Kaalia, rähinää ja kissan-tv

Vielä pitkään oli leppeä sää ja usein aurinkoista. Mutta sitten kylmeni oikeasti tosissaan. Puut alkavat olla aika tyhjiä eli maisema muuttui syksystä talveksi nyt. Päivälämpötila laski suht yhtäkkiä neljästätoista johonkin kuuteen asteeseen, ihan jäätävä tuntu. 

Nyt siellä ei pelleilläkään ilman takkia, kun jo roskien pikavieminen takapihalle riittää kylmäshokkiin, jos yrittää vilahtaa sisävaatteissa. Yöt menevät nollille ja räntää on luvattu joinakin päivinä. Lintujen vesikippo pihalla oli umpijäässä tänä aamuna, oli ollut kaksi pakkasastetta.

Hanhiaura taivaalla.

Oikea marraskuun tuntu ehkä iskee eniten aamulla säkkipimeässä, kun on joutunut nousemaan aikaisin ja yrittää pestä hampaita. Hiton pimeää. Ja on harmaita tihkusateisia päiviä, eli marraskuu panee parastaan.

Onko muita, joille sähköhammasharjan kahden minuutin odottaminen on vaikeaa? Haluan yrittää pestä hampaani kunnolla aamuin illoin koko sen suositellun kahden minuutin ajan, ja tasapainoisesti joka puolelta, ja rauhallisesti keskittyen, kunnes harja ilmoittaa kahden minuutin kuluneen. Mutta voi että se kaksi minuuttia tuntuu joskus parilta vuodelta. Ehdin suunnitella siinä koko tulevan viikon kaikki ohjelmat ja erikoisuudet ja kirjoittaa mielessäni kaksikymmentä muistettavaa asiaa, mutta en saa mennä kirjaamaan niitä vielä konkreettisesti, koska seisoskelen tässä vielä ainakin 1 minuutin ja 37 sekuntia; eikö tämä pärise koskaan?

Aamulla(kin) minulla on helposti sellainen ei-niin ilahduttava ristiriitainen tila päällä: yhtaikaa olen nuutunut ja väsynyt, mutta aivot vetävät kierroksia liian nopeasti. 

Viimeisenä leutona päivänä päästin kissat ulkoaitaukseensa. Mutta sitten tuli naapurinkolli Tippi pihaan. No niillä oli konflikti, ne alkoivat rähistä. En nähnyt tarkalleen, mutta Tippi lähti aitauksen vierestä ja Jip oli heittäytynyt kaikella voimalla vasten ristikkoa puolustamaan reviiriään. Kaikki huusivat, sähisivät ja olivat aggressiivisia. Jip ja Janneke olivat niin tolaltaan, että sähisivät toisilleen ja kynsivät toisiaan. Jip maukui kovaäänisesti. Kaikilla oli valtavan paksu häntä pelästyksestä.

Jip ja paksu häntä. Kissanruohokin kaatui tohakassa.

Tippi ei enää palannut ja kissat rauhottuivat vähitellen, tosin ne sähisivät vielä pari kertaa toisilleen. Joku sijaiskärsijän stressinpurku vai. Kun Jip oli ravannut kymmenen kertaa ulos ja sisään, suljin ikkunan. Ne tuijottelivat ikkunasta ulos. 

Lopulta ne alkoivat molemmat puhdistella koipiaan ikkunalaudalla ja se tuntui siltä, että nyt rentous palaa. Oli pikku torkkuja (myös hyvää stressinpurkua), ja keittiössä ne antoivat toisilleen pusun ja silloin tiesin, että ne ovat antaneet toisilleen anteeksi. Kissan pusutervehdys on se, että laittaa nenän vasten nenää.

Eli: ihan hirveä draama vieraasta kissasta. Jos alkaa joku näkyä pihassa, niin ei pidä päästää niitä aitaukseen. Voi kyllä hyvin olla, että Tippi aloitti sodan. Se on ollut joskus huutamassa ikkunan takana.

Yöllä nukuin vaihteeksi tosi hyvin. Mieheni kertoi, että jaloissani makasivat keskellä yötä molemmat kissat, ja vielä harmonisesti harvinaisesti selät kiinni toisissaan. Ehkä tuo vihollisen koettelemus yhdisti ja lähensi niitä. 

Kun nukun sikeästi, en tosiaan huomaa mitään, enkä voi huomioida kääntyessäni kissoja, joten en tiedä, paljonko niitä potkin. Pakko vain nukkua kuitenkin, kun kerran voi. 

Näin paljon unia putkeen. Ainoa ja viimeinen pätkä, jonka muistan, on että olin isossa hienossa hotellissa 1920-luvulla ja liityin johonkin tuttujen seuraan salongin plyysisohvalle. Jonkinlainen tuuletus tuntui puhaltavan kesäkuumassa salissa ja jäin miettimään, olikohan imastointi keksitty Amerikassa jo 1920-luvulla.

 

Janneke tuli tekemään tärkeää manikyyriä yöpöydällä neljältä yöllä.

Muinainen dinosaurusten aikainen puu ginkgo biloba eli neidonhiuspuu pelästyi kylmiä öitä ja pudotti melko lailla kerralla lehtensä. Piti haravoida, koska ne peittivät yhtäkkiä takapihan polun. 

Ja hoidimme pihan sahattavat oksat, eli ennen kaikkea otimme paljon irti syreenistä. Tuli tilaa polulle. Mieheni piti jo kumarrella, että mahtuu liian vinoon laskeutuneiden oksien alle. Ei se ole reilua.

Mietin, että haluan ripustaa yhden linnunruokasiilon seinäkoukkuun piakkoin, se on niin helppohoitoinen. Olisi kissoillakin katsottavaa, kun siinä käy trafiikki.

Vitsi oli vaan se, että koukku oli vieläkin varattu. Siinä roikkui amppeli, jossa valkoiset kesän pikkukukat kukkivat kukkimistaan. Ihan kuin ne aikoisivat jatkaa koko talven. Mutta kohta tulee kunnolla pakkasia, eivätkö ne siihen kohta prakaa kumminkin. Aina harmi heittää elävää kasvia kompostiin, mutta kyllä minä tuon heivaan. 

Aina viikonlopullekin kertyy kaikenlaisia to do -velvollisuuksia ja odotuksia. Ja pitää keksiä taas, mitä ruokaa laitetaan seuraavat päivät ja käydä taas kaupassa. 

Lopulta aina jostain putkahtaa jokin idea. Mainitsin, että tallensin netistä eräänlaisen kaalilaatikkoreseptin. Yllättäen mieheni sanoi, että voisinkin kokeilla tehdä sen saman tien, kummankaan tietämättä miltä se tarkalleen maistuu ja onko se hyvää. Se oli muutoin kai ihan perinteinen suomalainen jauheliha-valkokaalilaatikko, mutta tuunauksena mukana oli kermaa.

On kaalisesonki ja marketissa oli juuri sopiva kilon kaali. Onneksi olen googlannut tämänkin asian kymmenen vuotta sitten: että ”spitskool” suippokaali on lähes samaa kamaa kuin keräkaali eli valkokaali ”witte kool”, vain vähän miedompi versio.

Meni siinä aikaa puuhatessa, mutta tuli han hyvä mössö. Ja nyt viimeksi tein lohikeiton. Se on siitä kiva, että se onnistuu aina.

Kaupassa oli myös yllättävä vihreä kääretorttu. Onko siinä marsipaania päällä? Vihreä marsipaani on HYVIN skandinaavinen asia. Onko tämä joku ruotsalainen? Tutkin asiaa ja se oli ”syyskääretorttu” suoraan Tanskasta. Muistuttaa prinsessaleivosta. Pitihän se ottaa.

Tanskalainen kääretorttu,

Tili tuli tili meni, sanoi kallis sushilounas.

Ehdimme keskustaan pariin kauppaan ja kahvilaan. Yksi kahvila oli aivan täynnä. Toiseen mahtui juuri ja juuri ja otettiin siellä kahvit ja lounasleivät. 

Sitten kävimme katsomassa juustokaupan avajaisia. Se on muuttanut takakujalta näkyvälle paikalle. Siellä haisi hikisukkajuustolta. Väkeä oli. Ostettiin palat kahta voimakasta alppijuustoa ja minihillo.

Tällä terassilla istuvat enää syksyn lehdet.

Halpakaupassa oli myös työkalu-joulukalenteri.

Venrayn vanha postitoimisto, joka puretaan ja tilalle tulee asuintalo.

Heivasin kukan ja ripustin lintujen siilon. Tiput käyvät syömässä ja kissat tuijottavat ja käkättävät ikkunalla, hyvin toimii kissan-tv. Tuli koko varpusryhmä, ja ainakin kaksi koiraspeippoa. Punarinta on nähty, mustarastas oli puskassa, turkinkyyhkyt ja sepelkyyhkyt kulkevat. Koko ajan sini- ja talitiaiset.

Lajittelin uudet kissanruokavarastot laatikoihin ja Jip kävi haistelemassa kokoelman.

Mieheni toi kissanminttukarkkeja, joku söi kai niistä lopulta yhden, ja ainakin Janneke oli yhtäkkiä ihan berserkkinä lelujen ja paperikassien kanssa painimassa ja syöksymässä sinne tänne.

Paketoin ensimmäiset joululahjat. Kissat vähän haistelivat työmaata, ja kun vihdoin tulivat esiin lahjanauhat, niitä piti yrittää varastaa.