Pakkausta ja paikallisuutisia

Yläkerrassa on 28,6 astetta ja mä silitän paitoja. Jee jee. Ei aina voi valita, milloin silittää ja milloin voi ”venttaa viikon”, jos pitää esim. pakata vaatteet matkaa varten. Sitä paitsi meiltä ei kuumuus ihan heti lopu.

Mitä helv. Pattitilanne. Kengät ja vaatteet matkalle? Tein muka valinnan kaikista mukaan tulevista vaatteista ja ne mahtuvat just just omaan vaatelaatikkooni, jolle on varattu tila autosta. Sitten pitäisi mahtua vielä kengät ja takki ja aurinkohattu ja -huivi. Kaikkea on varmaan liikaa, mutta kun pitää varautua sekä siihen että on 21 päivää mahdollisesti hellettä, tai että 21 päivää on viileää ja sataa, koska god knows. Kuka voi ennustaa 3 viikon sään 4 eri maahan?

Ongelmat: varastovaatteeni eivät mahdukaan B-laatikkoon. Varastovaatteet = esiintymismekko kirjastolle, jota ei käytetä sitä ennen; olohousut lähinnä Hyvinkäälle, t-paita joka toimii yöpukuna silloin kun yöpukua pestään tai ilta-asuna. Takit eivät mahdu B-laatikkoon ainakaan; takit ja aurinkohattu ja -huivi ovat irrallaan autossa jossain. B-laatikko = jaettu kenkä- ja alusvaatevaraston laatikko josta saan täyttää 50% ja mies 50%. Kengissä ei ole ratkaisua vieläkään ja minimaalisella on mentävä. Noi liilat pussihousut on kyllä aika rumat. Vaihtaa vihreisiin housuihin? Jotka on kans rumat. Ratkaisuja: vähentää joku vaate? Vähentää kenkä? Käyttääkin toista mekkoa esiintymiseen eikä juhlamekkoa joka on melko identtinen! Entä mahtuukohan oikeasti kaikki kosmetiikka yöpymislaukkuuni vaatteiden lisäksi??

Aargh aargh. Aargh!

Lomavalmisteluihin kuuluu testata, mitkä kengät kestävät pitkää kävelyä.

Ja täällä kun marinoituu 29 asteessa niin ei pysty kuvittelemaan, että joskus voisi olla viileää / sateista / pilvistä ja sellaistakin varten pitäisi pakata vaatteita.

Josko piirros jäisestä viimasta vuorilla viilentää?

Olin uimassa yksin. Visioin hellepäivän, jossa istun filtillä varjossa ja käyn pulahtamassa. Sain luettua 2,5 naistenlehteä. On aika suorittaa kesää, koska on parhaat säät ja auringonpaiste. Ja aika tikittää lomalle lähtöön. Jos parit terdet vielä ehtisi kotikylällä sitä ennen. 

Vähän punerruin selästä ja rinnuksilta uimalassa ikävä kyllä, vaikka olin 95% ajasta varjossa. Kyllä se aina polttaa, vaikka hetken vaan olisi paljaana. Ne olivat vain  uintireissut ja se kun kuljin rannan halki vessaan ja takaisin 2 kertaa, pari minuuttia per reissu. Olisin silloin voinut laittaa huivin harteille ja nyt tiedän, että olisi pitänyt. Aurinkosuoja-metodiarsenaalini, jonka olen kehitellyt ihan todellisesta tarpeesta vuosien myötä, on täyttä asiaa. On oltava kaikkialla aurinkohattu ja suojahuivi mukana, ja niitä on käytettävä.

Juustokeksi eväänä.

Naistenlehti konfrontoi.

Vaihdoin vettä lintujen kylpyammeeseen ja siinä kellui sellanen kovakilpinen lude selällään. ”No voi harmi, nytkö se bugi kuoli.” Olin siinä jo hautajaispuhetta pitämässä, että ei ollut tarkoitus, että vati aiheuttaa kuolemia. Nostin ruumiin kasvin lehdellä varovasti vedestä. Heti kun ötökkä osui pöytään, se ponkaisi siitä kaaressa metrin ylöspäin ja kaksi metriä sivuttain pusikkoon. Viuh. Ei ollutkaan bugi kuollut. Pelastin hengen.

Ajoin autolla Venrayn laitamilla, jonotin risteyksessä. Näin, kun vasemmalta tulevat autot kiemurtelivat väistääkseen keskellä kaistaa makaavan tumman esineen. Pääsin ajamaan ja näin vierestä, että se oli kusluikkari eli tyypillinen miesten muovisandaali. Näin myös, että sandaalin pari makasi jonkin matkan päässä tien laidassa. Ja sitten näin, että kenkää lähestyi autonromu itäeurooppalaisissa rekkareissa. Autossa oli useita miehiä, se jarrutteli ja pysähtyi puoliksi tielle. Ovi raottui ja autosta kurkottui miehen käsi poimimaan sandaalin, ja sitten jatkettiin matkaa seuraavalle. Mikä kaaos. Nauroin kovasti. Kaveri ojentanut helteessä jalkansa takaikkunasta ulos ja kengät pudonneet? Tai jotain.

Töissä juhlittiin, kun työkaveri oli ollut 10 vuotta firmassa ja sai HR:ltä kukkia ja sertifikaatin ja lahjakortin ja Teams-soiton managerien kesken. Useimmat juhlatoimenpiteet tulivat kuvaan vasta sen jälkeen kun minä olin ollut 10 v. Minä sain sertifikaattini ja varmaan lahjakortin, mutta ei ollut managerin ja HR:n huomiota juhlakokouksessa eikä varsinkaan kukkakimppua, en ole saanut kukkakimppua koskaan. No, juhlakalu itse oli hoitanut meille skumppapullon ja pikku suklaata ja alkoholitonta olutta, joita jaettiin muovimukeihin.

Mitäs siinä vitsailtiin, kaikkea sekavaa. Tuli puhe ranskalaisesta omistajafirmasta tietty, ja siitä että tänään on ”virallinen Comic Sansin päivä”. Kaikki graphic designerit järkyttyneinä. Tosin yksi huomautti, että tutkimuksen mukaan Comic Sans on lukihäiriöiselle erittäin helppo kirjasin lukea, päihittää monet muut. Mielenkiintoinen tieto. 

Hahmottelimme, mitä kaikkea voisi laittaa Comic Sansilla ja ehdotin, että kirjoitetaan omistajayhtiön logo sillä esitteeseen ja lähetetään Ranskaan. 

- Sit sieltä tulee aika pian hätäsoitto tänne, että mitä te puuhaatte.

- Pomot hyppäävät helikopteriin ja suuntaavat tänne samantien.

- Joku huutaa parkkipaikalta että ”Ranskalaiset tulee!”

- Niillä on patonkeja!

- And they are not afraid to use them!

Sitten laitettiin vielä kesähittejä soimaan. YMCA, Boogie Wonderland, Wake me up before you go-go, Never gonna give you up, I like to move it...

Tuuliviirinä on lehmä.

Hollannin maanviljelijät ovat raivoissaan ja pitävät mielenosoituksia ja traktorimarsseja ympäri maata. Hallituksen typpipäästölinjoista ja vaatimuksista vähentää karjatilallisia puoleen entisestä monilla alueilla. Torstaina illalla kuulin tööttäystä ainakin tunnin ajan ja ihmettelin sitä, yksi arvaus oli että onko täälläkin traktorit ja mielenilmaus. Oli. Paikallismediassa oli kuva, kun ne olivat kokoontuneet kunnantalon eteen.

Töissäkin on lehmä.

Uutisissa oli myös, että poliisi oli suorittanut nopeusmittausta moottoritiellä huoltoaseman kohdalla ja jakanut 425 ylinopeussakkoa kolmessa tunnissa torstai-iltana. Ajoin siitä myös ohi juuri siihen suuntaan. Meillä saa ajaa vain 100 km/h päiväsaikaan. Olin sattumalta kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä kotimatkalla erityisen moni ohitti minut erittäin selkeää ylinopeutta ajaen, suhahti ohi vasemmalla kaistalla. Ne ainakin joutuivat tutkaan kaikki. 

Tietääkseni itse ajoin huoltoaseman tienoilla kiltisti korkeintaan maksimia tai todennäkösesti sen alle. Käyttämäni maksiminopeus on mittarissa 104,50 km/h, mikä tarkoittaa mittarivirheen ja poliisin marginaalin poislaskemisen jälkeen tulokseksi 100,00, josta ei saa sakkoja. Mutta ennen huoltoasemaa vasen kaista alkoi tökkiä ja näin, että edessä siirtyi rekka oikealta kaistalta vasemmalle, jolloin ajattelin, että turha minun on mennä sinne ohituskaistan jonoon tunkemaan, kun ei siellä etene ja lähden liittymästä piakkoin. Köröttelin siinä oikean kaistan jatkeena alle satasta muistaakseni.

Ja jos muistan väärin, kirje tulee postiluukusta itsestään.

Pyöräily on mukavampaa.

Varoitus yllättävistä eläimistä tiellä.

Sille täytyy nauraa, kun ihmiset kiroilevat myös maanteiden kiinteitä nopeustutkia ja että ne pitäisi muistaa ja jos ei jarruta niin sakot tulee ja on niin hirveän kallista... kun oikeasti sakkojen välttämiseen ei tarvita mitään muuta kuin se, että ei aja ylinopeutta. Onko sitä ihan pakko ajaa? 

Tästä kettuiluna on ollut mediassa parikin kertaa sellainen muka-virallinen lehtijuttu, jossa mainostetaan klikkiotsikolla, että ”katso tästä mullistava tanskalainen metodi ylinopeussakkojen välttämiseen!” Ihmettelee, että mitä nerokasta ne muka ovat nyt Tanskassa keksineet, ja sitten tekstissä lukee, että ihmeellinen keino on se, että noudattaa nopeusrajoituksia. Kas, sakkoja ei tule. Hee hee. Mullistava tanskalainen keksintö joo.