Troppia, kissalauluja ja pyykkitaistelua

Kirjoitin kauppalappua. Halusin muistuttaa itseäni siitä, että siellä on nykyään laktoositontakin creme fraichea, hollanniksi ”lactosevrij”. Aloin näpyttää: ”creme fraiche lac.vrij”. Pieleen meni kirjaimet, tuli ”alc.vrij” eli alkoholiton. 

Niin siis kuinka moniprosenttista kremfressiä minä yleensä vedän, jos pitää erikseen muistaa ottaa raittiusversiota tällä kertaa?

Töissä oli tarjolla salmiakkia. Hollanniksi drop. Tämä oli muistaakseni ihan tieteellinen etymologia, että sillä olisi yhteys suomen kielen troppi-sanaan. Apteekin salmiakki yleisenä lääkkeenä ja rohdoksena kaikkiin vaivoihin. Mietin sitä säännöllisesti. ”Ota jotain troppia” - siis vaikka merkkareita. 

Tätä ei moni tiedäkään. Hauskaa knoppitietoa. Tai troppitietoa.

Nykyään puhutaan paljon aivosumusta. Tiedän kyllä tunteen. Mutta myös hajamielisyys oireilee jaksoittain enemmänkin. Minullahan on välillä sellaista, että puhutaan jostain. Olen sanonut jotain ja sitten ajatukseni harhailevat eri aiheeseen, sitten vielä toiseen ongelmaan ja kolmanteen ihan eri kysymykseen. Siinä vaiheessa kun mieheni kommentoi jatkoa keskusteluun, olen jo ihan pihalla, mistä me olimmekaan puhumassa. Aihe kokonaan kadoksissa. Joudun miettimään kauan ja kelailemaan taaksepäin, mihin tämä liittyikään. 

Ajatusten harhailu tai aivosumu tai ADHD kuulostaa sellaiselta lääketieteelliseltä ongelmakentältä. Toisaalta taas se yhdistetään ”haaveiluun”, jossa myös kadotaan ajatuksiin. ”Haaveilu” sen sijaan kuulostaa romanttiselta, vaaleanpunaiselta, tyttöjen hommalta, ”unelmoimiselta”. 

Mitenkäs tämä englannin ”daydreaming”? Kun se kuulostaa juuri sellaiselta romanttiselta. Mutta sanana analysoituna se kertoo vain, että aivot tekevät sitä, mitä yleensä yöllä unessa, eli ajatukset karkaavat johonkin ulos kehosta toisiin maailmoihin, mutta päiväsaikaan ja periaatteessa hereillä ollessa. Pelkkänä osiensa summana se on ihan karu toteamus; syntyy kuin unitiloja, harhakuvia, vaikka on hereillä. 

Niin miten siitä on tullut sellainen vaaleanpunainen unelmoimisjuttu? Ehkä kaikkien sanasävyjen sekoittumisen juurisyy on jo siinä, että englannin ”uni” eli nukkumisen unennäkö ja ”haaveileminen, unelmointi” ovat sama sana, dream. Myös suomen kielen ”uni” on hämmentävän kaksijakoinen; sekä ihan fyysistä nukkumista - kuorsaa ja makaa - että niitä aivojen muodostamia harhakuvia ja seikkailuja.

Yksi aamu lauleskelin Jipille Jip-laulua kun silittelin sitä keittiössä tiskipöydällä. Olin vastikään nähnyt Instassa joltain amerikkalaiselta kissanomistajalta sellaisen tekstin, että ”Mietinpä vaan, osaakohan kissani arvostaa, kun laulan sille siitä kertovaa itse keksimääni neljän säkeistön laulua.” Se on todellinen ilmiö. Kissalauluja alkaa tulla. 

Nyt kulki sellainenkin teksti netissä, jossa joku toivoi, että ”mielestäni jokaisen kissan tai koiran omistajan kuuluisi äänittää albumillinen niitä lauluja, joita hän säveltää kotieläimestään”.

Sitten oli kaksi sarjakuvaa tai pilapiirrosta, joissa kissat ja koirat istuvat terapiaryhmässä. Yksi meni niin, että kissa valitti: ”Minulla on identiteetti hukassa, kun en edes tiedä oikeaa nimeäni! Ihmiseni kutsuvat minua joka päivä vähintään viidellä eri lempinimellä.” Totta. 

Ja toinen sarjakuva oli imelistä ja söpöilevistä lempinimistä. Koira tunsi itsensä nöyryytetyksi, kun sen virallinen nimi oli jokin ylvään ja kuninkaallisen kuuloinen, mutta ”nykyään mun ihmiset kutsuvat mua Pumpeli-pömpyläksi”. Muut taputtelivat sitä olalle, että ”ymmärrän”, ja jakoivat omat naurettavat kutsumanimensä, häpeilevästi päätään puistellen.

Puhu tassulle.

Täällä vain sää kylmenee. Yksi päivä satoi rankasti koko iltapäivän ja illan, kunnes paikallisuutisissa luki päivitys, että meillä Venrayssa lainehtii pari katua veden alla. Jaahas, semmosta.  

Lehdissä kerrotaan koko Hollannin alueella lisääntyvistä asuntojen kosteus- ja homeongelmista, kun jatkuvan sateisuuden takia eivät tänä vuonna ole missään välissä päässeet julkisivun rakenteet eivätkä sokkelit kuivahtamaan luonnollisella tavalla. Ei ole sitä kuivan ja märän vaihtelua, joille talojen terveys täällä perustuu, vaan pelkkää märkää. Vihdoin ensi viikoksi luvataan hellelukemia ja ehkä silloin jokin kosteus voisi päästä haihtumaan vähäsen.

Hortensiat eivät valita viileästä ja sateisesta säästä. Hyvin kukkii.

Hyttysen tapaisia hyönteisparvia seilaa todella paljon puistoissa.

Eipä meilläkään pyykki kuivu. Koko ajan on ikkuna auki pyykkihuoneessa, mutta ilmeisesti jos on +15 ja korkea ilmankosteus niin ei paljon tapahdu.

Pyykkiin liittyy meillä jatkuva taistelu, koska sen kuivattamiseen ei ole muuta paikkaa kuin yläkerran vaate- ja varastohuone, josta saa yhden ikkunan auki. Ei ole ullakkoa tai muuta avarampaa tilaa, jossa pyykki voisi roikkua rauhassa. Ulkona joo, no siellä ei ole ollut tänä vuonna yhtäkään poutapäivää jolloin ei olisi satanut kokonaiseen vuorokauteen tai ehkä edes 12 tuntiin.

Ärsyttää, että nyt kesälläkin saan odottaa 5 päivää ja pyykkilasti vain pysyy kosteana. Paksut tekstiilit alkavat haista tunkkaiselta, kun ne ovat roikkuneet märkinä 3-4 päivää.

Nyt kissojen kanssa on erityisen ikävää, että huoneessa on jatkuvasti pyykki roikkumassa. Mielellään soisin sen, että ne saavat istua ikkunalaudalla ja ylipäätään mennä huoneeseen ja myös käyttää siellä olevaa kissanvessaa. Suunnitelma oli, että huone olisi vain pois käytöstä aina pari päivää, mutta kun ei, siellä on AINA pyykki, joka ei kuivu.

 

Kissoja ei voi päästää pyykkihuoneeseen silloin kun siellä on kuivatus menossa. Janneke kiipeää pyykkitelineelle, sen puolat alkavat longottaa, se tekee kynsillä reikiä sukkiin, ja jos se repii lattialle pyyhkeitä niin ne makaavat lattialla mytyssä eivätkä varmasti kuivu koskaan. Toisekseen, koska kuivatuksessa pitää olla ikkuna auki ja siinä on pelkkä ohut hyttysverkko, on suuri vaara että Janneke hyppää ikkunalaudalle ja hajottaa hyttysverkon ja ehkä vielä karkaa katolle.

Radikaali idea olisi hankkia kuivausrumpu. Se kyllä helpottaisi elämää tosi paljon. Ihan kaikkea ei siinä voi kuivata, mutta vähentäisi telinekuivatuksen määrää selvästi.

Mietin sitä talveakin, mikä hirveä taistelu meillä on koko ajan käynnissä pyykin kuivatuksen parissa. Ikkunan olisi pakko olla raollaan yöt päivät, mutta jos siellä on melkein pakkasta niin ei tykkäisi viilentää asuntoa. Patterit puhisevat ja kallis lämpö menee harakoille. Sitten laitetaan ikkunaa kiinni ja pitkin hampain pyykkihuoneen ovi auki, että vesihöyry pääsee edes johonkin - ja kosteus leviää muihin huoneisiin, joissa muutenkin on kosteusprosentti liian korkealla koko ajan.  

Kun miettii kaikkea hankaluutta niin tässä on kymmenen aspektia joiden takia pyykin kuivatuksesta on suuri haitta ja vaiva päivittäiselle elämälle, ja energian tuhlauskin vielä. Ne kaikki ratkeaisivat kuivausrummulla.

Siinä onpi meille seuraava projekti, alkaa katsoa mihin laite mahtuisi järkevästi.

Tässä kuvasarjassa siirtyy haukotus kissalta toiselle.

Yhden sateen jälkeen oli hetken aurinkoista ja lämmintä ja ehdotin terassia iltapäivästä ennen ruoka-aikaa. Ajoimme Maasin rannalle kahvilaan, josta saa jäätelöä. 

On lautan vieressä pienoinen kahvila...

Tosiaan, auringossa oli lämmin, mutta välillä tuli pivi ja silloin oli hyytävän kylmää heti. Tuntui, että lämpötila laski noin 10 astetta aina pilven takia. 

Maasin lautalle tuli pyöräilijöitä koko ajan, ihmiset asuivat asuntoautoissaan ja teltoissaan leirintäalueella, koirien kanssa leikittiin. Proomuja kulki Maasissa ja minilautta pyrähti nopeasti niiden välissä vastarannalle. Oli virkistävä pikku retki.