Oikein kiva Utrecht

Kaiken Amsterdamin välissä oli aikaa uhrata yksi päivä Utrechtille. Varsinkin kun junamatka sinne kestää vain noin 25 minuuttia suuntaansa. Sitä välillä mainostetaankin vaihtoehtokohteeksi turisteille, jotka haluavat "pienemmän Amsterdamin" ja vähän rauhallisemman kaupungin. 

Toki täytyy sanoa, että Utrechtin vanhassa kaupungissa on myös aika paljon väkeä ja turisteja liikkeellä kaduilla, mutta skaala on kuitenkin pienempi ja fiilis vähemmän hektinen kuin Amsterdamissa.

Kun pääsee suurelta rautatieasemalta ostoskeskuksen läpi vanhan keskustan kanavalle, voi alkaa humpata. Tunnelma on kohdillaan, vanhat talot kauniita, kiertoajeluveneet kulkevat kanavassa siltojen alla, ja on pari yhtä ilahduttavaa siltanäkymää kuin Amsterdamissa. Vanhoja puita, kahviloita, ravintoloita, terasseja.

Siltoja ja kanava: löytyy.

Kiertoajeluvene ja italialainen ravintola.

Pikkuinen talo.

Retki oli kiva ja onnistunut. Utrechtissä on niin söpöjä kauppoja ja erikoisia ruokapaikkoja. Ekologisesten pikkutavaroiden kaupassa (E&co warenhuis) ihailin kaikkea ja olisin ostanut meille kissakirjan, pannunalusen ja korttien lisäksi astiapyyhkeitä ja rättejä heti, jos meillä ei olisi jo aivan maksimissaan pyyhkeitä. Koska siellä oli hedelmävärisiä ja pastellivärisiä makeita ruudullisia silmäkarkki-tekstiilejä.

Ihmettelimme kanavaa aivan sen laidalta ja silloilta ja katselimme erilaisia ruokapaikkoja alhaalla laiturilla veden äärellä. Utrechtissa voi, toisin kuin Amsterdamissa, istua ravintolan ulkopöydässä aivan veden äärellä, jos könyää kadulta jyrkät raput alas. 

Lopulta kuitenkin söimme esteettisen lounaan värikkäässä Margie's-bistrossa katupöydässä. Sisällä oli oikein instagram-seinä täynnä tekokukkien viidakkoa ja neonkylttiä. Vessassa pyöri kaiuttimista yllättäen selkeä korean kielen oppitunti, jossa toisteltiin lauseita englanniksi ja koreaksi, luullakseni.

Värikäs lounaspaikka.

Ruokakin oli hyvää ja kaunista.

Utrechtissa sai joka ravintolassa ja kaupassa myös mennä kapeita vinoja portaita ylös ja alas.

Mukavia aukioita ja terasseja ja ihmisiä auringossa. Italialainen söpö jäätelökärry ja muita ruokamobiileja. Kanavalla proomuliikennettä, turisteja kanooteissa ja akkuveneissä, ja isompia risteilyjä. 

Monta kahvilaa aukiolla.

Jäätelökioski-auto.

Kah, polkuveneitäkin on tarjolla kanavassa. Näimme vain pari kanootilla sekoilevaa turistikaksikkoa, joiden oli vaikea pysyä suunnassa. "Uups, mennään laitaa päin..."

Proomulaivat toivat alatason ravintoloille kokiskoreja pinoittain laituriin, nostelivat niitä pikku nosturivarrella maihin. Niinpä tieytysti, miksi tuolla pitäisi käyttää rekkaa kapeilla mukulakivikujilla mihin ei mahdu, kun vieressä on vesitie.

Limsakoreja tuodaan ja viedään vesiteitse.

Kävimme nuuskimassa monta pikkukauppaa, mm. todella laadukkaita ja sisälle pitkälle laajenevia korukappoja. Iso kirjakauppa löytyy, monipuolinen ja täyteen ahdettu keittiötarvikkeiden kauppa, lahjatavaroita, juustoja, vaatekirppiksiä ja paljon pikku krääsää eri tyylisuunnissa.

Törkeän huumorin kortit ilahduttavat aina.

Pieni viinakauppa.

Menomatkalle saimme alehintaiset junaliput rautateiden NS-sovelluksesta, 8 euroa per henkilö, koska matkasimme ruuhka-ajan ulkopuolella kello 10 jälkeen. Paluumatka taas oli ihan normihintainen 10 euroa. Vaikka junaan tungeksi paljon väkeä, saimme silti istumapaikat yläkerrasta. 

Se oli inspiroiva reissu, koska kaupoissakin jo pelkällään oli niin kaunista ja tyylikästä ja hauskaa ja humoristista ja ilahduttavaa kamaa. Niin hauska katsella. Ja monessa nurkassa ihastuttava ja kaunis vanha kaupunkinäkymä.

Lastenkirjakauppa.

Paluumatkalla olimme muuten jo aivan legendaarisia urban survivoreja, tottuneita sukkuloimaan suurkaupunkien ruuhkassa nopeaan tahtiin. Katsoin, että mistä se paluujuna lähtee, raiteelta 7, no se on ihan tuossa rullaportaiden alla. Mutta juna onkin kymmenen minuuttia myöhässä näyttökyltin mukaan. Meillä on 12 minuuttia aikaa. 

Siskoni keksi, että kun illaksi piti kuitenkin vielä ostaa mukaan ruokaa jostain marketista, niin tuossa asemahallissahan on tuo pikkuinen Albert Heijn. Jos ostetaan siitä heti, niin ei tarvitse mennä hotellilta kävellen erikseen markettiin.

Hirveä ruuhka oli asemahallissa ja laiturilla ja kaupassa, ja silti vaan tungettiin sujuvasti. Suoritimme ostokset pikana, maksoimme itsepalvelukassalla piip-piip sujauksessa, ja olimme ajoissa junassa. Like the champions. 

Tässä jutussa Amsterdamin lomaviikon ensimmäinen osa: Amsterdam kutsuu