Ihan paras kuninkaan päivä

Kuninkaan päivän (27.4.) lähestyminen alkoi näkyä koriste- ja leivonnaismyyntinä. Päivä osui nyt lauantaille. Ikävä kyllä, sillä arkena se olisi ollut meille ilmainen vapaapäivä. Tämänhetkinen kuninkaan päivän päivämäärä on todellakin Willem-Alexanderin syntymäpäivä.

Emme mieheni kanssa halunneet mennä perinteisiin ulkojuhliin, koska se tarkoittaa vain hirveää mökää ja tungosta keskustassa, ja yleisöä joka alkaa juoda kaljaa heti aamupäivästä. Mikään ei sinne vedä, ennemmin on harmi ettei silloin voi mennä normaalisti kivalle terassille, koska siellä on silloin ihan jokainen ja ylitäyttä. 

Ymmärrän, että isoissa kaupungeissa kuninkaan päivä on spektaakkeli, kun kaikki ovat kaduilla ja on torimyyntiä ja roinaa ja ruokaa ja ihmisten keksimiä pelejä, ja joka kadunkulmassa soittaa joku pieni bändi. Tai on paljonkin ihan kunnon musiikkifestareita, joissa on iso lava ja hyväkin ohjelma. Niin ovathan sellaiset hauskoja varmasti. 

Perinteisiin kuuluu esim. aamuvarhain alkava lelukirppis. Kaikki lapset saavat vapaasti myydä vanhoja lelujaan jalkakäytävillä ja toiset käyvät bongaamassa kivoja löytöjä. 

Amsterdamissa on kuninkaan päivänä poikkeuslupa ruokakojuille: kuka vain saa myydä kadulla itse tekemiään leivonnaisia ja ruokia. On ostajan omalla vastuulla, luottaako sen laatuun. Perinteeseen kuuluu, että aina joku saa jostain itse kokatusta sörsselistä vatsataudin. Ei se pelaa joka pelkää.

Hauskoja ovat myös kaduille kyhätyt itse keksityt pelit ja leikit. Eurolla saa vaikka heittää pallolla naamaan jotain epäsuositun poliitikon pahvikuvaa, tai kumota purkkeja joissa on diktaattorin naama.

Kun näen vaikka mainoksia tai kuvia aiheesta niin tajuan, ettei juhlan tausta oikein puhuttele meitä. Näkyy ihmisiä, jotka maalaavat Hollannin liput poskelleen. Minä en maalaisi, en ikinä maalaisi edes Suomen lippua naamaani. En osaa niin heittäytyä jonkun maan puolesta. Oranssit juhla-asusteet, seppeleet ja hatut kertovat, että fanitat kuningasperhettä tai ainakin haluat juhlia kuningasta. Mitä jos on koko kuningashuonetta vastaan ja pitää sitä jäänteenä joka syö verorahoja, kuten lähes puolet hollantilaisista pitää? Haluammeko juhlia kuningashuonettakaan sinä päivänä, jos ihan rehellisesti tutkitaan sisäisiä motiiveja? Sori, ettei edes tuo kansalainen eli mieheni ole yhtään lojaali instituutioille.

Tämä on tietty taas myös tällainen lapsettoman näkökulma. Mikään ei edes pakota meitä osallistumaan. Jos lapsi kasvaa siinä kulttuurissa niin hänellä on koulussa kuninkaan päivän juhla-aamiaiset ja urheilupelit ja hauskaa erikoisohjelmaa, ja siinä on positiivinen fiilis ja ryhmätekeminen, johon kasvaa kiinni ihan eri tavalla. 

Siinä tilanteessa voisi itsekseen todeta, että analysoinnit sikseen ja ilonpilaajan turpa tukkoon; arvostetaan vaan sitä, että on juhlahumua ja mennään oransseissa puvuissa mukaan.

Hyvää ruokaa viikonlopuksi.

Meitä eivät houkuttele edes nuo helpot kuninkaan päivän leivonnaiset, valmiit leivokset ja tuulihatut. Ne vain eivät maistu hyviltä minulle kaikkine kreemeinen ja kermavaahtoineen. 

Erikoisjuustoja oli lähikaupassa sen sijaan strategisesti laitettu esille ja otimme pari snäkkijuustoa illaksi. 

Silti meillä oli ihan paras kuninkaan päivä.

Juhlaviikonlopuksi keksimme hakea erikoisoluita paikallisesta erikoiskaupasta ja muistin, että olin jo katsellut nettisivulla hauskaa uusiseelantilaista Cruising to Tallinn -olutta. Sen haluan kyllä nyt. Siellä oli edelleen myös paljon virolaisia Põhjalan oluita. 

Hyllyssä oli myös tölkki IPA-olutta ”Euripapa” imitoiden euroviisuedustaja Joost Kleinin hahmoa. Ja Põhjalalta oli joku pullo, jonka etiketissä sarjakuvapiirretyt hahmot istuvat alasti penkillä, haarat sensuroituna tuherruksella, ja etualalla makaavat kolmet perinnemallin alushousut kuivumassa patterilla. En tod. tiedä mitä tilannetta se esittää enkä pannut nimeä merkille. Ehkä ensi kerralla ostan sen sitten.

Nukuttiin kunnes kissat maukuivat, syötiin hyvä aamiainen. Sillaikaa kun mieheni kävi auttamassa siskoaan tietokoneen kanssa, minä ehdin rauhassa miettiä vaatekaappiani ja silittää pari puseroa.

Sitten kävin kävelyllä; halusin katsomaan kaunita raidallisia tulppaaneja, jotka näkyivät olevan parhaassa kukassaan pyörätien vieressä. 

Oli ihanan lämmin, vihdoin lämpeni, aurinko tuli esiin, aurinko lämmitti. Aamulla oli tullut sadekuuroja ja ilma haisi jo aivan kesäiseltä, huumaavalta, kostean lämpimältä, vahvistaen, että NYT sää muuttui ja nyt tulee oikeasti kevät ja kesä. 

Upean vihreät puut jo, melkein näyttää jo yhtäkkiä kesältä. Sain tulppaanikuvani ja palasin ja juotiin kahvia rauhassa.  

Pysyi poutaisena ja halusin raivata pihaa. Mieheni tuli auttamaan. Harjasimme laattojen välistä ruohoa ja sammalta ja kiskoin vuohenputkea. Tyhjensimme yhden kulma-alueen vuohenputkesta, mieheni oikein kaivoi lapiolla maan ympäri jolloin sain sieltä suodatettua suuria juurakkoja ulos. Siihen laitoin uusia kukkaketo-siemensekoituksiani. Olin hankkinut heräteostoksena lähikaupasta kirjavaa kesäkukkaseosta kaksi pussia ja ne saa laittaa maahan, kun päivälämpö alkaa olla 16 verran. Ja sellaista luvattiin alkaen nyt.

Oli tosi kiva kaivella ja nyhtää pihassa kaikessa rauhassa ja täyttää koko biojäteastia lehdillä ja rikkaruohoilla. Lisäksi tuli synkkä pilvi lopuksi, eli kun siemeniä kehotettiin kastelemaan kylvämisen jälkeen, niin sitä ei tarvinnut tehä, koska useita sadekuuroja oli tulossa juuri. Kätevästi.

Ja ruoka oli valmiina eiliseltä, ja illaksi oli erikoisolutta ja juustoja ja vesimelonin pala.

Kissalle ei anneta olutta, mutta nuuskaista saa.

Lopulta sunnuntaina otimme sittenkin mukaan, nyt puoleen hintaan, oransseja marsipaanileivoksia.