sunnuntai 14. toukokuuta 2023

Lontooseen junalla

Pystyin nukkumaan, vaikka menimme klo 21 aikaan makuulle ja kello soi 4:ltä. Ajoimme aamuhämärissä Rotterdamiin, jonne jätimme auton parkkihalliin. 

Taidekuva. Keltainen läikkä on kuu. Oli sumuista.

Rotterdamin kuutiotalot varhain.

Rotterdamin päärautatieasemalla oli passi- ja turvatarkastuksen jälkeen lounge, jossa odotimme Eurostar-junaa kahviautomaatin kanssa.






Maat vaihtuivat Hollannista Belgiaan ja jossain vaiheessa Ranskaan. Istuimme takaperin Brysseliin saakka, mutta siellä juna lähtikin tulosuuntaan takaisin. Paluumatkalla kääntötemppua ei tapahtunut.


Kun junan henkilökunta vaihdettiin Brysselissä, mietin, milläköhän kielellä palvelu alkaa toimia sen jälkeen. No, kuulutuksen perusteella 3 x ranskaksi, ehehee. Sen verran paksu aksentti, että myös flaami ja englanti kuulosti 90% ranskalta.


Kahvilavaunussa oli baarin myyntitiski, muttei istumapaikkoja. Jono oli pitkä, koska digitaalinen maksu kassalla kesti jokaisella 2 minuuttia: masiina etsi verkkoa. ”Tää yhteys on aina vähän huono.”


Ehkä ostetaan paluumatkalla etukäteen eväät, niin minun ei tarvitse jonottaa puolta tuntia bistrovaunussa.

Mieheni: ”Jaaha, nyt mennään Kanaalin tunneliin. Kello on 11. Jännä nähdä, mihin aikaan tullaan ulos.” -”Hehe, ulos tullaan kello 10.20! Aikavyöhyke vaihtuu siinä välissä!” Outo tunneli.




Sitten tupsahdettiin keskelle Lontoota.


Saint Pancrasin asema.



Tekemistä riitti joka päivälle eli loman pituus oli juuri sopiva: 4 täyttä päivää plus matkapäivät. Onneksi on valokuvat, niin näen, mitä kaikkea tehtiin ja minä päivänä. Oli niin paljon.


Mieheni puhelimen mukaan kävelimme päivittäin vähintään 14 tuhatta askelta, joku päivä 17-18 tuhattakin. Minun lyhemmillä askelillani mitattuna se olisi vielä enemmän. 


Eivätkä siinä metrotkaan paljon auta, kun ne asematkin ovat täynnä rappusten ravaamista ja pitkiä kaakeloituja käytäviä. Siellä ei huonojalkainen pärjäisi. Pääsimme heti kosketuksiin metron kanssa, kun siirryimme hotellille rullalaukkuinemme.



Sää vaihteli, koskaan ei voinut lähteä takitta, koska aamulla oli vain 14 astetta. Mutta auringossa tuli pian kuuma ja hiki. Tosi usein luvattiin sadetta, mutta olikin poutaa. 


Paitsi tullessa lauantaina, kun emme vielä saaneet hotellihuonetta ja kävelimme täydessä sateessa Kensington Gardensin laitaa eikä lähellä ollut mitään kuppilaa, johon olisi päässyt nopeasti katoksen alle. 


On ikävä tunne, kun vesi vaan tihkuu koko takin hihan läpi ja naama ja tukka valuu vettä, eli se tulo oli aika pebasta, kun jouduimme vaeltamaan sateessa.


Sen jälkeen ostimmekin ensimmäisestä turistishopista kevytsateenvarjot molemmille, ja ne kyllä pelastivat meidät parissa sadekuurossa.


Lontoon ilma ei ollut hyväksi keuhkoilleni, heti ekana yönä alkoi astamaoireilu ja yöyskä. Rupesin ottamaan ekstrapaljon astmapiippua, ettei se ihan villiinny.




Olimme ihan lähellä kruunajaisia, vaikkemme menneet sinne. Oli se vesisade, jonka jokainen tilaisuutta tv:stä seurannut voi todentaa, ja se ei ollut mikään pikku tihku, vaan oikein märkä. Emme pidä hirvittävistä ihmismassoista emmekä fanita minkään maan kuninkaallisia.


Metroasemilla kuulimme kruunajaisviikonloppua varten äänitettyä Charlesin ja Camillan tervehdyskuulutusta moneen kertaan. Juhlakansan jäljiltä jäi märälle jalkakäytävälle kruunajaislippu. Ja kruunajaiskamaa näkyi kaikissa turistikaupoissa.





1000 palan kruunajaispalapeli.


Kun saimme tavarat hotellihuoneeseen ja keskustan kuuluisimmat nähtävyydet olivat kruunajaisten takia aitojen takana, lähdimme Abbey Roadille, jossa voi kävellä Beatlesien levynkannen kuuluisan suojatien yli studion lähellä. Studio toimii edelleen ja siellä levyttää esim. Adele, joten pällistelijöitä ei rakennuksen ovelle kaivata. Turistia ilmeisesti liikkuu paljon ihan Beatles-suojatietä varten, koska lähimmän St. John’s Woodin metroaseman ovella oli ystävällinen opastuskyltti oikeaan kadunkulmaan.






Jalankulkijanakin piti muistaa vasemmanpuoleisen liikenteen vaarat, eli jos olet ylittämässä tietä, se bussi viuhtoo nenän edestä oikealta päin eikä vasemmalta. Useissa paikoissa suojateiden edessä oli asfalttiin maalatut muistutukset ”Look right” tai ”Look left”. En tiedä, ovatko nämä vain tyhmiä mannermaisia turisteja varten, koska toisaalta oli paljon yksisuuntaisia kadunpätkiä, joissa oli yllätyksellistä ja itse kullekin hyödyllistä tietää, mistä suunnasta se liikenne tuleekaan.




Illalla syötiin intialaisessa ja sitten mentiin kuivattelemaan lätäköissä kastuneita kenkiä hotellille. Seuraavana päivänä sää alkoi parantua, aloitti vielä synkillä pilvillä, mutta aurinkoistui yhä enemmän.


Turistiruuhka oli pahin Big Benin tienoilla. Ostimme (kalliit) liput kiertoajelubussiin, jossa oli yläkerta ilman kattoa; samalla lipulla sentään pääsi myös Thamesin laivaristeilylle. Ajettiin kierros ja nähtiin muutama tyypillinen maamerkki.







Hypättiin ulos bussista taas  Big Benillä ja siirryttiin pubin puolelle. Keittiö avautui klo 12 ja silloin alkoi niin oluen kuin ruuankin tarjoilu. Sconesit olivat hyviä. Telkkarissa näkyi kruunajaisseremoniaa uusintana.





Oi, lapsuuden painajaisteni rautasäiliövessa livenä. Kestin konfrontaation ja uskalsin vetää.

Edellispäivän kyltti.

Sitten siirryttiin joen rantaan odottamaan laivaa.




Yhtäkään käteistä puntaa emme matkan aikana nostaneet, vaan maksoimme kaiken kortilla. Ainoa puute siinä on, että siten ei voi antaa ropoja katusoittajille (rokkia metroaseman käytävällä tai useampi säkkipilliskotti kiltissä Westminster Bridgen alueella), tosin joillakin muusikoilla oli jopa elektroninen maksupääte vieressään telineessä. 


Emmekä voineet antaa juomarahaa laivaristeilyn höpöttävälle oppaalle, joka veisteli vitsiä toisensa perään. ”Tuolla konserttisalissa ovat esiintyneet maailman kuuluisuudet, Freddie Mercury, Janis Joplin, jopa itse Frank Sinatra... he ovat kaikki ikävä kyllä nyt kuolleet. Joten odottelemme, että saisimme Justin Bieberin sinne esiintymään.” ”Tuolla on pikkuinen hiekkaranta Thamesin rannalla. Lovely, ihmiset makoilevat auringossa, koirat uivat saastuneessa vedessä... Seuraava Baywatch-kausi varmaan filmataan täällä.” ”Tuo erittäin ruma bunkkeri on ikävä kyllä meidän kansallisteatterimme. Se on valittu Lontoon rumimmaksi rakennukseksi. Kuningas Charleskin käy siellä välillä katsomassa näytöksiä. Mutta hän ymmärtääkin jotain rumuudesta.”




Laivasta käsin näkyi, ettemme todellakaan olisi halunneet taittaa kävellen etäisyyttä Big Beniltä Tower Bridgelle. Nämä ovat tosi kaukana toisistaan eikä ainakaan pohjoisrannalla ole hyvää kävelypromenadia veden äärellä, vaan rakennustyömaita ja tylsiä liikerakennustontteja. Kyllä ne 17 tuhatta askelta riittivät muutenkin, ja onneksi pääsi laivalla Towerille ja kiertoajelubussin toisella lenkillä pois sieltä.




Seuraavassa jaksossa mennään Tower Bridgen torneihin sisälle!



20 kommenttia:

  1. Tuo junamatka kuulosti varsin näppärältä tavalta matkustaa Lontooseen. En olekaan Lontoossa käynyt sen jälkeen, kun asuin lähistöllä yhden kesän. Kiinnostaisi kuitenkin, kaupungissa olisi paljon nähtävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on vaikka mitä, oli tosi kiva käydä. Juna Kanaalin ali on aika hieno keksintö. Itsellä on jo parikymmentä vuotta aikaa edellisestä kerrasta... vai oliko se kolmekymmentä... en kovin paljon muista siitä.

      Poista
  2. Odotin innolla tätä postaustasi.Kesti hyvin kauan ennen kuin minustakin tuli vihdoin "sivistynyt" ja olin viikonlopun aikuisen tyttäreni kanssa Lontoossa muutama vuosi sitten. Asuimme Paddingtonissa, ja tuntui hyvin kotoiselta, kun metroaseman lähellä oli monikansallisia pikkukauppoja ja ruokapaikkoja- ja kaikki näköjään tykkäsivät meistä. Aikaa emme tuhlanneet shoppailuun. Luen mielenkiinnolla kertomustasi. Olin kuvitellut istuvani Themsen rannalla kahvilla, teellä tai oluella. Opin, että Lontoo muistuttaa enemmän pohjoismaita eikä Themsen rannalla ole kahviloita ja Carnaby streetilläkin seistään tuoppi kädessä kadulla tungoksessa. Pddingtonissa sain istumapaikan. Tuo kiertoajelu on parasta, kun on vähän aikaa. Meillä ei ollut kylläkään ketään höpöttämässä vaan kuulokkeet. Sattuneesta syystä voin suositella Lontoon erittäin siistejä vessoja ja ystävällistä palveluhenkilökuntaa, jotka opastivat turistia maksuautomaatilla. Odotan malttamattomana seuraavaa postaustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, totta, näimme myös noita tyypillisiä pubeja, joissa on vain lankku ulkona ikkunan alla tuopeille ja siinä siiten seistä pönötetään. Kulttuuria sekin. Joen rannalle pääsi paremmin ja mukavasti etelärannalla, maailmanpyörän puolella, siellä oli promenadin tapaista.

      Poista
  3. Ai kun kiva lukea Lontoosta. Kesällä on tarkoitus viettää pari päivää Lontoossa ja edellisestä kerrasta on yli kymmenen vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa reissua! Itse yllätyin positiivisesti. Ei ollut kunnon mielikuvaa kaupungista enää mun aivoissa, ja sehän oli tosi monipuolinen ja ystävällinen paikka.

      Poista
  4. Olisihan tuokin tavallaan kiva kokea, tuo Eurostar-juna. Pitäisi varmaan yhdistää Lontooseen joku sopiva muu kohde, että hommassa olisi järkeä - vai pitäisikö vaan ajaa junalla edes takaisin mantereelle ja takaisin Lontooseen :-)
    Aikoinaan kun Juutinrauman silta oli valmistunut ajoin kerran bussilla Köpiksestä illalla Malmöhön ja saman tien takaisin, vaan sen sillan takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se spektaakkeli tietysti se siltakin.... Eurostarilla pääsee Brysseliin, Amsterdamiin taikka vaihtoehtoisesti rata menee etelään Pariisiin, siinä olisi jo parit pääkaupungit samassa pikku citytrippinä. Lontoossa kuului todella paljon ranskalaisten turistien puhetta, luulen että junayhteys houkuttelee kovasti väkeä sieltä.

      Poista
  5. Kivoja kuvia Lontoosta, kiitos kun jaoit. Tiesitkö muuten, että netistä voi seurata livenä sitä, kun ihmiset yrittävät tuon Abbey Roadin, koska siellä on webbikamera? Ja mikä mahtoikaan olla sen intialaisen ravintolan nimi, ja oliko ruoka hyvää? Olen kuullut, että Lontoossa on paljon hyviä intialaisia ravintoloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brick Lanen varrella on tosi paljon intialaisia, tämä oli Taste of Jaipur kadun eteläpäässä ja onnistuimme tilaamaan miedot ruuat länsimaalaisille. Oikein hyvät kanaruuat olivat, ja valkosipuli-naanleipä. Totta, huomasimme tuon Abbey Roadin kameran, sieltä voisi kai jopa etsiä saman vuorokauden aikana sen ajankohdan, jolloin on itse siellä pelleilemässä.

      Poista
  6. Lontoosta on aina kiva lukea ja nähdä kuvia, onhan se todella ikoninen kaupunki. Itse olen käynyt vain kerran, osana laajempaa kierrosta Briteissä ja Irlannissa vuosia sitten. Aikaa "ottaa kaupunki haltuun" oli tuolloin kovin rajallisesti, ja paljon jäi näkemättä, vaikka mekin käveltiin hurjan paljon ympäri keskustaa ja kuuluisalta monumentilta toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan se monumenttikierros on kai ensimmäinen joka pitää tehdä. Parit palatsit ja käydä sitä Big Beniä pällistelemässä. Tower Bridge oli tosi kiva kohde myös päästä sen sisään, ja oikein ikoninen muttei ihan kävelymatkan päässä. Hitusen enemmän aikaa tarvitaan jotta ehtii vaikka Thamesin laivalle ja johonkin näköalatorniin.

      Poista
  7. Lontoossa saa kyllä kävellä, vaikka periaatteessa siirtyisikin paikasta toiseen metrolla. 🙂 En pistäisi kyllä pahitteeksi, jos asuisi paikassa, josta voi poiketa maata pitkin (tai sen alta) Lontooseen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oli virkistävä vaihtoehto lentämiselle tuo maata pitkin matkustaminen. Aika ihmeellistäkin päästä suoraan junalla Lontoon keskustaan, ei ehdi tajuta tulleensa todellakin erilliselle saarelle.

      Poista
  8. Hauska fakta: olen käynyt Abbey Roadilla tietämättä Beatlesien levynkannesta yhtään mitään. Abbey Roadilla EMI:n studioilla levytti Kate Bush ja olin niin kova KT-fani, etten mistään muusta tietänytkään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, enpä minäkään tiennyt paljon Beatlesin levyistä ennenkuin joskus myöhemmin aikuisella iällä. Ja tosi moni muukin legenda on tuolla äänittänyt, niistä voisi pitää yhtä paljon kohua. / t. Hollanninhippiäinen (ja vanha nillitys "en pääse kirjautumaan kännykällä tänne omalla tililläni")

      Poista
  9. Vitsit miten ihana tunnelmoida Lontoota ja sen kauniita katuja, jopa sateen keskellä. Täällä nyt vuoden pikkuisella Afrikan saarella asusteltua alkaa vähän moderni maailma jälleen houkuttaa, heh :D Tykkään sun kirjoitustyylistä, rentoa ja rempseää ja hauskaa luettavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tällä tyylillä taidan vetää koko blogin luonnostaan ja perinteisesti. Heh, uskon että vaihtelua joskus kaipaa vaikka olisi trooppisessa paratiisissa. Sitä ihmeellisemmältä se sitten tuntuu kun pääset taas käväisemään toisenlaisessa kolkassa. t. Hollanninhippiäinen

      Poista
  10. Komppaan muita, juna on kiva ja ympäristöystävällinen matkustusmuoto! Oli myös hyvä kuulla, että 4 reissupäivää + matkustuspäivät on riittävä tuollaiseen reissuun. Sitäkin tullut mietittyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osoittautui hyväksi pituudeksi. Kaikki listalla olevat jutut ehti nähdä eikä tullut liian kiire. t. Hollanninhippiäinen

      Poista