perjantai 19. toukokuuta 2023

Camden Town ja London Eye


Yllä Camden Town, josta myöhemmin, mutta tässä ensin Piccadilly Circukselta iltahämärästä pari kuvaa, joihin sattui kauniit auringonlaskun värit ja valomainosten hehku.



Matkalla Sky Gardenin näköalaterassille katsastimme Leadenhall-kauppahallin ja kipaisimme kahvilassa odotellessamme varattua aikaamme. 





Sitten asetuimme turistijonon jatkoksi näköalapuolen ovelle ja turvatarkastuksesta läpi: ei vaarallisia esineitä käsilaukussa.



35. kerroksessa on korkea kasvihuonehalli ja näkymät ympäri Lontoota niin sisältä kuin ulkoterassiltakin lasikaiteen takaa. Pällistelyaikaa on riittämiin puolentoista tunnin lipulla ja baarista voi ottaa juoman.







Seuraavaksi siirryimme metrolla Camden Towniin, joka oli shoppailupaikkana yliveto. Kaikki uskomattomat julkisivukoristelut, loputtomat sisä- ja ulkomarkkinat ja nepalvaatteiden kaupat. Hirveässä täyteen tungetussa monikerroksisessa vaatekauppabasaarissa sovitin housuja eri kerroksissa. 








Camden Townissa oli kaikki: kirpparikaupat, nahkatyöstäjien tuoreet vyöt ja lompakot, taiteilijoiden maalausputiikit, vitsi- ja bändi-t-paidat. Vanhaa tavaraa ja vintagea, eksoottista tavaraa, ja uutta ja vasta luotua taidetta.

 






Lounaaksi söimme juustoiset leivät juustopaikassa; onneksi tiesin, että ”grilled cheese” ei tarkoita pelkkää juustoa, vaan juustokuorrutteista leipää, ja suuntasin kyltin perusteella sisään The Cheese Bariin torialueella. Siellä haisi voimakkailta juustoilta ja saimme lounasdiilinä 10 punnalla herkulliset leivät ja juoman kukin. Ihan vastapäätä oli muuten Amy Winehousen patsas, jos sinne haluaa pyhiinvaeltaa.


Tässä muita ruokapaikkoja kuvissa: hotellimme lähellä olevan hampurilaisbaarin oikein hampurilaismainen kaksivärisisustus kuin suoraan 80-luvun Amerikasta, ja yksi lukuisista Fish & Chips -mainoksista. Niitä ei nyt tullut vedettyä tällä kertaa.




Bobby-poliisi kertoo karusellin ehdot Thamesin rannalla

Tässä sattui yksi säkkipilli-melulähde kuvaan Westminsterin sillalla.

Hieno englantilainen Twinings-teekauppa.

Viimeisenä päivänä oli vuorossa London Eye -maailmanpyörä. On kuulemma aina täynnä ja liput pitää varata online etukäteen: tilaa oli kuitenkin vielä kahden päivän varoitusajalla ja hintakin kohtuullinen, noin 40 puntaa. Hinnat vaihtelevat ajankohdan ja kysynnän mukaan ja olemme kuulleet myös ihmisistä, jotka ovat pulittaneet lipusta 100 puntaa.




Maailmanpöyrän gondolina on hassu suljettu muna, jonne lastattiin yhdessä noin 10-20 turistia kuhunkin. Keskellä on penkit ja laidalla tilaa kävellä eri suuntia katsomaan. Kyytiin pitää hypätä munan lipuessa hyvin hitaasti laiturin ohi ja sitten henkilökunta sulkee liukuovet.


Edellinen muna on lastattu.

En käsitä, miten gondoli niin kätevästi kääntyy, kun se koppi on siis aina maailmanpyörän kehikon ulkolaidalla. Aivan ylhäällä kiertäessään koppi sijaitsee kehikon päällä. Se ei siis roiku pyörästä alas. Eli joka hetki kiinnitys on eri kohdassa koppia, jotta lattia pysyy suorassa; muna kääntyy mukana akselinsa ympäri. Ei tästä selostuksestakaan tajua mitään, jos ei katso kuvia. En ole tuollaista tekniikkaa ennen nähnyt missään maailmanpyörässä. 





Luulin, että minulle tulisi hirveä korkean paikan kammo, mutta ei minua sitten niin pelottanutkaan.




Iltapäiväksi löysimme taas rouheita alueita, kun kuljimme Old Spitalfieldsin kauppahallin kautta Brick Lanen pohjoisosan intialaisravintoloille ja siitä ylös Shoreditchiin saakka. Paljon graffiteja, kadunnimet hindiksi ja cool levykauppa. 


Old Spitalfields Market.


Brick Lanen sivukatuja.



Levykauppa.


Lounaan jälkeen löysin Mapsista kissakahvilan ihan läheltä. Enää ei tarvinnut miettiä, missä viettää iltapäivän pari viimeistä tuntia.


Lady Dinah’s Cat Emporium ja 18 kissaa.






Hotellista vielä sananen (Troy Hotel, Kensington Gardensin pohjoislaidalla, Queenswayn metron lähellä). Se oli sellainen perusnuhjuinen kolmen tähden pulju, vanha nariseva talo, jossa oli omituinen ikkuna kadulle. Siinä otettiin nipukka lukosta ja vedettiin kahdella kädellä messinkikahvasta ruutua ylöspäin ja ruudun puolikas liukui vaijereissa ylös, jolloin ikkunan alalaita aukesi ja alkoi tuulettaa. Huoneessa oli lämmin koko ajan eli siitä ei tarvinnut valittaa, ihan vapaaehtoisesti päästimme välillä ilmaa sisään. 




Päiväsaikaan tuuletus puhisi kylppärissä, hyvä. Suihku oli pieni koppi, mutta toimi, eli veden sai lämpimäksi. Ja olivat keksineet sen eurooppalaisen hanan eli ei ollut lavuaarissa kahta eri hanaa jääkylmälle ja kuumalle kuten oikeissa brittitaloissa. Kylppärin kulmahyllyjen silikonisaumat oli niin rumasti vedetty, että minä itse olisin tehnyt 5 kertaa paremmat. Vessa vedettiin painamalla kaakeliseinässä olevaa metallikahvaa alaspäin. Vessanpönton vanne oli puoliksi irti ja luiskahteli vasemmalle ja oikealle. Kuten tosi monessa paikassa ja hotellissa. Yleinen ongelma.


Neliöitä oli niukasti eli kulku oli lähinnä ympäri parisänkyä. Kokolattiamatto oli tietysti. Oli aika hyvin kyllä vetolaatikoita, joihin sai kamansa, ja säilytyslokerokin toimi. Lattiat narisivat ja seinistä kuului läpi; jos naapurit tai yläkerta kulki, niin hirveä narskunta ja kolina kävi.


Töpselit ovat tosiaan kolmiomaista brittimallia ja onneksi meillä oli adapterit mukana ja jatkojohto jakorasialla. Hotellin aamupala oli mannermainen eikä englantilainen, ei papua näkynyt.


Eli ihan sellainen tavallinen keskilaatu, joka riittää, jos suht edullisella budjetilla menee ja jollaisia löytyy Lontoosta paljon. Kaikilta olemme kuulleet, että Lontoon perustason hotelleissa on aina hyvin pienet huoneet. Huone pidettiin siistinä päivittäin ja hygienia oli hyvä vaikkakin talo vanha.


Sitten pakkaamaan ja aamulla mukavasti takaisin junalla. 


Pari matkamuistoteetä.

Hotellin aamiaiskoristus.


13 kommenttia:

  1. Tuo Sky Garden olisi kyllä todella hienoa joskus päästä näkemään. Kasvit kiinnostavat itsessäänkin ja vielä kun niitä pystyy ihailemaan yläilmoista hyvien näkymien kera! Myös Camden Town taitaa itselläni olla edelleen käymättä, mutta seuraavalla matkalla sitten. London Eyesssa olen joskus käynyt, hintavaa oli jo silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika hieno halli, Sky Garden. Tosi muinaisilta Lontoon matkoiltani teininä en muista oikein mitään paitsi sen nimen, että Camden Town oli hauska punkmainen paikka, jossa kannattaa käydä. Ihan highlight. Löytäminenkin oli helppoa, kun metro tuo ihan siihen actionin keskelle ja sitten vaan seuraa kauppakatua.

      Poista
  2. Camden Town ja Brick Lane nyt on ainakin nähtävä, ovat mun näköisiä rosoisia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ni. Joo, siellä on sitä aitoutta ja kunnon vanhaa kaupunkimenoa. Camden Towniin oli mun mies valmiina menemään jopa samantien toisenkin kerran, jos ei keksitä muuta ohjelmaa, vaikkei perusta shoppailusta yhtään. Kun siellä oli niin paljon värikästä ja kivaa ja erikoista nähtävää ja symppis meininki. Me oltiin muuten ekalla iltakävelyllä Brick Lanen eteläpäässä missä ei ole kovin ihmeellistä vielä, vaan muutama intialainen ravintola; pohjoispää on enemmän se actionin alue, johon tokalla kerralla löydettiin. Katu on tosi pitkä.

      Poista
  3. Lontoo on ihana, jo silloin yli 40 vuotta sitten au pairina ollessa. Juuri samoja paikkoja kävin viimeiksi käydessäni koluamassa. Tosiaan ne keskustan hotellit ovat juuri tuollaisia pieniä, nitiseviä, äänierityksiä vailla. Viimeksi käydessä meitä oli kolme, otimme kauempaa yksityisen majapaikan läheltä metroa ja sillä ajelimme paikasta toiseen. Aamulla ulos ja illalla takaisin ja aamiainen laitettiin ihan itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja meillä oli kuitenkin ihan hyvä onni siinä, ettei sivukadulla ollut paljon liikennettä eikä siis ulkoa kuulunut paljonkaan mölyä, vaikka ikkuna oli mikä oli. Se on tosiaan se ykkösstrategia Lontoolle, että kunhan yöpyy lähellä jotain metroasemaa niin homma hoituu.

      Poista
  4. Sky Garden ja Camden Town olivat meidän lemppareita Lontoossa. Nyt olisi kiva päästä uudelleen, sillä siellä on kymmenessä vuodessa ehtinyt tulla monta uutta pilvenpiirtäjää ja lisää taidetaan rakentaa kovaa vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti ilmestyy aina jotain uutta. Kaupunki kehittyy. Parhaat helmet kuten Camdenin säilyttävät toivottavasti noin perinteisen rosoisena. Lontoosta ei tosiaan kohteet lopu vaikka useammin kävisi.

      Poista
  5. Paljon on vielä selvästi ihanaa koettavaa Lontoossa! Tuo Sky Garden ja London Eye jäi itsellä väliin omalla muutaman vuoden takaisella sooloreissulla, kun aika ei riittänyt. Myös Spitalfields näyttää tosi kivalta paikalta. Camden on yksi lempipaikoistani ja siellä kyllä viihtyy pidemmänkin aikaa! :) ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vielä kohdetta riittää... London Eye vie aika hirvittävän korkealle, taitaa olla erikoisen iso kun vertaa muihin maailmanpyöriin. t. Hollanninhippiäinen

      Poista
  6. Huhhuijaa onpa Lontoo muuttunut viimeisessä 20 vuodessa. Tuo korkeuksiin kohoava lasinen puutarha näköaloineen on vaikuttava näkyä jo pelkästään valokuvassa, enkä voi kuin kuvitella miltä tuntuu olla paikan päällä. Nuo Piccadilly Circuksen led valotaulut oli aikanaan erikoinen näky, niitä alkoi ilmestymään suurimpiin kaupunkeihin, mieleen tulee New York ja Tokio. Kiitos tästä upeasta kuvakertomuksesta, Lontoo taitaa alkaa taas vetämään puoleensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin bongasin jostain blogijutusta tuon Sky Gardenin, että näyttääpä mielenkiintoiselta, ja sinne mentiin sitten. Se on tosiaan kuin New Yorkin vastaavat, ne Piccadillyn kuuluisat valotaulut, ne edustivat jotain komeaa suurta maailmaa kauan sitten. Eipä se paljon muuta ole kuin risteys ja aukio kuitenkaan.

      Poista
  7. Mainio kuvaraportti, kiitos. Lontoo on kyllä niin hieno kaupunki. Äkkiseltään tuntuu, että esimerkiksi valomainokset ovat turhaakin turhempia juttuja, mutta Lontoossa ne luovat kyllä ihan omanlaisensa tunnelman. Ei Piccadilly Circus ole sama ilman valomainoksia! Onneksi on keksitty ledit, jotka mahdollistavat valomainokset tulevaisuudessakin, ja vaikka energiakriisin keskellä.
    https://www.slamcon.fi/palvelut/valomainos

    VastaaPoista