perjantai 31. heinäkuuta 2020

Reeperbahnin Hese ja Elben laiturit - seikkailuja Hampurissa


Jotenkin aina yritin sanoa Lyypekkiä Müncheniksi, ja Hampurissa mietin, että missä me ollaan, Hannover eiku Hampuri. Hyvin menee.

Bravuuri oli myös ajatella monta kertaa, että ”Berliini, eiku Hamburg”. Eivät ne niin kaukana toisistaan ole, sillä Hampuri on jopa Saksan toiseksi suurin kaupunki.


Ajo Lyypekistä Hampuriin oli helpohko ja lyhyehkö ja autobahn oli Hitlerin itse laatoittama betonitie tai joku, tunks-tunks-tunks, 6-kaistaisena kukkulaa ylös ja alas nätisti maaseudulla peltojen välissä.


Uups, tuolla takana on paha sadealue.

Reeperbahn ja Beatles


St. Pauli ja Reeperbahn olivat hotellilta ihan kulman takana.

Ensin tuli vastaan paikallisen oluen mainos. Jotain tällaista kuvittelinkin Hampurin kulttuurista. Rempseää kansan huumoria. Tässä Kalle viettää kotilomaa merenneitona, vaihtoehtona Mallorcan suositulle turistikylälle Cala Ratjadalle.


Reeperbahn. Ruokapaikkojakin, ja baareja. Mutta itsellään se on leveä autokatu eli ei-tunnelmallinen moottoriliikenne.

Beatles-Platz nähtiin ja siitä alkava Grosse Freiheit -katu, jolla on sijainnut se klubi, jossa Beatles ennen uransa nousuun lähtöä soitteli vuonna 1962. Tai soittelivat neljässä paikassa Hampurissa, mutta Star Club oli se tärkein.





No se katu näyttää jo yöelämän keskittymältä, oli valotauluja ja mainoksia, transvestiittishowta, miesstrippausta vain naisille ym. Päivällä autio, vain turisteja katselemassa. Siellä on se Irwinin laulussa mainittu Colibri-klubikin vielä olemassa. Ja Reeperbahn näkyy jatkuvan kyllä pitkään kauemmas, ja eri sivukaduilla on lisää niitä klubeja.




Vain naisille.

Ja miehet jätetään tähän odottamaan.

Illalla käytiin pyörähtämässä värivaloissa ja nähtiin, että näinä aikoina osa klubeista on kiinni. Ei ole Hampurinkaan yöelämä entisellään. Hurjimmat vilkkuvalot taisivat olla makkarakojussa.


Iso makkarakiska.

No nyt on melkein aito Ringo Starr.

Varsinainen highlight Reeperbahnilla on toki suomalainen Hesburger! Kiss my Turku, Hese on Saksassa!

Siitäpä riemu repesi, kun tajusin tämän netistä. Ihan lähellä hotelliakin vielä. Mies: ”No nyt mä tiedän, miksi halusit juuri tämän hotellin!”


Maan ainoat toimipisteet ovat tässä ihan lähekkäin toisiaan. Selvisi, että yksi on pieni ja siellä on ehkä noin 1 pöytä sisällä ja se aukeaa vasta klo 20 yöelämän tarpeisiin. Open end, pyörii niin pitkälle aamuyöhön kuin yleisöä riittää. Ja toinen on vieläkin pienempi, vain anniskelutiski, ja aukeaa myös vasta yöksi. Päivällä sitä ei näy ollenkaan, lienee jonkun rullaati rullaa -portin takana piilossa. Mutta illalla se ilmestyy julkisivuun.

Tänne lienee palattava yön tullen...


Elben laivalaiturit


Mutta ensin päiväkävely jatkuu. Käveltiin alas kohti jokea. Pieni ”Park Fiction” -puisto oli hienoa kaupunkikulttuuria. Tasanteella, siis oikeastaan jonkun rakennuksen katolla ylätasossa, istutettuja ruohokumpuja aaltomuodoissa, joilla saa nimenomaan istua ja löhötä ja pitää piknikkiä. Lapsille leikkijuttuja, kaiteelta näköala rantabulevardille, nuorisoporukat saavat chillata siellä.

Täällä graffitien keskellä suurkaupungissa oli kätevä testata uutta Texeliltä ostamaani värikästä mega-vyölaukkua, jossa roikkuu pussukkana vaikka kuinka monta osastoa laukkutilaa.




Suurkapunki, no ikävin puoli ovat kerjäläiset ja kodittomat, joita makaa nyssyköidensä
keskellä jalkakäytävillä ja rappujen alla makuupusseissa.

Käveltiin kohti Elben satamarantaa, jossa on matkustajalaiva-actionia. Ohoh, Mika Kaurismäen leffajuliste!



Paikallispanimon tankit.

Venettä tarjolla kaikenlaista eri laitureissa. Kävelytieltä johtaa useita katettuja käytäviä vinosti alas vettä kohti. Alempi pitkä kävelyalue kelluu veden päällä. Ponttonilaiturihässäkän nimi on Landungsbrücken eli Maihinnousulaiturit.

Niillä ponttonilaitureilla on koko rivi pitkiä rakennuksia, joissa on sisällä ravintoloita ja kauppoja, ja ulkopuolella näkyy pikaisia kalasämpylätiskejä ja ranskanperunapaikkojen terasseja. Laiturirakennuksen katollakin voi olla terassi.

Kaupungin julkisen liikenteen lautat ja erilaiset kiertoajeluveneet rantautuvat tähän laidalle.







Ylempänä Elben betonirannoilla taas on rantaklubeja, joihin on kärrätty rantahiekkaa terasseille, ylätasanteella makaillaan värikkäissä lepotuoleissa ja juodaan cocktaileja ja nähdään vesilikennettä joella. Niin viihtyisää.

Matkustajasataman keskeinen rakennus on pitkä, vanha höyrylaivaterminaali. Miten se kivimurikkarakennus näyttääkin ihan Helsingin rautatieasemalta? Sama aika ja tyyli. Linnoitus, holvikaaria, patsaita, torneja. Tämä on tuffikiveä, mutta Hesa punaista graniittia. Eliel Saarinen ”matkusteli junalla ympäri Eurooppaa ja orientoitui Saksaan” ennen kuin teki lopullisen suunnitelmansa rautatieasemasta. Mutta juuri tätä hän ei voinut nähdä, tämä valmistettiin pari vuotta sen jälkeen.

Höyrylaivaterminaali, yli 100 vuotta vanha.


Nämä rantapromenadit ovatkin Hampurin mukavimmat nurkat.

Metro ajaa vierestä, tässä kohtaa U3-linja ei olekaan tunnelissa, vaan korkealla mustalla rautasillalla. On jotenkin newyorkkimaista kun puoliksi hopeinen metro kirskuu talojen välissä rautapalkkien päällä.


Korkeuserot ovat Hampurissa yllättävän suuret, jo heti tässä joen reunoilla. Lyhin tie täältä satamasta hotellille Reeperbahnille vie jyrkkiä pitkiä kivirappuja ylös. Monessakin paikassa on rappunousuja, eri tasoissa kulkevien katujen välissä tai puistoissa, jotka ovat vinosti rinteessä.

Hotellissamme kypyhuone on sellainen avaruuskapseli, se on puolipyöreän seinän takana, valkoista muovia seinät, siellä suhisee ilmastointi ja siellä on kuin jossain sukkulassa. Tosi moderneja nämä Ibis-ketjun hotellit aina.




Hesburger


Pitihän se testata, viimeisenä iltana, jolloin oltiin vielä keskiyöllä liikkeellä. Oltiin aiemmin syöty todella iso texmex-ateria, mutta silti mahani sanoi, että mites olisi pieni Hesburger. Jos niillä olisi pikkuinen purilainen yöpalaksi.

Matkan kruunaus, yksi myöhäinen yö, riehuu ja vetää snagarilta Hesen. Hampurin yöelämä.

Reeperbahnin Hesburgerissa ei ole ollenkaan sisätiloja asiakkaille. Se on kuin iso nakkikioskikeittiö rakennuksen sisällä. Yksi äijänköriläs kokkaa ja ojentaa tuotoksen tiskiltä ulos. Jalkakäytävällä on 2 seisomapöytää.


Se myy kyllä ihan hyvin. Siihenkin nähden, että nyt on aika hiljaista koko St. Pauli. Aina Hesellä näkyy asiakkaita tyytyväisinä purilainen kädessään, myöhemmin illalla.

Reeperbahnin liepeillä kulkee punkkareita helisevissä ketjuissa ja nahkatakeissa, pyytelevät välillä lanttia ohikulkijoilta. Yöllä Hesburgerin vieressä kokoontuma jalkakäytävällä, pitivät siinä leiriä, ja laittoivat jostain laitteesta oikein räyhäpunkkia soimaan, saksalaista. Naureskeltiin musiikkityyliä vierestä, hyvä meininki. Oli vähän sellaista örinäpunkkia, metallibändin karjumisääni.


Ostin 2,10 eurolla juustohampurilaisen ja se tuli todellakin kääreessä, jossa lukee suomea ja kaikkia kieliä. Maailman ihme.

Nyt on sitten syöty hampurilaisen valmistama hampurilainen Hampurissa, ehehe.


Jatko-osassa käydään vanhassa Elben tunnelissa ja sen autohisseissä. Linkki tässä.

8 kommenttia:

  1. Jännitän aina hiukan Hampurin ohiajoa. Pitäisi kai ostaa navigaattoi, mutta pitäisi monta muutakin asiaa.
    Nyt selvisi sekin arvoitus, mitä ne Landungsrücken ovat, joihin on opasteet mootoritieltä. Hassua, että Saksan suurin valtamerisatama on 100 km:n päässä merestä. Menstip- clubin pitajä, lähes 2-metrinen dragqeen Olivia Jones on ilmestys meikissän ja korkokengissään, mutta kai ulkomailla tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vähän pelottaa suurkaupungissa ajo. Pitää regoida niin nopeasti niin moneen risteykseen ja kaistanvaihtoihin peräkkäin eikä ole tilaa korjata erheitään. Laitan mieluiten miehen ajamaan, ja olen itse hyödyllinen, kun tarkkailen tietä ja opastan meitä ajoissa seuraavaa siirtoa varten. Seurattiin tiukasti navigaattoria hotellin suuntaan.
      Ahaa, ei ollut minulle tuttu Olivia. Mutta toisen klubin ovella oli valokuvia esiityjäkaartista ja tunnistin Lilo Wandersin, Saksan telkkarista takavuosilta.

      Poista
  2. Meillä oli alunperin suunnitelmissa yöpyä Hampurissa parin vuoden takaisella road tripillä, mutta vaihdoimmekin sen yöjunaan ja siirryimme Tanskan puolelle. Vuokrasimme ko. reissulla auton Munchenista, ajoimme alpeille ja siitä ylös Ranskan, Belgian sekä Hollannin kautta Hampuriin. Saksa on kyllä kätevän iso maa ja sillä on kivoja naapurimaita myös. Täytyy jollain visiitillä tutustua Hampuriin paremmin, vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä oli kunnon kierros teillä. Saksa on tosiaan suht iso ja maisemia löytyy joka lähtöön. Hampuri oli meillä siksi roikkunut listalla pitkään, että turha sinne on kai pariksi tunniksi piipahtaa, vaan täytyy varata vähän enemmän aikaa niin isoon kaupunkiin. Nyt sitten tehtiin se keikka erikseen, vihdoin.

      Poista
  3. Huomasin Hesen ollessani siellä, mutta en tutustunut yhtään lähemmin. Suomessa syntyisi hirveä haloo miesparkista. Toisaalta, onhan siellä alue, joka on täysin suljettu naisilta. En tutustunut Reeperbahnin iltatarjontaan, minulla on vähän toisenlaiset intressit. Hitlerin klonk-klonk -betonilaattatietä olen kokenut kulkiessani Berlinkaa kohden Szczeciniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Reeperbahnilla on vähän enemmän vapauksia kuten suurkaupungissa yleensä. Ei meitäkään kyllä hirveästi harmittanut, ettei sinne sen enempää päästy riehumaan, tulipahan nähtävyytenä nähtyä. Mut Hese oli hieno. Perusvitsi on nimittää kaikkia betoniteitä hitlereiksi, vaikkeivät ne ihan kaikki siltä ajalta olekaan. Mutta tuolla idässä kohti Puolaa saattaa ollakin, ja etelässä.

      Poista
  4. Tykkään Hampurista. Olin siellä yhden kerran satamajuhlien aikana ja olihan menoa. Surullista tuo yöelämän näivettyminen koronan takia. Ei sillä, että minä nyt niihin baareihin olisin ollut menossa tai kaipaisin, mutta tuntuu, että kaikki huvitukset ja ihmisten elinkeinot on niin jumissa nyt tämän pandemian vaikutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Kaikki puoliteholla tai nollassa, ja tilanne vain jatkuu... se on surullista elinkeinojen kannalta. Kyllä kaipaan normaalia maailmaa.

      Poista