perjantai 17. kesäkuuta 2022

Kaupungissa ja kylällä

Viime viikonloppuna sää lämpeni jo niin, että suunnittelin uimista. Mikäköhän on täällä lätäkön lämpötila? Varsinaisia helteitä ei ole vielä ollut, ja yöt ovat pysyneet viileinä vaikka päivällä paahtaisi. Somessa ihmiset pulahtelevat kuitenkin jo jopa Suomessa ja teki mieli lampeen. 

Oli ihanaa. Perusviileää kesävettä, vaati vain sen normaalin pitkän totuttelun. Huomasin että mieheni rupesi videoimaan ja mietin, että tästä ei kyllä tule mitään nopeaa loiskahdusta. Hivuttauduin sentti sentiltä syvemmälle ja meinasin, että koko illan leffahan tästä tulee, kestää varmaan 2 tuntia ennen kuin olen siellä kaulaan saakka.


Nyt saadaan parin päivän hirmuhelteet seuraavaksi, tekee varmaan mieli käydä uimassa toistamiseen.



Lauantaina kävimme lähimmässä kaupungissa Venlossa. Kaverin coverbändillä oli keikka perinteisessä baarissa, jossa myös katsotaan jalkapalloa tv-ruudusta. Siellä oli oikein lava ja isot kajarit ja ääniteknikko. Olisi kuulunut isollekin hallille, mutta huone oli ihan pieni. Eli kuten oletinkin, aivan liian lujalla ja korvat soivat. Täytyy muistaa taas ottaa korvatulpat mukaan kun menee mihinkään, missä on musiikkia. Koskee myös kaikkia senioridiskoja eli kasaribileitä, ne ovat aivan järkyttävän lujalla ihan kuin järjestäjät haluaisivat takoa jokaisen kuuroksi. Aina keikoilla on äänentoisto kipurajalla. En tule ymmärtämään, miksi se katsotaan välttämättömäksi.


Oli niillä hyvät kappaleet ja hyvä laulaja ja muuten kivaa.



Venlossa oli sitä ennen meille mukava virkistyspäivä. Söimme uudessa ”ruokahallissa”, joka on osin vanhoissa rakennuksissa ja osin uudessa kasvihuonemaisessa tilassa ja jossa käynnistyy pieni panimo piakkoin. Mukavan näköinen paikka, varmaan tunnelmallista istua sisällä huonolla säällä. 



Mutta nyt oli terassisää. Siellä on ”useita eri maalaisia keittiöitä” ja saatavissa ruokaa aamupalasta iltamyöhän pikkusuolaisiin. Tilataan kännykällä skannaamalla koodi pöydästä, jolloin menyy aukenee. Ja maksetaan samantien verkkopankissa, mikä on ihan kätevää: sitten kun on valmis, voi poistua milloin haluaa. On italialaista, meksikolaista, aasialaista. Burritoja, poke bowleja, sushia, burgereita, kakkuja ja kahveja. Kivat itsetehdyt limonadit.




Morso vähän pelotti. Tiedän, että minua nuoremmat ovat traumatisoituneet suomalaisen lastenohjelman karsean näköisestä Morso-nukkehahmosta. Mutta oikeasti tämä tarkoittaa ”rakkautta ensi puraisulla”.



Maasin rannalla satama-altaassa oli mökää, siellä oli jotkut skeittilautakisat, joissa kuuluttaja huusi ja nuorisomusiikki jytkytti, oikein DJ lavalla värivaloin. Urbaania elämää. Kaunis auringonpaiste ja väkeä muurilla istumassa ja katsomassa skabaa. 






Kävelimme Wilhelminaparkiin, jossa oli pikkulampi nurmikoiden keskellä ja puinen  kaarisilta yli veden söpösti. 



Se on näin, että oikeissa kaupungeissa on joku tuollanen oikea puisto, jossa tekisi mieli viettää aikaa vaikka filtillä istuen ja lukien. Pikkukylissä ei ole kansalaislle avointa oikeaa hoidettua puistoa. Venray ei ole kaupunki, vaan ”kunta”, eikä meillä olekaan tuollaista puistoa. On vain semivihreitä kulkureittejä pyörätien ympärillä tai yksityisomistuksessa olevia viheralueita kuten mielisairaalan puistot tai St. Annapark, jossa joku investoija remontoi taloja ja jolla on puomi kiinni sisäänkäynnillä niin että tuntuu puoliksi laittomalta käydä siellä kävelyllä. Tietää, että se on yhtiön ostamaa maata eikä julkinen puisto, eli ei sinnekään sitten jää hengaamaan. 




Venlossa on nättejä ostoskatuja, vanhoja taloja ja paljon erilaisia ravintoloita. Näin räystäspääskyjen pesiä ainakin 7 ostoskadulla talon katonreunuksessa, siellä oli kova tsirputus.


Venlon raatihuone. Ja sen vieressä kuppila "Janoinen kukko".

Sounds on kuuluisa monipuolinen levykauppa.

Venlo ruokkii perinteisesti päivämatkailevia saksalaisturisteja. Joka puolella näkee mainoskylttejä, jotka on käännetty vähän sinne päin saksaksi.

Jäätelöbaari on kaksilippaisessa rakennuksessa, joka on ehkä entinen bensa-asema.


Verrattuna kaupunkiin: sekin oli ihan nolo juttu Venrayn kunnalta mainostaa, että on ”food truck festival” ja ”monista katukeittiöistä saa ruokaa”. Älykkäästi se järjestettiin yhtaikaa kun oli Venlossa suuri ja suosittu ruokafestari, jonne kaikki ne mobiilit menivät tietysti kokkaamaan kolmeksi päiväksi suurelle yleisölle. Eiväthän he saaneet ketään tulemaan Venrayhin näin ollen. Siellä oli se sama döner ja sama kevätrulla, jotka seisovat aukiolla muutenkin, ja olutbaarin vieressä grillilaitos, josta sai noin 5 erilaista ruokalajia. Siinä koko ”festari”. 


Kyseisen suositun olutbaarin omistaja onkin se ainoa trendikäs tuulahdus maalaiskylässämme. Nyt sama on perustanut muodikkaan kahvibaarin ja kuulemma hän laittaa vielä jonkun kolmannenkin minipaikan pystyyn myöhemmin. Hän tekee moderneja asioita, osaa bisnekset, ja hänen paikkansa ovat suosittuja.



Kahvibaari on sisustettu trendikkäästi ja listalla on hipsteriasioita kuten ”slow coffee”, joka suodatetaan käsin ihan itse kannuun vähitellen vettä kaatamalla. ”Jonkun sukan läpi suodattaen”, kuten pilkkaan, mutta on se ihan suodatinpaperi.



Uusi kahvibaari on matkatoimiston tiloissa, joka meni konkkaan koronan aikana. Mutta oudosti sekin kahvila on auki vain päiväsaikaan, sulkee 16, eli keitä he haluavat tavoittaa. Sinne voi mennä lounaalle vain ne jotka ovat töissä Venrayssa ja joilla on kunnon tauko. Muutoin sinne pääsee se sama yleisö, joka pääsee myös maanantaina aamupäivällä Venrayn torille: korkeintaan kotiäidit, työttömät, eläkeläiset ja sairaseläkeläiset. Muut ovat, sori, töissä teidän aukioloaikana. Kahvipaikka ei vissiin ole edes lauantaisin auki. Ja toinen hyvä kahvila on kiinni sunnuntaisin. On tämä aika takapajuinen kylä tällaisissa asioissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti