Uutiset vs. mielenterveys

Menin pihalle ja katsoin taliruokaa kohti, koska halusin tarkistaa, onko se lopussa. Ei näkynyt purkin pohjaa, sillä siinä roikkui juuri sinitiainen ja tuijotti minua olkansa yli hämmentyneenä. Oho sori. Nyt on jo se syysaika, että tali- ja sinitiaiset kulkevat ryhmissä, tulevat samaan aikaan ruoalle, huutelevat toisilleen.

Tiaiset söpösti syövät auringonkukasta siemeniä. Sehän on hienoa. Pikku auringonkukat ovat siihen ilmaiseksi kasvaneet, pudonneista siemenistä joita ne samat tiaiset söivät talvikuukausina. Kiertokulku. Ja mikä parasta, ei tarvinnut viljelytaitoja, annan vain kasvaa. Hienoa, että niin helposti kasvi tuottaa satoa, jota linnut voivat syödä. 

Tulee hyvä mieli katsoa, että luonto toimii, että eläimet etsivät ja löytävät ruokaa, ja jopa ihan minun pihastani. Jotainhan siinä olen tehnyt oikein, että on niin luonnollinen piha, että siinä on ravintoa eläimille. Se ekologisuus onkin suunnilleen ainoa prinsiippini. Siinä asiassa olen ihan hippi.

Ja tällaiset pienet ilot ihan pelastavat päivän ja ratkaisevat päivän. Vakuuttavat, että luonnossa on vielä tasapaino ja toivo. Kaikkihan on ihan hyvin, jos söpö tiainen tulee syömään minun pihaani. Siinä on jotenkin se ainoa tärkeä totuus maailmasta.

Minun on huolehdittava mielenterveydestäni. Se ei onnistu, jos annan suuren painoarvon uutisille ja menen niihin tunteella mukaan. Emme paljonkaan ehtineet katsoa uutisia lomaltapaluun jälkeen ja olin mieluummin ulkona kävelyllä tai menin suihkuun juuri silloin. Enpä missannut mitään. Ei siellä ole kuin pelkkää huolipuhetta. 

Ihan joka uutinen on kurjuutta, kun selaa otsikot: onnettomuus, murha, sota, uhkailu, tyranni, diktaattori, väkivalta, sähkö loppuu, lämpö loppuu, hinnat nousee, tauti jyrää. 

Miksi minä edes haluaisin lukea kaiken tämän, tiedostaa kaiken tämän. Miksi haluaisin päättää, että se on tärkeää minulle ja minun elämässäni. Koska on vaihtoehto. Vaihtoehto on vaikka mennä luontoon tai vaikka katsoa sitä tiaista pihassa. Ja lukea kirjoja. Syventyä musiikkiin. Arvostaa tai jopa tehdä taidetta. Kaikki taide ja kulttuuri tarjoavat eri näkökulmaa ja luovaa, vapaata otetta elämään.

Olen esim. päättänyt, etten anna mediatilaa aivoissani hulluille diktaattoreille. Miksi maailma edes kuuntelee niitä, kun tietää mitä ne ovat? Se tiedetään jo, että he valehtelevat ja provosoivat. Hullu on hullu. Miksi kukaan edes välittää mitä ne inisevät? Iniskööt keskenään. Pyyhi niiden sanomisilla pebas. Kyllä heidät lopussa luonto korjaa ja saavat palkkansa, minä voin katsoa rauhassa vierestä ja odottaa kohtaloa. Minun ei siitä tarvitse stressata.

Kaikki on valintaa. Se on valinta, kuinka elämän keskiöön sisällöksi uutiset ottaa ja viitsiikö niistä huolestua. Haluan muistaa, että se ei ole mikään pakko eikä itsestäänselvyys. On valinta, keskittyykö kurjuuteen uutisten muodossa. Elämänsä voi luoda ihan toisenlaisten raamien sisälle.

Eikä se niin ole, että kunhan suurimmat kriisit tästä lakkaavat, uutisetkin ovat taas hyviä. Uutisethan olivat jo ennen pandemiaa kokonaan negatiiviseen keskittyviä. Ainahan siellä mediassa on kaikki huonosti.

Myönnän, että elämme erikoisen kriisintäytteisiä aikoja ja että tapahtumilla alkaa olla vaikutusta tavallisenkin ihmisen ja pienten yritysten rahalliseen pärjäämiseen. Inflaation ja sähkölaskujen aiheuttama köyhyys on hyvin stressaavaa. Välillä on minustakin relevanttia tai mielenkiintoista seurata uutismediassa käytäviä keskusteluja, onhan yhteiskunnallisilla päätöksillä sinällään väliä. Ja hätää kärsiviä ja sodan uhreja täytyy auttaa, mitä paljolti tapahtuukin solidaarisesti ja sydämellä. 

Silti uutisissa on kaiken kukkuraksi paljon spekulaatiota, etukäteishuolta, tulevaisuuden dystopioita, abstraktia ja maailmanlaajuista. Pystytkö vielä hankkimaan perusruokaa inflaatiosta huolimatta? Hyvä. Turha sitten olla jatkuvasti huolissaan pankkimaailman globaalin inflaation vaikutuksista muihin mantereisiin ja maailmankauppaan. Ei kaikki se huoli voi olla sinun, pienen ihmisen, harteilla. Ei siitä ole kenellekään mitään hyötyä, jos menetän järkeni ja toimintakykyni uutishuolien takia.

Tällaistahan sen pitäisi olla. Viattomuus ja hyvyys. (Lastenlaulun sanat Marjatta Pokela)

Hollantikin on kyllä niin naurettava ankkalampi. Kesällä revittiin uutista siitä, että ”voi voi jäätelöpallokin on niin kallistunut” ja että ”tivolilaitteiden hinnat ovat kyllä korkeita” ja ”kaljalasikin maksaa nyt niin tosi paljon markkinoilla”. Siis huvitukset, joita kukaan ei elintärkeänä tarvitse. Kuinka onnekkaita olemme, että on tarjolla huvituksia. 

Oikein luodaan sellaista nurinan ilmapiiriä, että kyllä nyt pitäisi kansalaisen nousta barrikadeille tyytymättömänä, kun on huvipuistossa huvittelukin niin kallista. Mitä hittoa. Se on luksusta, on aina ollut. Älkää käniskö. 

Suutun tällaisesta perspektiivittömyydestä. Muualla on sota. Ja täällä pitää valittaa näinkin tökerösti lavastettuna, että haastattelija kysyy ”no olikos se jäätelö kallista?” ”No olihan se kallista”, myöntää rauhallinen nainen lapsensa kanssa, hymyillen ja tosiasiaan tyytyen > Otsikko ”Törkeät hinnannousut, kyllä kansa on nyt vihainen!”

Sen taas ymmärrän kyllä, että kansa alkaa olla raivoissaan, jos energialaskut nousevat kuusinkertaisiksi eikä mistään saa apua niiden maksamiseen.

Minun henkilökohtainen uhkani ja ilon pilaajani on vain terveyteni. Muuten menisi ihan hyvin. 

Uutisissa on todellakin ihan hirveää mustamaalausta ja doom scenarioita, ne yltyvät yhä pahemmiksi. Kaikki on aivan perseestä ja näkymät synkät. Viimeksi oli otsikko ”jos syttyy ydinsota niin 5 miljardia maapallon ihmisistä kuolee”. Joo vittu hyvää huomenta vaan. 

On niin tärkeää pystyä pitämään etäisyys kaikkeen siihen pelotteluun ja aihevalintaan. Tiedostaa, kunka kuormittavaa omalle hyvinvoinnille se voi olla, jos sitä ei tietoisesti suodata.

En aio mennä mukaan uutisten luomaan näkymään, että ”me kuollaan kaikki koska inflaatio ja sota ja energian loppu”. Minun tulevaisuudennäkymäni on se, että on ihania koti-iltoja mieheni kanssa pitkin syksyä. Käytämme uutta moccamasteria ja luen kivasti kirjaa ja teen palapelejä. Syömme jotain hyvää. Siinä minun näkymäni.