Terveisiä pätsistä

Pätsi on se joku kuuma uuni, tulisija. Ehkä joku sellainen kuin ahjo, jossa seppä kuumentaa raudan. Pätsi on joka tapauksessa eri kuin pötsi, vaikka jotkut sekoittavat ne keskenään. Pötsi on lehmän maha. Yksi lehmän mahoista. Toinen on satakerta. Oliko niitä mahoja viisi lehmällä? No en ole koulun biologian jälkeen tuota tietoa tarvinnut, enkä niiden muiden mahojen nimiä. Mutta arvelisin, että myös pötsissä on tällä säällä aika kuuma.

Aivot puuroutuvat tällaisiksi helteessä. Päätäkin särkee. Olemme Hollannin kaakkoiskulmassa, jossa on maan korkeimmat lämpötilat. Perjantaina oli 39 astetta. Lauantaina 37. Ja todella monta päivää sitä ennen ainakin yli 30.

Yläkerrassa makuuhuoneessa on ollut viime yöt 31 astetta. Olen siirtynyt alakertaan sohvalle nukkumaan. Siellä yö alkaa myöhäisillan tuuletuksen jälkeen 29,9 asteesta ja saattaa laskea jopa 28:aan yön mittaan. Kissojen ulkoiluikkuna on auki, ja kissat makaavat tarhassa koko yön viilentymässä. Tai mitä nyt voi viilentyä 23 asteessa, joka on yön alin lämpötila.

Kun tämän kumulatiivisesti katsoo, niin lämpöä vain kertyy ja kertyy taloon yhä enemmän, koska joka päivä paahtaa ja edellispäivän lämmöt ovat vielä muureissa, eivätkä yöt viilene lähes yhtään.

Makuuhuoneen sisälämpötila: 30,6.

Palataan ajassa hieman taaksepäin. Juhannus meni ihan asiallisesti. Silloin oli vielä siedettävä lämpötila. Syötiin pikkuperunoita ja kaloja (ja carpacciota ja peppadewta). Leivoin unelmatortun ja syötiin se. (Onneksi paistamista tarvittiin vain viisi minuuttia, koska keittiössä oli jo 27 astetta aloittaessa.) Oli Olvin cocktail ja Lapponian mustikkalikööri. Oli suomalainen ristikkolehti ja vanha Me Naiset. Makasin lepotuolissa pihalla hellemekossa. Kokkoa ei ollut, mutta tulielementtinä sytytin pienen tuikkulyhdyn.

Unelmatorttu vanilja-voikreemitäytteellä.

Perunat ja kylmät lisukkeet.

Olvin cocktail tuli siitä, kun kävin puutarhakaupassa hakemassa kasvituen roikkuvalle pensaalle, mutta löysin myös hyvät tarjoukset kissanherkkuja, ja kesäaiheisella sisustuspöydällä näin lasipulloissa Sex on the beach -cocktailia, ja sehän oli sitä Le coq -sarjaa, jota oli kerran lähikaupassamme ja joka on Olvin. Pitihän sitä ostaa yksi. Mietin, että hassua, että suomalaista alkoholia myydään Hollannissa jopa kukkakaupassa. Ylipäätään alkoholia kukkakaupassa.

Olvia on.

Merkintöjä äärihelteen eri hetkiltä:

Nyt menin pihalle istumaan ilman housuja. Totesin siis ensin, että pyjamahousut ovat liian lämpimät, ja sitten, että t-paitani on niin pitkä, että peittää pepun. Ei välttämättä tarvitse jaksaa mennä laittamaan shortseja alle. Tämä on pihakelpoinen vaikka joku yläikkunasta näkisikin vilauksen minusta.

Pihatuolilla oli valkoinen munankuoren puolikas. Sen paikan yllä näinkin aiemmin kyyhkynpesän puussa. Sieltä on siis kuoriuduttu onnistuneesti.

Myöhemmin sepelkyyhkyn karvainen poikanen ilmestyikin aidalle istumaan. Se vakuuttui, että olen vaaraton, ja uskalsi jäädä siihen ottamaan torkkuja.

Alkaa lämmetä.

Pulun munankuori.

Poikanen.

Eväitä puutarhassa.

Päätettiin pyöräillä kesäillaksi keskustan terassille oluille ja syömään pubin menyystä ruoka. Onhan siellä purilaista ym. 

Ja ei se ilta viilentynyt ollenkaan, on ainakin kello 22 saakka nyt kai joka ilta 30 astetta. Huomenna päivällä 34.

Retrotyylinen kirsikkaoluen etiketti.

Pubiruoka.

Pöydän reunalla toimiva mukaan otettava laukkukoukku on nerokas ravintolareissuilla.

Jumalauta nyt on sääennusteessa, että seuraavat kaksi viikkoa on joka päivä vähintään 30 astetta ja aurinkoa. Minulla kyllä pulssi hakkaa tästä hikoilusta ja kuumuudesta, ja yöt ovat tukalia. Toivon, että elimistö tottuu pian. 

Ei pihassa voi enää ollakaan. Luulin, että nyt istuisin pihassa ja tekisin ristikoita vihdoin ihan lomamoodissa, mutta ei tuonne ulos voi edes mennä hetkeksikään. Ei aurinkoon voi mennä ollenkaan, edes aurinkovarjon alle. Pihakasvit nuutuvat ja roikkuvat. Sisällä bunkkerissa piilossa auringolta menee päivät.

Kissat pyörivät illalla ulkona maassa selällään ja makaavat päivällä plättynä laminaatilla, tai Jip makkaroituu ikkunalaudalle, mikä onkin järkevä paikka, kun se on viileää kiveä. 

Janneke kierii.

Janneke venyy.

Jip-makkara.

Kahtena yönä oli ukkosta, salamaa tulee monta sekunnissa jatkuvasti puolen tunnin ajan. Täällä olen usein nähnyt tätä aivan jatkuvaa salamoinnin välähtelyä ukkospilvestä. Suomessa en koskaan. Suomesta muistan vain sellaista, että on yksi välähdys ja pumm. Ja monen minuutin päästä vasta seuraava. Täällä välkkyy kuin strobovalot teknoluolassa. 

Sitä selittikin meteorologi, että kun on näin kuuma, ukkosrintamassa on niin paljon energiaa, että salamaa tulee koko ajan. Oli laskettu jotain 188 000 salamaa Hollannissa yhden ukkosyön aikana.

Kissat hyttysverkon äärellä yläkerrassa.

Välillä tulee hyttynen sisään. Yksi tuli alakerrassa pistämään minua etuvarpaaseen. Se turposi ja siihen sattui, enemmän kuin kutitti. Se varvas oli aika dramaattisen kipeä siitä pari tuntia. Ja polvea taas kutitti ihan hysteerisesti. 

Ennuste on noussut jo 38 asteeseen perjantaina, ja sen päälle 37 lauantaina. Huomisesta alkaen ollut jo 5 päivää yli 35 astetta.

Koska jatketaan pirtelöiden tekoa, halusin kaupasta uuden litran perus-vaniljajäätelöä. Näin jo kaukaa, että pakastimet on aika lailla rohmuttu tyhjiksi jäätelöiden kohdalta, luonnollisesti. Myös tavalliset vaniljarasiat ihan loppu.

Muistin viime kerralla nauraneeni, että litran jäätelöä myydään myös oudossa muovimakkarassa. No, outoa makkarapakkausta oli vielä jäljellä. Varmaan ihan kelvollista kuitenkin. Onhan se hassu. 

Litran jäätelömakkara.

Joissain maissahan myydään mm. hernekeittoa myös muovipötkössä. Missä maassa? En nyt yhtään muista, onko sellaista tavallisesti Suomessa? Vai Hollannissa? Vai Saksassa? Nyt alkavat mennä maiden kuttuurit sekaisin.

Mieheni vahvistaa, että Hollannissa myydään hernekeittoa myös pötkössä. Vanhempani vahvistavat, että keittopötköjä on nähty myös Suomessa. On muitakin soseita tai sosekeittoja makkarapötköissä, muistelisin.

Pyöräilimme keskustaan jäätelölle iltamyöhään. Jäätelötiski on auki iltakymmeneen, ja sepä bisnes kannattaa nyt. Hikistä. 

Smurffijäätelöä ja karamellia.

Hirveimmät hellepäivät. Sääkartalla oli luku 40 meidän alueellamme. Olen siirtynyt alakertaan sohvalle nukkumaan. Makuuhuoneessa on nyt öisinkin yli 30. Siihen vedin rajan. Kenelle minun pitää tässä esittää jotain sankaria, joka pysyy makuuhuoneessa? Mene pois, mene alas. Vaikka sitten nukkuisin joogamatolla lattialla jos siellä on vielä hitusen viileämpi kuin sohvalla. Toistaiseksi sohva on riittänyt.

Pihalla lepotuolissakin voisi ehkä nukkua, mutta silloin tulee kyllä varmasti hyttynen tai pari.

Eilen alkoi pääkipu ja jatkuu. Otan parasetamolia. Alkaa olla sellaisia olotiloja, että vain sammun uneen pitkin päivää. Nyt alakerrassakin 30 astetta, eikä sille asialle voi tehdä yhtään mitään. Se on talon viilein paikka.

Myös kelpo helleruoka, kylmä mozzarellasalaatti.

Perjantaina oli se virallisesti kaikkein kuumin päivä. Ilmatieteen laitos sanoi, että pysy  kotona jos voit, älä lähde ulos ollenkaan. Tielaitos kehotti varautumaan aurinkosuojalla, esim. sateenvarjolla, ja vesipullolla, jos sattuisi auto hajoamaan tielle. 

Mutta minullahan oli kutsu Venloon työkkäriin. Halusivat keskustella kanssani työnhausta juuri silloin. Onneksi aamupäivällä, jolloin mennessä oli 33 ja tullessa 35 astetta. Ja autossa ilmastointi. Ja auton sai maan alle parkkiin varjoon.

Olipa niillä avara palatsi. Hirveästi lääniä aulassa. Ja ilmastointi onneksi.

Venlo ja 35 astetta.

Jätin kädellä hikijäljen kaiteelle. Nyt ei ole elintä, joka ei hikoilisi jatkuvasti.

Illalla päätimme pyöräillä keskustaan ja mennä taasn terdelle syömään, vaikka olikin vielä hirveä kuumuus ja aurinko, joka ei halua laskea ollenkaan. Mutta mieti, että pitäisi ruveta kokkaamaan hellan äärellä kotona.

Otin mukaan pienen suihkepullon, josta voin ruiskia vettä iholleni välillä. Monilla näkyy nyt myös viuhkoja, joilla leyhytellään kasvoja. Voisin ostaa, jos tulisi vastaan jossain.

Päivällä ei tule syötyä kovin paljoa, mutta kyllä illalla sitten onkin nälkä ja voi vetää yhden kunnon aterian.

Pieni suihkepullo.

Kunnon ateria.

Siirryimme pubiin ja siellä oli pieniä puhallettavia kahluualtaita, johon sai laittaa jalat. Nyt on hyvä idea! Varmistin vielä tarjoilijalta, että se on jaloille eikä koiran vettä. Monissa ravintoloissa on tällä säällä kyllä myös koiran vettä, mutta se on yleensä teräskulhossa.

Jalka-amme.

Otettiin oluet - ja karahvi vettä tuli talon puolesta - ja vielä juustopaloja. Aurinko meni matalammalle, mutta ilma ei viilentynyt. Jatkuva puhkuminen ja hikoilu. 

Virolainen olut.

Minulla oli eri visioita vedestä ja viilentymisestä: Jos tulee vihdoin joku kaatosade, menen siihen sateeseen pihalle seisomaan ja kastumaan. Tai menen pihalle lepotuoliin, täytän ison kastelukannun vedellä ja kaadan sen kaiken kokonaan päälleni. Tai menen juoksemaan tuon keskustan suihkulähteen läpi.

Niin tein lähtiessä. Mies piti laukkuani ja minä roiskin vettä päälleni suihkulähteen truutista.

Horisonttiin keräytyi hyvin korkea ukkospilvi, mutta ei se meille tullut. Se komeili oikein oranssina tornina auringonlaskussa, kun ajettiin kotiin.

Sää pysyy vielä kauan kuumana ja laskee vain vähitellen. Kestää varmasti kauan saada talo millään tavalla viilentymään. Ei tämä vielä ole ohi. Ja sitten näkyy alkavan perusheinäkuu, jolloin on joka päivä 27 astetta ja pelkkää aurinkoa viikkokaudet.

Siivous-raivaus

Aloin suunnitella varasto- ja vaatehuoneen siivoamista. Siellä on useita häiritseviä vanhan energian paikkoja, joihin minun tekee mieli tarttua. Se on niin täyteen tungettu muovisia säilytyslaatikoita joka kaapin päällä kattoon asti. Haluaisin keventää sitä painolastia. Ja haluan eroon sellaisesta, mikä oikeastaan vain painaa mieltä. Vanhat kirjeet; huonoja omia taideteoksia; turhia dokumentteja; vanhojen aikojen pyrkimyksiä, joille ei ole virkaa enää. 

Eli jos tehdään konmaritusta huone kerrallaan, niin siinä olisi eka huone. Se action jo hyvin lähelle lähestyi minua eli melkein aioin aloittaa urakkaa. Mutta sitten minun piti syödä lounasta ensin ja sitten tulikin väsy ja sitten tuli tärkeitä meilejä.

Tarvitaan ihan hirveä rohkeus katsoa silmiin kaikkea sitä vanhaa paskaa, mutta se tunne on intuitiivisesti lähentynyt minua viime viikkoina yhä enemmän, että pystyn siihen ja haluan tehdä sen. Tarvitaan myös lujuutta päättää, että pois, pois vaan. Joinakin päivinä sellainen on helppoa, toisina ei yhtään.

Yhtenä päivänä aloitin siivouksen kohta kohdalta tasaisesti ahertaen läpi pinojen ja aiheiden. Kävin läpi taiteeni. Vapautin vanhoista rumista Ikean kehyksistä pikkukuvia mappiin. Ihan hirveitä vanhanaikaisia painavia oikeita lasillisia kehyksiä, joissa ei ole edes mitään ripustussysteemiä, turhaa lastia vaan laatikossa. Sen jälkeen Ikea vaihtoi lasilevyt akryylimuoviin ja keksi kätevät taustapahvit, joista voi taivuttaa ulos kelvollisen ripustuskoukun.  

Löysin piirustusmapeilleni paremman paikan alakerrasta ja kävin läpi koulupiirustukset, grafiikan vedokset ja vapaa-ajan piirustukseni. Löysin hauskoja ja revin paloiksi sellaiset, joista minulla ei ole mitään tunnetta. Ne joutavat pois. Suurimman osan säilytän kyllä.

Ihan KonMarina: "Does this spark joy?" -"No."

Jip tuli auttamaan paperijätteen litistämisessä.

Koulun piirustuksissa oli aika nuutuneen näköisiä lukiolaisia roikkuvin päin; vapun viettoa Hyvinkään hitsaajapatsalla, selvästi varhaista ala-asteen kädenjälkeä; akvarellissa tavallista väkeä R-junassa, jossa selvästi näkyy, että siellä on ne vanhat harmaasinikumiset penkit. 

Lukiokavereita luonnoksina.

Vappu Hyvinkäällä.

R-juna.

Jopa Berliinin muurin murtumisesta minulla on akvarelli. Sitten on Mauno Koiviston lehtikuvakollaasi, jossa hän syö illalliseksi pieniä maapalloja. Ja joku yllättävä 1920-luvun tyyliin pukeutunut tanssipari.

Berliinin muurille kiipeillään.

Manun illallinen.

Tanssiparketti.

Kuvataidekoulun grafiikasta löytyi lineoleumi, jossa iloinen mummo sovittaa vaatekaupassa uutta huivia päähänsä. Ja etsaus tai kuivaneula kaatopaikasta, jossa rotta hyppii roinan päällä. 

Mummo tarjouslaarilla.

Kaatopaikka.

Vapaa-ajan piirustuksissa on kaikenlaista villiä: se, missä rouva pyydystää taivaalta putoavan meteorin suoraan paistinpannulleen talonsa ulkoportailla. Se, missä paljettimekkoon pukeutunut juhlanainen kompastuu korkokenkiinsä ja lentää vaakasuorassa katuun. 

Syötävää pannuun.

Hankalat korkokengät.

Linnoituskaupunki aivan täynnä taloja muurien sisällä. Söpö realistinen pupu lyijykynällä. Ja joukko luonnoksia nuorisosta erikoisissa asuissa eli vuoden 1994 teknoravien oikeaa yleisöä muistista piirrettynä.

Keskiaika.

Kesykani.

Teknoilijoita 1994.

Pystyin kutistamaan hankalat taiteen säilytyslaatikot kaapin päältä kahdesta yhteen. Pystyin siirtämään ompelukankaani hankalasta leveästä laatikosta entiseen taidelaatikkoon. Pölytin ja inventoin ylähyllyn. Järjestin koriste-esineitä, karsin pois turhat, pölytin hyllyjä alakerrastakin. Poistin turhat mapit ja kävin läpi kansioita. Yhdistin useita laatikoita, ja laatikoita vapautui tyhjäksi.

Sitten vihdoin avasin vanhojen kirjeiden laatikon, jonka sfäärissä pelkäsin kaikkia nuoruuden tunteita. Selasin ne ja fiiliksellä tunsin: näitä vanhojen, väliaikaisten, kielimatkalta tarttuneiden kavereiden kirjeitä eri maista en tarvitse enkä tule koskaan lukemaan. Ei tule sellaista nostalgian hetkeä, ei vanhempanakaan, että haluan näitä kaunokirjoituksia ruveta tankkaamaan sana sanalta ja tutkimaan, mitä niissä oikeasti on silloin kirjoitettu. Ei. Pois.

Tämä on vain painolastia, revin koko pinkan enkä kadu. Sanoin kiitoksia kaikille siitä ystävyydestä, joka meillä oli.

Kissatkin ryhtyivät siivoamaan alakerran pihavarastoa.

Yhden vapautuneen laatikon käytin päiväkirjojen uudelleenjärjestelyyn, jotta sain erikseen muut kirjoitukset, matkapäiväkirjat, kouluvihot ja viimeiset säästetyt taskuallakat. Yhden vapautuneen laatikon käytin siihen, että sain taideteosten seasta ulos tarvikkeet kuten tyhjät hyvälaatuiset pikkukehykset ja isompien kehysten taakse asennettavat ripustuslangat.

Viimeiseksi mieheni auttoi minua vinokaton alla olevalla "ullakolla", mistä poistettiin lasti turhaa tavaraa yhteisneuvotteluna.

Olipa tehokasta. Tässä oli monta siirtoa, joita olin miettinyt jo kauan. Ne piti vain kerran tehdä. Tämä oli iso työ. Tilaa vapautui ja järjestys parani, vaikkei se radikaalisti huoneen ilmettä muuttanutkaan. Mutta ehkä kaikki on selkeämpää ja käyttökelpoisempaa näin.

Tällä voi ansaita vaikka kunnon nachopellin.

Suomi-musaa kunnon satsi

Oikein mökkilook minulla, sopii kyllä tähän epämääräiseen kotioleiluun: pyöräilyn jälkeen silitin ja minulla oli niin kuuma, että laitoin pelkän hellemekon päälle. Mutta sitten alkoi paleltaa ja lisäsin pupupyjamahousut, ja sitten villasukat. Mikään ei sovi mihinkään, on juuri sellaiset mökkiröntsävaatteet jotka on nopeasti otettu jostain ullakon pinosta, mukavuus edellä.

Yhtenä iltana myöhään kävimme vielä ruokakaupan. Viimeinen aukiolotunti kahdeksan ja yhdeksän välillä oli hyvin rauhallinen.

"Mitä ostoksia täältä kassista nyt sitten löytyy? Ei voi olla totta, toi tyyppi!"

Pari viikkoa sitten huomasin Ylestä, että illalla on Ylexpop-livekonsertti Vantaalta, mukana myös Erika Vikman. Se näkyikin myös minulle vapaasti, ja myös telkkarin sovelluksella.

Erikan uudet ja monet vanhemmatkin kappaleethan noudattavat moraalisen vapauden, ja konservatismin vastustamisen teemaa. Homo-oikeuksien puolustamista, feminismiä, oman tien rohkeaa kulkemista. On siinä kerrankin hyvä idoli tytöille. Yleisössä näkyikin suorastaan aika nuoria tyttöjä. Ehkä Erika pitää heidät poissa epäilyttävien lahkojen kynsistä kun heille on sanottu, että älkää kuunnelko tiukkapiposaarnaajia. 

Ennen ehkä kauhisteltiin hardrockbändejä, kuinka satanistisiahan muka ovat joku Judas Priest ja Black Sabbath. Erika Vikmanin kohdalla ei tarvitse paisutella ja arvailla; hän laulaa ihan selvästi pirusta, synneistä ja tekopyhyyden haitallisuudesta.

Ihme, etteivät jotkut vanhoilliset piirit ole vielä näkyvämmin älähtäneet, että Vikman pitää saada pois lavoilta ja kuinka kauheaa on, kun nuoret tytöt kuuntelevat häntä. Kiitos, että hän on Ylellä hyväksytty artisti. Ja lainasihan jokin protestanttisen kirkon seurakuntakin Syntisten pöytä -kappaletta taannoin omaksi sanomakseen. 

Ja nyt tuli sellainen projekti, että Kodin Kuvalehdessä listattiin paljon perinteisiä suomalaisia kesälauluja, ja uudempia myös, joita on toivottu Puhelinlangat laulaa -ohjelmaan juuri juhannuksena. Huomasin, kuinka pienen murto-osan tunsin niistä, ainakin nimen perusteella suoraan. 

Aloin sitten kuunnella niitä ja täyttää aukkoa sivistyksessä. Nämä ovat sellaisia usein mainittuja, joista suomalaiset haaveilevat ja joita kehuvat ihaniksi, ja joita lauletaan karaokeissa, ja minä olen vaan, että täh mikä.

Olisi tuolla listalla tosin myös mm. AC/DC:n Thunderstruck ja Abbaa. Mutta suureksi osaksi suomalaista, paljon vanhaa, ja kesäaiheisia. Paljon savottaa käydä läpi.

Opittua tähän mennessä: Ai tuo Juhan Vainion Juhannustanssit ei olekaan yhtään törkeä, vain humoristinen tällä kertaa, mitä ei Juha Vainiosta aina tiedä. 

Onpa niin ihanaa humppaa suomalaisen kulttuurin sydämestä tuo Juhannuspolkka Paksulassa. Oikein itkunaurattaa, hilipati. 

Huumorikappaleita on pari aina välissä tietty, mutta eivät ne kaikki ole hyviä. Juicen Että mitenkä sekä Irwinin Sepalus auki ovat aika toisteisia. Klassinen hauskuutus on Veikko Lavin Silakka-apajalla, ja sillä voi pelotella suomea opettelevia ulkomaalaisia.

Olipa ihan tunnelmallinen tai surumielinen tuo JVG:n Rehellisesti. Ai, käännöshittejä: Hectorin Kissojen yö on Al Stewartin Year of the cat; Kai Hyttisen Nosta lippu salkoon on joku vanha hyvin tuttu englantilainen popkappale. Tie a yellow ribbon around the ole oak tree, löysin. Katri Helenalta tunnen kyllä aika paljon, mutten Sua rakastan. Eksoottisista saundeista päätellen käännöshitti sekin.

Vesa-Matti Loirin Lapin yö ei ollut myöskään ihan tietoisesti tuttu minulle. Perin omituinen! Ihme sanat! Kuka psykopaatti noita on kirjoittanut? Ai jaa, Eino Leino...

Onpa Kake Randelinilla vähän korkea kireä ääni; mutta Kaken laulut ovat aika lailla sellaista alkavan 80-luvun nopeatempoisen diskoiskelmäsaundin ydintä, mitä tuli minun muistojeni mukaan radiosta sellaiset 24/7.

Jotkut ihan legendaarisista, joita kaikki mainitsevat perinteisinä tunnelman tuojina, eivät sano minulle mitään. Ja kun kuuntelen ne ja yritän eläytyä, en silti saa mistään tunteesta kiinni. Yksi tällainen on Maaritin Jäätelökesä, johon olen jo aiemmin yrittänyt tutustua. Se ei vain ollut minun äänimaisemassani koskaan läsnä.

Ja sitten on paljon hidastempoista vanhanaikaista valssia ja muuta, joka ei kovin iske. Nuo Reijo Taipaleet ja Eino Grönit alkavat olla aika vanhaa fiilistä. Puhumattakaan Kauko Käyhköstä ja Georg Malmsténista. Myös paljon ihastellut klassikot kuten eri leffojen häävalssit ovat minusta vain tylsiä.

Kuuntelin koko lehden listan loppuun. Edelleen kertyi paljon hitaita, tylsiä valsseja. Vasta hyvin kaukana listalla oli ensimmäinen tango, hämmästyttävästi. Mutta hyvä valssi on Saarenmaan valssi, jonka toki tunsin.

Ei nyt ihan varsinaisia uusia helmiä tästä joukosta löytynyt.

Omien lapsuusmuistojeni kesälaulujen ydintä on nimenomaan Tapani Kansan versiona Kesän lapsi, sekä R-A-K-A-S. Ja Ajetaan me tandemilla. Nämä ovat aivan ihania. Ja myös Käyn ahon laitaa, oikein humppa.

Jatkoin omilla lemppareillani kuten nuo neljä parasta. Vähän Leevi and the leavingsia, vähän Juicea, vähän Hassisen konetta ja Pelle Miljoonaa, Kauko Röyhkää, Eppuja ja Pave Maijasta. 

Sekalaisia ja omituisia muistoja: Anna Hanskin Tule poika uimaan, Tuula Amberlan Lulu, Tavaramarkkinoiden Kevät, Tuomari Nurmion Valo yössä twist. 

Lea Lavenin Ei oo, ei tuu, taas oikein suomalainen humppa, jonka muistan elävästi telkkarista itse. Myös Satumaa, ja sen perään viittauksena Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Toisena parina Maija Vilkkumaan Ei, ja sitten Benjaminin GAY, joka lainaa sen kertosäettä.

Kyllä nyt oli sivistystä kerrakseen ajoissa juhannukseksi.