Kylmää kyytiä! Lämmitys hajosi!

Heräsin uuden vuoden ”aamuna” klo 13.40. No mutta kun noi kaverit hengaa aina kolmeen yöllä and beyond. Meidän uudenvuoden bileet kestää aina noin neljään aamuyöllä. Jaksaa tai ei jaksa.

Strategia toimi ja tein Mauri kunnas -palapeliä koko uudenvuoden bileiden ajan. Pojat joi kaljaa, amarettoa ja jotain yhden tyypin tuomaa makeaa punaista vodkadrinkkiä. He drinks a vodka drink, he drinks a whiskey drink. Sitaatti laulusta 90-luvulta.

Oli laillista olla 2 vierasta talossa.

2021 almanakka käynnistyy.

 
Ei kestänyt kauaa uuden vuoden iloja kun vitutuskäyrä nousi. Mitä tämä nyt yrittää demonstroida. Lämmitys hajosi lauantaina yöllä ja nyt istutaan kylmässä niin monta vuorokautta kunnes varaosa tulee.

Bonuksena vettäkään ei tule, niin kylmää kuin kuumaakaan, koska pääsulku täytyy pitää kiinni jottei lämmitys vuoda vesijohtovettä jatkuvasti. (Opin just uuden sanan suomeksi: hoofdkraan = pääsulku. Eikä päähana.) Sama lämmityslaite hoitaa käyttöveden lämmittämisen ja siksi se on kiinni vesijohtoverkossa.

Eli lämmityslaitteen alla lattialla oli iso lätäkkö ja haisi märältä betonilta. Mieheni näki sen keskiyöllä kun mentiin nukkumaan. Raahattiin kaikki tavarat komerosta ja nähtiin, että vettä tippuu reippaasti jatkuvasti lämmityslaitteen alaosista ja valuu putkia pitkin lattialle. Lämmitys oli vielä toiminnassa, ei vikakoodia, ja silloin kun se pumppasi vettä pattereihin, pisaraa tuli sitäkin enemmän.

Pyyhin rätillä lattiaa. Vikapäivystys 24/7 ei vastaa. Toisen päivystyksen kautta saadaan langalle lämmityskorjaajaa edustava yöfirma, joka vain välittää tiedon eteenpäin ja varsinainen firma reagoi siihen klo 8 alkaen aamulla. Nyt pitää vaan ottaa töpseli seinästä ja odottaa aamua.

Talo kylmeni ja makasin ahdistuksessa, että saadaanko tosta kalua ja kuinka paljon vettä sieltä on vielä tulossa, jatkuva vuoto, onko se patterien vettä, eikö sen joskus pitäisi loppua. Ämpärikin piti vaihtaa laariin, koska vettä tuli monesta paikasta alas ja ämpärin viereen.

Eihän sieltä kukaan aamulla soittanut, mies sai soittaa perään eikä niillä ollut edes mitään tietoa mistään yön ilmoituksesta. Hirveä uninen nahjus siellä, joka sai lopulta aikaan luvata, että päivän aikana tulee päivystyskorjaaja. Ehdotti ensin kaikenlaisia kivoja juttuja miten voitaisiin ihan itse korjata se lämmitys ja sorkkia siellä jotain putkia ja täyttää sinne lisää vettä. Ei kiitos. Me ei olla valtuutettuja teknikkoja eikä sorkita yhtään mitään. Tuossa laitteessa yhdistyy vesi, kaasu ja sähkö ja me ei sitä sorkita.

Tunnit kuluu ja kämppä kylmenee ja taas soitetaan perään, että oikeesti jonkun täytyy tulla tänään, toi systeemi vuotaa ihan hulluna. Keskipäivällä se vihdoin tuli.

No. Jokin osa oli haljennut eikä voi muuta kuin tilata uuden ja odottaa sitä. Ei voi korjata nyt mitään akuutisti. Eli lämmitys on poissa pelistä kunnes varaosa tulee, samoin tietysti lämmin vesi eli suihkussa käynti, koska se tulee samasta laitteesta. Ja tulossa on -2 asteen öitä. Ja mikä sieltä tippuu on sittenkin kraanavettä, se jatkuu niin kauan kuin on vesijohto auki. Joten pääsulku täytyisi sulkea.

Ei siis lämmintä vettä, ei lämmitystä, eikä edes kylmää vettä hanasta eikä vessanpöntöstä eikä suihkusta. Great. Sen vesijohdon voi hetkittäin avata, jotta voi hamstrata vettä, mutta sen aikaa lämmityslaite tiputtelee ja sen alle pitää jättää laari koko ajaksi.

Lohdutukseksi se jätti lainaksi 2 pientä sähkölämmitintä. No, ne lämmittävät paikallisesti ja hetkellisesti, mutta eivät tietenkään koko kämppää. Tuolla on tietysti just nyt kylmä pohjoistuuli ja sataa räntää ekaa kertaa tänä talvena.

Strategia vedelle: vettä vessan huuhteluun pitää olla ämpärissä, juomavettä keittiössä kannuissa, joku käsienpesuvarasto, lämmitettävää vettä tiskaukseen ja peseytymiseen vedenkeittimessä... Ei sit pestä pyykkiä.

Tiskattiin vedenkeittimessä lämmitetyllä vedellä ja käytiin peseytymässä suihkussa lämminvesiämpärin ja kannun kanssa. Noin 3 litralla kokovartalopesu tukanpesuineen. Kuin vanhassa puusaunassa Suomessa: saavista otetaan vettä kauhalla.

Kaiken muun hankaluuden lisäksi yläkerran huone on ihan täynnä komerosta tullutta kamaa, jota ei nyt saa takaisin komeroon kun siellä on laari ja märkä lattia ja akuutti tilanne päällä.

Sähkölämmittimillä kuivatettiin betonilattiaa komerossa, ettei tule vahinkoja rakenteeseen ja kosteus tunge kohta katon läpi alas.

Leirintää ja survivalia. Mua vähän pelottaa kuinka kylmä tulee yöllä. Miks miks miks.

Juuri bloggasin hollantilaisten talojen lämmityksestä ja sisälämpötilasta, kun paikallinen tapa on, että veto viuhuu ja monissa maissa on ihan liian kallista saada sisälle kunnon mukavaa suomalaista lämpötilaa. Niin nyt ollaan sitten kokonaan ilman lämpötilaa.

Lämmityksen korjaaja tulee tiistaina aamulla klo 8. Se on sitten 2,5 vuorokautta ilman lämpöä tässä talossa. 3 yötä. Ja ilman juoksevaa vettä.

Kokkaaminenkin on hankalaa kun vesi keittämiseen ja välineiden pesuun tulee vain saavista, ja vedenkeittimestä jos sen pitää olla lämmintä.

Minähän en tilannut tätä, enhän.

Mikä opetus tämä on. Ainakin ehkä kiitollisuuden ja arvostamisen resetointi. Voi olla iloinen lämmityksestä ja suihkusta ja vedestä kun joutuu elämään ilman jonkin aikaa.

Silloin kun meille tehtiin kylppäriremontti, voitiin välillä mennä suihkuun ja saunaan kuntosalilla. Nyt on kuntosalikin kiinni eikä voi hakea sieltä lämpöä eikä suihkutilaisuutta.

Omituinen lockdown kyllä. Ei ravintoloita, ei kauppoja, ei museoita, ei kuntosalia, ei juoksevaa vettä, ei lämmitystä. Alkaa vähän tuntua puutteelliselta.

Sängyssä onneksi oli lämmin yöllä, peitto on aika paksu ja kehitin kuumuuden sen alla kaikesta huolimatta.

Olen puhisuttanut sähkölämmittimiä välillä. ”Poika puhisee nurkassa” on yleensä se pontikkatynnyri, mutta voi se olla sähkölämmitinkin.

Aamulla kun herättiin, oli 16 astetta yläkerrassa. Alkoi vähitellen paleltaa/vituttaa.

Toisaalta yllättävän hyvin sitä selvisi näistä lämpötiloista. Olohuoneessa pystyi olemaan kun oli pitkät kalsarit ja olohousut, sukat ja villasukat, kaksi puseroa ja neule päällekkäin, ja kaulaliina.

Ei se viileys mukavaa ole, vaikkei mahdotontakaan. Mutta ei siitä tule kotoisaa oloa. Se on vähän outoa metsäleiritunnelmaa kun tuntee naaman ihon aktiivisesti olevan kirpeän viileä silloin ku makaa sängyssä. Tai kun tuntee tyynyn pinnan kylmänä poskella joka kerta kun kääntää päätä. Ei tee mieli oikein tehdä mitään oikeita asioita niin viileässä.

Korjaaja korjasi 2 tuntia. Nyt se toimii taas. Sunnuntaikorjaaja oli joku omituinen k-sipää koska se olisi oikeasti voinut vain vaihtaa tiivisteet ja se olisi toiminut taas. Sen sijaan se diagnosoi että ihan koko komponentti pitää vaihtaa ja meidän täytyy asua 3 yön ajan 16 asteessa. Lisäksi se ei ollut sulkenut itse lämmityslaitteen kraanaa kunnolla ja siksi se tippui vieläkin ja siksi se neuvoi laittamaan pääsulun kiinni. Elettiin sitten 60 tuntia ilman juoksevaa vettä vaikka yhtä hyvin olisi voinut sulkea vain laitteen hanan jos olisi osannut.

Lämmitysten huoltofirma harkitsee vuokrasäätiön kanssa tosissaan näiden lämmityslaitteiden vaihtamista parempaan merkkiin. Näistä ei ole kuin harmia ja suuria korjauskuluja kaikilla käyttäjillä. Kannatti säästää ja kilpailuttaa ja ottaa halvin vain halpuuden takia? Tämä on tämä lämmityslaitteiden Fiat, italialainen halpismerkki, jonka tehdas on jo mennyt konkurssiin tällä välin, näitä ei enää valmisteta.

No nyt sitten pitäisi kai purkaa joulu kun on jo loppiainen.

Näin suomalaistin kotimme

Eihän suomalainen solahda jälkiä jättämättä ulkomaalaiseen kotiin tuomatta mukanaan joitakin suomalaisia järjestelyjä. On ehtoja ja vaatimuksia.

Eikä kyllä varmaan yleisesti ottaen kovin moni nainen muuta poikamieskämppään sisustamatta siellä hieman tai ”hieman” uudestaan.

Joka maassa lienee seikkoja, jotka ovat suomalaiselle pöyristyttäviä ja joista tulee heti impulssi tarttua asiaan ja korjata se. Hollannissa pahin tällainen taitaa olla se, ettei ole ollenkaan itsestäänselvää, että asunnon keittiössä on uuni.

Olen katsastanut monia vuokrakämppiä, joissa keittiö oli jotenkuten sisustettu kaapein, mutta minkäänlaista hellaa ei oltu integroitu. Oli vain työtasolla seisova yhdistelmämikro, joka oli samalla miniuuni. Että ”kyllähän ne esipaistetut sämpylät ja pakastepizzat saa tässä grilliuunissa lämmitettyä. Valitsee vain uunitoiminnon mikron sijasta.”

Ja saattoi olla irrallinen kahden sähkölevyn setti tiskipöydällä keittolevynä. Mutta jos leipoo pullia ja leipiä suuren määrän, eihän tuohon miniuuniin mahdu oikein mitään? ”Ei me koskaan leivota.”

Jaaha. Siinä kulttuurishokki.

Voisi luulla, että asia koskee opiskelijakämppiä ja nuorisoa, mutta ei se pelkästään niin ole. On ihan oikeita aikuisia, jotka elävät vain yhdistelmämikrouunin kanssa. Uuni on Hollannissa vapaaehtoinen, optionaalinen varuste.

Toisaalta asia on helpohko korjata omin kuluin, koska vuokrakämpissä ei usein ole kiinteää keittiötä, vaan jokaisen uuden asukkaan on tarkoitus nikkaroida keittiönsä ja tuoda laitteensa sinne itse. Joissakin asunnoissani oli hella valmiina, joissain ei. Poikkeuksia kaikkeen tietysti on enkä omakotitaloista enkä omistusasunnoista paljon tiedä.

No. Oma tilanteeni oli se, että asuin väliaikaisessa ratkaisussa ja oli järkevää, että muutan uuden poikaystäväni rivitaloasuntoon, jossa on oikein oma piha, ekaa kertaa minun elämässäni.

Vaikka poikaystävälläni oli takanaan kokin koulutus ja hän valmisti kunnon ruokia itselleen, hänelläkään ei ollut oikeaa uunia vaan yhdistelmämikro. Tästä käytiin heti ehdoton keskustelu. Minä en ilman uunia elä. Olen leipoja. Keittiö on järjestettävä uusiksi niin, että sinne mahtuu hella.

Kaasuhana keittiössä oli valmiina, joten ratkaisu oli hyvälaatuinen kaasuhella, jonka uuni toimii sähköllä. Erään taannoisen asunnon kaasulla toimivaan uuniin minun oli ollut hyvin vaikea tottua. Helposti asiat paistuivat ja tummuivat liikaa. En oppinut säätelemään sitä hyvin. Kaasulla toimivat keittolevyt taas eivät ole minulle ongelma.

Aloitteleva puutarhuri. Monta vuotta sitten.

Toinen suomalainen asia: ei kokolattimattoja, pliis. Niitä löytyy paljon sekä Saksasta että Hollannista. Taannoisessa Saksan vuokra-asunnossa oli pehmeä upottava kokolattiamatto kylpyhuoneessa!!

Poikaystäväni oli jo keskellä remonttiprosessia ja suunnitteilla oli, että yläkerran kokolattimatot vaihdettaisiin sileään pintaan. Makuuhuoneessa ja käytävällä oli kokolattiamatto, joka oli alkanut kulua ja repeillä.

Sitten tulin minä ja hoidimme yhdessä ne remontit. Makuuhuoneeseen valittiin klikkilaminaatti ja käytävälle muovimatto.

Rapuissakin oli ollut kokolattimatto päällä. Sen poikaystäväni oli ehtinyt jo repiä pois, muttei ollut vielä maalannut rappuja siistiksi.

Tässä kohdassa värikäs sisustaminen astui muutoksena miehiseen miehen kämppään. Minä olen aina halunnut käyttää reilulla kädellä värejä sisustuksessa ja maalaillut seiniä keltaisiksi ja turkooseiksi. Minun mukanani tuomien huonekalujen ja sisustuselementtien myötä poikaystävän asunto muuttui jo monta pykälää värikkäämmäksi.

Ratkaisut keskusteltiin läpi ja tehtiin yhteisymmärryksessä. Onneksi ilmeni, että poikaystäväni, sittemmin mieheni, kyllä pitää väreistä. Hän oli vain ajautunut tyypillisiin tummansini-musta-valko-harmaa-ratkaisuihin kummempia miettimättä.

Oikeasti hän pitää punaisesta ja oranssista. Hän ei vain koskaan ollut pysähtynyt tietoisesti miettimään lempivärejään ja mahdollisuutta sisustaa niillä. Jälkikäteen hän oli tyytyväinen, että kämppään tuli paljon väriä.

Myöhemmin vanha tummansininen nahkasohvakin vaihdettiin oranssiin kangaspäällystettyyn, ja se oranssi oli hyvin vahvasti miehen valinta ja toive.

Ne raput minä maalasin sitten vihreäksi ja oranssiksi.

Takaisin suomalaisen asumistoiveisiin: Sisälämpötila. Hollantilaiset säästelevät lämmityskuluistaan ja vääntävät patterit pienemmälle yöksi. Monet laittavat lämmityksen päältä pois yöksi ja lämpötila laskee 17-18:een aamuun mennessä. No problem. Sitten aamulla vasta käännetään termostaattia ylös ja aletaan lämmittää. Päivälämpötilaksi riittää noin 20.

No huh huh! Ei, nahoissani on suomalainen kulttuuri, että ulkona on ihan tarpeeksi sitä kylmää, joten sisällä en halua palella. Olen tottunut siihen, että sisällä voi käyttää vaikka t-paitaa ja siellä on 23-24 astetta.

Se olisi paahtava kuumuus hollantilaiselle. Hollantilaisen silmissä dollariniput lentelevät hukkaan jokaisella termostaatin lämpötilannostolla, eli jokainen puoli celsiusta ylös peruslämpötilassa maksaa selvää rahaa. (Sivuhuomautus: jospa vain talot eristettäisiin kunnolla, mukaanlukien moninkertaiset ikkunalasit ja pokat joista ei tuuli ulvo välistä, olisi halvempaa ja helpompaa lämmittää se kämppä kunnolla! Mutta se on selvästi liikaa vaadittu.)

Kompromissin paikka. Meillä on termostaatissa 21,5 astetta yöt ja päivät. Se on lämpimämpi kuin mihin keskivertohollantilainen on tottunut.

Yleensä 21,5 astetta riittää, mutta joinain hetkinä minua paleltaa.

Alakerran pikkuvessassa on hyytävän kylmä, koska siellä ei ole lämpöpatteria ja sen ikkunassa on vain yksi kerros lasia. Minusta on ala-arvoista, että sisävessassa täytyy palella kuin huussissa. Olisin halunnut sinne lämpöpatterin, mutta sitä ei tuosta vain hankita. Millä asentaa lämpöpattereihin laajennus, kun lähin patteri on eteisessä käytävän toisella puolella. Mistäköhän ne putket vetäisi vuokra-asunnossa huomaamattomasti, lattian poikki vai kattoon?

Porattiin vain reikä seinän läpi, jotta saatiin sähköjohto siitä vessaan (eihän siellä tietenkään ollut töpseliäkään!) ja ripustettiin seinälle pieni sähkölämmitin, jonka voi laittaa pariksi minuutiksi päälle silloin kun on vessassa. Minusta se oli ihan mukava, mutta lopulta mies piti sitä jotenkin vaarallisena. Haisi kuumalta pölyltä aina kun sen käynnisti. Jos se tuikahtaakin tuleen tai siihen roiskuu vettä pesualtaasta. Pitkin hampain suostuin sen poistamiseen parin vuoden jälkeen.

Pakko sitten vain kestää kylmyyttä. Onneksi en kovin pitkiä aikoja joudu viettämään vessassa. Ja jos ei yhtään kestä, voi mennä yläkertaan kylppärin vessaan. Siellä on lämmintä.

En edelleenkään ymmärrä näitä hollantilaisia pikkuvessoja, joissa ei ole lämpöpatteria ja joissa minihanasta tulee vain jääkylmää vettä. Mutta sen kanssa on elettävä.

Haaveeksi jää tietysti oma sauna... mutta se tyssää tilan puutteeseen ja käytännön seikkoihin.

Suomalainen tapa on, että kotona ollaan sukkasillaan. Sen sovimme yhdessä. Meillä on molemmilla kiva kokoelma äitini kutomia villasukkia, ja ne ovat ympäri vuoden käytössä kotisukkina. Mieheni käytti kovapohjaisia tohveleita sitä ennen. Se on hyvin yleistä, sitä olen nähnyt paljon Saksassakin. ”Sisäkengät” eli jonkinlaiset reinot, jotka kopisevat lattiaa vasten. Olisi sekin kai ihan okei, mutta kunnon kotoinen olo tulee vasta sukista.

Aina, kun ulkomaalainen tutustuu suomalaiseen talouteen, nousee esille lakanoiden veto eli rituaalitanssi. Kyllä, tämän opin äidiltä. Eikö jokainen suomalainen opi sukupolvesta toiseen. Pudistelu, tiukka veto kulmista, tietynlainen taittelumalli ja koreografia. Yritin opettaa sen miehelleni eikä siitä täydellistä tullut.

Olen tarpeeksi lukenut eri maiden huonosti eristetyistä, kosteista taloista sekä hankaluuksista saada hanasta lämmintä vettä vaikka suihkua varten. Boilereista, joita täytyy esilämmittää tunteja aiemmin. Tiedän, että asiat voisivat olla huonomminkin. Olen siis iloinen, että talomme on edes puolittain järkevästi eristetty ja varsinkin olen onnellinen hyvästä lämmitysjärjestelmästämme, joka läpivirtaussysteemillä kuumentaa käyttöveden nopeasti ja tehokaasti ja ilman pelkoa siitä, että lämmin vesi loppuu kesken. 

Aivan äskettäin tapahtui uskomaton suomalaistuminen. Mieheni seisoi hämmentyneenä olohuoneessa: ”Miten täällä on niin vilpoista... eihän meidän termostaatti ole kuin 21,5 asteessa! Miten se on niin alhaalla... Mä vähän väänsin sitä lämpimämmälle.”

Kotikökkijän joulu

Joulun ruokaostoksille lähdettiin täsmäiskulla 22. joulukuuta ja haettiin laajan listan mukaan kaikki ainakin 7 päiväksi, jotta ei tarvitse lähempänä juhlapäiviä enää lähteä ryysikseen. Keikat tehtiin erikseen, kuten täällä vaaditaan joka ruokakaupan ovella: tulethan yksin, jotta kauppa ei täyty.

Minä hilpaisin Lidliin ja mies Plusiin. Lidlin ovella näkyi jonoa jalkakäytävän puolella. Ääks? Onko tämä täynnä? Ei ollenkaan. Asiakaspaikkoja oli vielä 57 jäljellä valotaulun mukaan. Ruuhka syntyi siitä, että heti liukuoven luona kaupan työntekijä pyyhki kunkin asiakkaan kärrystä kahvan desinfektioliinalla puhtaaksi ja siinä kesti hetkonen.

Tiukka ateriasuunnittelu.

Sitten lähinnä paistettiin joulutorttuja ja lämmitettiin glögiä. Glögistä tein suomalaisen lisäämällä rusinoita ja mantelilastuja mukiin.

Yritin peitellä taikinan ryppyjä tussauksella tomusokeria.

Ai nytkö se meni se aatto. On jo keskiyö.

Syömistä. Ja meillä oli vain perunat ja kalat jouluateriana ja silti oli ihan täynnä. Olisikin joku siihen vielä tullut tarjoamaan jotain kinkkua ja laatikoita perään, niin ei pliis. Ja lohta jäi vielä yli. Glögi ja tortut ja karkkia ja olutta.

Työnjako oli: Mies keittää perunat, minä avaan kalojen pakkaukset. Juhla-ateria: ”Oo, ihanaa kun saa keitettyjä perunoita!” Vähän hassu.

Hyvin pelattiin Scrabbleä ja Afrikan tähteä perinteen mukaan. Sain heti ekassa paikassa Kairon alla Afrikan tähden. Sekoitettiin merkit ja aloitettiin uudestaan. Tällä kertaa sain Afrikan tähden tokassa paikassa Kairon alla...

Ja taasko se on siinä!

Avattiin suomalaiset lahjat ja puhuttiin Skypessä etäviestit. Vaihdettiin digitaalisesti tervehdyksiä muutamiin suuntiin. Näköjään lopetimme joulukorttien lähettämisen, sille proseduurille ei vain liiennyt aikaa ja intoa enää tänä vuonna.

Kuusen alla joku piti bileitä.

Katsottiin netistä Gordon Ramsay Suomen Lapissa kavereidensa kanssa ja oli kyllä hauska. Ei hän siinä niin paljon kiroillut, mutta sai huomautuksen kielenkäytöstään Rovaniemen joulupukilta. Minä kiroilen arjesssa paljon enemmän kuin Gordon Ramsay.

Joulupäivänä pystyi vielä käymään kävelyllä auringonpaisteessa. Sen jälkeen alkoi myrsky ja monen päivän sade.

Joulupäivän yönä alkoi soida Top2000-lista radiossa ja livestudiona telkkarissa. Nyt on automaattisesti hyvää taustamusiikkia, kun se pyörii nonstop. Meillä on telkkarissa turvatoiminto, että se haluaa aina 4 tunnin jälkeen sammua, ellei pian paina nappia, kun ilmoitus ilmestyy ruutuun. Tämän ohjelman aikana tapahtuu koko ajan se, että tv on päällä yli 4 tuntia.

Kivasti ne ovat järjestäneet osallistujat ja katsojat mukaan virtuaalisesti, vaikkei paikan päälle saa mennä tänä vuonna. Studiossa on ruutuja, joihin katsojia ilmestyy, kun menevät radiokanavan Zoomiin ja odottavat vuoroaan ja onneaan. Siellä näkee hollantilaisten olohuoneisiin, joissa tanssitaan diskovalojen alla tai tehdään muita esityksiä, soitetaan ilmakitaraa tai vain istutaan sohvalla kissan kanssa ja vilkutetaan.

Tuli Daruden Sandstorm. Studio laittoi oikein savukoneen päälle sitä varten ja ruuduissa näkyivät hollantilaiset perheet pomppimassa biisin tahtiin innoissaan. Torille! Suomi mainittu!

Valaisevaa lukemista minulle tänä jouluna on musiikin historiaan keskittyvä uusi hollantilainen Berliini-teos, jossa kerrataan kaikki kulttuurivirtaukset ja kokeilevat muusikot aikojen alusta asti ja niiden yhteydet toisiinsa, kunnes David Bowiekin ilmestyy Berliiniin. (Iggy Pop ja Davie Bowie lähtivät Berliiniin... vieroittumaan huumeista! Good luck with that! Haha.)

Ainoa joulunpyhien vierailu tehtiin miehen siskon perheeseen joulupäivänä perinteisen pöytägrillin ääreen, jossa kärtsätään teflonlevyllä ja sähkön voimalla pieniä suupaloja. Se kyllä sylkee rasvatippaa kaikkialle ympäristöönsä, hyh hyh. Kauhea katku ym. Ei tee mieli järjestää sellaista kotona. Se on suosittu juhlaruoka myös uudenvuoden illaksi Hollannissa.

Ruokaa oli ihan liikaa, vietiin kastikkeita ja lisukkeeksi majoneesisalaatteja ja suolakurkkuja ym. ja niitä jäi.  Tehtiin kotona vihersalaattikulhot valmiiksi, miehen siskonmies toi etukäteen korillisen aineksia tukkukaupastaan. Siinä oli myös sitruunaa ja limettiä ja päättelin, että ei kai auta kuin kyhätä joku kastike niistä. Laitoin sitruunakastiketta spontaanilla sävellyksellä katsottuani kahden sekunnin verran mallia kahdesta suomalaisesta kastikereseptistä netistä, ja siitä tuli herkullista.

Perheen koirakin pääsi viralliseen joulukuvaan kuusen alla.

Lasten laukusta löytyi lelulääkärisetti. Iso ruisku. No nyt lähtee koronarokotetta pebaan kuka haluaa.

Tapani. Ruokaa. Puuh. Vielä oli sikaa jääkaapissa. Aamupalaksi vedin jämälohia aatolta ruisleivän päällä. On oikein lukujärjestys, mitä kaikkea pitää saada syödyksi. Vaikeaa pysyä perässä. Näitä jouluruokien varastoja syödään varmaan vielä 2 kuukautta ennen kuin ne oikeasti loppuvat.

Kun satoi, ei päästy kävelylle. Muuna päivänä taas päästiin. Alkoi olla sellainen olo, että lihakset surkastuvat ja sulaudun sohvaan, kun vaan hengataan kotona. Nyt käveltiin sitäkin kauemmin.

Alkaa tuntua jommalta kummalta näistä.

Tipuilla on bileet pihassa, ruokaa syödään sielläkin kovasti joka päivä. Viherpeippo ärhentelee, turkinkyyhky kukkoilee lajitovereilleen ja varpuset sujahtavat puolessa sekunnissa pensaaseen varmuuden vuoksi, jos joku naakka kuuluu taivaalta. Mestarillisia piiloutujia. Tiaisille on iso laari auringonkukansiemeniä varastossa.

Sää muuttuu hyytäväksi, on enää muutama plusaste ja tulossa parin viikon ajan yöpakkasia.

Salainen strategiani uudenvuoden illasta selviytymiseen taitaa olla se, että alan koota tuota 1000 palan Mauri Kunnas -palapeliä.