Oikein mökkilook minulla, sopii kyllä tähän epämääräiseen kotioleiluun: pyöräilyn jälkeen silitin ja minulla oli niin kuuma, että laitoin pelkän hellemekon päälle. Mutta sitten alkoi paleltaa ja lisäsin pupupyjamahousut, ja sitten villasukat. Mikään ei sovi mihinkään, on juuri sellaiset mökkiröntsävaatteet jotka on nopeasti otettu jostain ullakon pinosta, mukavuus edellä.
Yhtenä iltana myöhään kävimme vielä ruokakaupan. Viimeinen aukiolotunti kahdeksan ja yhdeksän välillä oli hyvin rauhallinen.
 |
| "Mitä ostoksia täältä kassista nyt sitten löytyy? Ei voi olla totta, toi tyyppi!" |
Pari viikkoa sitten huomasin Ylestä, että illalla on Ylexpop-livekonsertti Vantaalta, mukana myös Erika Vikman. Se näkyikin myös minulle vapaasti, ja myös telkkarin sovelluksella.
Erikan uudet ja monet vanhemmatkin kappaleethan noudattavat moraalisen vapauden, ja konservatismin vastustamisen teemaa. Homo-oikeuksien puolustamista, feminismiä, oman tien rohkeaa kulkemista. On siinä kerrankin hyvä idoli tytöille. Yleisössä näkyikin suorastaan aika nuoria tyttöjä. Ehkä Erika pitää heidät poissa epäilyttävien lahkojen kynsistä kun heille on sanottu, että älkää kuunnelko tiukkapiposaarnaajia.
Ennen ehkä kauhisteltiin hardrockbändejä, kuinka satanistisiahan muka ovat joku Judas Priest ja Black Sabbath. Erika Vikmanin kohdalla ei tarvitse paisutella ja arvailla; hän laulaa ihan selvästi pirusta, synneistä ja tekopyhyyden haitallisuudesta.
Ihme, etteivät jotkut vanhoilliset piirit ole vielä näkyvämmin älähtäneet, että Vikman pitää saada pois lavoilta ja kuinka kauheaa on, kun nuoret tytöt kuuntelevat häntä. Kiitos, että hän on Ylellä hyväksytty artisti. Ja lainasihan jokin protestanttisen kirkon seurakuntakin Syntisten pöytä -kappaletta taannoin omaksi sanomakseen.
Ja nyt tuli sellainen projekti, että Kodin Kuvalehdessä listattiin paljon perinteisiä suomalaisia kesälauluja, ja uudempia myös, joita on toivottu Puhelinlangat laulaa -ohjelmaan juuri juhannuksena. Huomasin, kuinka pienen murto-osan tunsin niistä, ainakin nimen perusteella suoraan.
Aloin sitten kuunnella niitä ja täyttää aukkoa sivistyksessä. Nämä ovat sellaisia usein mainittuja, joista suomalaiset haaveilevat ja joita kehuvat ihaniksi, ja joita lauletaan karaokeissa, ja minä olen vaan, että täh mikä.
Olisi tuolla listalla tosin myös mm. AC/DC:n Thunderstruck ja Abbaa. Mutta suureksi osaksi suomalaista, paljon vanhaa, ja kesäaiheisia. Paljon savottaa käydä läpi.
Opittua tähän mennessä: Ai tuo Juhan Vainion Juhannustanssit ei olekaan yhtään törkeä, vain humoristinen tällä kertaa, mitä ei Juha Vainiosta aina tiedä.
Onpa niin ihanaa humppaa suomalaisen kulttuurin sydämestä tuo Juhannuspolkka Paksulassa. Oikein itkunaurattaa, hilipati.
Huumorikappaleita on pari aina välissä tietty, mutta eivät ne kaikki ole hyviä. Juicen Että mitenkä sekä Irwinin Sepalus auki ovat aika toisteisia. Klassinen hauskuutus on Veikko Lavin Silakka-apajalla, ja sillä voi pelotella suomea opettelevia ulkomaalaisia.
Olipa ihan tunnelmallinen tai surumielinen tuo JVG:n Rehellisesti. Ai, käännöshittejä: Hectorin Kissojen yö on Al Stewartin Year of the cat; Kai Hyttisen Nosta lippu salkoon on joku vanha hyvin tuttu englantilainen popkappale. Tie a yellow ribbon around the ole oak tree, löysin. Katri Helenalta tunnen kyllä aika paljon, mutten Sua rakastan. Eksoottisista saundeista päätellen käännöshitti sekin.
Vesa-Matti Loirin Lapin yö ei ollut myöskään ihan tietoisesti tuttu minulle. Perin omituinen! Ihme sanat! Kuka psykopaatti noita on kirjoittanut? Ai jaa, Eino Leino...
Onpa Kake Randelinilla vähän korkea kireä ääni; mutta Kaken laulut ovat aika lailla sellaista alkavan 80-luvun nopeatempoisen diskoiskelmäsaundin ydintä, mitä tuli minun muistojeni mukaan radiosta sellaiset 24/7.
Jotkut ihan legendaarisista, joita kaikki mainitsevat perinteisinä tunnelman tuojina, eivät sano minulle mitään. Ja kun kuuntelen ne ja yritän eläytyä, en silti saa mistään tunteesta kiinni. Yksi tällainen on Maaritin Jäätelökesä, johon olen jo aiemmin yrittänyt tutustua. Se ei vain ollut minun äänimaisemassani koskaan läsnä.
Ja sitten on paljon hidastempoista vanhanaikaista valssia ja muuta, joka ei kovin iske. Nuo Reijo Taipaleet ja Eino Grönit alkavat olla aika vanhaa fiilistä. Puhumattakaan Kauko Käyhköstä ja Georg Malmsténista. Myös paljon ihastellut klassikot kuten eri leffojen häävalssit ovat minusta vain tylsiä.
Kuuntelin koko lehden listan loppuun. Edelleen kertyi paljon hitaita, tylsiä valsseja. Vasta hyvin kaukana listalla oli ensimmäinen tango, hämmästyttävästi. Mutta hyvä valssi on Saarenmaan valssi, jonka toki tunsin.
Ei nyt ihan varsinaisia uusia helmiä tästä joukosta löytynyt.
Omien lapsuusmuistojeni kesälaulujen ydintä on nimenomaan Tapani Kansan versiona Kesän lapsi, sekä R-A-K-A-S. Ja Ajetaan me tandemilla. Nämä ovat aivan ihania. Ja myös Käyn ahon laitaa, oikein humppa.
Jatkoin omilla lemppareillani kuten nuo neljä parasta. Vähän Leevi and the leavingsia, vähän Juicea, vähän Hassisen konetta ja Pelle Miljoonaa, Kauko Röyhkää, Eppuja ja Pave Maijasta.
Sekalaisia ja omituisia muistoja: Anna Hanskin Tule poika uimaan, Tuula Amberlan Lulu, Tavaramarkkinoiden Kevät, Tuomari Nurmion Valo yössä twist.
Lea Lavenin Ei oo, ei tuu, taas oikein suomalainen humppa, jonka muistan elävästi telkkarista itse. Myös Satumaa, ja sen perään viittauksena Maija Vilkkumaan Satumaa-tango. Toisena parina Maija Vilkkumaan Ei, ja sitten Benjaminin GAY, joka lainaa sen kertosäettä.
Kyllä nyt oli sivistystä kerrakseen ajoissa juhannukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti