lauantai 21. tammikuuta 2023

Suomen viisukandidaatit


Yhden trendin huomaan nettikommenteissa, jotka tulevat ympäri maailman. Suomelta halutaan vihdoin suomenkielinen viisu. Esim. Cicciolinalla ja Ram pam pamilla oli vankka kansainvälinen kannattajajoukko, mutta kahtena edellisvuotena takavasemmalta tuli englanninkielinen rokki ylivoimalla ohi. Siinä asetelmassa ei muuta voinut.
 

Aika on ylipäätään kypsä suomenkieliselle. Pyydän unohtamaan sen klassisen itsesäänselvyytenä pidetyn argumentin, ettei vaan voi lähettää suomenkielistä kappaletta viisuihin, koska se ei muka menesty kielen takia. Se ei ole totuus, vaan humpuukia. Kyllä suomenkielinen menestyy, kun kappale on tarpeeksi vahva ja erottuva. 


Olen nähnyt kansainvälisten viisufanien hoilaavan netissä suomeksi mukana mitä vain UMK-kandidaattia, joka saa heidät innostumaan, kuten nuo alkulauseissa mainitut. Tämän vuoden kandidaateissa on muutenkin 4 suomenkielistä ja vähemmistönä 3 englanniksi.


Esim. tältä Ylen sivulta voi käynnistää kaikkien kappaleiden videot: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-jW13z0rXB


Minun pitäisi laittaa itselleni paremmuusjärjestykseen viisut nyt kun kaikki 7 ovat ulkona ja olen niitä miettinyt. Katsotaas.


Keira - No business on the dancefloor


Dancefloor yeah. Sujuva nykypoppi, kelpo sävellys, amerikkalaisen kuuloista laatua, radiosoitettava, hyvää nuorisomusiikkia. Itsevarma esiintyminen ja laulutaitoa. (Ja tosi nätti toi mintunvihreä mekko.) Ihan kivaa äänenkäyttöä sekä huiluinstrumenttilisää erikoisuutena. Mutta mulle liian tuotteistettu tai etäinen kappale, ei henkilökohtaista sanomaa (paitsi se yleis, että ”ole rohkea”). Nuorelle laulajalle hyvä tilaisuus näyttää taitonsa ja kasvattaa uraansa.


3 pistettä



Benjamin - Hoida mut 


Benkku viettelee kuumassa kasvihuoneessa. Kansainväliset raaditkin yllättävän positiivisia - ei että ”mitä hittoa hää kiehnää”, vaan että ”poika osaa tanssia” ja ”kyl on sensuellia” (ja ”älä ny syö sitä orkideaa, se on myrkyllinen”). Okei, hyvä. Erittäin selvästi 80-lukulainen sävel tarttuu korvaan herkästi ja on mukavan nopea disco. Oikein hauskan kuuloinen. Pienet kysymysmerkit laitoin siihen, kuinka luontevaa on sekoittaa kaksi lausetta englantia suomen sekaan, mutta se ei näytä olevan ongelma esim. englantilaisten korvissakaan. Ehkä jonkun mielestä nämä retrokasarikaiut on nykyään jo kuultu, mutta kyllä ne minulle kelpaavat edelleen. Koska tämä jää niin tehokkaasti päähäni soimaan, luokittelen tämän onnistuneeksi kappaleeksi.


4 pistettä



Robin - Girls like you


Tämä onkin kai sitten 70-luvun groovya ja pulputuksia. Korkealta laulua. Kyllä tämän parissa viihtyy jammaillen ja ihan jees. Mutta lopulta aika toisteinen ja käy itselleni tylsäksi, ja sanoituskin on jotenkin niin lattea taikka kliseinen, ettei mikään saa kiinnostumaan. Jää keskinkertaiseksi tuotokseksi. Lisäksi huomaan muutamalla kuuntelulla, että taustakuoron ”aahuu”-huutelut alkavat ärsyttää korvaani ihan aktiivisesti, ikävä kyllä. Se ei ole Robinin syy. Artistillahan on takanaan huikeaa suomenkielistä hittihistoriaa, ja ura jatkukoon tämän jälkeen toivottavaati muistettavammilla kappaleilla, millä tahansa kielellä.


2 pistettä



Lxandra - Something to lose 


Voi ei näitä taiteilijanimiä. Hidas kappale taikka balladi. Sellaisella on aina vaikea vakuuttaa tai olla voittaja tai erottua joukosta. Tämä kuitenkin iski minuun tunteen tasolla. Turha sössöttää järjellä vastaan argumentteja, jos se liikuttaa. Sävellyksessä on minulle sopivasti kaikkea. Se on ilmava ja orgaaninen, ei kökön strukturoitu. Vaihteleva, muttei niin sirpaleinen, etteikö siitä saisi kiinni. Ei puserretun väkisin taiteellinen, vaan luonnollinen. Lyriikoissa tilaa tulkita. Sopivasti dramatiikkaa eli kasvua, muttei mahtipontisuutta. Yksinkertaisesti kaunis.


4 pistettä



Käärijä - Cha cha cha


Ei tullut cha cha chata, vaan industrial teknometalia. Ja juuri kun ei enää jaksa kuunnella huutoa, kappale kevenee leijailevaksi diskoksi. Hitti löytyi. Pakko lähettää tämä euroviisuihin, tämä on niin kreisi. Alku jysähtää ja tässä on energiaa. Ihan uniikki tapaus, joka taatusti erottuu joukosta. Mestariteokset ja voittajat herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä, eli suurin osa on haltioissaan, mutta jotkut inhoavat tätä syvästi. Myös kansainvälinen yleisö on puulla päähän lyöty, mutta siinä mielessä, että rukoilevat Suomea lähettämään tämän outouden. Tämä on sellainen ihmisiä yhdistävä erikoistapaus, että vaikkei tämä ole minunkaan tyylilajiani, tässä vain on se jokin, joka saa hymyilemään ja valitsemaan tämän. 


5 pistettä



Kuumaa - Ylivoimainen


Voi kun tämä on symppis. Jotenkin tulee puskista ihan taviksena, peruskappaleena, mutta ilahduttaa silti ja on sittenkin niin kiva ja sisältää kaikenlaisia pikku suvantokohtia ja taukoja ja vaihteluja, välttäen liian toisteisuuden. Tässä kai sanotaan olevan 90- tai 2000-luvun poppityyliä. Jotain vilpittömyyttä ja kotikutoisuutta ja söpöt bändin pojatkin videolla. Loppujen lopuksi huomaa, että onpas tosiaan yllättävän hyvä kappale. Radio- tai festarihitti Suomelle nyt ainakin.


4 pistettä



Portion Boys - Samaa taivasta katsotaan


Voi ei voi ei voi ei. Kuinka kökkö sanoitus. Eikö tämä edes ole ironiaa? Tiedän, että bändin tyylilajina onkin tarkoitus olla junttidisko, mutta pitääkö tämän sanoituksen olla ihan vaan tunkkaisen tympeän vanhanaikaisen huono? Vieläkö nykyaikana tuollainen konsepti elää, että ”mainitaan hei Euroopan maita ja poimitaan niistä joku hassunhauska klisee. Ja hei Suomesta hei mainitaan Kimi Räikkönen hei”. Minä vuonna se olikaan, kun se viimeksi oli hyvä formuloissa, en muista? Eli ilahtuuko edes Suomi tästä kun sekin kohta on vanha jo syntyessään? Tämä kappale on tarkoitettu korkeintaan hoilattavaksi Mantan patsaalla vodkapullon juomisen jälkeen sitten kun Suomi on voittanut jääkiekon kisat. Eikä euroviisuissa. En kestä. Mitä UMK:n raati ajatteli kun tämän sinne otti? Että saa tällä urheilukansan mukaan kiinnostumaan musiikista, euroviisuista ja kulttuurista?


1 piste



Eli järjestys on:


1. Käärijä - Cha cha cha

2. Benjamin - Hoida mut

3. Lxandra - Something to lose

4. Kuumaa - Ylivoimainen

5. Keira - No business on the dancefloor

6. Robin - Girls like you

7. Portion Boys - Samaa taivasta katsotaan




4 kommenttia:

  1. Eipä ole itse tullut kuunneltua noista mitään. Mutta pitääkin itsekin perehtyä ehdokkaisiin, vaikka kovin kummoinen Euroviisufani itse en olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on helposti katsausta nykymusiikkiin. Itse kun en hirveästi seuraa Suomen artistien kenttää, niin viisujen myötä voin aina vähän päivittää tilanteen. Onneksi euroviisut ovat nykyään yhä selvemmin osa ihan tavallista musiikkielämää ja tyylilajeja, joita oikeasti kuunnellaan, eikä mikään oma outo maailmansa. Suomessa nämä kyllä nyt alkavat kuulua radiossa runsaasti seuraavat 4 viikkoa kunnes yksi valitaan 25. helmikuuta.

      Poista
  2. Nyt onkin vuorossa pelkkä nuori polvi, ei ole vanhoja konkareita kisassa mukana. Toivoisin kuitenkin, että UMK avattaisiin myös pienemmille bändeille.. Nyt tuntuu, että sinne pääsee jo valmiiksi hittilistoilla olevat bändit. Musta olisi kiva, että annetaan mahdollisuus vaikka jollekin rokkibändille Lieksasta, tai räppärille Tampereelta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen huomasin myös, että nuoret astuvat esiin ja se on oikein, jotta homma jatkuu tulevaisuuteen. Periaatteessahan haku oli vapaa ja yrittäjiä oli ainakin jotain 200, joten ilmeisesti ne pikkubändit karsiutuivat esivalintojen kriteereihin. 7 on hitusen niukka, voisihan noita kandidaatteja olla vaikka 10 maksimissaan, siihen mahtuisi vielä enemmän erilaista kokeilua. Monissa maissa (Norja, Ruotsi, Liettua, Viro...) on aika ylipaisutettu systeemi useine semifinaalierineen, eli yhteensä todella monta kandidaattia pääsee telkkariin esiintymään. Mutta montaa kymmentä en kyllä sentään jaksaisi itse ruotia viikkokaupalla kuten siellä tehdään.

      Poista