torstai 16. tammikuuta 2025

Folklorea

Yöllä tuli mieleen nämä lapsuuden kielivitsit eli kielten matkimiset. Ruotsalaisella nuotilla esitetään ”Kato mä osaan ruotsia: lastenkko dinkka dulla!” ja sitten se onkin vain Lastenkodinkadulla ruotsiksi lausuttuna. Ja koko liuta oli japani-vitsejä: ”Mikä on sauna japaniksi? -Mokomaki hikimaja.”


Kysyin yhdessä Facebook-ryhmässä, mitä tällaisia kielivitsejä ihmiset muistavat. Ja niitähän onkin liuta. Olin unohtanut paljon ja tunnistin ne heti, kun niitä tuotiin taas esiin.


Kaikki muutkin ”ruotsalaiset” lauseet ilmaantuivat, monta japania, jotka kyllä muistan melkein kaikki olleen meilläkin tunnettuja, ja ranskaa, ah ranskaa, sitäkin todellakin matkittiin. Ja englantia.


Tässä peruskokoelma.


”Ruotsia”:

Itikka lens povitaskuun (”i tiikka lens på vita skon”)

Lastenkodinkadulla me rikomme reen (”lastenkko dinkka dulla meri kommer een”)

Lastenkodinkadulla oli tulipalo (”lastenkko dinkka dulla oliittu liippa loo”)




”Japania”:

Sauna: Mokomaki hikimaja

Autokorjaamo: Hajosiko Toyotasi

Japanilaisen nyrkkeilijän nimi: Jokohama Humahutan (...jotakuta ohimoho)

Maanviljelijä: Sika kusi takanasi

Kerrostalo: Mokomaki kivikasa

Suutari: Hajosiko monosi

Hyvää yötä: Natisuta hetekata


”Ranskaa”, lausutaan vokaaleja venytellen:

Mua niin ramasee, ramaseeks suaaaa?

Ku kusaseee ja pieraseee, se lemuaa.


Kiinalainen työtön, tai työmies: Hui lai lee


Englannista tulkintoja ja väännöksiä; how many boys = hau meni pois (ja heilutti häntäänsä) / hau meni pois mut tuli takas, bad boys = päät pois, leave it boys = liivit pois, how do you do = hautuu juutuu, one two three four = vanttuut riippuu.



Meidän perheeltä terveisinä se vitsi, kun savolaiset ummikot istuivat Englannissa baarissa ja ihmettelivät, miten tilata lisää tätä hyvää viiniä. Sitten yksi vain kokeili sanoa savoksi tarjoilijalle, että ”sammoo vain...” ja kuinka ollakaan, tarjoilija ymmärsi ja toi viiniä.


Toinen kansatieteen ilmiö on tuttu hammaslääkärilaulu: Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan... Siitä onkin olemassa alueittain erilaisia variantteja, enemmän kuin luulin. Ja meidän oman toisen säkeistönkin olin unohtanut, kunnes sen joku mainitsi. Tässä tärkeimmät:


- Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan. Siellä hampaat revitään, ikenet vaan jätetään. Siel on kaksi tätiä, kummatkin on mätiä. Toinen kaapii hyllyä, toinen raapii pyllyä.


- Tiedän paikan kamalan, koulun hammasklinikan. Siellä lasta rääkätään, hampaat suusta vedetään! 


- Tiedän paikan kamalan, meidän koulun ruokalan. Siellä myrkyt syötetään, eloonjääneet hirtetään.


- Tiedän paikan kamalan, kansakoulun keittolan. Siellä lapsia rääkätään, räkävelliä keitetään.


- Tiedän paikan kamalan, Turun lääninvankilan. Siellä Vartija Nikula tutkii perseitä tikulla.


- Tiedän paikan kamalan, x:n keskussairaalan. Siellä lapsia rääkätään, piikki peppuun pistetään.


Myös tuulahdus 70-luvulta.

”Millainen on somekuplasi?” kysytään välillä. No, erittäin rauhaisa. Huomaan minun aktiivisissa ryhmissäni usein tämän suuntaisen kommentin: ”Tämä on kyllä niin ihanan positiivinen ryhmä! Täällä ei riidellä! Kaikki ovat tervetulleita! Tämä on kyllä tämän aiheen kivoin ja rennoin ryhmä” jne. 


Ajaudun hyvien vibojen ryhmiin. Jotain teen oikein siinä, että haluan välttää draamaa, ja onnistun ohjautumaan ryhmiin, joissa sitä ei ole. Ja joissa vain muistellaan hauskoja, kuten näitä.

2 kommenttia:

  1. Heh, nuo japanijutut oli tuttuja, samoin kiina. Muutoin en ollut noita kuullut. Hammaslääkärilaulu on kuitenkin tuttu myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka näitä hoettiin 70-80-luvulla meillä, niin osa kuten ruotsijutut ovat varmaan vähintään 50-luvulta. Sinänsä hyvin keksitty. Ja sen verran tiedettiin oikeasta japanin kielestä, että suomalaiset lyhyet tavut ja selvät vokaalit kuulostavat siltä.

      Poista