sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Arvostelen viisut


Disclaimer. Käsittelen tässä musiikkikilpailua musiikkikilpailuna. Olen hyvin tietoinen poliittisesta kuohunnasta ja minulla on siitä mielipiteeni; haluan maailman ilman sotimista, tuhoamista ja väkivaltaa. Viisufaneja on syytetty kauheuksien aktiivisesta tukemisesta vain sillä perusteella, että he seuraavat viisuja, joissa yksi osallistujamaa 37:stä toimii erittäin tuomittavasti. Kulttuuritapahtuma on kuitenkin väärä foorumi maailmanpolitiikan ratkaisemiseen. Joten aion tänäkin vuonna jatkaa perinnettäni arvostella euroviisukappaleet subjektiivisesti.


Kappaleiden järjestys on täysin satunnainen. Kuljin jonkun soittolistan mukaan, joka sillä hetkellä oli tarjolla.


Olen nähnyt mailta sekä musiikkivideoita, kansallisen karsinnan live-esityksiä että viisuesityksistä julkaistuja harjoituspätkiä, eli tiedän suunnilleen, millaisia visuaaleja on tulossa. Shown ulkomuoto ja se, mitä lavalla tapahtuu, voi paljonkin vaikuttaa kokemukseen ja vastaanottoon. Shown tyylipuolen jätän tässä kuitenkin suureksi osaksi arvioimatta, eli keskityn musiikkiin.


Esim. täältä voi käynnistellä videoita katsottavaksi kunkin maan omalta sivulta: https://eurovision.tv/event/malmo-2024/participants


LIETTUA: Silvester Belt – Luktelk

Liettuankielinen. Tekno, paljon bassoa. Jytää eli jumputtaa kovasti, mutta hitaahkoon tahtiin. Eleetön, pehmeän oloinen laulu on miellyttävä, kontrastina mekaaniseen taustaan. Yleisiä sanoja rakkaudesta. Kategoria ”ihan kiva.”


VIRO: 5miinust x Puuluup – (nendest) narkootikumidest ei tea me (küll) midagi

Vironkielinen. Tämä nappaa palkinnon: ennätyspitkä laulun nimi koko euroviisuhistoriassa.

Räppiryhmä ja vanhat jouhikot -yhtye yhdessä. Outo tarina, poliisi ratsaa ja ei varmasti ole mitään huumepusseja nähty. Huutolaulua, mieskuoroa. Korkeampia ääniä ja bassompaa äijää vaihdellen. Kotikutoinen ja epämääräinen tuntu eli punkhengessä: ei siloiteltu, ei täydellistetty. Hassua hyppelytanssia. Yleisö tykkää revittelevästä bilebiisistä. Hauska ja erikoinen, mutta en pidä kovin kauniina teoksena.


NORJA: Gåte – Ulveham

Norjankielinen, ja vieläpä se harvinaisempi variantti eli kai Nynorsk. Vanhaa mystiikkaa ja suden ulvontaa. Parempi susi kuin ne parin vuoden takaiset norjalaiset naamioissa. Perinnelaulun melodia yhdistyy tukeviin sähkökitaroihin. Toimiva yhdistelmä. Ei ehkä helpoin rakenne tai laulukulku, mutta loistava ja vaikuttava, tunteellinen kappale kokonaisuudessaan. Aivan kärkeä!


ALBANIA: Besa – Titan

Albania rikkoi pitkän perinteensä laulaa albaniaksi, ja otti englanniksi käännetyn version viisuihin. Hyvin poppi kappale. Aloittelee hitaasti, sitten rulee räppiä ja sitten meno kiihtyy. Taustakuorot ja kättentaputukset. Uskottavaa ja menevää nykyaikaista radiopoppia, mutta ei kovin erottuva. Vaikka kuinka yritän, unohdan aina, miten tämä kappale menee. Jokin siinä on liian keskivertoa, ei jää mieleen.


ARMENIA: Ladaniva – Jako

Armeniankielinen kerrankin. Hauska duo. Ja kyllä, bändin nimi tulee eräästä itäauton mallista. Iloista lallattelua lalai, erikoisia rytmin vaihteluja. Hyvin perinteistä laulua, instrumentteja, huilua ja kuorohuutelua kuin vuoristokylässä konsanaan nuotiolla. Kuitenkin modernia naisvoimaannuttavaa sanomaa. Vahvasti etninen. Melkolailla päällekäyvän pirteyden vaara on se, ettei vaan ole tekopirteä ja käänny ärsyttäväksi. Aika kiva.


ISRAEL: Eden Golan – Hurricane

Tunteellinen melankolinen hitaahko popballadi. Varsinkin korkeat osuudet ovat koskettavan oloiset. Huolella sävelletty ja kauniisti laulettu. Kyllä tämä laadultaan on aika hieno, jos tunnekappaleelle on tilausta.


RUOTSI: Marcus & Martinus – Unforgettable

Norjan kaksoset valittiin edustamaan ruotsia. Kappaleen takana tosin Ruotsin perussäveltäjiä, jotka tekevät Ruotsin suunnilleen kaikki pop- ja euroviisukappaleet. Kipuava syntikkataustamelodia on nerokas ja tarttuva; ja sitä syytettin jo kopioinnista, kts. joku Faithlessin biisi; uskon; kuulostaa joltain elektroniselta hitiltä. Lopulta juuri sitä kohtaa on liian vähänkin kappaleessa, koska muut lauluosuudet eivät ole kovin vetäviä. Geneeriset sanat. Poikien lauluääniä on kritisoitu esityksen mahdolliseksi heikoksi kohdaksi.


BELGIA: Mustii – Before the party's over

Nätti poppikappale, taustakuoroja, tunnetta. Paisutellaan draamakohdilla ja kovenevalla äänellä ja rumpujen lisääntymisellä. Toimii, laatua. Mutta sitä tunnetta ja huutamisen tapaista on kyllä sitten toosi paljon. Hyvä silti.


KROATIA: Baby Lasagna – Rim tim tagi dim

Kohuttu Käärijä-kopio. Laulettuna huonohkolla englannilla. Poika lähtee kotikylästä maailmalle. Viittauksia perinteisiin laulajan ja tanssijoiden asujen pitsielementeissä, mutta sävellys on nykyaikaa ja taustalla jyystävät sähkökitarat. Räppiä ja teknoa ja jykeviä rammstein-rokkibassoja - eli reseptiyhdistelmä ON toki samantapainen kuin Käärijällä. Hyvän kuuloinen, soinnut kohdallaan ja bilekappale.


GEORGIA: Nutsa Buzaladze – Firefighter

Humpati humpati naispoppia (ibiza/balkanbiitti). Tanssibreikkejä ja instrumentaalijumputusta, rytmin rikkomista. Hienosti laulaa täysillä. Mutta kappale ei kovin innostava, peruspoppi. Tällaiset tyylikkäät tietynlaiset hiotut naistanssipopit menevät itselläni johonkin sellaiseen laatikkoon, joka ei innosta henkilökohtaisesti.


TANSKA: Saba – Sand

Hyvin perinteinen viisuviisu powerballadi, vanhanaikainen viisupop rakkaudesta ja pump pump rytmi junnaa menemään tasaisen tylsästi. Taustakuoro uuo uu alkaa vähän ärsyttää toistuessaan. Kertosäe on voimallinen ja sen alun melodia muistuttaa jostain loistavasta menneen ajan kappaleesta ja kantaa tunnetta. Vaihtelua hiljaisen laulun ja kunnon volyymin välillä. Auttamattomasta vanhanaikaisuudestaan huolimatta tässä on jotain vetoavaa ja yllättävän miellyttävää & jää soimaan päähän.


TŠEKKI: Aiko – Pedestal

Punkkia! Ainoa punkki tänä vuonna viisuissa. En voi vastustaa punkkia. Aivan hyvä ja toimiva reipas punkki. Laulaja on oleskellut/asuu Englannissa ja sen kuulee virheettömästä lausumisesta. Asenteella, revitellen laulettu.


ISLANTI: Hera Björk – Scared of heights

No nyt on liian vanhanaikainen, nopeapoppi ja sellaista housepianoa. Viisuviisu, mutta siis ei hyvässä vaan vain pahassa. Taustakuorot ja melkein gospelmeininki, voi ei, ei, ei tällaista enää nykyään, en jaksa. Tanskakin on vanhanaikainen, mutta jokin siinä silti ilahduttaa. Tämä pelkästään tympäisee. Kaikki tämä on jo nähty niin monta kertaa. Konkarilaulajassa ei vikaa, mutta sävellys on kelvoton.


LATVIA: Dons – Hollow

Nyt on synkistelyä. Depressiivisyys voi purra omaan nilkkaan, mutta kyllä tämä on ihan okei. Ääni on herkkä, eläytyvä, ja kappaleesta löytyy kauneus. Voimallista kertosäettä instrumenttien tukemana, oikein niinkun tuskaa huudetaan ulos. Toimii siinä kategoriassa, surullisena tunnelmapalana. Tämä on se, missä yleisö heiluttaa kännykänvaloja pään päällä hitaassa rytmissä fiilistellen.


SAN MARINO: Megara – 11:11

San Marinoa edustaa espanjalainen naisjohtoinen rokkibändi espanjankielisellä kappaleella. Asennetta on ja kapinaa ja visuaalista näyttävyyttä. Riehuva ja haistatteleva rokkibändi toki aina ilahduttaa minua jo periaatteesta. Harmittelen huonoa tai olematonta melodiaa, joka ei vedä mukanaan, siinä on puutteita. Kertosäe vielä menee, mutta säkeistöt ei. Loistava sen sijaan on yllättävä flamencobreikki kesken kaiken.


SERBIA: Teya Dora – Ramonda

Seuraava depressiivinen, mutta nyt ei iske toisin kuin Latvian masennuskipale. Omankielinen, kuten aika moni tänä vuonna. Hiljaisen lannistuneesti laulettu, sitkeästä kukasta, joka kestää kaiken kaltoinkohtelun ja silti kukkii lopulta kallionraossa. Hieno tarina varmaan, mutta itse en jaksa näin surullista äänensävyä enkä kertosäkeen toistoja.


RANSKA: Slimane – Mon amour

Hyvin tyypillistä ranskasaundia ranskaksi. Pariisi mainitaan tekstissä. Onpa hidas masennusballadi nyt sitten tämäkin, oih voih. Tulkinta ja miehen ääni on komea ja tästä pidetään maailmalla todella paljon. Mutta minua ei innosta, liian hidas ja tylsä, tsorgen. Minulla kun on balladivamma: todella harvoin mikään balladi innostaa.


AUSTRALIA: Electric Fields – One milkali (One blood)

Uutta kieltä viisuissa, ja didgeridoota. Aboriginaalien kieltä yakuantatjaraa, tosin pari sanaa vain englannin välissä. Niistä pointsit joka tapauksessa. Elektronisen musiikin duo, kaksi miestä joista toinen pukeutuu tässä mekkoihin ja korviksiin vaihtelevan identiteettinsä takia ja sanon vaan siksi, kun jäin itsekin ihmettelemään, että eikö videolla ollut mies ja nainen vai miten. Niin ei tartte enää ihmetellä. House-syntikkasaundia ja jammailee sulavasti. Kyllähän tätä kuuntelee, mutta en jotenkin saa kiinni.


IRLANTI: Bambie Thug – Doomsday blue

Ihan hirveä kauhea noitamanaus ja vääristellyt kummistusjunaäänet, vaihdellen söpön tiluliin kanssa. Laulaja vitivalkoiseksi meikattu. Rääkymistä ja kauhua, erikoisuudentavoittelua. Enemmän teatteriesitys skitsoudessaan kuin kuunneltava kappale. Hyvin outo, hyh. Onhan tällekin tietysti faninsa, mutta itse en kestä oikein kuunnellakaan tätä kakofoniaa. 


ITALIA: Angelina Mango – La noia

Italiankielinen. Hauskan erilainen, hyvällä tavalla. Nopea ja keikistelevä laulu, miten italialaisilla onkin aina niin paljon sanottavaa. Vaihtelevat hitaat ja nopeat kohdat, kaikenlaista taustalementtiä ja eri soittimia, espanjalaista kitaraa ja mitä haitariakin siellä on ja jumputusta ja viuluja. Peri-italiaista humppaamista välillä. Yhtaikaa jotain perinteistä ja raikasta moderniutta, innovatiivinen yhdistelmä. Kiinnostava, ilahduttava.


Amsterdamin pre-partyssa suurin osa tämän vuoden edustajista ryhmäkuvassa.

MOLDOVA: Natalia Barbu – In the middle

Jotenkin aina unohdan tämän kappaleen, miten se menee, se on ehkä lopulta liian keskiverto. Ai joo, etnisehköt välikohdat, taadada dattaa, dramaattisine taustarumpuineen ja törähdyksineen jäävät ehkä mieleen erikoisuutena. (Ovatko nuo elektroniset matalat torventörähdykset edelleen in? Niitä tuli housekappaleisiin muutama vuosi sitten ja esiintyi viisuissakin.) Ai niin, viulua todellakin myös välisoittona. Loppu on aika geneeristä poppia. Ihan nätisti laulettu, ei siinä mitään. Ei vaan tartu jotenkin.


KYPROS: Silia Kapsis – Liar

Humpati humpati naispoppia (ibiza/balkanbiitti). kts. Georgia, sama kategoria. Uu la laa naiskauneus laulaa. Ei kovin innostava, peruspoppi. Kovin geneerinen melodia. Instrumentaalijumputusta, rytmin rikkomista. kts. Georgia, samat sanat. Muutama kaikuvampi pumputus syntikasta. Nuori laulaja, 17-vuotias, tekee kyllä hienon popsuorituksen.


UKRAINA: Alyona Alyona & Jerry Heil – Teresa & Maria

Perinnemelodiaa ukrainaksi. Hitaasti eteenpäin polkeva rytmi ja kertosäe, jykevä mollimelodia. Väliosassa heija heejaheijaa mieskuoro kuulostaa suorastaan saamelaiselta. Sitten räppiä nopeasti. Ukraina profiloituu yhdistelmässä mollimelodia + räppiosuudet. Tästä pidetään maailmalla kovasti, mutta itse aloin jo tympääntyä kertosäkeeseen kuultuani sen muutaman kerran.


SUOMI: Windows95man – No rules!

Rallienglannilla lähtee. Henrillä on hyvät laulut. Sitten humpataan oikein nopeasti 90-luvun tyyliin. Taustojen syntikkapianopimputi on aika nerokaskin, huomaamatta mutta harmonisesti kappaletta kantava voima. Sävellys on kunnolla tehty. Kyllä tämä saa porukan tanssimaan. Kiva bilebiisi. Kiva laulaa mukana, mutta kun kertosäe nousee yhä vain korkeammalle, niin muutama oktaavi saa olla äänialaa jos sinne saakka meinaa pärjätä. Tämä on ehdottomasti muutakin kuin vain huumorisekoilu, sillä kappaleen Henri-osuudet ovat mieleenjäävät ja onnistuneet eli oikeaa musiikkia.


SLOVENIA: Raiven – Veronika

Ei ole periaatteessa edellytyksiä, mutta toimii silti. Omakielinen dramaattisesti laulettu epämääräisen taiteellinen sävellys, eli miten siitä saa kiinni. Mutta kaikki rakenne ja järjestys tuleekin loppupuoliskolla, kun aletaan toistaa kertosäettä vihdoin. Laulajan ääni tuo tunnetta hyvin esiin uskottavasti. Älä välitä siitä, että kertosäe kuulostaa suomeksi siltä kuin ”jassoo, tissi, Veronika”. Se on ”ja zem, ti si” eli ”minä olen, sinä olet Veronika”. Joka on Balkanin vanhojen tarinoiden mukaan ensimmäinen nainen, jota syytettiin noituudesta ja poltettiin. Taiteellisuus toimiikin ja vaikuttaa ja jää päähän.


KREIKKA: Marina Satti – Zari

Kreikaksi kerrankin. Alkaapa korkealla falsettiäänellä. Outo keitos kaikenlaista. Perinnepilliä, pomppivaa poppia. Kovin lakonisesti laulettu eli siinä on tietty asenne. Sitten taas pumputetaan ta ta ta, ja puhelaulua, ja pimputuksia ja kaikuvaa hempeää laulua. Rytmiä katkotaan jatkuvasti. Kaikenlaisia paloja sopassa ja sitten vielä mieskuoro oee oee, mutta miten tämä pysyy koossa. Erikoisempi.


LUXEMBURG: Tali – Fighter

Luxemburg palaa takaisin! Sekoittaa ranskaa ja englantia. Kelpo poppiskappale, jää helposti päähän. Ei moderneimmasta päästä, mutta elementit ovat kohdillaan. Yllättäviä kilahduksia tulee ja kertosäe on selkeä ja erottuva. Kertosäkeen viimeisen osion orientaalinen sävelkulku on erikoinen. Vähän sillä rajalla, onko tämä jotenkin nyt liian tarkoitushakuisen kikkailevasti koostettu.


ITÄVALTA: Kaleen – We will rave

Teknojumputusta ja nätti melodia siihen päälle. Edm-house-eurodance-teknon ystäville tehty kappale. Ysäritrendi jatkuu, tässä esitellään eri paloissa vähän niinkuin eri teknotyylien historiaa välisoittoineen ja -huuteluineen. Tanssittava ja menevä. Tämän nyt ainakin osaa luokitella.


ALANKOMAAT: Joost Klein – Europapa

Kerrankin kappale hollanniksi, paitsi lause saksaa ja italiaa ja sana ranskaksi. Scootermaisella megafonihuutelulla aloitetaan. Pehmeän toteava laulutyyli ja puhelaulu yhdistyy teknojumputustaustaan. Humppaa eteenpäin kunnes lopussa kyhätään oikein kunnon hakkaava hollantihardcoreteknon osuus 90-luvulta. Söpöilevää hassutteluakin äänimuunnoksineen ja iloisine sävyineen. Monikerroksinen: papa otsikossa kertoo laulajan isästä, joka kuoli nuorena. Kotona Euroopassa -tyylinen sanoma, mutta samalla pojan suru, joka läväytetään kasvoille viimeisessä osiossa hiljentymällä täysin kaiken reivaamisen jälkeen. Tätä voi inhota tai tätä voi rakastaa, vaatii tottumista. Rohkeasti omantyylinen teos joka tapauksessa.


SVEITSI: Nemo – The code

Sekametelisoppaa. Oopperakiekaisu, rappia, nopeaa rytmikoneen rikottua rytmiä, tunteellista laulua. Soppa pysyy kuitenkin koossa ja kertosäe vakuuttaa, henkilökohtaiset kehitysmatkat, symppistä jotenkin. Hyvä laulaja, arvostan. Erikoisuuden tavoittelua toki on mukana, mutta ei liikaa, tulos on hyvä.


MALTA: Sarah Bonnici – Loop

Sanotaan, että tämäpä se matkii Espanjan parin vuoden takaista SlowMota. Eli taas: humpati humpati naispoppia (ibiza/balkanbiitti). Kts. Georgia ja Kypros, sama kategoria. Ei kovin innostava. Spektaakkelimainen tanssisuoritus ottaa pääosan. Liian väsyttävän epäfeminististä; katso kuinka hottis olen ja vartalonmyötäinen jumppapuku, siinä koko sanoma. Huokailua välitauoilla, huoh.


AZERBAIDŽAN: Fahree feat. Ilkin Dovlatov – Özünlə apar 

Hyvin harvinaisesti azerbaidzanin kieltä viisuissa, vaikkakin vain kertosäkeessä, muu on englantia. Perinteistä elementtiä: sentimentaalisia viuluja, vieraileva perinnelaulaja ujeltaa etnisesti. Hitaahko popkappale. Kertosäe ihan kiva, perustunteellinen rauhallinen kipale, joka kyllä jää mieleen jossain määrin ja on kaunis.


SAKSA: Isaak – Always on the run

Laulajalla on hyvä ääni. Piano-rytmikappale, pianon/syntikan kulut miellyttäviä. Erikoisimpana jää päähän kertosäkeen toistuva run nannaa ee. Sitten se pianon melodia meneekin jollain bassolla vai millä. Ehkä joillekin liian yhden idean kappale, eli se kertosäkeen run run run pitää olla se, joka kantaa koko biisin. Mutta kyllä se aika hyvin kantaa. Haukutaan taas, että Saksa valitsee aina harmitonta radiopoppia, joka ei herätä ketään. Minusta tämä on kuitenkin raikas. Mutta Saksalla on kirous viisuissa, hyvätkin kappaleet joutuvat pohjille.


ESPANJA: Nebulossa – Zorra

Espanjaksi oikein italodiskoa, suoraan 80-luvulle, ihanat syntikat ja rumpukoneen kaikuvat draamajysäykset fufum-fufumm-fum. Yhdistyy laulajan söpöilevän makeaan, hiljaisen hempeään ääneen. Jonkinlainen senioribändi, tai siis duo eli ole ihan nuori. Kappale toimii. Ihanat kasarimelodiat ja diskojumputus suoraan sieltä. Oih, suosikkejani.


ISO-BRITANNIA: Olly Alexander – Dizzy

Alkaa heti Pet Shop Boysin kaikuna, samat melankoliset kaikuvat syntikat. Rauhallinen diskobiitti tulee ja siinä päällä tilulii, joka myös niin muistuttaa 80-luvusta. Melodiakin on aika kasari. Miellyttävä pehmeä retropoppi. Ei kummoinen eikä kovin paljon sanomaa, mutta hellyttävä. Väliosa, jossa vähän puhelauletaan, todellakin muistuttaa vain lisää Pet Shop Boysiä. Mielipiteet laidasta laitaan; että Englanti on taas pohjimmaisena, vai onko tämä loistava. Minusta tämä on kiva.


PORTUGALI: Iolanda – Grito

Portugali aina portugaliksi. Taiteellista ja hitaasti kehittyvää ja melankolista akustisella kitarataustalla. Rytmi ja taiteelliset kuviot lisääntyvät, taustakuoro kaikuu ja draamainstrumentteja tulee. Vaikea rakenne, melkein tulee takavuosien ylitaiteellinen Telemóveis-performanssi mieleen. Lopulta sama melodian pikkukuvio toistuu kuitenkin liikaa. Aika hankala tapaus.


PUOLA: Luna – The tower

Alkusäädöt eivät välttämättä lupaa hyvää, mutta tämähän on loistava. Nopea poppi, jossa tasainen rytmi, ja siihen lauletaan päälle selkeästi. Kertosäkeessä on mukava melodia, joka jää päähän. Taustalla humputtava rytmi eri huomaamattomine syntikkaelementteineen on yllättävän ihastuttava ja ajattelen, että tämä aika nopea rytmi kertosäkeessä on jotenkin juuri täydellisessa tempossa. Niin reipas ja aktiivinen, pum pum pum etenee. Ihan yksinkertaisen oloinen biisi, mutta jotenkin valoisa ja mukava. Eleettömästi sopivasti laulettu.


Suomi, Alankomaat ja Sveitsi Malmössä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti