maanantai 29. marraskuuta 2021

Salaperäinen sumu ja kivulias käsivarsi



Hienoa kuinka
sumu tekee
ilmasta
materiaa


Runo syntyi kun ajoin moottoritiellä pimeässä. Sumu oli pakahduttavan hienoa, kun lähdin töistä. Oli hiirenhiljaista, se tuntui imevän äänet pois samalla lailla kuin pehmeä lumi Suomessa. Täysin tyyntä. Kadulla näytti autiolta. Kuin maailma olisi tyhjentynyt kaikesta, ihmisistä ja autoista, vain sumun ansiosta. 


Moottoritiellä rivi katulyhtyjä. Märkänä kiiltävä musta asfaltti. Valokeilat harmaana massana, kolmiulotteiset kartiot lamppujen alla. Ja ilma oli ainetta, ainesta. Ei tavallista läpinäkyvää, näkymätöntä, olematonta kirkkautta. Vaan ilma oli täytetty harmaalla sumu-aineella, kuutiometrittäin täytetty, ja tila muodosti tien päälle katon, jonka alla roikkuu lamppuja. Oli sumuseinätkin, tila tuntui rajoiteltulta, loppuvalta. Kuin olisikin sisätiloissa. Kuinka intiimiä. Kuinka kolmiulotteista ja kuinka täyttä. Maagisen erilaista.


Kävelin kauppaan. Jalkakäytävillä ei huomannut muita kulkijoita kuin vasta kun he ilmestyivät parin metrin päässä eteen pimeydestä. Eikä heistäkään kuulunut ääntä. Vaimentamia. Joku yksittäinen tippa kuului putoavan syyslehtiin puun oksalta. 



Tajusin töissä, että tunnistan tuttuja ihmisiä todella herkästi heidän äänestään. Hallissa kaukana joku puhuu, niin tunnen kyllä äänen sävystä, kuka se on. Tunnenko ylipäätään ihmiset paremmin äänestä kuin ulkonäöstä? Koska minulla on joissain tapauksissa ihan todellinen kasvosokeus. Tottahan sitä ääntä täytyy olla kuullut tarpeeksi paljon, jotta sen muistaa. Toisaalta moni hahmo on niin uniikin näköinen, että todellakin tunnistan aina näöltä ilman epäilystä. Mutta toiset, kuten 5-10 kpl joukko vaaleatukkaisia nuoria naisia meidän osastollamme, tuppaavat menemään sekaisin.





Viikolla imuritraktori imi syyslehdet pois kadulta. Ja onneksi imi. Isot puut olivat ladanneet kadulle kaikkensa näinä päivinä. Olin ylpeä, kun näin ja ymmärsin, miten traktoritiimi toimii. Lehtipuhaltajat tekevät esityön, kasaavat lehdet valliksi kadun reunaan. Ja sitten traktorimies ihan yksin ajaa pitkin vallia ja imee kärsällä, myöhemmin. 


Viikon alussa naapurirouva haravoi pihaansa ja teki kasaa jalkakäytävän puun juurelle. Sanoi toivovansa, että pian tulevat kunnan puutarhurit siivoamaan. Liityin kasaan, koska uskoin, että he todellakin tulevat pian pelastamaan. Ottakoot meidänkin etupihan lehdet mukaan.


Kun kävelin sumuiltana, näin traktorin. Myöhään, työpäivän lopussa. Eikä se imenyt enää, se vain ajoi. Okei, mikä pläni? Se kääntyi meidän kadullemme päin. Jaaha! Ehkä meidän vuoro lähestyy todella! Ehkä se kartoittaa tilannetta? Traktori hurahteli pari kertaa edes takaisin.


Ja kyllä, se oli nähnyt kasat ja kertonut tilanteen eteenpäin. Koska seuraavana päivänä lehtipuhaltajien tiimi parkkeerasi pakunsa meille ja alkoi puhallella. Siinä meni meidän kasa! Ja myöhemmin iltapäivällä traktori ilmestyi imurin kärsän kanssa. 


Uskomaton kärsä, se heiluskelee edes takaisin telineessä ja imee ilmiömäisesti koko vallin umpinaiseen peräkärrysäiliöön. Kas näin heiluu kärsä, ja kärsä heiluu näin. Katsoin ikkunasta innoissani ja filmasin tapahtumaa. Ja sinne meni lehdet. Olin osannut lukea merkit ja arvata oikein, että nyt ne kannattaa kasata.




Ensi-ilta: Hasselbackan perunat ekaa kertaa koskaan. Hyvin onnistui kai, koska mies söi ne kaikki loputkin eikä jäänyt varastoa. Jos osa perunoista on isoja, varaudu tosin kypsentämään näitä 55 minuuttia uunissa.


Nämä syötiin yrttimaustetun kalafileen kanssa.


Yöllä tuli jotain räntää. Yhdellä vajan katolla ja yhden varjossa olevan auton päällä näkyi rantu valkoista. 


Sekatavarakauppa myy lenkkimakkara-olohousuja ja -paitoja. Tai oikeastaan tämä on hollantilainen savumakkara, jota sama tavaratalo on myynyt vuosikymmeniä kuuluisimpana tuotteenaan.



Mielenkiintoinen terveyskokemus taas. Aina, kun joku paikka kropastani hajoaa täysin, opin uuden latinalaisen lihaksen nimen. Tällä kertaa infraspinatus.


Käsivarteen alkoi sattua kesken työpäivän sen verran intensiivisesti, että onnistuin hankkimaan ajan lääkärihoitajalle samana päivänä. Koska mikä helevata tähän nyt tuli. Koko oikea olkavarsi tulessa, olkapää myös, ja lepokipu kiskoo alas ranteeseen ja pikkurilliin saakka. Sormetkin kylmät, no nyt meni verenkiertokin sitten.


Testeissä selvisi diagnoosi, että em. lihas lapaluun seudulla kramppaa ja painaa hermoja, lihaksia ja verisuonia, jotka tuntuvat koko käsivarressa. Kipulääkkeitä reseptillä, lepoa, lämpöä hartiaan, mutta myös liikettä kipeään käteen, varovaista käsivarren nostelua ja sormien heiluttelua, etteivät paikat jumitu tyystin.


Olkapäähän voi tässä iässä tulla vaikka mitä jänteen repeämää ja kalkkeutumista ja tiedän työkavereita, joilla on ollut vuosikaudet kipua olkapäässä ja joita on leikattu ym ym. Joten tosi kiva, että tämä on vain lihasperäistä ja krampin kautta selvitettävissä pois.


Vuorokaudessa kipu jo puolittui. Yöllä käsivarsi jomottaa ja on vaikeaa nukkua sen päällä. Ei missään asennossa hellitä jomoamasta, vaikka mihin suuntaan tai koukkuun tai suoraan sen laittaisi.


Kipulääke tramadoli aiheutti hirvittävän yrjöilyn. Ensin meni hyvin, se auttoi akuuttiin kipuun, teki vain uneliaaksi. Mutta aamulla otettu nappi meni aivan pieleen. Huimasi jo maatessa niin että laatta lentää ja sitten oksettikin kunnolla. Mitään en saanut syötyä tai siis se vähä mitä yritin, tuli kaikki mahasta ulos. Kamala aine, tuollainen pahoinvointi on jotain järkyttävää. Ja päähän sattui samalla, siitä sitten vielä sivuvaikutuksena päänsärkyä. Onneksi käsivarren kipu alkoi rauhoittua niin ettei ollut enää pakko ottaa mitään.



Miksi käsivarsi hajoaa? Syiksi tällaiseen lihasjumiin mainitaan netissä ihan vaan työasennot. Kaikki, missä on kädet koko ajan edessä, kuten ammatillinen auton ajaminen taikka tietokone koko päivän tai vaikka leipuri koko päivän. No tässä on pidetty tätä asentoa 30 vuotta, niin en tiedä, miksi se nyt (vasta) hajoaisi.


Aivan pieniä muutoksia ja tekoja on ollut, naurettavan pieniä. Se on pienestä kiinni minun lihaskramppini. Mahdollisia syitä: 1. kaksi viikoa sitten akupunkturistin tekemä pieni hieronta olkapäähän? 2. Kylpylässä uin minuutin isossa altaassa ja en ole uinut sitten kesän, voihan sekin rasittaa lapaa. Siellä ekaa kertaa tunsin lievää jomoa oikeassa olkavarressa. 3. Kerran ennen on tullut juuri kylpylän jälkeen, sen kaiken lämmön ja lihasten rentoutuksen jälkeen, noidannuoli alaselkään. Saunojen lämpökin jopa, niin hyvää kuin se tarkoittaa, voikin provosoida lihaskrampin. 4. Samoihin aikoihin toin monitorin kotiin ja aloin etätyöskennellä korkeammalla pöydällä erillisellä näppäimistöllä, kun siihen saakka tein etätyöt pelkästään läppärillä. Monta asentomuutosta siinäkin. 5. Yksi päivä tein erityisen monta joogan aurinkotervehdystä, jossa punnerretaan käsivarsien päällä, voihan sekin olla hetkellisesti liikaa. 6. Haravoin ja lakaisin etupihasta lehtiä 10 minuutin ajan. Kun minulla ei ole mitään lihaskuntoa, niin voihan se olla jo sekin.


Kaikki tämä tapahtui parin viikon aikajanalla; silloin, kun varsinainen kramppi iski, en tehnyt yhtään mitään erityistä. Aika avutonta, kun tällainen kiputila hyökkää yllättäen ja ilman tunnistettavaa syytä. Epäilen, että lihasten tasapainoni on niin heikoilla, että se odottaa vain pienintä muutosta tai virhettä päästäkseen kramppaamaan oikein kunnolla.


Neuvotaan, että tietokonetyössä pitäisi oikeasti nousta joka 20. minuutti seisomaan ja heilutella raajoja minutin verran. Täytyy ottaa ohjelmaan tosissaan, jos en halua hajota tämän enempää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti