Vaadin kukkaretken ja kahvilan

Miettii, että "tänään tulee 16 astetta, haluaisin laittaa ihan kevyet keväthousut". Sitten menee aamulla autoon ja tuulilasi on jäässä ja on 3 astetta. Tää on just niin tätä. Sitten olet kesähousuissa kolmessa asteessa. Tuleehan se 16 astettakin, mutta vasta iltapäivällä.

Nyt tuli vähän hassua kerrospukeutumista, kun jakkutakki on ihan vyötärönlyhyt ja neulatakki taas paljon pidempi kuin muistinkaan.

Aloin keittää raparperikiisseliä kunnes huomasin, ettei kaapissa olekaan enää perunajauhoja. Pitäisi käydä kaupassa.

Mutta sitten vaadin itselleni vihdoin sen yhden vapaapäivän, kun olin pääsiäismaanantaihin saakka vain ommellut verhoja. Lähdin pyöräilemään ja ottamaan haluamiani kuvia tulppaaneista auringonpaisteessa tuolla pitkin eri liikenneympyröitä. 

Oli komeat kukkapenkit. Venrayn puutarhurit ovat istuttaneet paljon sipuleita. Nyt on sekaisin narsisseja, kerrottuja narsisseja, tasetteja, hyasintteja, kaksivärisiä tulppaaneja, isoja tulppaaneja ja söpöjä minitulppaaneja eri väreissä erilaisina sekoituksina. Loistavan hienoa. Ryömin puskissa ottamassa kuvia, toki tallomatta mitään, laidalta käsin. Paluumatkalla käväisin sen ruokakaupan.

Lähdin liikkeelle rohkeasti ilman takkia, ja oli vähän viileää. Toisaalta paluumatkalla polkiessa lämpenin niin, että olisin hikoillut takissa liikaa. Eli se oli melkein okei ratkaisu.

Haha, oli siellä voikukkiakin komeasti.

Ja vielä yksi kukkiva puu.

Keitin sen kiisselin loppuun ja pyöräiltiin mieheni kanssa keskustaan katsomaan, onko terdellä tilaa. Oli siellä vapaakin pöytä, vaikka aika paljon väkeä istui auringossa. Oli oikeastaan lounasaika ja otettiin sitten ruokaakin. Ja lopuksi Irish coffee / Baileys coffee. Onneksi tajusin ottaa huivin kaulaan, ettei niska pala, kun istuu siinä tunnin aurinko selkäpuolella. 

Se oli oikein kivaa vapaapäivän viettoa ja olin tyytyväinen, että oltiin idyllisesti ulkona ja liikkeellä. Sää oli hieno. Lähes pilvetön.

Netti näytti minulle hauskoja printti-t-paitoja joissa on asennetta, huumorivitsejä, sarkasmia ja kissankuvia. Hellyin tilaamaan. Kangas on paksumpaa ja parempilaatuista kuin oletinkaan ja kuvat näyttävät hyvin painetuilta. Pidän niitä töissäkin.

Ihan Jipin näköinen.

Jip makasi auringonvalossa sohvalla ja sen turkki oli valoläikässä erittäin ruskea. Tiedehän sanoo, että mustan ja osittain mustan kissan musta turkki ei koskaan olekaan oikeasti, tieteellisesti mitattuna musta, vaan aina enemmän tai vähemmän ruskea, mikä yleensä paljastuu suorassa auringonvalossa. Mutta kaikissa muissa olosuhteissa mustan illuusio on hyvin täydellinen.

Jip paljastaa oikean karvansa.

Janneke tarkistaa varastohyllyt.

Venyy, venyy.

Pihassa nousevat jo pionit polvenkorkuisina, syreenin kukan nuput paisuvat jo kukinnon näköisiksi, koristeherukka kukkii runsaana ja kasvaa pituutta, ginkgo tukevoituu ja alkaa tehdä myöhäisiä lehden silmuja. Vaaleanpunaisia nuppuja ja sitten jo kukkia myös atsaleassa. 

Yksi viime vuoden kissanmintuista on selvinnyt ja alkaa kasvaa uudelleen maassa, toinen on delannut. Linnunsiemenistä nousee seinän viereen useita auringonkukan taimia. Yllättäen taka-aidan edessä nousee paljon kielojen rullasikareita. Ne leviävät itsestään vähän uusille alueille sekä etu- että takapihalla. 

Olemme nyt kaataneet etupihasta pikkuhavupuun, joka oli jokin koristekuusi. Puu oli muuttumassa yhä enemmän ruskeaksi, joko se oli kuivanut tai siinä oli jokin tauti, johon se kuolisi vääjäämättä kokonaan.

Nyt kun se kuusi on poissa ikkunan edestä, näen jopa omalta työpöydältäni olohuoneen toiselta puolelta kadulle ja suoraan kadun toiseen päähän toisen talon oviin. Siellä asuu se yksi eläköitynyt mies, joka ei pysty lopettamaan touhuamistaan kunnan jätteenkeräilyn parissa työuransa jälkeenkään ja kulkee vapaaehtoisena sellaisen siivouskärryn kanssa noukkimassa roskia ja lakaisemassa. Olemme kuulleet, että hän vaati ja vaati kunnalta siivouskärryä voidakseen jatkaa puuhaamista, ja lopulta sai sen. 

Nyt kun vilkaisen kadulle, näen joka kerta, että se äijä tulee asunnostaan ja on juuri ovella, tai tulee ulkoa ja menee juuri ovesta sisään. Aina touhuamassa kaduilla. Viimeisin havainto, jonka kerroin miehelleni, oli: "No nyt se ukko ripustaa jätesäkkejä, onks huomenna pakkausjätteen haku?" On.

Nyt viikonloppuna taas ilmaisin miehelle toiveen, että olisi tosi kiva lounastaa ja juoda erikoiskahvi kylän trendikkäimmässä kahvilassa vaihteeksi. Ne mainostavat esim. popcornkahvia. Eli mikä?! 

Lauantaista muodostui hyvä ja tehokas päivä, JA oltiin ihanasti kahvilassa syömässä ja kahvilla. 

Pumppasimme huoltoasemalla autonrenkaani, mikä on kätevin tehdä kaksistaan, koska silloin toinen voi lukea näytöltä, mikä on tilanne ja olivatko renkaat todellakin hieman löysät vai kuvittelinko vain. No en kuvitellut, että tuntuu vähän oudolta. Kaikki renkaat kaipasivat lisähappea.

Mieheni houkutteli minut jopa autopesuun, joka oli diskotunneli. Sinnekin menen vain, jos saan henkisen tukihenkilön mukaan. Siinä on niin paljon ohjeita seurattavaksi ja auto pitää saada liikkuvalle alustalle. 

Muistelin sitä autopesukopissa liikkuvaa puhallussuutinta, jota pelkäsin pienenä, ja se tuli taas ja humisi, ja se oli minusta edelleen kamalaa.

Kahvila oli kiva, kauniit lounasleivät, ja otin popcornkahvin, joka oli tosi kaunis. Siinä oli kermavaahtoa, popcornia ja strösseliä päällä. Kyllä sitä on taas pari kuukautta tyytyväinen, kun saa välillä tällaisen luksuselämyksen.

Popcornkahvi ja pistaasikahvi.

Lounasleipä uppomunalla.