Syksyistä sekoilua

Näin taas hyvin outoja unia. Aamulla olin sitten hidas ja myöhässä, söin annoskaurapuuron Suomesta. Keittiössä alkoi soida päässä Hei pyöritä keinuta pellavapäätä, mikä se oli, Saarenmaan valssi? Onpa kertosäkeessä muuten kaunis melodia. Virolainen, mutta niin tutun suomalaisen kuuloinen samalla. Miten ne sanat menivät, entä melodian jatko? Etsin sen kännykästä puuroa syödessä ja Georg Ots lauloi niin selkeästi suomeksi. Voi voi Pohjolan kesä ja tällainenkin arvokas kulttuuriperintö, jota tulee arvostaa. Oikein sentimentaalista.

Nämä unet ja Saarenmaat, olin aika sekaisin. Aloin ajaa töihin. Pääsin peruuttamaan pysäköintiruudusta vain väärään suuntaan, koska kadun reunassa on jonkun peräkärry poikittain enkä mahtunut. Turha korttelikierros olikin hyödyllinen, koska sen aikana ehdin tajuta, että unohdin ottaa tietokonelaukun mukaan autoon. Ei paljon töitä tehdä jos läppäri jää kotiin. Kurvaus eri kautta takaisin kotiin. Onneksi olin vasta parin kadun päässä. Ehkä eka kerta kun oikeasti unohdan sen tietokoneen.

Syksy on minulle aina rasittavaa aikaa, joka näyttäytyy sellaisena mustana esteratana. Hommaa on liikaa ja voimia rajallisesti. Menen synttärikriisistä uudenvuodenkriisiin ja ne ovat molemmat pahoja aikoja. Pääni on syksyisin sellaisessa moodissa jumissa, etten oikein osaa palautua enkä rentoutua.

Synttärijuhlintaa.

Sikaprinsessa, ehehe.

Musiikki on yksi parannuskeino. Blind Channelin Joel Hokka teki mahtavan karkeamman version Madonnan Frozenista - tuntuu ensin vitsiltä mutta on kaunis ja voimakas versio. Ja muutenkin tekee mieli kuunnella kaikkea rouheampaa. Mihin unohtui se Waltarikin, joka oli hyvä idea alkusyksystä. Tai vaikka Prodigyn koko albumi, mutta lujalla kuunneltuna. Kovaäänistä ja kovaa! Nirvanaa ja heviä! Raastavaa tuskaa ja raivoa! Hassisen kone ja haista p**ka kaikki!

Sellainen vaihe, että ”burn it, burn it”, pitäisi liekittää, polttaa pois kaikki turha kerroksellisuus kaikista asioista. Niin paljon roinaa, joka tulee tuhota ajatuksista. Liekinheittimellä wuush kaiken päälle niin että vain tärkein ydin jää. 

Kriisit ovat aina hyödyllisiä jollain tavalla ja auttavat puhdistautumaan ja pääsemään eteenpäin. Se on vain hyvä, jos osaan hieman selkiyttää päätäni syksyn pakon edessä.

Yritän parhaani kuitenkin optimismin eteen. Pysähdyn iloitsemaan hyvistä asioista, joita on lukemattomia joka päivä. Niin paljon kilttejä ihmisiä järjestää kaikkea kivaa. On liikuttavan kauniita aurinkoisia päiviä ja syksyn lehtiä. Onhan tuolla vieläkin valoa. 

Tämä oli esimerkiksi hauskaa: siivota syksyn lehtiä etupihasta pikku apulaisen auttaessa. Viereen ilmestyi heti kissakaverimme, joka myöskin nauttii lämpimistä syyspäivistä kadun pusikoissa ja vetelee siellä torkkuja.

Ja nyt tulee juuri tarpeelliseen aikaan se, että saamme mieheni kanssa pitää lomataukoa töistä. Juhlimme viimeistä arkipäivää ennen lomaa käymällä etätyöpäiväni lounastauolla keskustassa oikein urbaaneina kingeinä, jotka ehtivät stadiin kahvibaariin keskellä päivää.