Kahdesta puusta; talon edessä on myös aivan liian suureksi kasvanut havupuu liian lähellä taloa. Poiskuljetuksineen ja kannon tuhoamisineen. Sypressi on rusehtava, koska siinä on jotain elukoita, jotka syövät sitä tuhoon. Koppakuoriainen nakertaa runkoa. Jaa, no sitten. Plus viime kesien ongelmallinen kuivuus.

Niin. Piha on kuulemma ”aika täynnä”. No niin on. Alan ihmetellä yhä enemmän, kuka hullu edellinen asukas tänne on istuttanut sekä etu- että takapihan aivan täyteen eri puu- ja pensaslajeja vieri viereen. Ja minä olen huono puutarhuri. Alun perin kaoottinen ja täysi piha plus sekava puutarhuri, ei ihme että siitä ei hyvä tule.


Kootut toilailut:

1 Yleensä huuhtelen keittiövälineet samantien käytön jälkeen, jos ne tarvitsevat vain vesipesun. Pilkoin hedelmäsalaattia ja havahduin siihen, että avaan hanan ja olen viemässä banaanin kuorta vesisuihkun alle. Ei. Se ei ollut se väline, joka piti pestä. Oli minulla se veitsikin kädessä.

2 Päänsärky vaivasi, joten avasin lääkepussukan, valitsin sieltä jonkun ison tabletin ja söin sen. Ai jaa, no enhän minä todellakaan katsonut, minkä lääkkeen nielaisin. Kai se oli parasetamoli. Katsoin vain, että tosi iso pitää olla ja sitten söin tosi ison. Minä mitään tekstejä lukenut. Yleensä kyllä tarkistan tekstin ensin. Eivät ehtineet aivot tähänkään mukaan.

3 Menin aamulla pukeutumaan ja tuijotin hetken pesuainepulloja ja pyykinhuuhteluaineita ja mietin, mikä näistä pulloista on se dödö, jota piti laittaa kainaloon. Dödöpurkit ovat sen viereisellä hyllyllä. Katsoin siis vain väärään kohtaan ja aloin silti valmistella toimintaa automaattivaihteella.

Juustova.


Oliko sekin normaalia? Menin töissä postihuoneeseen ja sanoin, että ensi viikolla olen sitten lomalla. Mies huusi: ”Joko taas!” Ehehe. Varmaan joku niiden piirien automaattivastaus, joka kuuluu heittää kaikille. Että ”sä se vaan lomailet pelkästään aina”.

Heti jos suomalaiselle sanoo Hampuri, se alkaa laulaa ”St. Pauli ja Reeperbahn”. Hetken ihmettelin, miksei laulua tunneta ulkomailla, kunnes tajusin, että sehän on Irwinin suomalaista tuotantoa. Kuunneltiin se nyt sitten virallisesti, kun ollaan Hampuriin menossa. Sisältää saksalaista torvisoittoa.

Saksalainen levy LP-kaupassa...


Tehtiin pitkästä aikaa kierros kylän keskustassa ja uskaltauduttiin kahvilan terassille. Vähän loman aloitusta; mukavaa.

Asiaa!

Ja levykaupassa oli muutenkin omituinen meno. Hulk Hogan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti