maanantai 9. syyskuuta 2019

Kaikki hajoaa yhtaikaa ja epäonni vainoaa


Minulle koitui vaivaa lääkäriaseman virheestä. Kirjallisesti tilasin astmalääkkeen nettilomakkeella ja lääke tuli apteekin automaattiin; mutta vedän kaapista eri tuotteen. Täh, en mä tätä tilannut. Ne ovat sekoittaneet, että ”kuha joku mun käyttämä astmalääke”. Mutta minulla on tämä juuri uutena hankittuna, en minä toista samanlaista tarvitse.

No sinne soittamaan, ups, uusi resepti tehdään, saat sen tiskiltä. Sinne töiden jälkeen ja sitten apteekkiin. Tarvitsemaani lääkettä ei ollut varastossa, soittivat toiseen apteekkiin, ja sain sinne mennä.

Hyvä että lähdin ajoissa töistä, kun tämä kaikki piti hoitaa ennen viittä ennen kuin apteekit sulkevat, ja tästä tulikin tällainen odysseia ajaa helteisen kaupungin läpi vielä toiseen apteekkiin ennen sulkemisaikoja.

Voi muumin peba.

Ahistaa. Meidän seeprapeipponaaras on sairas. Ei hyvältä näytä. Annettiin sille jo 5 päivää antibioottitippaa saaden se hetkeksi paranemaan, mutta vain hetkeksi. On taas niin surkeaa ja sietämätöntä nähdä sairas eläin ja joutua sitä arvioimaan, milloin se pitää mahdollisesti päästää päiviltä. Joutua päättämään taas itse, että milloin se ei siitä enää tokene. Meidän kylällä ei edes ole enää eläinlääkäriä, joka osaisi hoitaa lintuja, kun se yksi erikoistunut lääkäri lopetti. Ollaan omillamme.

Antibioottien välttäminen on globaalisti ja ihmisillä ja tuotantoeläimillä todellakin oikea suunta ja tavoite, mutta näille minieläimille ei ole eläinlääkäreilläkään repertuaarissa oikein mitään muuta keinoa erilaisiin tulehduksiin. Peipoilla on usein tasan kaksi vaihtoehtoa: ottaa antibioottia tai kuolla sairauteen samantien. Joten resistenssin välttäminen ei ehkä ole niin relevanttia sellaiselle yksilölle, joka elää ylipäätään vielä korkeintaan kaksi vuotta ja jonka jäljellä olevan elinajan voi pidentää nollasta yhteen vuoteen ottamalla sen kuurin.

Mutta eipä sekään aina auta. Vielä naaras on hyvissä voimissa, mutta ei se näytä paranevankaan.

Kuurilla sairashäkissä.

Nyt on niin tahmea olo. Kaikki vaikeudet. 1. Tuota peippoa en osaa ratkaista nopeasti. Ja yhtaikaa 2. tietokoneeni laturi hajosi eikä enää lataa; 3. apteekilta tuli meili, että minulle on joku tilaus niiltä haettavissa, eli joku ihme virhe siellä vieläkin kummittelee, sillä en ole tilannut niiltä mitään enää; 4. soittelin pankille sulkeakseni yhden vanhan tilin ja siitä luvattiin postitse vahvistuskirje, mutta sitä ei kuulu; pitää soittaa uudelleen ja ihmetellä, mikä on tilanne.

Rämmin suossa ja kaikki on vaikeaa ja raskasta nyt. Olen ihan sekavakin enkä osaa keskittyä.

Ja ilmassa on jopa masennusta. Synkkyyttä. On huonot ajat ja tuntuu, että huonoja on tulossa.

Seuraavaksi: Autokin hajosi. No tätä mä aavistelinkin. Tämä voisi olla sellainen kaiken hajoamisen kasautuma, joka nyt vyöryy päälle. Se hetki, kun kaikki laitteet ja ihmiset ja eläimet hajoavat yhtaikaa.

Usein se menee just niin. Yleensä ei mene vain yksi kodinkone rikki, vaan yhteensä kolme, ja tulee vielä kolme muuta akuuttia kriisiä päälle. Tämä on nyt taas sellainen ajanjakso.

Uskollinen vanha juhta alkaa tulla tiensä päähän.

Saa nähdä onko tämä auto se paniikin kulminoituma vai tuleeko lisää. Jossain vaiheessahan nämä putket vaan loppuvat itsekseen sitten kun kaikki on hoidettu.

Välillä tapahtuu ja mennään pohjalla. Sen jälkeen selkiytyy ja paranee.

Niin kai. Toivottavasti.

Töissä huomasin, että mieletöntä, tämähän onkin oikein kollektiivinen putki, että paikat hajoilevat. Ei vain minä ja mun auto ja laturi ja apteekki. Kuulen työkaverista, jonka autossa oli bensatankkiongelma. Yhdellä tutulla on juuri keittiöremontin kaaos ja samalla niiltä hajosi lämmitys eikä perheellä ollut viiteen päivään lämmintä vettä talossa. Remonttikin takkuili vastoinkäymisin. Ja pesukone meinasi hajota.

Töissä menen keittiöön ja näen, että toinen kahviautomaateista on error-tilassa. Tämäkin vielä. Oikein alleviivaa, missä mennään.


Ja sitten pudotan kahvikuppini lattialle ja se menee sirpaleiksi. Tätä olin käyttänyt 10 vuotta töissä.

Ei siinä, senkin löysin ilmaiseksi jostain kaapista työpaikalla eli ei se mitään maksanut. Mutta symbolisesti, minulla ei ole tapana pudotella juttuja lattialle. Tässä on nyt jotain erikoista, että tämäkin tapahtuu juuri nyt. Ei hyvin mene.




Etsin kaapista jonkun vapaana olevan varamukin. Tässä on kirjain K. Ajattelen, että kuin hollanniksi ”kutdag”, paska päivä. Olkoon sitten se.

To be continued...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti