Tunnettua on ja lehdetkin säännöllisesti toitottavat, että joitakin nenäsuihkeita ei saa käyttää yli viikkoa tai käy kalpaten. Se on aivan totta. Mutta se koskee vain ksylometatsoliinia sisältäviä suihkeita. Nenäsuihkeita eli nenäsumutteita on sen seitsemää sorttia, joista suurella osalla ei ole käyttörajoituksia ja jotkut on nimenomaan tarkoitettu käytettäväksi jopa kuukausia kerrallaan säännöllisesti.
Täytyy siis tietää, mistä puhuu. Siksi olen hieman allerginen yleistäville otsikoille, että ”Älä käytä nenäsuihketta viikkoa kauempaa”. Siis mitä monista mahdollisista nenäsuihkeista? Ne toimivat keskenään aivan eri tavoilla.
Jos artikkelissakaan ei kertaakaan mainita, että se vaikuttava aine, joka tekee kaiken sen eron ja jota pitää pakkaussselosteessa tuijottaa, on ksylometatsoliini (= kans. väl. xylometazolin), turhaudun kovasti. Eihän ihminen edes voi oppia, mistä on kyse, jos tieteellistä nimeä ei kerrota. Niiden juttujen jälkeen kaikki luulevat, että mitään nenäsuihketta ei saa käyttää kauan. Ja se ei ole ollenkaan totta.
Pahiksen esittely
Ksylometatsoliinia käytetään nenäonteloita laajentavissa, avaavissa nenäsuihkeissa, jotka on tarkoitettu ohimenevästi flunssan / nuhataudin oireiden lievittämiseen. Tiedän kyllä ksylometatsoliinin vaarat. Tiedän, miten siihen voi jäädä koukkuun.
Omat nenäonteloni ovat ahtaat ja tukkeutuvat helposti monista syistä varsinkin öisin. Vino nenän väliseinäni on leikattu, jotta sinne saatiin vähäsen enemmän tilaa ilman kulkea. Olen ollut tilanteessa, jossa hain helpotusta hapen saantiin ksylometatsoliinisuihkeesta (kauppanimi esim. Otrivin), mutta en lopettanut käyttöä, koska nenä meni aina vain uudestaan tukkoon joka päivä, jos en ottanut suihketta.
Lopulta suihkekaan ei enää avannut onteloita, vakka sinne yritin edelleen truutata ainetta epätoivoisesti. Siinä se nenäsuihkeriippuvuus sitten oli: limakalvot äityvät yhä vain paksummiksi pitkästä käytöstä, eikä avaava suihke enää auta. Lopputuloksena nenä on tukkoisempi kuin koskaan aiemmin ja tilanne pahempi kuin ennen kuurin aloittamista.
Vieroittuakseni suihkeesta eli antaakseni limakalvoille aikaa parantua normaalihkoiksi minun piti väkisin lakata käyttämästä sitä, vaikka se tarkoitti, että öisin en saanut pienintä pihausta henkeä nenän kautta. Kaikki ilma kulki vain suun läpi. Siinä suu kuivuu eikä pelkän, sataprosenttisesti pelkän, suun kautta hengittäessä pysty oikeasti nukkumaan. (Kokeile: se tunne kun painat sormilla nenän aivan kiinni ja sitten haukot henkeä suun kautta.) Valvoin ainakin 3 yötä ihan zombiena siinä painajaismaisessa tilassa, kunnes alkoi vähän helpottaa.
Tein ksylometatsoliinin liikakäytön virheen muutaman kerran. Sen jälkeen päätin selkeästi, etten enää koskaan koske tuon lajin nenää avaaviin suihkeisiin, en edes flunssassa. Vaikka niitä kuinka minulle mainostetaan telkkarissa tai apteekissa tai suositellaan lääkärin tai apteekkarin taholta.
Kuulin viimeksi töissä tosi söpön kommentin, kun joku kertoi ksylometatsoliiniongelmistaan: ”Ai jaa, niinkö se toimii. Kun lehdissä on, että nenäsuihkeesta tulee riippuvaiseksi, niin mä luulin, että se on kuin joku huumeriippuvuus, että se vaikka haisee niin hyvältä ettei käyttöä voi lopettaa.”
Paremmat aineet
Nenäkeinoja on todella laaja arsenaali. Tällä hetkellä minulla on yöpöydällä 3 eri suihketta valittavaksi tukkoisuuden sattuessa, ja kylppärin kaapissa lisäksi yksi öljytuote ja yksi nenävoide. Puhun tässä nyt pitkäaikaisesta spontaanista nenän turpoamisesta tukkoon, en niinkään ohimenevistä räkäisistä nuhista tai poskiontelontulehduksista.
Vuosikymmenien kokemuksella esittelen:
1. Allergiasuihke
Allergiaoireita vähentävä nenäsuihke on heinänuhaiselle klassikko. Ne saattavat auttaa tukkoisuuteenkin. Allerginen nuha on tyypillisesti aivastelua ja vuotavaa nenää, mutta se voi olla myös pitkäaikaista tukkoisuutta ja yötukkoisuutta. Ja joskus tukkoisuus näyttääkin olevan allergiaperäistä myös muina kuin perinteisenä allergiasesonkinani keväällä. Voi siis hyvinkin käydä niin, että kun otan nukkumaan mennessä allergianenäsuihketta, tukkoisuus alkaa hyvin selvästi helpottaa viimeistäänkin kahden-kolmen päivän käytön jälkeen.
Allergiasuihkeita saa käyttää viikkokausia, useita kertoja päivässä, ja ne on nimenomaan tarkoitettu pitkäksi kuuriksi. Niitäkin on jo itsessään erilaisia. Niissä voi olla suoraviivaisen tarkoituksenmukaisesti joitain nenään sopivia antihistamiineja; natriumkromoglikaatteja sun muita.
Mutta esim. nykyään ostamani Prevalin-suihke on kehittynyt aivan erilaiseksi, nyt siinä on lähinnä limakalvoja hoitavia luonnollisia öljyjä ja joitain sekalaisia ufoaineita, joista en löydä viittausta varsinaiseen antiallergiaan. Silti sekin toimii ja auttaa minulla tukkoisuuteen. Aina tulee uusia, ja alalajit ovat aika erilaisia koostumukseltaan.
”Nenäsuihke allergiaan” on kuitenkin kokoava käsite näissä.
Ja kyllä tällaista uskaltaa kokeilla ihan varmuuden vuoksi sellainenkin, jolla ei ole allergiadiagnoosia. Mieheni ei esimerkiksi koe olevansa allerginen millekään, mutta aivastelee ja niiskuttele silti iltaisin kotona. Jo vain yksi allergiasuihkeen tussaus lopettaa niiskutuksen siihen siltä illalta.
2. Piparminttu- / eukalyptus- / mentoliöljy
Saksassa opin keinon migreenipäänsäryn lievittämiseen. Kemikaliokaupasta saa ”japanilaista piparminttuöljyä” taikka jotain mentoli- tai eukalyptusöljyä, jota voi joko käyttää sellaisenaan tai sitten pitää sekoitella sitä itse pullossa vaikka jojobaöljyyn, jottei se ole iholle liian tujua. Öljy kylmentää otsaa, kun sitä tuputtelee vaikka paperilla iholle.
Samat öljyt avaavat luonnonmukaisesti nenää. Vanupuikkoon pari tippaa piparminttuöljyä, ja sitä kääntelee hellästi molemmissa sieraimissa. Yleensä tämä avaa nenää useaksi tunniksi ja auttaa nukkumaan öitä tukkoisuusjaksoina.
On myös ohjeita, että minttuöljyä tiputetaan nenään oikein pipetillä pari tippaa. Onnistuin hankkimaan pipetin, mutta en silti ole kokeillut tätä, vaan pysytellyt vanupuikkometodissa.
Jotkut sivelevät minttuöljyä ihoon nenän alle, mistä sitä höyrystyy hengitettäväksi sieraimiin, ja sekin jo auttaa kuulemma.
3. Mentolisuihke
Kunnes joku keksi mentolinenäsuihkeen, jossa on avaavat öljyt kätevästi valmiina nenätuotteena. Nyt saan meidän supermarketista A. Vogelin mentolisuihketta, jota on helppo tussauttaa nenään illalla. Avaa hengitystietä ilman sivuvaikutuksia tai riippuvuutta.
Mentolisumutteita on saatavina monella eri merkillä.
 |
| Minttuöljyjä. |
4. Nisita-nenävoide
Mainio keksintö on apteekin minulle kerran suosittelema nenäsalva. Se on vaseliinimaista rasvaa, jossa on sitruunan aromi ja sitruunaöljyä. Tuubista puristetaan sentin makkara ainetta ja muussataan sellainen kumpaankin sieraimeen. Sitruunaöljy imeytyy limakalvoihin ja ta-daa, nenäontelo avautuu hengitykselle.
Auttaa monen tunnin ajan, lähes koko yön. Todella hyvä ratkaisu.
Ainoa ällö on, jos menee jo makuulle pian ja se vaseliinin lötkö on vielä matkalla nenäontelossa ja sieltä putoaa sellainen voidelimppi taakse kurkkuun ja maistuu rasvaiselta sitruunalta... yyh. Mutta Nisitan vaikutus kestää vielä pari tuntia kauemmin kuin mentolituotteiden, joten mielelläni otan sitä silti.
 |
| Ystäväni Nisita. |
5. Suolavesi-nenäsuihke
Joskus tukkoisuus johtuu vain kuivista limakalvoista. Kuten vaikkapa talvella tyypillisesti, kun patterien lämmittämä sisäilma on kuivaa. Suihkaus ihan luonnollista suolaliuosta voi jo auttaa avaamaan nenää.
Sama funktio on kaikkien näiden nenätuotteiden öljyillä ja vaseliineilla: tuoda kosteutta nenän sisälle.
6. Nenähuuhtelu kannulla
Virallisen nenähuuhtelukannun voi ostaa vaikka apteekista, mutta minä olen pärjäillyt nokkakannulla, sellaisella sairaalamukilla, jossa on kansi päällä ja pieni kärsä juomiseen. Sen kärsä sopii sieraimeenkin.
Nesteeksi tarvitaan hyvin lämmintä eli miellyttävän ihonlämpöistä vettä ja siihen vähäsen suolaa liuotettuna, oliko se puoli teelusikallista tuollaiseen mukilliseen. Suolavesi on miellyttävämpää ja terveellisempää nenäkudoksille.
Sitten pesualtaan päälle pää poikittain, hengitys suun kautta suu auki, ja vettä kaatamaan päällimmäiseen sieraimeen. Vesi kulkeutuu kivasti sinne poskionteloihin ja otsaonteloihin silmien taakse ja lirisee sieltä lopulta ulos alemman sieraimen kautta pesualtaaseen. (Minusta aina tuntuu, että se tekee kierroksen aivoissa.) Vesi huuhtoo samalla ulos räkää, jos siellä sellaista on.
Monet kehuvat nenähuuhtelua oikein ihmekeinona heinänuhaan ja muuhun tukkoisuuteen. Minulla se ei auta kovin spektakulääristi. Voi hetkiseksi helpottaa ja kosteuttaa, mutta ei minun tukkoisuuteni siitä paljon inahda. Mutta silti, helppo luonnonmukainen keino kokeilla, ainakin jos on hitusen masokisti.
7. Kortisonisuihke
Jos on truuttaillut aikansa kaikenlaisia öljyjä, allergiasuihkeita, voiteita, minttuja ja sitruunoita nenään ja vieläkin joka yö tai päivä tukkoisuus haittaa, tai vain pahenee, voisi olla aika kysellä lääkäriltä reseptiä kortisoni-nenäsuihkeeseen.
Näyttää siltä, että Suomeessa kortisonisuhikeen voisi saada suoraan apteekista ilmankin reseptiä. Hollannissa ei saa mitään kortisonituotteita käsikaupasta, vaan kaikkeen tarvitaan resepti.
Kortisonia, kortikosteroideja ym. sukulaisia on olemassa hyvin eri nimisiä eli tässä on paras luottaa apteekkarin/lääkärin sanaan, että saa kortisonin tai sitä vastaavan tuotteen. Monessa latinalaisessa liemessä olen keitetty, mutta minun suihkeeni vaikuttava aine oli jo komea sanahirviö: mometasonifuroaatti.
Kortisonisuihke on tarkoitettu nimenomaisen pitkäksi kuuriksi, sitä saa ja jopa pitää ottaa päivittäin monta viikkoa ellei kuukautta. Siis täydessä ristiriidassa yleistäviin lehtiotsikoihin ”älä käytä nenäsuihketta viikkoa pidempään”.
Minulla suihke hoitui etävastaanottona eli lääkäri arvioi puhelimessa, että miten olisi kortisonisuihke tuohon ongelmaan, ja laittoi sähköisen reseptin apteekkiin. Meinasin, että enhän minä tiedä jos nenäontelossani on vaikka polyyppejä (limakalvossa roikkuvia kasvaimia, jotka ahtauttavat onteloa ja haittaavat ilman kulkua). Että eikö olisi parasta tavata joskus livenäkin ja tähystellä sinne nenään. Mutta lääkärin vastaus oli, että jos siellä on ylimääräistä kudosta, sitäkin nimenomaan hoidetaan pois tällä kortisonisuihkeella ja sen pitäisi tällä kuurilla kutistua.
 |
| Kortisonilla lisäapua. |
Nenätuotteita on siis hyvin hyvin monenlaisia ja täytyy vähän olla selvillä, millaista ainetta hakee ja etsii. Tuotenimikään ei sano mitään suoralta kädeltä, sillä esim. Otrivin-merkin suihkeita on moneen lähtöön, sekä ksylometatsoliini-pahista sisältäviä että harmittomia/luonnollisia. Ei tämä suunnistaminen siis helppoa ole.
Mutta pääpointti on: jos et halua vaikeuksiin, katso vain, ettet osta ksylometatsoliinia. Ja että vaihtoehtoja on runsain mitoin kokeiltavaksi.
 |
| Harmiton kolmen kopla: suolavesi, minttusumute ja allergiasumute. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti