keskiviikko 15. maaliskuuta 2023

Kuivaneulausta ja kuivakuppausta

Lakaisin takapihaa, katkoin kasveja, tein kevättä. Saniaisen raadot irti. Etupihakin pitäisi vielä vapauttaa vanhoista syyslehdistä.

Pihatöissä usein huomaan, että minun pitää olla niin varovainen hartioideni kanssa. Se minuutin lakaisu tuolloinkin, kuukausi sitten, jumitti taas lihakset niin, että migreenin alku jomosi uhkaavasti niskassa. Yritin saada lihakset pehmeiksi. Laitoin lämmitettyä kirsikankivityynyä niskaan, hieroin ja jumppasin, ei auttanut.



Töissä kuulin postinkäsittelyn naiselta inspiroivan tarinan hiirikäden hoidosta. Suomeksi on näköjään käsite ”hiirikäsi” oikeasti olemassa, tunsin lähinnä hollanniksi hiirikäsivarren, ”muisarm”. Viikkoja sitten nainen valitti, että ranteessa on tulehdus ja koko käteen sattuu ja kaikki lihakset jumissa. Nyt kyselin, mitenkäs on terveyden laita.


Hiirikäsi oli parantunut kokonaan. Hän oli sattumalta saanut vinkin manuaalisesta fysioterapiasta, ja siellä oli tarkistettu koko selkäranka ja avattu nikamat tyypillisin järkyttävin naksahtelu- ja rasahteluäänin. Korjattu kahdella käyntikerralla alaselkäkivut, etukumaruus, niskan liikerajoitteet ja hiirikädet. Ei mitään vaivoja sillä alalla enää, ja vanhat monivuotiset vaivatkin poissa. Jos Hollannissa lukee ”manuaalinen terapia”, se tarkoittaa käytännössä sellaista kiropraktiaa/naprapaattia, jossa naksautellaan selkänikamia. 


Ja yhtaikaa naisella on kuulemma postifirmassa työkaveri, joka on ollut huonossa kunnossa hiirikäden takia jo 2 vuotta, sanoo, että se ei parane koskaan, saa siihen jotain pistoshoitoja ja tuskin pystyy laittamaan ruokaa ja käyttämään oikeaa kättään mihinkään. Niin ehkäpä hänenkin kannattaisi mennä vaikka manuaaliseen terapiaan. Ratkaisu voi olla yksinkertainen, jos sattumalta osuu oikeaan paikkaan.


Hyvä ryhti.

Aloin miettiä, pitäisikö minunkin ehkä vielä yrittää tehdä jotain ongelmallisen yläselkäni hyväksi. Minullahan on jäänyt hoitamatta krooninen niskalihasten jännitystila. Jokainen lääkäri ja hieroja sanoo, että niskahartiani ovat kivikovat, mutta sitä asiaa ei ole kukaan pystynyt muuttamaan. Akupunktio ei auttanut, sitäkin yritettiin.


Aloin selata netistä fysioterapeuttien erikoisaloja ja tulikin vastaan kuivaneulaus, dry needling, jota ovat kehuneet migreenipotilaat, joilla on samanlaisia ongelmia. Että se on auttanut, vaikka akupunktiot, osteopaatit, hierojat tai tavalliset fysioterapiat eivät ole auttaneet. Kuivaneulaus on eri juttu kuin akupunktio, mutta tehdään samoilla neuloilla. Neulat tungetaan vain hetkeksi suoraan lihaksen triggerpisteisiin, ja avot hää rentoutuu.


Tästä mennään fysioterapiaan.


Varasin ajan. Sain analyysin. Minulla on kuulemma ”hyvin kehittyneet hartialihakset” - jotka ovat jäykkänä turhaan ja tekevät siellä duunia, vaikkei niiden tarvitsisi. Nikamien raksuttelu oli tarpeen yläselästä. Päätä väännettiin eri suuntiin, koska niskanikamien liikkuvuus voisi olla parempi. Keskiselässä on hyvin jäykkä nikamien alue.


Muistan, kun Bonnissa 25 vuotta sitten paransin kumaraa yläselkääni ensimmäistä kertaa, menin mahalleni fysioterapeutin pritsille, ja se pelottavan lihaksikas kehonrakentajatyyppi runteli nikamani päältä painamalla ja kuului ”naks” ja ”ruts”. Hyvin avautui olo yläselässä. 


Tällä terapeutilla oli eri metodit mutta hän teki sen saman testin, joka oli Bonnissa myös legendaarinen, että istun ja laitan kädet niskan taakse ja kyynärpäät kohti kattoa ja sitten pitäisi vääntää yläselkää niin notkolle, että pää kääntyy kattoa kohti. Tässä kohdassa on haasteita. Raksutelkoot uudestaan ensi kerralla, jos on tarpeen.


Huonohko ryhti nukkuessa?

Kuivaneulaus tehtiin hartialihaksiin molemmin puolin. Hyvinkin neutraaleja käsittelyjä minulle, en huomannut lähes mitään. Lihas kuitenkin reagoi, silminnähden liikkui, mutta itse en tuntenut sitä. Yhdessä kohdassa lihas kuulemma oikein kouristi ja nyki (Carne tremula vol. 3), mutta itse en huomannut siitäkään mitään.


Vasen hartia oli erityisen jäykkä ja sai erityisen selvän muutoksen neuloilla. Minusta tuntui  heti käsittelyn jälkeen siltä kuin vasen hartiani olisi taaempana kuin se ensin oli. Selitä näitä nyt, kun konkreettisesti on sellainen mielikuva, että vasemman hartialihaksen yllä leijuu sellainen vaalean harmaan sinertävä energiakenttä, joka on uusi, tyhjä ja viileä, ja olassa on vapaampi, avartunut tunne.


Mutta lopulta kuivaneulauksenkin teho kestää vain lyhyen aikaa, eli ylläpito pitäisi kuitenkin tehdä omilla harjoituksilla. Lupaan tehdä jumpat, joita neuvotaan.


Muista vetää kaksoisleuka niin saat pään korjattua taakse.


Toisella kerralla mainitsin, että on hankalaa, kun en tajua ollenkaan, milloin pääni on esim.  liian edessä, joten olisipa hyödyllistä oppia tunnistamaan hyvä ja huono ryhti. Sain kinesioteipit niskaan, jotta ne kiskovat vähän, kun pää valuu eteen, jotta se muistuttaisi minua hyvästä asennosta. Eivät ne nyt hirveästi tunnu. Hyvä idea kuitenkin ja hauskaa, että minulla on vihdoin teipit. Minusta on ollut coolin näköistä aina kun ihmisillä on pinkkejä ja sinisiä kinesioteippejä raajoissaan.



Ja sitten se tärkein eli jumppaohjeet. Sain pätkän jumppanauhaa itselleni, ne vetävät sitä joltain 45 metrin rullalta. Ja käytiin läpi 3 harjoitusta kuminauhalla ja 1 ilman. Sain harjoitukset meilitse linkkinä pikkuvideoihin, niin muistan tehdä oikein. 


Harjoitukset aktivoivat lapaluiden väliä eli yläselkää sekä hartioita. Yksi on jopa liian rankka, alkaa sattua jo alle puolessavälissä toistomäärää. Pitää varovaisesti edetä. Hyvin tehokas tuollainen viattoman näköinen kuminauha, kun sitä pitää jännittää ja samalla liikkua. 


Nyt on pakkoliikunta, nämä pitää tehdä päivittäin.


Jumpalla yritetään vahvistaa hartialihaksia niin etteivät ne reagoisi vaikkapa pikku haravointiin enää niin voimakkaasti. Ja lavan seudun lihaksia, jotta pää pysyy helpommin oikeassa ryhdissä ja pääsen siten eroon kiristystiloista epäkäslihaksessa.



Kolmas käynti. Näytin, että kainalon takana on kivulias paikka molemmin puolin. ”Ahaa, latissimus dorsi.” Selkälihas kiinnittyy siinä solmuna ja sen herkistyminen kertoo siitä, että olen tehnyt kuminauhajumppaani ahkerasti. 


Hartiani oli taaskin hieman jumissa uusimmasta haravoinnista. Lihaskipu laantuu kuulemma pois yleensä neljässä päivässä, ja näin olen itsekin kokenut. Saa pitää paikat lämpimänä, ja se tarvitsee lepoa ja rauhaa parantumiseen. Ja yleistä liikuntaa, vaikka lenkillä käyntiä. Aika hoitaa. Ei siihen oikein ole itsehoitotemppuja, jotka nopeuttaisivat prosessia. 


Täälläpäin sattuu usein, että joku vastaanotto, asunto tai taidekoulu on entisessä luostarissa.


Mutta nyt kun satuin olemaan paikalla, tehtiinkin yläselkään kuivakuppaus l. imukuppihieronta eli tyhjiöllä imeminen muovikipolla ilman verenvuodatusta. Kipon liikuttelua niskan alla ja lapojen välissä. Tuntui, kuinka ihon alla kiskoi, pisteli ja viilteli, mikä on kuulemma tyypillistä. Kuppaus vetää faskiakerroksia erilleen ja sepä siellä kiskoo. Pientä jomotusta ja turvotusta voi jälkikäteen tulla alueelle siitä, että käsittely vetää myös nesteitä kudoksesta.


Ryhdissä on huomioitava myös alaselkäni. Muista korjata alaselän notkoa! Se notkoilee liikaa. Heti kun korjaan alaselän (alkaa jo lantion kiikauttamisesta eteenpäin), se korjaa koko ryhdin niin, että olkapäätkään eivät roiku liian edessä.


Nyt ei kai voi sanoa muuta kuin ”Jatkamme harjoituksia”!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti