Euroviisut 2026: kappaleiden arvostelut

Musiikin nimissä. Olen arvioinut kaikki tämän vuoden euroviisukappaleet. Listaan ne tässä parhaista huonoimpiin, tietysti aivan subjektiivisesti. Ryhmittelen kappaleet yhdestä viiteen tähteen. Kunkin ryhmän sisällä en osaa järjestystäni sanoa tarkalleen.

Tämän vuoden 35 euroviisukappaletta löytyvät omaan kuunteluun vaikka tästä Youtube-videolistasta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLmWYEDTNOGUJVnzG0gqW4x1-9p7ejEy67

Viiden pisteen kappaleet

TANSKA: Søren Torpegaard Lund – Før vi går hjem

Kerrankin tanskaksi, jee. Klubilla ollaan. Onpa nättiä melodiaa. Alun hiljaisemman draamailun jälkeen biitti käynnistyy ja voimistuu. Melankolinen.

BELGIA: Essyla – Dancing on the ice

Coolit klubibiitit ja persoonallisia ihmisääniä, konekäsiteltyjä ja ei. Freesi ja moderni, tykkään dramatiikasta ja mollivoittoisuudesta ja uhkaavista teknojumputuksista.

ROMANIA: Alexandra Căpitănescu – Choke me

Tämä on hyvä ja raisu. Pikkuinen klassinen elementti räimerokissa eli yllättävät oopperakiekaisut. Oikein kiva jytä.

SUOMI: Linda Lampenius x Pete Parkkonen – Liekinheitin

Dramaattinen ja hyvin laulettu. yllättäväkin melodia. Piiskaava meno. Lauluosiot toimivat hyvin viulun kanssa yhdistettynä, vuoropuheluna. 

SVEITSI: Veronica Fusaro – Alice

Vahva independent rock -tyylinen kappale persoonalliselta lauluntekijältä. Videolla vietetään häitä, joku neuvoi että teksti pitää kuvitella aviomiehen sanomana, jolloin se viittaa kontrolloivaan suhteeseen; uhkaava epäonni väijyy juhlan taustalla. Musiikissa tukahdutettua voimaa. Tyylikäs ja erilainen.

MONTENEGRO: Tamara Živković – Nova zora

Feminismiä ja voimaa, kapinahenkeä. Voimallista huutokuoroa. Klassisten äänten kuoro yhdistyy koviin moderneihin tanssibiitteihin ja rumpukoneisiin. Ihastuttavaa raivoa.

KROATIA: Lelek – Andromeda

Dramaattinen naiskuoro, synkkyyttä ja melankoliaa, sopivasti melodiaa. Taustatietojen mukaan video kuvaa syviä historiallisia merkityksiä vanhoilta vuosisadoilta, jolloin kristillinen Kroatia puolustautui ottomaaneilta, orjuudelta ja pakkokäännytyksiltä mm. merkitsemällä lapset tatuointisymbolein. Ikiaikojen konfliktit kuulvat laulun voimassa. 

UKRAINA: Leléka – Ridnym

Herkkä kappale ja täytyy myöntää, että kertsin melodia on oikein kaunis.

Neljän pisteen kappaleet

BULGARIA: Dara – Bangaranga

Aika hirveä halpa renkutus, mutta sittenkin hauska ja koukuttava. Mukana myös etnopillielementti teknon välissä.

NORJA: Jonas Lovv – Ya ya ya

Laulajan elkeet ovat vähän sellaiset irstas elostelija -tyyliset, kukkoilee kuin joku Robbie Williams. Mutta hymyilyttää myös. Reipas ja voimakas svengaava kappale ilahduttaa. Vähän erilainen ja erottuva.

KREIKKA: Akylas – Ferto

Tämän vuoden Käärijän tapainen ilmiö, omakielistä räppiä ja partymusiikkia. myös etnoelementtejä. Sympaattisen oloinen laulajaheppu. Kokoaa nuoria faneja taakseen. Välissä hidas balladiosio kontrastina. Ihan mukava. 

RUOTSI: Felicia – My system

Aika ohut ja korkea ääni. Mutta pääosan ottaa kova teknobiititys ja jumputus, joka tekee tästä klubihitin. Instrumentaaliosiot vakuuttavat ja kantavat tätä.

ISO-BRITANNIA: Look Mum No Computer – Eins, zwei, drei

Kaikenlaisia elektronisia saundeja, vähän paluu 80-luvun syntikkapoppiin. Hassunhauska meininki ja sitten riippuu kuulijasta, onko se hauskaa vai päälleliimatun tekopirteää. Ainakin persoonallinen esitys ja kappale, joka erottuu muiden joukosta. Piristävä.

RANSKA: Monroe – Regarde !

Huom. täytyy aina mainita, että tämä valtavaääninen oopperalauja on vain 17-vuotias. Oikein klassista viuluttelua ja äänen skaala alhaalta ylös ja hiljaisesta kovaan, eli draamaa. Tykkäämisen aste riippuu siitä, mikä on oma suhde oppperaan; onko sitä nyt liikaa tai taas viisuissa, vai onko kiva, että on. Hieno, mutta no jaa, itse taivun enemmän johonkin persoonalliseen poppiin. Ooppera jyrää minut tässä nyt vähän liikaa. Ilmeisesti muuten on niin, että ranskan kielessä kirjoitetaan välilyönti sanan ja huutomerkin väliin, siksi se on tässäkin tahallaan näin.

Kolmen pisteen kappaleet

ITÄVALTA: Cosmó – Tanzschein

Haha puhelaulupoppi ja huumoria, keskiverto. Mutta ihan toimiva minimalistinen kertsi. Kyllä, olen samaa mieltä sanomasta: olisi kiva jos tanssilattialla tosiaan tanssittaisiin eikä klubilla pelattaisi vain ihmissuhdedraamaa. Tällä ei kyllä yritä Itävalta tosissaan voittaa uudestaan.

ARMENIA: Simón – Paloma rumba

Hysteerinen nopea etnohumppa ja räppiä. Videolla hieman kulunut klisee harmaasta toimistosta, josta murtautudtaan ulos karnevaaliksi. Kiva kun poweria riittää, mutta aika toisteinen tämä on.

KYPROS: Antigoni – Jalla

Aijai kuinka tyypillistä etnistä poppia. Hyväntuulinen videota myöten, sympaattisesti kylän mummot ja pikkulapset bailaa. Mutta niin moneen kertaan kuullun tuntuinen kappale. 

SERBIA: Lavina – Kraj mene

Todella synkkä goottimeininki ja mustat korpinsiivet. Yksipuolisen rakkauden tuskaa. Aika hiljaista ja kuiskaavaa laulua alkuun, kunnes lähtee. Keskivertomelodia. Lopuksi kunnon pitkiä örinähuutoja. Hurraa, anna palaa.

ISRAEL: Noam Bettan – Michelle

Valssi, suureksi osaksi ranskaksi laulettu. Toimiva, aika sileäksi sliipattu ja tuotettu pehmyt poppi.

ALBANIA: Alis – Nân

Dramatiikkaa kuorolla ja rummutuksella, tunneballadi. Onhan se komea, mutta tällaiset tuppaavat menemään liioittelun puolelle. Jos ei täysillä pysty myötäelämään, niin toteaa vaan, että jaahah, no huhhuh, onpas.

AUSTRALIA: Delta Goodrem – Eclipse

Perfektionistesti tuotettu ja kauniisti laulettu. Tulee liian sliipattu tuntu, liian täydellisen euroviisumainen. Liian eeppinen ja laskelmoitu. ja kliseinen rakkausteksti. Ulkoisesti hieno ja tunteellinen, muttei innosta minua.

ITALIA: Sal Da Vinci – Per sempre sì

Voi hyvänen aika kuinka vanhanaikainen suoraan 70-luvulta poimittu iskelmä diskobiitillä, siis ihan aikahyppy. Hämmentävää, rohkea valinta. Elegantti meno.

PUOLA: Alicja – Pray

Voimallinen äänenkäyttö, soulmaiset luritukset ja gospelmeininki. Sitten taas pop-räp-osuuksia ja rikottuja konerytmejä. Asennetta ja eläytyvä laulaja. Mutta jää jotenkin etäiseksi.

Kahden pisteen kappaleet

LIETTUA: Lion Ceccah – Sólo quiero más

Taidetta ja vakavuutta. Sanomassa maailmantuskaa ja pilkahdus toivoa. Oudosti espanjaa, englantia ja liettuaa vuorotellen. Minua häiritsee hopeiseksi maalattu  laulaja, vähän pelottava, mieluummin näen oikean naaman. Ihan vetävä kertsi, mutta minua se ei satu miellyttämään.

MALTA: Aidan – Bella

Menneiden vuosikymmenien tunnelmamusiikkia, romantiikkaa ja ruusuja. Oikein orkesteritaustoja. myös pätkä maltan kielellä. Nooh, aika tylsä.

LATVIA: Atvara – Ēnā

Sori, kategoriaa "tylsä balladi". Välissä on kaunista melodiaa kyllä ja draaman nostoa. Lopun ujellus on kuulijasta riippuen tunteikkaan ihanaa, tai sitten vähän kauheaa. Aihe toki koskettava, lasinen lapsuus.

TŠEKKI: Daniel Žižka – Crossroads

Se on taidetta. Ylihidas laulu ja hiljaisia taukoja. Runolliset sanat ja tunnetta. Ikävä kyllä melodiasta en saa niinku ollenkaan kiinni.

SAKSA: Sarah Engels – Fire

Voi miten kliseinen ibizahumppa, ties kuinka mones viisujen historiassa hyvin samantapaisia kappaleita. Pätevä laulaja, mutta niin toistettu ja siten epäpersoonallinen biisikonsepti.

VIRO: Vanilla Ninja – Too epic to be true

Rokki suoraan 80-luvulta. Voisi toimia 80-luvulla, mutta nykyään pitkästyttävä. Viro kierrättää bändiä, joka on ennenkin ollut viisuissa jonkun muun maan nimissä. Ei nyt mikään huippuvalinta. 

LUXEMBURG: Eva Marija – Mother Nature

Ääh. Juu luontoäiti ja tuulikone. Ja yllätysviulu. Innovatiivinen melodia ja rummutukset sinällään. Mutta jokin tässä naiiviudessa tökkii, ja kertsi alkaa ärsyttää minua pian.

Yhden pisteen kappaleet

MOLDOVA: Satoshi – Viva, Moldova!

No en ymmärrä mitään viisuja, joissa titteliä myöten hehkutetaan suoraan sitä omaa isänmaata. Tässä sentään huumorilla. Nuotteja taitaa huutolaulussa ja räpissä olla tasan yksi. Kertsissä on jokin melodiakin. Yhdistelee Euroopan paikkoja ja kieliä tekstin pätkissä. Melko tyhjä paketti.

 

SAN MARINO: Senhit (feat. Boy George) – Superstar

Ai jai, ja taas Senhit. San Marinon omituinen tapaus, minivaltio on foorumi kierrätetyille (viisu)artisteille. Hyvin kulunut kliseinen diskojuhlintapläjäys, tyhjä sisällöltään. Joo, Boy George laulaa kaksi lausetta ja mainitaan siksi tittelin joissain versioissa; näkyy olevan tosiaan viisuissa mukana livenä. En saa tästä niin mitään irti. Tylsä.

PORTUGALI: Bandidos do Cante – Rosa

Hyvin perinteistä, vanhanaikaista ja rauhallista. Eleetöntä suorastaan. Tai no, tylsää. Aivan anakronistinen repäisy joltain muulta aikajanalta. Tavistyyppien olemus ja kesäpuvut korostavat, että nyt ei olla kuumien trendien äärellä, vaan jossain 60-luvulla harmonialaulamassa. Ei niin yhtään innosta.

AZERBAIDŽAN: Jiva – Just go

Nyt ei kyllä ole kaksinen veto. Juu nätti eroballadi, mutta jos balladi ei iske johonkin hermooni aivan erityisellä uniikilla tavalla, niin balladit ovat mielestäni auttamattoman tylsiä. Tämä on hirveän tylsä, ja kliseinen teksti.

GEORGIA: Bzikebi – On replay

Sietämätön rallatus sekä siihen kuuluva "hauska" koreografia. Tämä vain menee minulla väärään kurkkuun, yäh. Väliosatkin nollan arvoset. Tässä vaan ei ole mitään seikkaa, mistä voisin tykätä. Kolkko videokin.