maanantai 15. tammikuuta 2024

Kylmää, ruokaa ja jalkavaivoja

Varasin fysioterapian vasemmalla jalkaterälleni. Siihen sattui liikaa aina kun menin rappuja alas. Könkkäsin oudosti ja hitaasti, koska en terävältä kivulta voinut kulkea rappuja normaalisti alas ottamalla päkiällä vastaan. Asettelin jalan varovasti littanana askelmille, sillon ei tullut kipua. Tätä jatkui ainakin kolme viikkoa. Google ehdottaa rasitusvammaa mutta tosiaan, hah hah, tämä alkoi silloin kun en kävellyt yhtään mihinkään ja möllötin sohvalla. 


Fyssarille mennessä jalkakipu tietysti loppui juuri sinä päivänä. Ei sattunutkaan enää rapuissa, vaikka kuinka kävelin. Tuntui siinä vielä arkuutta painellessa. On siinä joku mystinen nivelten ärsytys ollut. Ruvettiin sitten hoitamaan polvia, koska niitä pistää usein rapuissa. Vaihdellen oikeaa tai vasempaa ja tällä hetkellä molempia. Sain rappusharjoituksia. Ja jos haluan kasvattaa reisilihasten voimaa, mikä auttaisi polvien nivelsiteitä, niin saisi välillä kyykätä.



Miehelleni tuli ikävän kuuloinen paksu räkäinen flunssa. Olen vilpittömän kiitollinen siitä, että minulle se ei ole tullut. Se on maailman ihme, se on upeaa. Vähäsen välillä turisee nenä minullakin, mutta ei se ole mikään pöpö, vaan tavallista talviärsytystä.



Joulun purku oli kypsässä pisteessä. Viimeiset päivät ennen loppiaista aloin ajatella, että nyt hemmettiin toi kuusi, nyt se on nähty, haluan tilaa. Pakattiin kestokuusi ullakolle. Nyt vasta 13. päivä kunnalla oli joulukuusien keräyspäivä, jolloin aidot kuuset sai heittää kadunvarteen.


Tähti on ympärivuotinen koriste.

Joulunamua vielä.

Mieheni sai työpaikan joulupaketissaan marenkiruusukkeita ja kermavaahtospraypullon. Näin netissä kuvan marjatortusta ja siitä se idea sitten lähti. Sehän on tunnettua, että voi hyvin nopeasti tehdä kakun valmiista kakkupohjasta. Laittaa päälle kermat ja marengit ja hankkii jotain marjoja. Pakastemarjasekoitus vaikka. 


Kauniit marjat pakkasesta.

Sitten vielä tajusin joskus keskellä yötä, ettei se taida ihan toimia niin, että laitan koko kakun valmiiksi ja yritän säilyttää siitä loppuja jääkaapissa seuraavaan päivään. Varmaan kermavaahdot alkavat valua. Joten se on pakko puolittaa heti alkuun ja tehdä tuoreeltaan kaksi kertaa, samantien syötäväksi. Kiva tuli ekasta puolikkaasta.



Lauantaina tein toisen puolikkaan kahvitauolle. Hyvät marjasekoitukset ne olivat pakkasesta. Kermavaahtopullo ei vain sillä lopukaan, että tursottaa yhden kakun täyteen. Marengit sain onneksi menemään kaikki.



Janssen ja Janssenin poika kävivät taas tsekkaamassa viemäriä. Koska monena päivänä suihku ei vetänyt ja vessat kurluttivat. He ovat käyneet varmaan 5 kertaa parin kuukauden aikana ja aina viemäri on sinällään vapaa eikä saada selvyyttä, miksi se välillä lakkaa vetämästä. Eivät myöskään myöntäneet, että katuviemärin tasolla voisi olla mitään ongelmia viime aikojen tulvista johtuen. ”Janssenin poika” oli se, että hänellä oli mukana hyvin nuoren oloinen oppipoika.



Hankin lohta ja hämmästyin. Norjalaista nahallista fileetä saa lähikaupasta 22 euron kilohintaan, jos ostaa 500 gramman suurpakkauksen. Sitä ihan samaa tuotetta myydään vieressä pienemmässä paketissa, 200 tai 250 grammaa. Ja pienempänä yksikkönä sen kilohinta onkin 32 euroa! Onpa oudon suuri ero. Otin isot pakkaukset ja pakastin ne palat, joita ei kahdessa päivässä käytetty.


Ihan tosissaan tuossa 500 gramman pakkauksessa lukee, että se on tarkoitettu 4 hengelle. Eli 125 grammaa per henkilö. Surkea pala. Jos suomeksi guuglaan, niin lohta suositellaan tarjottavaksi noin 200 grammaa per henkilö.



Lehdessä luki, että tämä joulukuu oli Hollannissa aivan hirveän pimeä ja harmaa. Aurinkotunteja oli jotain 26 tavallisen keskiarvon 56 sijaan. Jos se selittäisikin tämän loputtoman unentarpeeni. Talviuni. Mahdollisimman suuri sesonkivaikutus. 


On ollut aika väsynyttä ja innotonta oloa, mutta nyt sentään euroviisut alkavat kiinnostaa. UMK-kandidaatteja seurataan. Norjan ensimmäiset semit olivat kohtalaisen huonot, samoin Liettuan.



Viime viikolla alkoivat täkäläisittäin hirmupakkaset eli yöllä oli noin -6 viikon verran ja päivällä lähellä nollaa. Sade loppui. Viima puhalsi idästä kylmänä. Ainakin tulvavedet pääsivät laskemaan päivä päivältä. Mietin, että samalla ne kaikkialla seisovat vedet jäätyvät ja enpä tiedä, mikä kaikki siitä seuraa. Hollantilaiset alkoivat kaivaa esiin luistimia.




Itäviima olikin ihan viiltävän jäätävä naamassa. Kävelimme rundia töissä silti, aamupäivällä satoi kauniisti lunta hiutaleina ja iltapäivällä oli aurinkoista ja ihan ohutta lunta parkkipaikalla. Mutta sieltä tuli sellaista tornadoluokan tuulenpuuskaa ihan brutaalisti päin, niin että se veti pipon läpi ja viilsi poskiin. Olen tottunut paljoon suomalaisena, mutta tuo oli hirveän kylmä. Lehdet sanoivat, että ”tuntuu kuin -10 ... -15”. Se oli ihan totta.


Nautin auringosta ne pari päivää kun paistoi.





Lämmittävä kaakao.

Kävelin kauppaan ja oli edelleen kylmää. Katu on kaivettu auki koulua vastapäätä, ehkä siinäkin on joku maansiirtymä rankkasateista, siinä oli maa kuopalla kun aiemmin katsottiin. Siellä täällä sateet ja korkea pohjavesi ovat aiheuttaneet reikiä maaperään Hollannissa.


Oli sitten muutama todella kylmä yö peräkkäin ja hollantilaiset luistelivat radoilla, jotka saatiin nopeasti jäädytettyä yön aikana siellä täällä. Periaatteessa oli paljon peltoja ja niittyjä, jotka olivat tulvaveden alla ja jotka saattoivat jäätyä turvalliseksi luistelujääksi.



Sitten kääntyi tihkusateeksi taas. Juuri kun rupesin vähättelemään, että äh, minulla on aina hikistä kaupoissa joten enpä nyt otakaan pipoa ja kaulaliinaa mukaan, kun vain autolla mennään kaupoille, niin rupesikin satamaan räntää. Sitten olin ilman pipoa ja kaulaliinaa räntäsateessa.


Lunta ja räntää tosiaan tulee tämä viikko ja joka yö pakastaa.


Varusteet päälle vaan toistaiseksi.



perjantai 5. tammikuuta 2024

Uusivuosi kylpylässä

Uusivuosi oli ihan hauska kylpylässä. Lämpimässä vedessä lilluttiin ja ulkoaltaassa. Höyrysauna oli kuuma ja iso, mutta lällysauna eli 65-asteinen ihan liian pieni koppero. Suolavesiallas ja kuumavesiallas kivat ja iso keskusallas.

Siisti moderni hotellihuone ja onhan se sellainen erikoislaatuinen vitivalkoinen kaarikompleksi se koko rakennus. 


Kylpylähotelli Sanadome, Nijmegen


Oli ilahduttavat hienot jääkarhukoristukset ja joulukuuset ulkona, ja aulassa lisää kauniita tyylikuusia, puuterinvärinen ja kiva puna-pinkki-valkoinen, jossa roikkui kaikenlaisia hömpötyksiä. 






Näköalahisseillä sahattiin aika paljon, meillä oli huone 5. kerroksessa.




Illalliselle saimme saapuessa valita itsellemme pöydän salista. Oikein runsas kalapöytä, sushia ja sashimia ja silliä ja graavilohta ja katkarapua ja ravunhäntää. Kylmät alkupalasalaatit ja lihat myös ja meloni ja serrano. Lämpimissä ruoissa paljon vaihtoehtoja, se olikin Maailman maut -buffetti ja siellä oli thaicurryä ja teriyakia ja länsimaista porsaankylkeä ja perunagratiinia ja nuudelia. Otettiin muutama kierros rauhallisesti.






Aulassa DJ soitti ensin taustamusiikkia ja sitten diskomusiikkia ja ensimmäiset vieraat alkoivat tanssia. Klo 21 oli virallinen jälkiruokapöydän avaus, johon kuulutettiin oikein paikalle ihailemaan. Tuli oikein liioitellun mahtipontinen musiikki, ja kokit sytyttivät kakkujen ja jäätelöiden väliin isoja tähtisateita ja kaatoivat kulhoihin typpijäätä vai mikä se on, joka kuohuu valkoisena massana pitkin pöytää. Nauratti, että onpas tästä nyt ohjelmanumero  tehty oikein, mutta olihan se hauska. Yleisö taputti.



Dinner oli ihan täyteen varattu, kaksi salia ja aula niiden välissä tungettu täyteen ruokapöytiä. Siellä oli illallisvieraita sellaisiakin, jotka eivät yöpyneet hotellissa, vaan söivät hienosti juhlaruoan ja ottivat cocktailin ja sitten lähtivät takseilla muualle tai kotiinsa illan kuluessa. Aika monipuolisesti profiloitunut paikka, jos se on kylpylähotelli, jossa on niin hyvä kylpylä, että sinne tulee päivävieraita, ja hyvätasoinen hotelli, ja sitten vielä sellainen maine illallispaikkana, että sinne erikseen tullaan myös vain syömään.


Siellä oli ilahduttavan paljon väkeä. Se oli täydempi / isompi tilaisuus kuin luulinkaan.


Ennen keskiyötä alkoi samppanjatarjoilu ja katsoimme, kun tarjoilijat kaatoivat 9 litran ja 6 litran Moet & Chandon -pulloista laseihin ja monta normaalipulloa korkattiin myös. 





Naureskelimme niitä jättipulloja vieressä ja kun urakka oli tehty, mieheni pyysi lupaa poseerata tyhjän jättipullon kanssa. Niin halusi muutama muukin sen jälkeen. Se oli oikein nähtävyys, sitä tultiin tiirailemaan. 



Sitten jaettiin lasit, ja koko väki laski vuoden viimeiset 10 sekuntia ääneen huutaen yhdessä.




DJ siirtyi takabaarin puolelle, missä oli kiva pieni tanssilattia ja seisomapöytiä. Tilasimme yhdet drinksut siihen ja sain tanssia siinä paikallani lattian laidalla ihan hyvin, ulkojäsenenä. Näytti oikein sellaiselta keski-ikäisten diskolta, hittejä kaikilta vuosikymmeniltä miksattiin ja tosi moni tanssi. Kello 1.30 meille riitti ja siirryimme huoneeseen.




Oikein olivat niskalihakset klassisesti jäykkinä diskoilusta, minulle aina tulee jotain lihasjumeja suht akuutisti kun vähän jumppaan. Minua myös palelsi vähän, vaikka olin löytänyt huoneen lämpöpatterin termostaatin ja vääntänyt patterin päälle ja se toimi selvästi. Palelu ja pieni päänsärky sai minut hetkessä paniikin tilaan, että mitä jos sain täällä koronan ja nyt alkaa viikkojen ikävä sairaus. Minulla ei ole vieläkään koskaan ollut sitä koronaa, mutta ne maailman ajat ovat luoneet minulle alitajuisen kauhun sitä kohtaan niin että kylmä hiki puskee aina välillä, jos tuntuu flunssaiselta, että mitä jos se nyt tulee. No ei tullut.



Ulkoa kuului Nijmegenistä ai-van hirveä rakettien pauke, siellä oli jatkuva valtava patteristo menossa. Meidän huoneemme oli niin päin, ettei nähty taivaalla mitään. Mutta sitähän me juuri halusimmekin tuonne paeta, että ne raketit on jo niin nähty. Kuului kyllä sitäkin enemmän. Minua hämmästytti, kuinka edelleen jatkuva räjäytysten sarja oli menossa vielä kello 2.00 ja 2.30:kin. Että niitä pommeja riitti ja riitti tauotta niinkin pitkään keskiyön jälkeen.


Ja mitä enemmän siellä paukkuu, sitä enemmän minua inhottaa ja pelottaa se touhu enkä yhtään halua olla missään kaupungissa sen keskellä. Pitkin Hollantia olikin sitten paljon ilkivaltaa raketeilla ja valtavia räjäytyksiä, joissa paloivat autot ja hajosivat talojen ikkunat, ja poliisia kohti heiteltiin kaikkea ja ammuttiin raketteja. Aina jotkut v**n kommandopipoiset vandaalit tekevät mahdollisimman paljon väkivaltaa, se tosiaan pilaa muiden juhlat.


Vaikka ne raketit kuuluivat tuonnekin huoneeseen saakka, niin oli kaiken kaikkiaan mukava tapa viettää uusivuosi. Oli ohjelmaa, oli kauniit puitteet, vähän luksusta, rentoutusta kylpylässä, hyvä ruoka, hauska disko. Eikä yhtään tarvinnut välittää ilotulitteista ei keskiyöllä eikä sen jälkeen diskossa eikä sitä ennen ravintolapöydässä. Siltä elementiltä sai olla niin rauhassa kuin Hollannissa voi. Juhlia voi muullakin tavoin. Juuri sitä etsin ja sen me saimme.




keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Näin hurahti joulu


Täällä eletään nyt niin, että verhot eivät avaudu koskaan. Mitä niitä avaamaan aamulla, kun on säkkipimeää ja sitten lähdetään töihin. Päivällä ne eristävät lämpöä ja parempi vain jättää ne kiinni kylmää säätä vastaan. Illalla kun tullaan töistä, on säkkipimeää. 

Väsyttääkin niin vietävästi. Nukuin pitkään kahtena välipäivänä, jolloin mieheni lähti töihin ja minulla oli vielä vapaata. Olin niin sikeässä aamulla, etten edes tiennyt, että mieheni on noussut ja poistunut. Näin jo valoa verhon takaa ja kauhistuin, että nyt on kyllä liian myöhä jos hän on vielä tuossa; koska oletin ja tuntui siltä, että totta kai hän makaa siinä vielä. Käännyin oikein herättämään häntä, että totanoin. Paitsi että sänky oli tyhjä. (Seitsemältä on pimeää. Jos näkyy valoa, on vähintään kahdeksan ja silloin ollaan myöhässä.)


Toisella kerralla makasin selälläni ja päättelin, että mieheni on siinä vielä. Kuuluihan sieltä jotain tuhinaa, puhinaa ja kuorsaustakin. Kunnes katsoin sivulle ja näin, ettei siinä ole kuin peitto jäljellä. Se, joka tuhisi ja puhisi, olin ihan vaan minä itse!



Länsi-Euroopan tulvat jatkuvat, ja edelleen sataa tauotta koko tämän viikon. Työkaverillani oli jo vettä noussut kellariin ja nyt pomokin ottaa viikon vapaata raivaustöihin, koska heidän kellarissaan on vesikatastrofi. Myös Saksassa vesi seisoo lätäkkönä pelloilla, maa on aivan täyteen kyllästynyt eikä ime mitään, ja pohjavesi nousee niin korkealle, että sitä vain alkaa tunkea kaikkien kellarillisten nurkista sisään.


Myös monet kaverimme tuntevat ihmisiä, joilla on kellari, johon nousee vettä. Yleistoteamukseni on, ettei kannata olla kellaria, koska kaikilla on kellarissa ongelma. Tulvia tulee olemaan usein myös jatkossa. Olen niin iloinen, ettei meillä ole kellaria. Oikeastaan on ollut jo koko ajan selvää, ettei Hollannissa oikeastaan koskaan missään kannata olla kellaria, koska sellanen on niin usein kosteusvaarassa. 


Meillä on vain kuplivat viemärit, rankkasateella ruiskii vettä pöntöstä ylös. Sekin jo riittää.


Vuosi 2023 oli mittaushistorian märin Hollannissa. On satanut koko syksyn ja talven erittäin paljon. Ensi viikolla sadeputki vihdoin loppuu ja tulee talvi: -3 tai -4 pakkasta öisin.


Ja joku putkirikkokin tuli lähikadulle.

Joulu vietettiin suht rauhallisesti kotioloissa. Leivoin Ikean piparitaikinaköntsästä pipareita aika monta peltiä peräkkäin. Jämiä kokoon ja taas levyksi, sitä riitti ja riitti. Ensin se näytti pieneltä taikinalta, mutta lopulta oli ihan kymmeniä pipareita kulhossa. Hyvät mausteet. 






Jaksoin koristellakin niitä kuorrutteella, mutta siihen meni hermo, kun niin hyvin yritin pitää leivinpaperitruuttaa kiinni ja kasassa, mutta hieno pieni reikä levähti kahden piparin jälkeen taas liian leveäksi valtatieksi, josta sössöä tulee rumasti enkä saa kunnollista koristusta tehtyä, en silmiä possuille enkä kissoille kun tulee vain paksua makkaraa, jota ei voi keskeyttää. 


Millon oi millon voisin joskus kerran osata kuorruttaa sellaisella välineellä, että saisin oikeasti tehdä hienoja kuvioita kapealla viivalla. Ensi kerralla laitan sen johonkin muovipussiin, johon leikataan kulma. Ja joka ei saa revetä.





En sitten tehnytkään palapeliä vaikka luulin, että se olisi joulupäivien hommani. Ensinnäkin se pelkkä ruokailuohjelma kokkauksineen, leipomisineen, syömisineen ja tiskauksineen vei jo niin suuren osan päivää, ettei siinä hirveästi rauhan hetkiä edes ollut välissä. 


Toisaalta on ihan hyvä korvike sille, että ostin ja luin 2 suomenkielistä e-kirjaa. Siinä oli ihan hyvää lepoa.


Tapanina pystyimme käymään kävelyllä, silloin oli kuivaa. Liikkumattomuus alkaa tuntua ikävältä. Sisällä paikallaan. Yhdessä vaiheessa kylkeen pisti enkä saanut selvää, oliko se kramppaava selkälihas vai ehkä maksan valitus siitä, että olin juonut joka ilta yhden jouluoluen.




Katsoimme jopa Turun joulurauhan. Sitten oli päällä Jouluradio ja alkoi tulla juuri sellainen yliannostus, että yhden päivän voi kuunnella joulumusaa ja sitten riittää loppuvuodeksi.



Ikean glögi oli hyvää. Erityisesti kunniamainintoja sai alkoholiton versio. Makea ja maukas.


Joulupäivänä alkoi onneksi Hollannin radiosta Top 2000 -non stop-popmusiikkilista, jossa on kaikki tunnetut hitit rockista räppiin ja Elviksestä Nirvanaan.


Top 2000 opettaa: Rammstein on oikeestaan hyvää musiikkia. Kuinka monta niitä onkaan hollantilaisten suosikkilistalla. Niissä on usein toimiva yhdistelmä elektronisia elementtejä ja heviä. Minun pitäisi ehkä kuunnella Rammsteinia. Se voisi olla minun uuden vuoden lupaukseni.


Top 2000 opettaa myös: Ai jaa, täällä on koko ajan joku Muse. Sitä ihmiset äänestävät paljon. Pitäisikö minun tuntea se? Pitäisikö minun tykätä siitä? No, niiden viimeisin listalla kuultu kappale kertoo minulle ihan selvästi, että ei, se ei ole minulle tarkoitettu. En ole missannut mitään.




Sain siskoltani hyvinkin asialliset mukit meille. Ja käänsin tietysti tarkkaan miehelleni, jotta hänkin osaa valita tilanteeseen sopivan tekstin. Ajattelin, että toinen sopii erityisesti etätyöpäiviin. Ja toinen hyvin joustavasti eri tilanteisiin.





Nyt kai sitten ihmiset listaavat, mitä tapahtui ja mitä oppi viime vuoden aikana. En tiedä. Ei ole kuvaa, ellei katsoisi päiväkirjaa takaisin päin tai selaisi valokuvia varsinkin. 


Ainoa minkä voin sanoa oppineeni, on, että nyt tunnistan, milloin joku kappale on Iron Maidenia, ainakin sen pääasiallisen laulajan kaudelta, kun sekin vaihteli välillä. Aina se hevosena laukkaava komppi tuttudu-tuttudu, ja laulajan vibratohuuto.



No. Viime vuonna: saimme kissaystäviä ja menetimme ne taas. Kävimme Haagissa uusimassa passini ja kivassa Escher-näyttelyssä, mutta muistan, että taistelin migreeniä vastaan senkin päivän. Kesällä sain aloittaa pistoshoidon biologisilla lääkeillä ja se vähensi migreenejä 60%. 


Oli kevät, oli takatalvi, kävin ottamassa ison tatuoinnin, kävin silmäklinikalla tarkastuksessa. Opastin suurta suomalaisryhmää paikallisessa museossa ja se oli ehkä vähän liian jännittävää; en vaihda kommunikatiiviseen matkailuammattiin nyt. Kävimme euroviisujen esikonsertissa Amsterdamissa ja näimme Käärijän ennen viisuja. Kävimme miehen perheen kanssa alpakkafarmilla piknikillä.


Kävin siskoni luona Helsingissä, kävimme junalla Lontoossa, kävimme Pohjanmeren rannalla ja läheisellä uimabiitsillä hellepäivänä. Kävimme Suomen kesässä ja Zakynthoksella. Omassa kylässä oli vanhojen autojen tapahtuma ja markkinat. 


TV-studiolla olimme kerran yleisönä ja katsomassa Schipholin nousevia koneita. Saksassa shoppailemassa. Ja siivottiin niin vimmatusti asuntoa, inventoitiin kaikki ja karsittiin paljon kirppareille ja nettimyyntiin.


Smoothiemalja.

Joten olihan siinä. En tee uudenvuodenlupauksia, koska aikakäsitykseni on liian aaltoileva ja löllö, enkä yleensä saa pidettyä tiukkoja itselle asettamiani sääntöjä. 


Uusia alkuja voi tapahtua milloin vain ja niille otollinen aika muodostuu asioiden yhteensattumista, ajatusten trendeistä, ideoista ja sisäisestä motivaatiosta silloin kun aika tulee, eikä se katso kalenteria. On sattumaa, että vuoden matemaattinen vaihtuminen on nykyään ajoitettu tähän tammikuun alkuun. Joten jatkan vain kohti seuraavia projekteja entiseen malliin.