Siivous-raivaus

Aloin suunnitella varasto- ja vaatehuoneen siivoamista. Siellä on useita häiritseviä vanhan energian paikkoja, joihin minun tekee mieli tarttua. Se on niin täyteen tungettu muovisia säilytyslaatikoita joka kaapin päällä kattoon asti. Haluaisin keventää sitä painolastia. Ja haluan eroon sellaisesta, mikä oikeastaan vain painaa mieltä. Vanhat kirjeet; huonoja omia taideteoksia; turhia dokumentteja; vanhojen aikojen pyrkimyksiä, joille ei ole virkaa enää. 

Eli jos tehdään konmaritusta huone kerrallaan, niin siinä olisi eka huone. Se action jo hyvin lähelle lähestyi minua eli melkein aioin aloittaa urakkaa. Mutta sitten minun piti syödä lounasta ensin ja sitten tulikin väsy ja sitten tuli tärkeitä meilejä.

Tarvitaan ihan hirveä rohkeus katsoa silmiin kaikkea sitä vanhaa paskaa, mutta se tunne on intuitiivisesti lähentynyt minua viime viikkoina yhä enemmän, että pystyn siihen ja haluan tehdä sen. Tarvitaan myös lujuutta päättää, että pois, pois vaan. Joinakin päivinä sellainen on helppoa, toisina ei yhtään.

Yhtenä päivänä aloitin siivouksen kohta kohdalta tasaisesti ahertaen läpi pinojen ja aiheiden. Kävin läpi taiteeni. Vapautin vanhoista rumista Ikean kehyksistä pikkukuvia mappiin. Ihan hirveitä vanhanaikaisia painavia oikeita lasillisia kehyksiä, joissa ei ole edes mitään ripustussysteemiä, turhaa lastia vaan laatikossa. Sen jälkeen Ikea vaihtoi lasilevyt akryylimuoviin ja keksi kätevät taustapahvit, joista voi taivuttaa ulos kelvollisen ripustuskoukun.  

Löysin piirustusmapeilleni paremman paikan alakerrasta ja kävin läpi koulupiirustukset, grafiikan vedokset ja vapaa-ajan piirustukseni. Löysin hauskoja ja revin paloiksi sellaiset, joista minulla ei ole mitään tunnetta. Ne joutavat pois. Suurimman osan säilytän kyllä.

Ihan KonMarina: "Does this spark joy?" -"No."

Jip tuli auttamaan paperijätteen litistämisessä.

Koulun piirustuksissa oli aika nuutuneen näköisiä lukiolaisia roikkuvin päin; vapun viettoa Hyvinkään hitsaajapatsalla, selvästi varhaista ala-asteen kädenjälkeä; akvarellissa tavallista väkeä R-junassa, jossa selvästi näkyy, että siellä on ne vanhat harmaasinikumiset penkit. 

Lukiokavereita luonnoksina.

Vappu Hyvinkäällä.

R-juna.

Jopa Berliinin muurin murtumisesta minulla on akvarelli. Sitten on Mauno Koiviston lehtikuvakollaasi, jossa hän syö illalliseksi pieniä maapalloja. Ja joku yllättävä 1920-luvun tyyliin pukeutunut tanssipari.

Berliinin muurille kiipeillään.

Manun illallinen.

Tanssiparketti.

Kuvataidekoulun grafiikasta löytyi lineoleumi, jossa iloinen mummo sovittaa vaatekaupassa uutta huivia päähänsä. Ja etsaus tai kuivaneula kaatopaikasta, jossa rotta hyppii roinan päällä. 

Mummo tarjouslaarilla.

Kaatopaikka.

Vapaa-ajan piirustuksissa on kaikenlaista villiä: se, missä rouva pyydystää taivaalta putoavan meteorin suoraan paistinpannulleen talonsa ulkoportailla. Se, missä paljettimekkoon pukeutunut juhlanainen kompastuu korkokenkiinsä ja lentää vaakasuorassa katuun. 

Syötävää pannuun.

Hankalat korkokengät.

Linnoituskaupunki aivan täynnä taloja muurien sisällä. Söpö realistinen pupu lyijykynällä. Ja joukko luonnoksia nuorisosta erikoisissa asuissa eli vuoden 1994 teknoravien oikeaa yleisöä muistista piirrettynä.

Keskiaika.

Kesykani.

Teknoilijoita 1994.

Pystyin kutistamaan hankalat taiteen säilytyslaatikot kaapin päältä kahdesta yhteen. Pystyin siirtämään ompelukankaani hankalasta leveästä laatikosta entiseen taidelaatikkoon. Pölytin ja inventoin ylähyllyn. Järjestin koriste-esineitä, karsin pois turhat, pölytin hyllyjä alakerrastakin. Poistin turhat mapit ja kävin läpi kansioita. Yhdistin useita laatikoita, ja laatikoita vapautui tyhjäksi.

Sitten vihdoin avasin vanhojen kirjeiden laatikon, jonka sfäärissä pelkäsin kaikkia nuoruuden tunteita. Selasin ne ja fiiliksellä tunsin: näitä vanhojen, väliaikaisten, kielimatkalta tarttuneiden kavereiden kirjeitä eri maista en tarvitse enkä tule koskaan lukemaan. Ei tule sellaista nostalgian hetkeä, ei vanhempanakaan, että haluan näitä kaunokirjoituksia ruveta tankkaamaan sana sanalta ja tutkimaan, mitä niissä oikeasti on silloin kirjoitettu. Ei. Pois.

Tämä on vain painolastia, revin koko pinkan enkä kadu. Sanoin kiitoksia kaikille siitä ystävyydestä, joka meillä oli.

Kissatkin ryhtyivät siivoamaan alakerran pihavarastoa.

Yhden vapautuneen laatikon käytin päiväkirjojen uudelleenjärjestelyyn, jotta sain erikseen muut kirjoitukset, matkapäiväkirjat, kouluvihot ja viimeiset säästetyt taskuallakat. Yhden vapautuneen laatikon käytin siihen, että sain taideteosten seasta ulos tarvikkeet kuten tyhjät hyvälaatuiset pikkukehykset ja isompien kehysten taakse asennettavat ripustuslangat.

Viimeiseksi mieheni auttoi minua vinokaton alla olevalla "ullakolla", mistä poistettiin lasti turhaa tavaraa yhteisneuvotteluna.

Olipa tehokasta. Tässä oli monta siirtoa, joita olin miettinyt jo kauan. Ne piti vain kerran tehdä. Tämä oli iso työ. Tilaa vapautui ja järjestys parani, vaikkei se radikaalisti huoneen ilmettä muuttanutkaan. Mutta ehkä kaikki on selkeämpää ja käyttökelpoisempaa näin.

Tällä voi ansaita vaikka kunnon nachopellin.