Flaamin aksenttia ja erikoisburgereita

Katsoin ulos kadulle pysäköityä autorivistöä ja huomautin: "Tuolla on kyllä yksi ihan vinoon parkkeerattu auto." Mies: - "Ei kai vaan mun?" -"Ei kun mun oma."

Katsotaan aina Belgian tietovisaa, jonka Hollannin telkkari näyttää lähes päivittäin Minulla alkoi tarttua siitä se flaamin aksentti niin, että huomasin sisäisen ääneni puhuvan belgialaisittain, jos ajattelin hollanninkielisiä lauseita. Ja jos luen hollantilaista tekstiä vaikka lehdestä, se kaikuukin päässäni nyt flaamiksi äännettynä. Apua. Lisäksi mieheni on katsonut paljon flaamilaista poliisisarjaa.

Tämä ilmiö tapahtui jo aiemminkin, silloin kun katsoin usein belgialaista tv-dokumenttia esim. ambulansseista ja pelastushelikopterista. Silloin jo alkoi flaami soimaan päässä. Kyynisesti totesin, että välillä sitten taas katsoin tuntikausia Australian ensihoitajia, joten voinkin kätevästi vaihtaa flaamin Australian englannin aksenttiin.

Ihanaa oli, kun belgialaiset alkoivat pilkata, kuinka huonosti hollantilaiset ääntävät ranskalaisia lainasanoja. Flaamilaiset kun osaavat useimmiten sujuvasti ranskaa, ja hollantilaisille se voi olla oudompaa, tai he ainakin vääntävät niistä omanlaisiaan versioita. Ihmettelenkin, miksi Hollannissa valitaan välillä käyttää ranskalaisia termejä asioille, joille olisi omankielinenkin sana.

Esim. appelsiinimehu voisi olla "sinaasappelsap", ja se sana on teoriassa olemassa. Kuitenkin kahviloiden menyyssä järjestään lukee ranskaksi "jus d'orange", jota sitten pitää alkaa ääntää, jos sen haluaa tilata. Selvää on, että kaikki hollantilaiset eivät tunne sanan alkuperää tai kirjoitusasua, ja jos on vain kuullut sen aina lapsena, niin voi syntyä sellaisia yritelmiä kirjottaa se kuin "syderans". Sitä ne belgialaiset sitten pilkkasivat, ja ohjelmassa oli hollantilainenkin joukossa, joka esitti, kuinka hollantilainen sanoo "kvassant" yrittäessään sanoa croissanttia.

Yksi ihme siellä myös tapahtui, nimittäin kun hollanniksi appelsiini on siis toisin päin, sinaasappel. Mutta yksi flaamilainen vastasi hedelmäkysymykseen: appelsin. Ihan kansainvälisesti ruotsin/saksan mallin mukaan. Ja sekin ymmärrettiin. Täh. Fysioterapeutti taas on hollanniksi fysiotherapeut, mutta flaamiksi kinesist.

Meidän lähin liikenneympyrämme on vihdoin sisustettu/varusteltu/koristeltu. Kauanpa kesti. Siihen luvattiin ison katuremontin jälkeen oikein isoksi kasvavia puitakin keskelle, siitä oli kunnan verkkosivulla havainnevideo, millaiseksi se laitetaan. Kaikki muut kadunvieret on laitettu täydelliseksi jo pari vuotta sitten, mutta tuo oli edelleen pelkkää rikkaruohoa. Ajattelin jo, että budjetti loppui kesken eikä siitä tulekaan mitään. Mutta nyt siinä on ensinnäkin autokauppa Hansenin sponssaamia jotain paaluja (taidetta?), ja monta rinkiä erilaista vihreää kasvia. Laidoilla matalaa maanpeittoa, mutta keskellä jotain pikkupuun näköistä, mikä voisi kasvaa. 

Toivon vain, että juuri istutetuille on älytty antaa tarpeeksi vettä kaikkien helteiden aikana! Joskus täällä uudet istutusinvestoinnit kuivuvat pystyyn samantien, kun vedensaannista ei huolehdita kunnolla ensimmäisten kuukausien aikana.

Uusin tukkaväri sopii nyt pelargoniaan.

Auringonkukka on jo korkea.

Yhtenä yönä oli ukkonen meilläkin. Tuli hirveä rintama, jossa välkähtelivät hyvin kirkkaat salamat jatkuvasti. Tuuli viuhui. Onneksi saatiin pulaus vettä pihaan sen myötä.

Siinä ukkosessa olikin ollut yli 300 000 salamaniskua koko Hollannista laskettuna. Luin, että Suomessakin lasketaan salamoita ja raportoitiin 2000. Hitusen vähemmän siis. Joissain paikoissa 7-senttiset rakeet olivat rikkoneet autoja ja kasvihuoneita. Salamat sytyttivät ainakin 14 paloa asunnoissa ja maatiloilla. Kahteen ihmiseen osui salama rannalla. Syöksyvirtaus hajotti vanhan tuulimyllyn eli repi koko katon ja siivet irti.

Meillä on lähinnä kuorsattu ihan rauhassa.

Kah, oikein hiirenvirna niityllä.

Hirmuhelteiden myötä unohdin kokonaan ne mahdollisuudet, että voi istua pihassa, lähteä keskustaan (tai ylipäätään ulos) vapaaehtoisesti käymään, kahville, terassille, pyörälenkille tai kävelylle. Jätin ne kokonaan enkä ole oppinut ajattelemaan uudestaan, että sellainen on mahdollista. Pitäisi opetella.

Kissojen lattialla lojumisen taidonnäytteitä helteellä.

Join elektrolyyttejäkin, kun olo oli jatkuvasti nuutunut ja päänsärkyinen. 

Olin silmätarkastuksessa Venlossa. Kolmen vuoden välein halutaan seurata ainakin silmänpaineita, koska niistä oli välillä epäilys, että olisivat kasvamassa. Sairaalla on käytössä hauskoja pikku sähköbusseja, joilla avustajat kuljettavat huonojalkaisia ihmisiä autolleen laajalla parkkipaikalla.

Sain useita tippoja ja useita mittauslaitteita silmään ja kirkasta valoa. Muuten kaikki entisellään ja silmänpaineet oikein hyvät ja kontrolli taas kolmen vuoden päästä, mutta kuulemma pieni kaihin alku on havaittavissa molemmissa linsseissä. Se kehittyy hitaasti ja kestää vuosia, mutta silti tarkoittaa, että jossain vaiheessa on se ällö kaihileikkaus edessä.

Kun saavuin ensimmäiseen tutkimukseen, optometristi katsoi ovella, että oliko täältä joku tulossa perässäni mukaan huoneeseen, koska mieheni kulki alkumatkan kanssani aulan läpi. "Ei, se lähti kahville. On kahvin aika." Sairaalassa on ihan viihtyisä ja aika iso aulakahvila, josta saa pikkupurtavaakin.

Sitten hain mieheni kahviosta ja laajennustippojen aiheuttama huono näkö haittasi. Vähän jotenkin heikotti ja huimasi. 

Ajettiin kuitenkin hyödyllisesti paluumatkalla Horstiin ostamaan italialaisia yrttejä, joita saa vain kauppaketjusta, jota ei meillä Venrayssa enää ole. Minulle tuli hirveä nälkä, koska en muistanut, miten tämä aikataulu menee. Siten, että olen syönyt vain muroja aikaisin aamulla ja nyt on lounasaika ja olen unohtanut suunnitella itselleni mitään syömistä näille tunneille. 

Näin kibbelingkojun ja halusin kibbelingin. Sitten syötiin penkillä kibbelingiä. Eli uppopaistettuja pehmeitä turskanpaloja valkosipulikastikkeen kanssa.

Kaupat tuli käytyä. Vaeltelin mustat lasit silmillä ja yritin toimia. Iltaa kohti lähinäkö palautui.

Kävimme sukulaissynttäreillä ravintolassa Venlossa. Se on uudehko taiteellisiin burgereihin erikoistunut paikka. Se ei mainosta oikein missän, verkkosivu on kökkö, eikä sitä saa edes tägättyä instagramissa, lokaatiota ei löydy. Josko se riittää hengissä selviämiseen. 

Retrotyylinen paikka, vanhat kivimuurit, erivärisiä puutuoleja, seinillä antiikkia ja krääsää, hyllyssä outoja vintage-esineitä. Vanha Concerta-radio, vanha muovinen pikkutelkkari, joku Philipsin lampuntestauslaite, jukeboksi, Madonnan pysti, hyllyllinen vanhoja kirjoja, vanhoja mainoksia, sekalaisia kirpparipatsaita ja sisustusesineitä. 

Listalla on montakymmentä erikoisburgeria eri aineksin ja tarjoilija/omistaja kertoo niistä elävästi ja niillä on hassut kuvailevat lauseet menyyssä. Ne on kasattu korkeaksi torniksi ja varmistettu puutikulla, sämpylöitä on eri värisiä kuten vihreä, musta, punertava, ison burgerin päällä on miniburgeri yksinkertaisella täytteellä, on koristeellinen taikinakiehkura, ja syötävä kukka. Paljon tursuavia soosseja ja salaatteja. 

Kaikki ottivat eri burgerin. Tulisen, missä oli punaista chilipippuria näkyvästi ja koristeena mini-tabascopullo, jonka sai oikeasti auki. Hyvin juustoisen, jonka miniburgerissa oli paksu pala brietä täytteenä. Katkarapuburgerin, jossa oli isoja gambaksia myös kokonaisena päällä ja jotain kauniita vihreitä siemeniä koristeena ja vihreää thaimaalaista rapuleipää. Nyhtöpossua mustan sämpylän välissä. Oli kyllä oikein hienot ja erikoinen paikka.