torstai 4. toukokuuta 2023

Siis ihan pimee valo

Miten voi olla niin kreisit unet. Ne menevät yleensä aina vain kreisimmäksi aamulla, jos on aikaa jatkaa nukkumista. Olen ollut kokkauskurssilla ja thaimaalaisissa halpasnäkkilöissä, vuokrannut asuntoja Helsingistä ja Roermondista, puhunut majavan kanssa rannalla, ajanut bussin kyydissä lähes pystysuoran jyrkkää alamäkeä, pelännyt ukkosta metsäsuomalaisten metsässä 1800-luvulla ja melkein jumittunut asemalla kiskoille junan lähestyessä. En voi ymmärtää, mistä mieleni keksii näitä leffoja.


Jaa vappu. Ei ollut minulla, oli etätyö. Netti oli poikki aamulla, mieheni jätti lapun minulle tiedoksi. Kadulla oli tosiaan äijät kykkimässä joka pömpelin ääressä, Ziggon äijät. Muka huoltotyöt, mutta hehän olivat todellisuudessa hajottaneet sen netin ja paniikissa yrittivät korjata. Viiden tunnin katkos ollut aamuvarhaisesta. Yhdeksän jälkeen netti palasi ja pystyin aloittamaan työt. 


Kävin keskipäivällä lounaskävelyllä ja Ziggo kykki vieläkin ainakin kahdella eri kadulla pömpelissä langat käsissään ja pakettiauto vieressään. Iltapäivällä netti katkeili taas muutamaan kertaan ja alkoi ottaa päähän. Telkkarikin piti jotenkin resetoida illalla, kun siinä on Apple-tv.


Yksi päivä piirtelin ja yritin omakuvaa.

Päivällä keitin omaa kardemummakahviani, jonka ostin Suomesta itselleni jouluna, sitä on vieläkin. Mieheni ei siitä pidä, joten se on vain minun tuotteeni. 


Aina, kun käytän Moccamasteria, minusta tuntuu alienilta. Siltä, että minä en ole mikään kahvikoneen käyttäjä. Että en oikeasti hallitse tätä, vaan esitän vain. Minulla on kirjoitetut ohjeet tietokoneen muistilapulla, että miten keitetään kahvia kahvinkeittimellä ja muuten en todellakaan osaa. Ja ekalla yrityksellä siitä tulikin laihaa, sitten lisäsin jauheen määrää.


Olen kahvinkeitossa aina ulkopuolinen, koska olen tehnyt sen elämässäni vain muutaman kerran ihan yksin. Mieheni laittaa meille aina kahvit muutoin. Minä olen katsos vanha ei-kahvinjuoja ja sitten Senseo-padikoneen, joka tekee yksittäiskupillisia, kahvinjuoja - eli pelkkä huijari sillä alalla. 



Mutta kardemummakahvi oli taas ihanaa ja tuoksuvaa ja onneksi Moccamaster sallii myös vaikka vain 2 mukin keiton. Koska enempää ei oikein mene kurkustani alas päivän aikana.


Yhtenä iltana tein littania korvapuusteja. Osaan vain rumia lituskoja.

Kävin pyörällä stadissa ja säästin kahdesta kemikaliokaupasta yhteensä yli 12 euroa! Ostin niin hyvillä alennuksilla, että se oli pelkkää säästöä. Maksoin kaikesta alle 12 euroa, ja säästöä normaalihinnasta oli kuitissa raportoituna yli 12 euron edestä. Säästin enemmän kuin maksoin tällä keikalla.


Oli jo kolmas kerta kun pyöräilin tänä vuonna. Ensin eturengas oli lötkönä ja pumppasin, mutta nyt se on pysynyt hyvänä. Olen pyöräillyt kampaajalle ja kaksi kertaa kylälle ostoksille.


Skootterin omistajan näkemys liikenneturvallisuudesta.

Oli ukkonen, viisti Venrayn alapuolelta ja jyrisi. 10 tippaa satoi. Sitä ennen oli aivan ihana kesäinen tuntu jo pihassa, aurinko paistoi ja kimalaiset pörräsivät kurjenpolvessani ja vanha halpa ruukkulaventelini kukkii maassa tyytyväisenä, mihin sen dumppasin joku vuosi. 




Piha on ihan täynnä vihreää, mistä puolet on jotain rikkaruohoa mutta so what, siellä kasvaa aika hyvin kaikkea variaationa ja on jopa lemmikkejä ja saniaiset kasvavat pituutta. Paitsi skimmia, skimmia on ihan delaamassa, lehdet ruskistuvat ja kokonaiset oksat kuolevat. Voi olla, että se on lopussa eikä pelastettavissa. 





Peipponen laulaa, sepelkyyhkyt pesivät kuusessa, harakat käyvät tepastelemassa ruokaa poikasilleen, ja voi hyvin olla että tiaiset pesivät meidän pöntössämme.



Kävelyllä oli tosi hiljaista kortteleissa, yksi kukko rääkyy aina yhden tiheän pensasaidan takana pihassa, johon ei näy. Yksi kyyhkyn huhuilu, taivaalla pörrää joku vanha potkurikone kaukaisesti. Tuskin ketään liikkeellä aurinkoisella kadulla. Pyörä tai sähköpyörä menee humisten ohi. Myöhemmin kun kävelin markettiin illalla, oli enemmän mökää, kun mopot ja skootterit kaahasivat. Kollipojat makasivat omassa etupihassaan ja katsoivat minua väsyneesti silmät sirrillään kun tervehdin niitä.




Valitsin Lontoon-matkalle vaatteita ja päätin ottaa mukaan ne kuluneet vihreät housut, joista ehkä repeää persus keskellä Lontoota. Punk. Otan jotkut joustohousut mukaan varalle. Ne kun sopivat niin täydellisimmin ihan kaikkiin puseroihini, niin oli vaan pakko valita ne. Ja yhdet kengät vain, ne joihin luotan aivan täysin, että niissä on mukavaa jaloilla vaikka niillä kävelisi maratonin.


Töissä lupasin etsiä jonkun BBC:n ykköskameran kruunajaisten aikaan ja käydä virnistelemään sen eteen. Mieluiten niissä revenneissä housuissa. Showtime. 


Siis oikeasti halusimme vain katsella vähäsen Lontoota ja tajusimme vasta junaliput varattuamme, että tulopäivänä on menossa kevyet kruunajaiset.... ja keskusta suljettuna turvatoimin. Toivottavasti meno normaalistuu pian sen jälkeen.



Keittiöstä oli sammunut lamppu yksi päivä ja mieheni oli jo hommannut uuden rautakaupasta. Hän oli katsonut lumenit kyllä ihan oikein, että on tarpeeksi kirkas, mutta hankkinut sellaisen kellertävän hehkulamppusävyisen. Lootassa luki ”warm white”. Olin että ”perse, ja taas saan katella seuraavat 30 vuotta liian keltasta valoa keittiössä”. 


Meillä on jo liikaa kellertävän vanhanaikaista hehkulamppuvaloa ledeissä ympäri kämppää, aina saa koko talven häslätä valokuvienkin kanssa ja digitoida niitä sinisemmiksi tietokoneella. Otan ruokaryhmään ruokakuvia keittiössä ja olohuoneessa ja saan kommentteja, että ”miten toi annos on ihan keltanen”. Niin, anteeksi, se on valo jossa elän, ja yritin jo korjata sitä paremmaksi tietokoneella, mutta ei onnistu vaikka miten pelleilen värisävynupit kaakkoon.


Joten onks pakko jatkaa sitä linjaa? Lisäksi päivänvalo eli kalpeampi, sinisempi valo on luonnollisempaa ihmiselle ja voisi olla jopa (mielen)terveydelle miellyttävämpi päivänvalon illuusio koko pimeän talven ajan kuin se v**un 70-luvusta muistuttava hämäränkeltainen.



Kyselin, voisiko sittenkin hankkia luonnollisempaa värisävyä, kun mä en jaksa tätä keltaisuutta enää. Talutin miehen takaisin rautakauppaan kädestä pitäen ja valittiin yhdessä ”cool white”. Lisäksi hän oli havainnut, ettei kirkkauden skaala nykyään lopukaan noin 1000 lumeniin, vaan nyt niitä saa 1500 ja jopa 2000 tienoilla. No nyt! Valoa kansalle! Saisinko vaikka 1500?


Nyt keittiössä on sitten ihan törkeän kirkas ja valkoinen valo, kerrankin näkee, jee. Siis ”ihan himmee, ihan pimee”. Nämä ei konkreettisina sanoina vaan nuoriso-ilmaisuna samoin kuin teini ennen sanoi, että ihan sairas, ihan kipee, ihan miäletön, jumaleissön mikä valo.






Tämä kuvapari on naurattanut aika paljon.


2 kommenttia:

  1. Lontoo ja kruunajaiset, ei paha. Lontoo on olemassa joka päivä, kruunajaiset vain harvoin, edellisistä 70 vuotta, ties vaikka viimeiset. Olin utelias. Olivat ainoat kruunajaiset, jotka näin TV:stä. Teillä Hollannissa oli sentään omat kruunajaiset 10 vuotta sitten. Menivät minulta jotenkin sivu suun tai pikemminkin ohi silmien ja korvien.
    Lontoossa oli perinnettä ja prameeta, joskus hiukan omituista, mutta itsehän britit huvinsa veroistaan maksavat. En jaksanut kaikkea katsella, mutta kuuntelin kahdella kielellä, TV:stä saksaksi ja läppäriltä suomeksi. Moderaattorit olivat kaivaneet kaikki kivetkin,että löytyi yksityskohtia ja riitti höpötystä 6,5 tunnikisi. Signaali Lontoosta Suomen kautta kiersi 10 sekuntia kauemmin kuin Saksaan. Tulihan sekin nähtyä. Juhlat jatkuivat kuulemma tänäänkin ja huomenna on vielä vapaapäivä.
    Parasta, että tuli vihdoinkin lämmintä, + 20°.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno loma oli ja kruunajaiset sateiset. Seuraavaksi kerron sitten Lontoosta runsaasti. Kruunajaiset kuuluivat, mutteivät näkyneet, kun haahuilimme sateessa käsipakaasien kanssa ja odotimme hotellihuonetta... ei oikein juhlahumuun tehnyt mieli tunkea just silloin hikisenä. Juhlakansaa oli paljon liikkeellä vapaapäivänä.

      Poista