Groningen, hauska tutustua!

Hei, Groningenin-reissu. Meillä oli 1 lomapäivä ja hyvä syyssää ja listalla kaupunkeja, joissa emme ole ikinä käyneet. Varasimme hotelliyön Groningeniin.

Onpa mukava kaupunki. Siellä on yliopisto ja tosi paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijakaupungissa on aina hyvä yöelämä ja edullisia ruokapaikkoja, ja paljon polkupyöriä. 

Vanhakaupunki on autoton, ja sen ympärillä ajavat akkukäyttöiset haitaribussit hiljaisesti. On kaikenlaisia rähjäisiä vanhoja taloja ja pikkukujia, ja on kanava, jossa on asuntolaivoja. Mies pesee asuntolaivansa ikkunoita ulkopuolelta, puisella laidalla villasukissa kävellen.

Suppailija ja asuntolaivan ikkunanpesu.

Ja on paljon terasseja ja kirpputori Vismarktin, Kalatorin, aukiolla. 

Säästölipas, johon lajitellaan rahat mm. taloustavaroille, vakuutukselle, lomille ja polttoaineelle.

Kaupungissa tapahtuu: syksyn lehti viuhahtaa poikki jalkakäytävän. Edestä kiitää opiskelija poikittain rämisevällä polkupyörällä. Dönerpaikan terassilla istutaan. Työmiehet karsivat aukiota reunustavasta puusta alimpia oksia moottorisahalla. Naakat kaakattavat. Kaupunkipulu lentää pään yli. 

Istumme jakkaroilla kahvilan pikkupöydässä voimakkaalla kahvilla ja katsomme, kun vieressä tietyömaamiehet nojailevat harjaansa ja lapioonsa. Kohta saapuu kuormuri ja kippaa niille lisää hiekkaa. Seurataan hydraulista kauhaa. Nuori nainen hölkkää urheilutrikoissa ohi. Vastapäisestä lounasravintolasta alkaa pölähtää valkosipulin haju ulos.

Lämmin päivä. Illalla vielä uskomattoman lämmin. Kuuluisin näköalapaikka kaupungissa on Martini-kirkon torni, johon voisi kiivetä yli 300 askelmaa. Mutta näimme raatihuoneen aukiolta, että modernin rakennuksen katolla näkyy ihmishahmoja lasikaiteen takana. Pääseekö tuonne? Pääsee, se on Forum Groningen ja tänään auki klo 21 saakka.

Vaihtoehdot: Martini-kirkko ja Forum Groningen.

Kolmiomainen rakennus, kulttuurikeskus, vasta vuodelta 2019. On virallinen aula, jossa on kivoja porrastettuja istumapaikkoja. Ylös pääsee rullaportaita, jotka risteilevät keskellä aukossa huimaavasti diagonaalisesti, eri pituisina toistensa yllä. Aukossa on näkymä 10. kerroksesta alas aulan lattialle saakka. 

Joko huimaa?

Talossa on eri kerroksissa kirjasto, kaupunginmuseon näyttelytiloja, leffateatterin 5 salia, viinibaari, lukunurkkauksia, leffankatsontanurkkauksia, opiskelupöytiä, pehmeitä nojatuoleja kirjaston nurkilla, pyöreä amfitetatteritorni, jossa istuskella, tekniikkalaboratorioita, workshophuoneita, kurssitiloja... I-ha-ni-a nämä avarat rakennukset, joissa on korkeita ja laajoja tiloja ja joissa saa viettää aikaa ihan rauhassa. Ja jotka ovat auki sunnuntaisinkin, ja tämäkin on auki yleensä keskiyöhön saakka! Myös sunnuntaina. Kansalaisen olohuone. 

Ylhäällä on näköalabaari ja siitä noustaan ulkopuolella vielä kiviraput ylös kattotasanteelle. Istumapaikkoja valkoisella kivellä katolla: muistutti Oslon oopperataloa. Korkeat lasiseinät ovat turvana. Ylhäältä näkee koko kaupungin yli kaikkiin suuntiin. Vieressä seisoo Martini-torni. Vaaleanpunainen auringonlasku ja lämmintä. Keskelle kattotasannetta oli rakennettu DJ:n paikka äänentoistoineen, siinä oli moderni pianisti Pieter de Graaf soittamassa uusinta albumiaan.

Ilmainen näköala, kaikille avoin, sunnuntai-iltana klo 21. Mahtavaa. Ja hieno kirjasto, modernisti ja mukavasti sisustettu. No siis Oodin tapainen; hauskat oleilupaikat ja nurkkaukset, viinibaarihan sielläkin on ja näköala. 

Lällällää, Martini-torni, päästiinkin rullaportailla ja ilmaiseksi yhtä korkealle.

Kaupunki ja kirjasto! Kunnon kirjasto! Ja rakennus, jossa saa olla vielä illalla ja missä ovat kaikki! Siellä istui opiskelijoita yläkerroksissa läppärin ääressä keskittyneinä, ja kirjaston nojatuoleissa hengaili kaiken ikäistä väkeä lukemassa. Kuinka mukavan yhteisöllistä. Mietin kuinka mukavaa olisi hengailla siellä illat ihmisten ilmoilla, keskittyen omaan kirjaansa tai työhönsä, mutta silti muiden seurassa. Voisin tosi hyvin lukea siellä suurissa auloissa ja olisi hieno fiilis.

Kirjasto - All you can read.

Lukupaikkoja ja henkilökohtaisia leffanurkkauksia.

Mahdollisuudet. Kaupungin avoimuus ja mahdollisuudet, ne iskivät siellä foorumissa tajuntaan. Kaupungin vilinä ja olla osa sitä. Kaipaan kaupunkia. Kaipaan kaupungin mahdollisuuksia ja tunnelmaa. Ihmisiä, vilkkautta kaikkialla. Ja terassit täynnä pulisevia ihmisiä pimeässä illassa. Pastaravintola auki klo 22.30 saakka, syötiin siellä. Ravintola, joka on auki iltamyöhään! Yöelämä! Kadun kulkijat iltapimeässä, aktiviteetti kaikkialla. Voi.

Naurettiin yöluukkumyyntiä, kun lämpimiä snäkkejä saa seinästä. Hollannin kaupungeissa saa. Iso seinä olikin. Mutta mitä siinä on purilaisten ja krokettisämpylöiden välissä, eierbal, munapallo? Iso paneerattu pallo? Piti oikein googlettaa. Siinä on keitetty muna keskellä, se ui ragout-kastikkeessa ja on paneroitu ja uppopaistettu. Alueellinen herkku pohjois- ja itä-Hollannissa. Huh huh. Opiskelijat kiskomassa munapalloa seinästä.

Munapallot jonossa.

Hotelli oli vanhassa talossa ja toimiva. Patja oli sellaista alas taipuvaa liian pehmeää sorttia ja tyyny liian tukeva ja korkea, joten päätin niskani hyväksi, että tässä nukutaan ilman tyynyä. Oikea päätös, niska kiitti, ja nukuin sikeästi.

Martini-Hotel löysi yhteyden erääseen juomaan.

Hotellikin oli historiallinen talo.

Saatiin rauhassa mennä myöhään aamiaiselle, koska haluttiin jäädä vielä shoppailemaan ja hollantilaiseen tapaan moni kauppa aukesi maanantaina vasta klo 12. Lähes kaikki kaupat olivat Groningenissa kyllä sunnuntainakin auki, mutta kaikkea ei ehtinyt nähdä. 

En tiennyt, kuinka suuren patoutuneet shoppailutarpeet minulla oli ennen kuin pääsimme tuonne kauppojen pariin. Oi, kirjakauppa! Pitää ostaa kirja! Oi, täällä on Xenos ja meillä ei! Oi, täällä on Body Shop, haluan palasaippuaa! Oi, käydään kahvikaupassa ostamassa kunnon kahvipapuja. Pitää nähdä kauniit taloustavarat Dille & Kamillessa ja tanskalaisessa ketjussa Søstrene Grenessä. Oi, askartelukauppa. No katsotaan nyt sitten vähän Doc Martensin kenkiäkin ja vaatekauppaa.

Oikeasti, kenkäkauppa, jonka sisällä on oikein mukavan ja kauniin näköinen kahvila. Yhdellä sivukadulla oli nuorison vaateputiikki, jossa oli näkyvästi näyteikkunassa DJ:n paikka. Eli silloin, kun se on auki, siellä soittaa DJ täysillä. Kaupungin ihmeitä.

Erikoinen talo, jonka alta kulkee jalkakäytävä.

Vanha sanomalehtitalo art deco -kaakelilogoineen.

Tingtangstraatje, Groningenin pienin kuja.

Raportin voi päättää näihin macaronseihin.

Aina mun pitää esiintyy telkkarissa

Tapahtuu paljon ihan vaan paikallaan olemallakin. Hirveää byrokratiaa tunkee meiliin joka välissä. Tarkista eläkepaperit, tarkista sairausvakuutuksen kulut, tarkista autokorjaamon tili, muuta uusi luottokortti kaikkiin järjestelmiin. Ja mies ilmoitti meidät vielä studioille telkkariohjelman yleisöksi, mutta sitten pliis, gimme a break. 

Joka viikonloppu on jotain. Ja kevyenä järjestelypakettina aloin hommata kirjan julkkareita Amsterdamiin marraskuuksi. Kohta on joulu, ihan kohta. Nämä loka-marraskuut lentävät aina ohi.

Saksan vaaleissa SDP kasvoi ja mietin sosiaalidemokraatteja, että sosi-sali-ratti oli siinä Punaisessa Viivassa, ikivanhassa kirjassa. Tarkastan asian ja niin joo, Ilmari Kianto ja tosiaan 1909. Onneksi en muistanut, että lopussa karhu syö isännän ja emäntä jää yksin loppujen lasten kanssa. Itkettää sekin.

Sinne meni kvittenit. Puu etupihassa roikkuu oikein painavana runsaasta sadosta tänä vuonna. Hedelmät on aina luvattu naapurin rouvalle, joka tekee niistä hilloa. Mutta yhtäkkiä kolkutteli ovella nuorehko mies ja kysyi, voisiko ehkä poimia kvitteneitä jos me emme käytä niitä. Oli huomannut puun monta kertaa ohi ajaessaan. No se on naapurilta kysyttävä. Onneksi naapuri tulikin ovelle ja sanoi, että ota vaan. Nuorenmiehen äiti kuulemma tekee niistä kanelin kanssa hilloa. Annoimme muovipussinkin, että hän sai kerätä.

Oli hääpäivä, mutta söimme miehen hankkimia ruusukaaleja ja porkkanoita. Ei innosta mennä ravintolaan keskellä viikkoa. Perjantaina voisi, mutta toisaalta meillä oli lauantaina taas meno, se keikka Hilversumiin tv-ohjelmaan, ja taas ajetaan moottoritietä aamusta alkaen. Minulle alkaa oikeasti riittää menot, vaikka se onkin varmasti hauska kokemus. Mutta tarvitsen viikonloppuja, jolloin saan nukkua ja levätä ja lukea.

”Aina mun pitää esiintyy telkkarissa.” PKN:n biisi. Mun elämä. Tosiaan alkaa olla vähän liikaa kaikkea yhtaikaa.

Olimme lopulta mutkattomassa paikallisravintolassa syömässä ja oli hyvää. Toinen ravintola, jota ensin yritettiin varata, näytti täyteen buukattua. Olen ennenkin kuullut, että joku on yrittänyt sinne viikonloppuna, mutta on aina täynnä. Eikä se edes ole niin kovin hyvä ruuiltaan.

Pubiravintolassa oli Beatles.

Hilversum studios, launtai-illan ajankohtais-huumoriohjelma oli sentään ihan hauska lähetys. Paikalle tuli Ome Willem (Setä Willem), 70-80-luvun lastenohjelmien sankari, jota kaikki Hollannin skidit katsoivat ykköskanavalta. Lupsakka setä, hyväntuulinen. Häntä haastateltiin ja hän esitti vähän vanhoja temppujaan rumpusetin ääressä. Lähetys oli monipuolinen ja muutama skenario otettiin alusta uudelleen. Leikkaajilla töitä, kun materiaalikasasta tehdään sujuva lähetys iltapäivän ja illan välissä parissa tunnissa.

Työkaveri oli katsonut ohjelman ja tosissaan nähnyt ja löytänyt meidät. Oh ooh, kuuluisuus. Olin aika usein kulmalampun takana tai liian matalalla, tai tv-kanavan logon takana ylänurkassa. Mutta yhden pikku haastattelun aikana olimme monta kertaa sekunneittain näkyvissä.

Kävimme sen jälkeen vielä Hilversumin keskustassa mini-euroviisunäyttelyssä ja söimme väliin jääneen lounaan klo 16.30 bistrossa. Hilversumin kuppilat näyttivät aika eleganteilta ja kalliilta, mutta saa niistä myös edullisen hotdog- tai lämpöleipälounaan. Oli mukava ja iso kahvilaravintola. Hilversum sinällään on ihan rauhallinen pikkupaikkakunta, jossa on paljon vanhanaikaisia tiilitaloja.

Hilversumin kävelykaduilla.

Tv-tornitaidetta.

Hö, tein nettitestin, jossa piti selvitä, olenko sisimmältäni maalainen vai kaupunkilainen. Ei selvinnyt: olen jotain siltä väliltä. Kökkötraktori kaupungissa. Tuloskuvassa oli oikeasti traktori ajamassa taajaman kadulla. Se.

Menee hyvin: sain Harry Potterit luettua loppuun ja leffoja katsotaan maratonina.

Päivän puujalkavitsit tai ”Töissä on ihan normaalia”: Kurkittiin kaikki ikkunoista parkkipaikalle, koska joku oli huomannut, että paikalle ajaa Porsche ja huutanut, että kattokaa. ”Kuka sieltä nousee, tietääks joku kenen se on, ai kato toi on xx, tunneksä sen, joo mä tunnen, mä en tunne.” Päiviteltiin, että ei voi firmalla huonosti mennä, jos täällä ajetaan Porschea. Heti perään paikalle kurvasi toinen Porsche, tekstiilikattoinen cabrio, ja parkkeerasi ensimmäisen viereen. ”En tunne, ainakin sillä on puvuntakki päällä. Finance? Mitä se kojelaudan alla tekee, ai nostaa salkun vai, ai niissä on edessä tavaratila ja takana moottori, en tiennyt. Ihan kuin kuplavolkkarissa, naurettavaa.”

Ruokalassa viereen tulee Bart, jota ei olla nähty ainakaan vuoteen. Bart on tunnettu siitä, että hänellä on identtinen kaksoisveli, joka työskentelee optikkoliikkeessä. 

Pomo:

- Ai kato hei, eipä ollakaan nähty!

- Moi moi.

Minä:

- Vai oletko sä sun veli? Haha HA HA! (huono vitsi nro 1)

- En voi olla, mun veli on kasvattanut parran.

- Oho. Ai sellanen kesäparta talvea varten? Ne on muotia. (huono vitsi nro 2)

- Joo... Se ei vissiin halunnut olla mun näköinen.

- Sille varmaan riitti sitä lajia viimeiset 30 vuotta. (huono vitsi nro 3)

Telkkaristudio oli huomaamattomana pienteollisuusalueella.

Kulissien takana...

Yleisö asettuu paikoilleen. 5 euron pääsylipun hintaan kuuluu 1 lasi juomaa.

Printtasin syyskuun työaikalistat, ja pomon lomapäivät (Vakantie) lukivat siinä tavanomaisena lyhenteenä alekkain lomaviikolla: VAK. Pomo lukee ääneen listaa: VAK VAK VAK VAK... joka kuulostaa ihan samalta kuin fuck fuck fuck...

- No nyt. Kuulostaapa kivalta lomalta.

- Joo.

Mutta tilasin telepaattisesti sieniruokaa ruokalaan lounaaksi ja sain sen. Sanoin etukäteen: 

- Tiedätsä mitä mä haluaisin? Että olisi herkkusieniä ja siinä päällä juustoa ja kermaa ja lisää juustoa ja kermaa, ja juustoa ja kermaa.

- Älä tee tätä mulle, mulla on jo hirveä nälkä.

- Mutta muistatsä, niillä oli joskus sellaisia pieniä sienikulhoja uunista.

- Niin oli. Nam.

Menimme ruokalaan ja siellä oli lämpölampun alla snäkkilässä: osterivinokasmuhennoksella täytettyjä lehtitaikinapasteijoita. Eli sientä, ja vähän kermaakin.

Kotonakin tulee kaikenlaisia ruokaideoita, onneksi. Joskus niitä ei ole yhtään. Tein tofu tandooria parsakaalin ja naan-leivän kanssa (valmisleipä ja valmis tandoorikastikepussi), seuraavaksi sitten pinaattikeittoa ja flammkuchenia.

Harmi ettei tuonne euroviisulogoon saanut mennä istumaan.

Juontajien puvut, Rotterdam toukokuu 2021.

THE tulospöytä. And the winner is...

Hyvin valaiseva kameroiden ohjauspaneeli tilannevideona, esimerkkinä Måneskin.

Kaikki katastrofit jonossa

On taas eletty sellaista tunnettua jaksoa, että kaikki hajoaa tai menee pieleen. On tässä ollut kestämistä.

Varsinkin viime keskiviikko oli katastrofaalinen kokonaisuudessaan. Halusin julkaista blogin, jakaa sen facebookiin, videoida uuden kirjani esittelyvideon, editoida sen ja ladata youtubeen ja linkata sen eri someen ja laittaa instaan jotain. Jne.

Sen sijaan: joku tuntematon vaari soittaa aamulla hollantilaisesta kännykkänumerosta ja selittää, että minä olisin soittanut hänelle. En ole. Kaksi kertaa puhun hänelle. Outoa.

Sitten huomaan puhelimesta huutomerkin. No mikäs. Yhdistetty wifiin, muttei internetiä. Tietokone: internetiä ei tosiaankaan ole. Puhelimesta verkon kautta häiriösivusto: kaapeliyhtiömme netti hajonnut klo 10.14, vian kesto tuntematon.

Eli en sitten julkaise blogia. Videon voin nauhoittaa puhelimella, mutten voi editoida sitä, koska en saa siirrettyä sitä tietokoneelle ilman nettiä. No, yritän sitten edes videoida.

Kuvituksena mm. olutkauppamme kiinnostavia erikoisoluita (symbolisesti sopivia).

DHL-kirjapakettini seuranta puhelimessa sanoo: paketti on lajiteltu väärin ja on myöhässä. Miksi, MIKSI, miksi ja MITEN on mahdollista, että joka kerta kun DHL on tuomassa BoD:ltä oman kirjani ensipainospakettia, se myöhästyy, virheentyy, hajoaa, häviää, katoaa maailmasta jne? Kaikki turhat tuoteostokset tulevat sujuvasti ovelle, muttä joka kerta kun on tärkeää eli omat kirjani kyseessä, se paketti katoaa ja muussataan kuriirin toimesta. Viime vuonna kesti 4 viikkoa parin päivän toimituksessa ja lopulta paketti oli hajonnut ja kirjat kastuneet.

2 h myöhemmin ja 3 h myöhemmin häiriösivusto: internetin vika jatkuu, tuntematon kesto, korjaamme parhaillaan.

Minesweeper-peli 90-luvulta... Miinakenttä lähestyy!

Iltapäivällä yritin ilmata kurluttavan patterin yläkerrassa, mutta venttiilistä lensi sisäosa irti ja se alkoi purskuttaa vettä kovalla paineella pitkin seinää ja lattiaa. Paljon. Hysteerinen paniikki katsoa, kun lattia täyttyy lätäköstä sekunnissa ja vettä tulee litroittain suihkuten enkä saa sitä loppumaan. 

Yritin tajuta, mitä vettä se on eli tuleeko sitä loputtomiin. Meidän talo ui ihan kohta ja on vesivahingot ja koko irtaimisto tuhoutuu ylä- ja alakerrasta jos en saa tätä loppumaan. Kuka minua auttaa saamaan tän loppumaan? Mihin voin soittaa, jos talo on veden alla? Missä huoltopalvelun hätänumero? 

Heitin isoja kylpypyyhkeitä venttiilin päälle ja ämpärin siihen alle. Väänsin patterin sivuventtiilin kiinni, ei auttanut. Luulin että sen pitäisi stopata veden kulku, mutta ei. Juoksin alakertaan vääntämään pääkraanan kiinni, mutta eihän se mitään auta, kun se oli lämmitysjärjestelmän omaa vettä. 

Veden valtakunta on kaunis, mutta en halua sitä kotiini.

Samalla yritin soittaa miehelleni kokovartalotärinässä paniikissa. Tajusin itsekin, etten ymmärrä puhelimesta yhtään mitään tässä mielentilassa. Miten soittaa? Mitä pitää painaa? Miksi tässä näkyy numeroita, en minä hänen numeroaan ulkoa tiedä? Missä se lista on, mikä sen listan nimi on, yhteystiedot? Kuinka kauas alas pitää selata että löydän mieheni nimen?

Soitin miehelleni, ihan varmana soitin, mutta sen sijaan puhelu meni sille turhalle äijälle, joka oli sattumalta soittanut minulle väärään numeroon aamulla. Huusin hulluna, että hanki äkkiä apua, patteri on hajonnut, vettä tulee. Kunnes tajusin, että siellä on se vaari eikä mieheni. 

Mistä tällainenkin katastrofi kehittyy, että joku soittaa minulle, mikä häiritsee muutenkin ja en varmasti ollut soittanut hänelle, mikä mysteeri sekin oli ja kummitusjuttu, niin että sitten on se tuntemattoman numero siinä ylimpänä kun yritän hätätilanteessa tavoittaa miestäni. 

Sain miehen langalle ja huusin, että talo täyttyy vedestä just nyt, mitä mä teen. Hän lähti tulemaan kotiin. Nyt puhelu jollekin relevantille, missä numero? Lämmityslaitteen kyljessä paperissa on. Hidas numero, ei mikään hätänumero. Valikko, paina 1, näppäile postinumerosi. SEKUNNEISTA on kyse, vesi valuu, en halua kuulla että asiakaspalvelussamme on ruuhkaa ja koronatilanne perkeleen perkele.

Yritin samalla päätellä lisää. Vettä poistuu nyt nopeasti lämmityksestä, eihän se voi käynnistyä ollenkaan enää, ja se on kaasulaite, se pitäisi saada pois päältä, turvallisuussyyt. Onko siinä sulkunappi? Painan sitä pitkään, ei sammu. Nainen vastaa ja sanoo, että no vedä se töpseli jos haluat sen sammumaan. Samalla näen, että vedenpainenäyttö on laskemassa nopeasti 0,7:stä ihan 0,0:aan ja samalla veden suihkuamisen ääni hiljenee patterin huoneessa. No nytkö se vihdoin lakkaa pruuttaamasta.

Ensimmäinen helpotus viiteen hengittämättömään minuuttiin oli se, kun veden tulo alkoi laantua. Ai se loppuu sittenkin. Mies tulee. ”Soitin jo huoltoyhtiölle. Ai päähanan saa avata taas, sekö ei vaikuta tähän.”

Vapisin ja hyperventiloin. Konttasin lisää lattialla kuivaamassa lätäkköä ja etsin uuden pyyhkeen, jolla kuivata seinä. Yritin tyhjentää komeroa pyykkikoreista ja matkalaukuista, jotta korjaaja mahtuu laitteelle. Itkin miehelle hysteerisesti, miten sitä vettä lensi kahden metrin suihkuna ja uskoin, että koko talo on mennyttä ihan just vesitulvaan. Mahaani iski hetkessä aivan hirveä vatsakipu pelkästä stressistä. 

Jäin yksin odottamaan korjaajaa ja miettimään, että katson surullista tyhjää sammunutta digitaalitermostaattia, koska nyt meni lämmitys. Meillä ei lämmitetä ennen kuin korjaaja saa tilanteen kuriin. Voi tulla viileää. Meillä ei myöskään käytetä lämmintä vettä enää tänään, koska laite on sammutettu. Olen ilmeisesti tyhjentänyt koko lämmityksen vedestä. 

Korjaaja tuli. Paine tulee lämmityksen sisäisestä vedestä, joka on ylempänä kuin tämä kohta, ja vettä riittää kunnes tälle tasolle saakka on tyhjentynyt. Ei ole sulkukraanaa lämmityslaitteessa eikä se auttaisi mitään. Laite huomaa, jos vesi puuttuu, eikä rupea lämmittämään, ei siis aiheuta onnettomuuksia vaikka sen jättäisi töpseliin. 

Korjaaja kiltisti tukki patterin, täytti systeemin, käynnisti laitteen ja ilmasi monta kertaa kun sanoin, että siellä vaan puro lorisee vaikka on yritetty ilmata monta kertaa, mitä nytkin yritin. 

Ja joo, se ilmausventtiili aukeaa sitten oikeastaan eri suuntaan kuin mitä ensin väänsin. Ehkä en ilmaa koskaan enää yhtäkään patteria.

Niin että mitäköhän vielä. Harvoin, todella harvoin jos koskaan, olen ollut noin eksistentiaalisessa paniikissa. Kehollinen järkytys skaala 100/100. Tajusin, että tässä on oiva kehotrauman kokemus, sellainen jossa ihan kaikki lihakset ja elimet jännittyivät niin että tästä voisi jäädä sellainen 10 vuotta kestävä stressi ja epätasapaino kehoon ja solutasolle, jos en saa sitä purettua. 

Korjaajan jälkeen häiriösivusto: Täällähän lukeekin nyt internetvika alkaen 13.27, korjataan klo 17 mennessä. Älkää valehdelko, se vika alkoi jo 10.14, milloin te sen ajan muutitte? Koko päivä ilman nettiä, se on totuus!

Perjantaina olin etätöissä ja luin, että firmasta olivat sähköt poikki koko päivän, koska  muuntaja oli palanut sillä alueella. Ihmiset käskettiin etätöihin. Osan päivää pystyin työskentelemään, mutta jossain vaiheessa palvelin kaatui eikä mitään tiedostoja voinut avata; ehkä siltäkin loppui aggregaatin varasähkö, joten se siitä.

Sunnuntaina näin aamulla ensimmäiseksi makuuhuoneen ikkunasta, että naapurin aurinkovarjo makaa ylösalaisin keskellä meidän pihaamme, sellainen 3 metrin läpimittainen tapaus noin 4 metriä leveässä pihassa, pensaitteni ja pikkupöytäni päällä. Niin, yöllä vähän myrskysi. Pitikö se varjo jättää auki ja varmistamatta kiinni jalkaan, häh? Onneksi se ei ollutkaan hajottanut kasveja tai kukkaruukkuja, onni onnettomuudessa.

Perhosen siivenisku -kaaosteoria?

Jo siihen meneessä katastrofiviikko oli melkoinen: netti hajosi, patterista tuli vedet ulos, sähköt menivät, aurinkovarjo lensi, ja paketti jumittaa edelleen.

Joten minulle ei ollut enää mitään kovin uutta, kun maanantaina iski maailmanlaajuinen 6 tunnin katkos Facebookissa, Whatsappissa ja Instagramissa. 

Astrologian lohdutus on se, että nyt 6.10. planeetat lakkaavat sekoilemasta ja aiheuttamasta kaaosta ja rauha palaa.

Nauroin sentään ihan sikana kohtalotovereiden kanssa kommunikaatiokatastrofejamme. Ihan totta huusin jollekin viattomalle papparaiselle puhelimeen täysillä, että patteri suihkuaa vettä, tee jotain. Jollain oli jäänyt puhelimen linja auki ja väärät henkilöt kuulleet ihan sopimattomia kommentteja. Hysteeristä.