sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Opettelen piirtämään tietokoneella, kääk!

 

Vihdoin toteutin ideani ja hankin digitaalisen piirustusalustan.

Niin että saa nähdä, onko niin että ”Digital art is my future”. Pitää ladata ajurit ja asentaa ohjelmat. Olen katsonut tutoriaaleja ihmisiltä, jotka osaavat piirtää. Tajuan jo jotain piirustusohjelmasta onneksi niiden perusteella.

Näin piirustustablettijutun jo joskus vuosi sitten netissä jotain kautta ja rupesin miettimään. Minua usein harmittaa, etten pysty tekemään koneella piirustuksia. Minähän olen nysvännyt jollain minimaalisella ilmaisohjelmalla ja piirtänyt siis sormella hiiren ohjauslevyyn, mikä on ihan naurettavaa. Ja silti saanut jonkun hyvänkin tuloksen aikaan. Niin jos piirtäisi ihan oikeilla välineillä, se voisi olla kivaa.

Ilmaisohjelmalla sormin tehty ”vahaliitu”piirustus


Kuitenkin jätin härpäkkeen viimeksi asiaa harkitessani ostamatta kun huomasin, että se maksaa noin 200 euroa. Mutta se on välillä pilkahdellut mielessä, että olisi kyllä oikea ratkaisu hankkia se. Avata ylipäätään digitaalisen maailman ovi.

On siis olemassa tabletteja, joihin piirretään ”kynällä” suoraan pintaan, joka näyttää tuloksen kuin paperina alla ja jossa on piirustusohjelma asennettuna. (Ja jotka maksavat kai paljon enemmän kuin 200 euroa.) Ja sitten on näitä läpysköitä (pen tablet), joihin piirretään digitaalisella kynällä ja tulos näkyy edessä oman tietokoneen ruudulla.


En ollenkaan ruvennut kaikkia näitä tuhansia mahdollisuuksia käymään läpi ja opiskelemaan, vaan kiinnostuin spontaanisti vastaan tulleesta paketista ”piirrosalusta kaapelilla kiinni läppäriin ja pari softwarea”.

Voisin tietysti tunnolliseen tapaan lähteä tuhon tielle ja vertailemaan kaikkia hintoja, laatuja, ohjelmia ja valmistajia perfektionistisesti ennen päätöksen tekemistä, mutta se piirtäminen alkaisi sitten noin 25 vuoden päästä. Halusin nyt vaan päästä asiaan suht helposti. Just do it.

Maalannut ja piirtänyt olen sellaiset 38 vuotta ohjauksessa ja ilman, mutta digitaalisesti en lähes ollenkaan. Fyysisesti maalatessani haikailen nykyään sellaisten mahdollisuuksien perään, jotka ovat vain digitaalisesti tarjolla. Että voisi edes värittää tasaisesti pinnan ja yhdellä napin painalluksella ison alan eikä tarvitsisi krampissa jynssätä jotain puuväriä loputtomiin, eikä siitä koskaan tule a) tasaista eikä b) irtoa tarpeeksi väriä ollakseen voimakas. Välineet ihan vaan sucks välillä.

Töherryskokeiluja.


Olen kateellinen vaikka kaikille, jotka julkaisevat simppeleitä sarjakuvia netissä. Ne on kaikki piirretty digitaalisesti. Minulla ei ole mitään mahista, ja muut ne vaan värittelee digitaalisesti taustansa tasaiseksi tosta vaan.

Sekin on ihan selvä, että olisi hienoa, kun saisi lisätä valoa jälkeenpäin eli vaaleaa jälkeä tumman alan päälle, mikä ei analogisesti onnistu. Ja voisi piirtää ihan valkoista viivaa minkä tahansa taustan päälle. Olen ostellut valkoisia geelikyniä kalliilla, niin ne joko kuivuvat parissa kuukaudessa niin että mitään ei irtoa, tai sitten niistä tulee vain hyvin surkea jälki, jota yritän jynssätä siihen montakymmentä kertaa ja ei perkele vieläkään näy kunnolla.

Tee nyt sitten tällainen valonloiste analogisesti tumman päälle.


Haave on lähinnä sellainen, että voisin sohvalla iltaisin vaikka telkkaria katsoessa samalla piirrellä siinä digitaalisesti ja olisi kiva päästä tosi lähelle visioitani, lähemmäs kuin voin manuaalisilla välineillä päästä. Luovuus kukkis jne.

”Digital art is my future?” Ei, vaan: ”Digital art killed my computer.”

Perhanan ajuri jumitti systeemin niin ettei MacOS käynnistynyt enää ollenkaan. Pyöri tyhjää aina tietyssä kohdassa käynnistyspalkkia. Kokeiltiin kaikki Mac-foorumien temput ja uudelleenkäynnistys noin 20 kertaa ja levynkorjaustyökalu – ei.

Jouduin siis oikeasti uudelleenasentamaan vanhan käyttöjärjestelmäni siihen päälle, noin 2 h ylimääräistä hommaa, ja sitten vasta piirustustabletin asennus oli kunnossa. Ja sain sitten piirustusohjelman ladattua. Terveisiä Japaniin. Ehkä laitan palautetta.

Lisää tuherruksia. Miten tää toimii?

Hahaha, tämä pensseli tekee automaattista ruusukuviota. Nyt tuli ruusukäärme.


Hyh kuinka hankalaa alussa oppia ylipäätään piirustuslevyn koordinaatio kädellä ja näköhavainnolla ja sen yhteys tietokoneeseen. Hirveää. Aivoihin sattuu.

Mutta kyllä minä vähitellen opin ja tajuan jotain. Opin jo ylipäätään orientoitumaan sen alustan päällä ja menemään sillä kynällä menyisiin. Se oli jo kauheaa.

Tajusin, että se on siis ihan armoton. Sitä ei huijata kuin läppärin ohjauslevyä laittamalla sormi salaa eri paikkaan ja jatkamalla selaamista siitä. Ei, piirustusalustan paikka A on aina sama paikka A, ja paikka B pysyy paikkana B. Se ei ole suhteellinen, vaan absoluuttinen. Kääk. Mennäkseni aivan vasempaan laitaan minun on todella jaksettava siirtää se käteni lihaksilla ihan vasempaan laitaan. Olen tottunut nyhräämään pienemmällä alueella.

 

Sitten noin 12 tunnin mietinnän ja kokeilun jälkeen tajusin osan siitä, miten saada taustaa tai etualan objektia väritettyä ilman että toinen niistä sotkeutuu samalla. Ja juu, en ole vielä hankkimassa softwaren Pro-versiota, jossa olisi kätevämpi nappi tällekin ratkaisulle.

Nyt on enää noin tuhat arvoitusta jäljellä, vaikka olen katsonut 30 tutorial videota.

Sarjakuvia ja sileitä pintoja en osaa tehdä vielä, koska se ei ole tyylini, mutta digitaalisilla vahaliiduilla ja pastelliliiduilla sotkeminen alkaa jo sujua. Ja on hauskaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti