keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Viidakkouintia vesiputouksessa ja smaragdilammessa



Viidakkoretken paikka. Eksoottiset uimapaikat ovat kivoja. Krabin lähistön sademetsissä on useita kuumia lähteitä. Ei sillä, että erityisen kuumaa vettä tarvitsisi täällä helteessä. 37-asteinen luonnonvesi on varsinkin ihanaa Islannissa, jossa ilma muutoin paleltaa.

Mutta näissäkin geotermisissä vesissä on kaikenlaisia mineraaleja, joita kehutaan terveelliseksi mm. iholle. Ja puitteet ovat hienot: kuuman vesiputouksen koskessa on useita kivistä muodostuneita luonnon altaita, joissa istuskella, ja Smaragdilammessa, johon pulppuaa lähdevettä, on upean turkoosi väri.

Tiesin siis jo etsiä, että haluamme retkelle, jossa tarjotaan ”Hot Stream” ja ”Emerald Pool” tai ”Emerald Pond”.

Useat järjestäjät yhdistävät nämä kohteet käyntiin Krabin Tiikeriluolatemppelissä, jonne saa kuulemma kiivetä 1200 askelmaa ylös näköalakukkulalle. Olimme päättäneet, että tämän urheilun jätämme 33 asteen paahteessa tällä erää väliin ja etsimme retken, jossa käydään vain uimapaikoissa.

Ja löytyihän sellainen sopiva. Pikkubussilla mentiin. Se haki suoraan hotellilta. Retkenjärjestäjät sumplivat retkille lähdön yhdessä hotellin kanssa, eli retkelle ilmoittautuessa kirjataan ylös, minkä hotellin missä huoneessa asutaan. Hotellin vartijat ja aulahenkilökuntakin tietää sitten odottaa retkibusseja saapuvaksi asukkaille. Hotellin ovimiehet tsekkailevat ilmoittautumislippusia ja avustavat sen tarkastamisessa, että oikeat asiakkaat nousevat oikean retken ajoneuvoon.

Haettiin pari muuta turistia Ao Nangin hotelleista. Maiseman halki ajettiin tunnin verran Krabia kohti ja johonkin sisämaahan siitä.




Hot Stream - Kuuma vesiputous


Parkkipaikalta mentiin kansallispuiston portista sisään ja kävelytielle. Muutaman minuutin kävely vain. Polun varrella oli tarjolla pari uima-allasta, joissa vissiin oli sitä samaa mineraalivettä lilluttavaksi, mutta helposti kuljettavassa muodossa. Pääkohde oli keskellä metsää. Ihmiset riisuivat päällysvaatteensa ja jättivät kassejaan ja kenkiään penkeille puiden väliin.




Että siellä metsässä vilisi turisteja. Joka vesikippo oli täynnä siinä luonnon altaassa istuvia ja sinne kiipeäviä. Siellä istuivat kupeissa kaikki intialaiset ja korealaiset ja thaimaalaiset ja amerikkalaiset ja eurooppalaiset sekaisin. Sekaan vaan perkele, sano suomalainen.



Laskeuduin varovasti kavuten altaaseen, jossa oli pyöreät sileät kivireunat, ja ne pienetkin kupit olivat yllättävän syviä. Joissain oli kainaloon asti vettä. Lämmintä todellakin.

Lähdin kiipeilemään altaasta toiseen. Parissa kohdassa minua auttoi kiipeämään joku intialainen mies vissiin, tarjosi tukea käsivarresta kiikkerässä paikassa. Ystävällistä.

Yhdessä altaassa oli luonnollisesti muodostunut silta, sileä kivipalkki poikittain pintavedessä. Hauskaa veden liplatusta ja solinaa reunojen yli, pikku puroja.



Mieheni sai räpsittyä joitakin sellaisia kuvia, joissa olen melkein yksin. Mutta todellisuudessa populan määrä oli aika jäätävä. Täällä on vaan päätettävä silti nauttia olostaan ja vedestä ja kohteliaasti luovia muiden välissä. Sitten miehenikin pääsi mukaan pulahtamaan, kun oli ystävällisesti toimittanut parit valokuvaussessiot.






Jatkoin kapuamista ja lopussa tuli eteen kalliorinne alas jokeen, jonne voi myös laskea, jos uskaltaa. Aika sileää kiveä tosin, mutta se voi olla liukastakin, eli ei ihan kontrolloidusti ehkä pääse alas. Päätin yrittää ja plumpsahdin viimeiseltä kiveltä joen veteen. Joessa oli vettä vain polviin asti siinä kohdassa, jossa sinne laskeuduttiin. Ja mutaa, johon jalat upposivat. Se syveni äkkiä kuitenkin. Siitä oli paras uida pienen matkan päähän laiturille, jossa oli raput ylös. Joen vesi olikin yllättävän viileää, ainakin verrattuna kuuman kosken veteen.

Moro, mä meen tästä nyt sitten laidan yli.




Emerald Pool - Smaragdilampi


Ajettiin vartti Emerald Poolille, jossa oli vähäsen pidempi kävelymatka metsässä. Polkua pitkin parkkipaikalta. Oli portit ja vartijat kansallispuistoon ja katsoivat, ettei kukaan ota ruokatarpeita mukaan, ettei jää tähteitä ja roskia luontoon. Oikeasti vartijat katsoivat reppuun.


Portilla oli iso henkien talo / alttari.



Ihan oli viidakkomaisemat, tosi korkeita puita, kapeita puita, liaaneja, monikymmenmetrisiä paksuja bambuja.

Viidakossa korkealla lauloi jokin todella kovaääninen, joka kuulosti sirkkelisahan vinkunalta. Ensin piti tajuta, että tämä ei ole minkään ihmisen laitteen ääni, vaan oikeasti lähtöisin eläimestä. Mietin, onko se lintu vai metrin kokoinen hepokatti. Sain myöhemmin netistä selvää, että nämä ovat kovaäänisiä kaskaita. Jotkut kaskaat voivat tuottaa yli 100 desibelin äänen. Kuulimme näitä lisää myöhemmin Khao Lakissa hämärän tullessa. Uskomaton melutaso.

Vähän korkeat bambut.


Tien laidassa varoitus ”Wildlife crossing” ja kuvana suloinen orava. ”Ai jaa, jos nämä on ne villieläimet, niin ei hätää.” Mutta seuraava kyltti olikin ”Varo käärmeitä” ja kobran kuva. Totani.

Suloinen wildlife...

...öhh, ei niin suloinen.

Mieluummin tipuja kiitos.




Lampi näkyi auringonpaisteessa, viidakon aukiolla puiden välissä. Sen ympärillä oli palkeista rakennettua kävelytietä kulkemisen helpottamiseksi.

Vettä tursusi lammesta alas loivasti metsään puiden väliin lätäköiksi kalliopohjalle, jännää lätäkköä koko alue. Puoliksi märkä maisema, erikoinen. Isommissa lätäköissä jopa asui parvi raidallisia kaloja, viiden sentin syvyisessä vedessä keskellä metsää.

Vettä metsässä.


Kalat asuvat lätäkössä.

Aika maaginen paikka sinällään, luonnon ihme, olisi ollut hienoa kokea se enemmän hiljaisuudessa yksin.

Sekin lampi oli ihan täynnä kuin joku ulkouimala heinäkuussa konsanaan. Upeahan se oli, lempeää vihertävää mineraalipitoista vettä. Mutta siellä oli ihan jokainen, pikkulapset uimarenkain, thainuorten ryhmät, suurperheet, selfieitä ja perfect instargramkuvia ottavat nuoret naiset.




Vettä näkyi virtaavan ylämäen puolella keltaisten kallioiden yli lampeen puroina.

Ja kuten oli varoitettu, kiviset reunat ja kalliot lammen ympärillä olivat erittäin liukkaita, koska ne olivat limaisia. Niissä on veden mineraalikertymää puurona päällä ja ehkä vielä jotain levää, ja se on kerta kaikkiaan liukasta mönjää, jossa lentää persiilleen heti. Mitä todistimmekin vierestä pari kertaa. Tyttö ottaa selfietä ja ykskaks lennähtää takapuolelleen istumaan. Auts.


Liukas limainen kallio.

Pelastusvälineiden vieressä nauroimme hetken kylttiä: ”Equipment to help tourists...” Puuttuu vielä vaan alaotsikot, jotka voi lukea rivien välistä: ”Kyllä paikalliset tietää, miten uida ja käyttäytyä, mutta joku tyhmä turisti aina toilailee, kompuroi ja joutuu merihätään tässäkin lammikossa ja sitä varten pitää olla pelastusrenkaat.”


Jätimme repun, kengät ja pyyhkeen jonkin puun juurelle kohtaan, jossa maa näkyi olevan kuivaa ilman lätäkköä. Veteen mennessä oli pakko kontata tai kykkiä, ettei putoa korkealta jos putoaa, ja liukua varovasti veteen. Tässäkin vedessä asui kaloja.




Ylös pääseminen oli haaste näin sitten. Joko mahallaan hyljemetodilla matalan kallion päälle punnertaen ja siitä lautasillalle, tai sitten käytti käsillä apuna köyttä, joka roikkui puusta. Saattoi löytyä avustajakin.




Yhteenveto molemmista paikoista: Ihan täynnä turistia, mutta ihanat vedet.



Muita Thaimaa-juttuja voit lukea tästä:


Sukellus Thaimaahan

Thaimaassa lomalla – käytännön seikkoja

Thaimaan pitkähäntäveneet – miten ja miksi

Neljän saaren retki Thaimaan Krabissa – uteliaita tiikerikaloja ja mystinen luola

Lisää saaria! Hong Islands -retki ja kauniit poukamat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti