Papuja, pyykkiä ja pahvitaloja

Töissä piti taas keksiä uusi salasana sisäänkirjautumiselle. Jostain syystä keksin paniikissa ja pakon edessä usein jotain ”hah-hah hauskaa” eli jonkun ”lupsakan tokaisun”. Sitten saan elää sen puujalkavitsini kanssa seuraavat kolme kuukautta, näppäillen kymmenen kertaa päivässä esim. ”Ravinteli3003”. Ja mietin, että mikä idiootti. 

Kävin kampaajalla ja laitoimme uutta punaviolettia melko neonväriä. Siitä ikävä kyllä lähtee erityisen paljon väriä irti hiuksia pestessä ja pilasin jo yhden pyyhkeen punaisilla läikillä. Ei, tukkaväri ei lähde pesukoneessa pyyhkeestä irti oletettavasti. Olisi heti pitänyt ottaa sitä varten punainen tai tumma pyyhe, jossa läikät eivät näy.

Hammaslääkärikäynti. Ei reikiä, mutta oli ollut uhkaava alkava karies, josta on jäänyt ihmettelemäni ruskea läikkä poskihampaaseen. Kääks, en halua. Kuulemma kehitys oli pysähtynyt eikä vaaraa ollut enää. Gulp. Elämme jännittäviä aikoja.

Hammaslääkäri sijaitsee idyllisessä puistossa ja siellä on puissa aina pikkulintuparvi, joka pulputtaa. Nyt se oli siellä taas. En tiedä, mitä ne ovat. Haluaisin tietää. Pulputuksella takoitan sellaista ääntä, joka kuulostaa vähän kuin jousitetulta tai kumiselta, tyyliin ”doing doing” tai ”boing boing” tai ”djui djui” tai ”bjop bjop”. Sitä ne toistelevat.

Harmaan synkkä on meno, pilvinen sää, päivä ei valostu lähes ollenkaan. Lämpömittari näyttää aamulla 4 tai 5 astetta, ja töiden jälkeen edelleen samaa.

Viime lauantaina pyöritin pyykkikonetta ja pyykinkuivaajaa koko päivän. Viimeinen toiminto oli valmis kello 19 ja mietin, että minähän siis aloitin tämän kello 11 aamulla, silloin lähti eka pyykkisatsi. Olen pessyt ja kuivannut pyykkiä 8 tuntia. Onhan se.

Kuivaaja alkoi bonuksena näyttää kirjainkoodia näytöllä ja mietin, mikäköhän sillä nyt on. Käyttöohje käteen. Jaa, hän haluaa suorittaa puhdistusohjelman ohjeiden mukaan. No, tehtiin sekin sitten. Piti täyttää vesisäiliö lämpimällä vedellä ja käynnistää ohjelma salaisilla nappikombinaatioilla. Sitten se puhdisteli röörejään kolme varttia ja vesisäiliööön oli tullut nukkaa uimaan.

Minulta ei tule kysyä koskaan, kuinka kauan jostain on aikaa. Olen siinä arvioinnissa ihan sekopää. Nytkin ensimmäinen ajatus oli, että ”itsepuhdistusohjelma, nytkö jo? Vastahan tätä laitetta on käytetty pari hassua kertaa!” Niin, milloinkas se hankittiin... kesähelteillä, heinäkuussa... Siitä on sellaiset 6 kuukautta. Puoli vuotta olen käyttänyt intensiivisesti. Ja minusta tuntuu siltä, että ”viime viikollahan tämä vasta hankittiin”. Joo.

Vähän aikaa sitten jakkutakki riitti ostoksille. Nyt siirryin oikeaan toppatakkiin.

Janneken silmä oli vähän punainen ja ihmeteltiin. Se on välillä ollut on-off punainen. Seuraavassa hetkessä kun tarkistaa, se näyttääkin ihan normaalilta. Mieheni halusi nyt kuitenkin tarkistuttaa sen eläinlääkärillä. Hän sai heti ajan samalle päivälle ja rohkeasti kävi sen viemässä sinne yksin kun minä olin töissä. Onneksi se sujui tosi hyvin. 

Kissat rakastavat edelleenkin kuljetuskoppaa, vaikka ne on viety siinä eläinlääkäriin; myös Jip meni pesiytymään koppaan vapaaehtoisesti ja vietti siellä laatuaikaa, kun otettiin se ullakolta valmiiksi esiin.

Autossa olo on kamalaa ja maukuu, mutta muuten oli kuulemma reipas. Ei pelännyt odotushuoneen koiria, ja tutkimushuoneessa käveli reippaasti kopasta itse ulos niin että eläinlääkärikin oli, että ”ohhoh”. Ja sanoi, että on ”kaunis kissa” ja hyvä kiiltävä turkki. Mikä johtuu hyvästä ruokamerkistä.

Oikea silmä oli ärsyyntynyt, ehkä lievästi tulehtunut. Ei pahasti, mutta mukaan annettiin silmätippakuuri. Sitten meidän piti tiputella monta kertaa päivässä. Eihän Janneke siitä pitänyt, mutta jotenkin se sujui. Mieheni piti kissaa aloillaan (ja vähän sai kynsimistä iholleen) ja minä yritin pipetöidä niin nopeasti kuin pystyin. Onneksi Janneke antoi meille anteeksi kauheat teot ja käveli aina sen jälkeen jo pian rentona ympäriinsä ja palasi touhuihinsa. Silmä parani muutamassa päivässä.

Facebookin hollantilaiseen kissaryhmään tuli vinkki, että halpamarket Aldi myy pahvisia jouluisia kissantaloja. Sellaisia, joita ihmiset rakentavat itsekin leikkaamalla pahvilaatikkoon oviaukon, taittelemalla vinokaton, liimaamalla lumisia ja jouluisia punaisia koristeita reunaan ym. Olen miettinyt rakentaa joskus niille sellaisen, mutta onhan siinä oma hommansa. Joten valmis parin euron koottava versio kiinnosti kyllä. Olisi hauska joulujuttu kissoille.

Katsoin, että Aldin tarjous alkaa tänään. On tunnettua, että suositut Aldin kampanjatavarat myydään joskus hetkessä loppuun. Tätä ei varmaan kannata jättää viikonlopulle. Kai minun on vain lähdettävä menemään saman tien reippaasti toiselle puolelle keskustaa. Lähetin kuvan miehelleni, että miten ois.

Siinä vaiheessa kun jo seisoin kassalla kahden eri talomallini kanssa (saavat valita, jokaiselle omansa), mieheni kannusti, että voisi olla kiva, mutta kannattaa varmaan olla nopea. Sanoin, että olenkin jo paikalla.

Mainoksessa on kiva sarkasmi liittyen Hollannin niukkaan asuntotilanteeseen: ”Vihdoinkin ostin talon...”

Siitä sitten kokoamaan.

Taloissa on raapimislauta lattiana ja siellä ne teroittavat kynsiä. Talot otettiin vähitellen käyttöön, ensin isompi, sitten kapea. Jip menikin suvereenisti kapeampaan taloon. Mahtui se sittenkin... anteeksi, että epäilin herran pulleutta. 

Ensimmäiset nuuskutukset.

Mahtuu kapeampaankin.

Sitten ne hutkivat toisiaan talon oviaukossa. Janneke kiusasi Jipiä takaoven kautta, Jip sai oikein hepulin ja kääntyi rajusti niin että sivuseinä ratkesi liitoksistaan ja pullistui auki. Yritin korjata talon, mutta osa liitosläpistä on kyllä revennyt. Saa nähdä, kauanko se kestää tuollaisia painiotteluita.

Harvoin olen ollut niin iloisen jännittynyt kuin löytäessäni uusia mahdollisia kasvispohjaisia papu-valmisruokia. Tälle on selvästi tilaus. 

Olen nyt lukenut aika monesta artikkelista, kuinka kivaa ja terveellistä olisi syödä enemmän esim. papuja ja linssejä, joissa on vaihtoehtoiset kasvisproteiinit tarjolla. Olen samaa mieltä ja voisin yrittää. 

Kyllähän minä tykkään esim. pavuista chili con carnessa tai jos niitä on jossain vaikka ravintolan ruokasalaatissa. Mutta en ole koskaan opetellut itse tekemään pavuista tai linsseistä mitään järkevää ja käyttämään esim. papusäilykkeitä aterian pohjana. Voisin toki opetella netistä, mutta se on sitten alusta alkaen ja kädestä pitäen kokonaan opeteltava, tuntematon alue.

Nyt on sitten hollantilainen säilykevihannesfirma Hak kehitellyt valmisaterioita pavuista ja muista vihanneksista, hyvin maustaen. On couscous- ja linssijuttuja valmiina sekoituksina, jotka pitää vain lämmittää. Kuulostaa hyvältä. Sepä helppoa. Aion kokeilla.

Jip tunkee.

Hieno daami tahtoo ranskalaista juustoa.

Oikein barokkimaalaus-Rembrandt-tyyliset hämyisät kissakuvat.

Huomasin uutuustuotteen vain siksi, että luin töissä markkinointiaiheista uutiskirjettä, jossa analysoidaan mm. mainosten trendejä. Siinä mainittiin proteiinitrendi, kun takavuosina yhtäkkiä kaikki urheilijat halusivat keskittyä proteiinin saantiin ja rahkoista ja muista maitotuotteista uudelleenbrändättiin proteiinituotteita. Nämä uudet papupadatkin tuodaan markkinoille proteiiniaspektin alla, jotta ne tavoittavat liikunnalliset nuoret.

No, en siis ole kohderyhmää millään tavalla. Harrastan lähinnä arkiliikuntaa (siivous, pyykkääminen, rappujen kävely, ruokaostoksille kävely) enkä fokusoi proteiiniin. Minun pitää syödä tavallisen monipuolisesti ja saada kaikki ravintoaineet. 

Mutta se proteiiniaspekti on siinä relevantti minullekin, että mielellään vaihdan liharuoan välillä kasvispohjaiseen. Ja jotta kasvisateria on täyttävä ja sisältää tarpeelliset ravintoaineet, siinä pitää olla myös proteiinia. Se, että sitä luvataan, takaa sen, että kohta ei ole taas nälkä kuten pelkän vihersalaatin jälkeen.

Kyykin hyllyllä ja totesin, että koko tämä papuruokien sarjahan näyttää herkulliselta ja kuulostaa siltä, että ne on kunnolla maustettu. Varmasti kokeilen myös shakshukaa, johon lisätään itse munaa ja fetajuustoa päälle.

Siksikin nämä kasvis-valmisruoat ovat arvokas lisäys kasvisvaihtoehtojen markkinoille, koska Hollannin valikoima kasvis- tai vegaanisia lihankorvikkeita ei ole ollut kummoinen tähän mennessä. Ainakaan täällä tuppukylän perusmarketeissa. Suomessa on paljon laajemmin tuotteita. Suomessa on härkikset, nyhtökaurat, savutofua, tofumurua (”lihatonta jauhelihaa”) ym. Hollannissa ei. Saa vain esim. paljaan perustofuköntsän, joka pitää kokonaan edelleenjalostaa itse. Vaihtoehtoiset kasvisschnitselit ym. joita olemme kyllä kokeilleet laajasti, ovat usein aika pahan makuisia. Tuotekehittely ei ole oikein onnistunut. Tarvitaan enemmän oikeasti hyvältä maistuvia kasvisproteiinin elementtejä.

Toivon, että näissä pavuissa on järkeä ja että niitä voi käyttää useamminkin.

Emäntä emännöi Sinterklaasia

Meillä pidettiin miehen suvun kanssa hollantilainen Sinterklaas-juhla. Se hahmo vastaa ihan Suomen joulupukkia ja tuo säkissä lahjoja lapsille. Ja kyselee, ovatko lapset olleet kilttejä vai tuhmia. 

Yhdessä perinteisessä laulussa Sinterklaas itse, vanha partamies, pääsee ääneen ja kysyy hitaasti möreällä äänellä: ”Onkos täällä tuhmia lapsia?” Hassua, että Suomen pukki kyselee päinvastoin kilttejä. Mieheni pelkäsi lapsena tuota levyn möreää miestä. Siitä taas tulee mieleen Suomen lasten klassikko Mikki-Hiiri merihädässä ja sen ”Oon meripeikko, häärähhähää” -murina, joka traumatisoi monet.

Meidän piirissämme kaikki ovat jo vähintään teinejä, mutta tehdään huviksemme perinteinen yllätyslahjakierros eli jokainen hankkii arpalipun osoittamalle jotain edullista lahjaa. Onneksi toivomuslistat julkistetaan, joten kullekin mieluinen lahja on helppo poimia siitä.

Oikea juhlapäivä on 5.12., mutta me pidimme sen sopivammin perjantaina 6.12. kun kaikki ehtivät hyvin viettämään iltaa. Olin luvannut laittaa ruokaa, kun ihmiset tulisivat myös suoraan töistä tai koulutuksista paikalle nälkäisinä. 

Juhlien järjestäminen ja isommalle ryhmälle kokkaaminen ei ole ollenkaan heiniäni enkä ole siinä hyvä. En joudukaan siihen tilanteeseen usein. Onneksi jostain minulle tuli heti visio erilaisista lämpimistä uunileivistä, joita tekisin valikoiman. Se olisi melko helppoa kokkausta, sen voisin hallita. Joku runsas sekasalaatti oheen. 

Oli hauska keksiä neljä eri lajia leipiä: 1. Perinteinen toast hawaii. 2. Italialainen meno mozzarella-pesto-tomaatilla. 3. Brie-juusto ja pekoni, alle tomaattitapenade. 4. Päärynää ja manchego-juustoa. 

Itselleni olisi sopinut sinihomejuusto päärynän oheen, mutta yleensä vain vähemmistö pitää homejuustoista, joten otin neutraalimman, joka kelpaa kaikille. Ja kaikkiin vielä perusjuustoraasteet päälle.

Kävi kova matematiikan laskeskelu, kuinka paljon leipiä tarvittaisiin, jotta 7 henkeä saavat kukin maistaa kaikkia neljää lajia jos haluavat. Päätin leikata paahtoleivät puoliksi. Jos täytän kaksi peltiä, siihen mahtuu silloin tarpeeksi makuja ja puolikasleipiä kaikille. Eiköhän maha täyty, jos jokainen saa 4-5 puolikasta runsaalla juustolla gratinoituna.

Jälkiruoaksi voisin leipoa banaanikakun ja päätin, että teen myös suomalaisia joulutorttuja. Joulutorttuihin kuuluu se ekstra, että täältä ei saa paistonkestävää hilloa kaupasta ja se pitää itse keitellä kuivatuista luumuista etukäteen.

Koko päivän kyllä valmistelin. Tai no, koko viikon kyllä valmistelin, koska tiistai-iltana jo aloitimme ruokaostokset ja sitten oli päivittäin jotain.

Onneksi minulla oli perjantaina päivä vapaata, koska EMÄNTÄ EMÄNNÖI oikeasti ja leipoi joulutorttuja ja leikkasi salaatteja ja kokosi lämpöleipiä koko päivän. 

Olen aikataulussa. Hyvin menee.

Leivoin banaanikakun edellisiltana. Menin ensin rauhassa suihkuun. Sitten vasta näin reseptin: Paista kakkua 1 tunti. Tunti! Kello tikittää. Ehdinkö edes saada ruoan valmiiksi sen ohessa? Menee myöhään.

Jip nuuski leipoessa, mikä on paras purkki: kaneli, inkivääri vai neilikka. Neilikka kiinnosti eniten. Myös voi kulhossa kiinnosti ja poistin Jipin nenän sieltä.

Joulutorttuja paistaessa löysinkin uunista oikean napin kiertoilmalle... Aloin epäillä symboleita. Että tuollaselle olen sen yleensä laittanut, mutta onko se muka kiertoilma? Read the f**g manual. No niin. Olen siis käyttänyt jotain grillaus-kiertoa muka normaalina kiertoilmana. Ei ihme, että asiat ovat ruskistuneet päältä liian nopeasti. Nyt vasta tajusin oikean asennon.

Joulutortut olivat taas jättimäisiä, koska Hollanti myy vain valmiita, liian isoja taikinaneliöitä. En rupea niitä leikkaamaan pienemmiksi, tai siis mitä sitten tekisin kaikilla reunapaloilla. Hirveä homma jos askartelee ne takaisin takinaksi.

Lämpöleipätehdas. Voitelin, sivelin, leikkasin täytteitä ja ladoin. Ajoissa uuniin, että ehtivät oikein paistua ja gratiinijuusto kunnolla sulaa.

Ihan hyvät bileet oli. Kaikki taisivat virallisen suunnitelman mukaan maistaa jokaista neljää lajia. Olivat kuulemma kaikki hyviä ja jokaisella oli eri lempparinsa. Leivät menivät melkein kaikki, ja ilahduin, että isosta salaattikulhostakin syötiin suurin osa.

Jälkkäreiden ohessa oli myös perinteisiä hollantilaisia piparinappeja, suklaa- ja creme brulee -kuorrutuksella ja ilman.

Kivoja lahja-askarteluja oli taas tehty, oli kärpässientä ja isoa Oreo-keksiä (sama kuin Suomen Domino) ja vanhoja valokuvia liimattuna lahjalaatikkoon. 

Minä sain hienon savupiipun, jossa pienet Zwarte Piet -nuket kiipeilevät - Sinterklaas tulee perinteisesti savupiipusta sisään -, ja savupiipun päällä oli puinen kissareliefi, joka oli maalattu mustavalkoiseksi kissojemme mallin mukaan. Siinä oli ripustuskoukkukin. Jälkeenpäin kirjoitin siihen vielä kissojen nimet ja ripustin sen eteiseen.

Sain ihania Quality Street -karkkeja, joita on kiva saada kerran vuodessa, ja tosi hienon rillikotelon. Aurinkolasieni kotelosta hajosi sarana viimeksi, joten toivoin uutta, jotain värikästä. Siinä on kissoja ja aurinko ja sehän sopii aurinkolaseille siksikin loistavasti. 

Lopuksi menivät ruokalajit sekaisin.

Juhlien jälkeen tiskattiin ja siivottiin ja Janneke nuuski pöydän antimet. Jip, joka oli lymyillyt nurkissa epäluuloisena - se ei pidä vieraista - tuli myös tarkistuskierrokselle jälkikäteen. Janneke uskalsi jo juhlien aikana nuuskutella vieraiden tuomat lahjat ja kassit ja ryömiä jokuseen laukkuunkin sekä keittiön vitriinikaappiin pitämään showta.

Puhdistetulla pöydällä lojuessaan Jip näytti siltä kuin olisi ollut tilanne ”kissalla pöytää pyyhki”.

Janneken jälkitarkastus.

Jip ottaa vallan.

On näköinen.

Hollannissa siirrytään Sinterklaasista sitten heti jouluteemaan salamannopeasti. Mekin laitoimme seuraavaksi punaisen joulupöytäliinan. Paitsi että Jip oli vähän tiellä.