sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Sivuni ystäväkirjaan


Sain ystäväkirjahaasteen H niin kuin Hausfrau -blogista. Tere sinne vaan! Olemmekin aikoinaan tavanneet blogitapaamisissa täällä Keski-Euroopan puolella, ja hauskaa oli. Tässä Jennin vastaukset linkissä.

Tajusinkin samantien, että kiinnostavaahan se on aina lukea tällaisia listauksia ja kuulla vähän henkilökohtaisia taustoja.

Vastauksia miettiessäni vähän nousee perfektionismin haamu, että millä tavoitan juuri tähän sen kaikkein tärkeimmän ja loistavimman vastauksen, kun mahdollisuuksia on monia. Mutta kysymyksiä on aika liuta, joten paras vaan kroolata läpi jotenkin.

Muuten, ala-asteella me teimme ihan omia ystäväkirjoja tyhjiin vihkoihin. Jollain lapsuuden kaverilla muistan nähneeni virallisen painetun kovakantisen ystäväkirjankin, mutta meillä oli koulussa muotina ottaa tyhjä ruutuvihko tai ainekirjoitusvihko (jossa sivut olivat vaakatasossa pitkät) ja kirjoittaa itse keksityt kysymykset kunkin sivun ylälaitaan. Sitten sai kukin kaveri vuorollaan vastata joka sivulle. Jokainen kirjoitti eri värisellä tussilla, jotta voi seurata, mikä vastaus on kenenkin. Kyllä me oltiin luovia.

Nyt saa nauraa.

Bloginimeni tarina:

Kun aloitin blogin (ensin Kodin Kuvalehden alustalla, sittemmin muutin Blogspotiin), mietin ja listasin erilaisia nimiä. En tuntenut blogimaailmaa oikein yhtään sillä hetkellä itse, ja tärkeänä käytännön kriteerinä olikin tarkistaa netistä, ettei kaavailemani nimistä blogia ole jo olemassa. Halusin, että nimi on melko lyhyt. Lopulta tämä fantasiaolento Hollanninhippiäinen jäi vahvimmaksi ideaksi. Se oli vain putkahtanut jostain päähäni.

Tuntui, että koska keskiössä on vakituisesti Hollannissa asuvan suomalaisen arki ja ajatukset, voisi sen seikan eli Hollannin joka tapauksessa pläjäyttää ihan samantien otsikossa esille, niin raamit ovat jokaiselle uudellekin lukijalle kerralla selvät.

Hippiäinen on pieni lintu, ja rakastan lintuja ja tarkkailen niitä luonnossa. Hippiäisellä on vähän väriäkin pään päällä, ja koen olevani värikäs persoona ja pukeudun mielelläni kirkkaisiin väreihin. Ja sekin on ihan hauska sattuma, että nimeen sisältyy myös hippi-sana. Olen kai jonkinlainen sisäinen hippi, kannatan vapautta, suvaitsevaisuutta ja rauhanomaisia arvoja.



Perusjuttuja

Siviilisäätyni: Toista kertaa naimisissa.

Asumismuotoni: Vuokralla rivitalossa. Asunnossa on 2 kerrosta ja pieni piha.

Ammattini: Jaa miten tämän nyt vääntäisi. Toimistotyöntekijä. Englanniksi administrator. Taustaltani olen germanisti-humanisti, kielitieteilijä, maisteri.

Työpaikka: Hollannin Venlossa, Euroopan-pääkonttorissa, painotuotteiden koordinointitiimissä, joka on lähellä markkinointi- ja graafisen suunnittelun osastoa.
Sen verran hilpeitä juttuja kerron blogissakin välillä toimistolta, tai kritisoin koko touhua, että yhtiön nimeä nyt en ainakaan lähde mainitsemaan. Joku roti sentään.

Kiinalainen horoskooppini: Tiikeri. Kun tajusin, että mieheni on Sika, vähän nauratti. Kyllä se nauratti häntä itseäänkin.

Harrastukset: Olen harrastanut maalaamista ja piirtämistä laajasti taidekouluissa ja -kursseilla sekä opetellut huovuttamaan parissa workshopissa. Osaan myös ommella vaatteita ompelukoneella. Kaikenlainen luova käsityö ja askartelu on hauskaa, mutta toteutan sitä nykyään liian harvoin.
Joogakursseilla olen käynyt niin, että voin koota itselleni kotijoogavenyttelyjä tarpeen mukaan. Käyn kuntosalilla. Kesällä rullaluistelen.
Valokuvaus. Palapelien kokoaminen. Lukeminen. Kirjoittaminen. Lintujen tarkkailu. Lentokonebongaus.

Mä oon että ”vau, 3 Lufthansan jumbojettiä peräkkäin kuuluu meidän yllä!”




Syvällistä

Periaatteet: Elä ja anna toisten elää. Jokaisella on tiensä kuljettavana ja eri teemojen läksynsä opittavana, joten älä tuomitse nopeasti tai heppoisesti. Anna ihmisten rauhassa tehdä omat valintansa (ja kantaa niiden seuraukset).
Ja ymmärrä, että voit vaikuttaa itse siihen, miten koet elämäsi, eli voimaannu ottamaan oma vastuusi.

Maailmankatsomukseni: On monia turhia (kulttuurin tai perinteen sanelemia) sääntöjä, jotka saa ylittää, jos ei teoillaan vahingoita muita. Itseilmaisuaan, vapauttaan ja elämäniloaan voi laajentaa, kun ajattelee vähän avoimemmin. Ei ole pakko mahtua joka normiin.

Pohdin: Että tietty itsekkyys on välttämätöntä - jos elämänkokemukseni on opettanut minulle jonkun näkemyksen, ei sitä ulkopuolinen voi muuttaa käskyttämällä tai teoretisoimalla. Jos elää vain toisten neuvojen tai odotusten mukaan, tulee todella onnettomaksi. Liian kilttien on tärkeää löytää tämä oma selkäranka jossain vaiheessa ja alkaa arvostaa omaa mielipidettään ja reviiriään.

Vihaan: Eläinrääkkääjiä.

Halveksin: Yritän olla halveksimatta kovin monia asioita tai varsinkaan ihmisiä, koska se on niin negatiivisen raskas tunne, että kuluttaa tehokkaasti omaa energiaa. Keskityn mieluummin omiin asioihini enkä kovin pitkäaikaisesti jaksa tuomita muita. Mutta no, sellaiset ihmiset ärsyttävät, jotka heittävät roskia pitkin katuja olkansa yli oikeasti välittämättä. Tai muuten, vaikka liikenteessä, eivät kunnioita muita ja yhteistä hyvää, vaan tunkevat itsekkäästi oma nokka edellä raivaten muut tieltään aggressiolla.

Pyrin: Olemaan rehellinen ensi sijassa ainakin itselleni, jotta tajuan, missä mennään.

Rakastan: Läheisiäni, eläinten vilpittömyyttä, luonnon kauneutta. Kuvataiteen, valokuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin elämyksiä, jotka tarjoavat jotain upean kaunista, oivaltavaa tai avartavaa.

Haaveilen eniten: Siitä, että saisin joskus kirjojani julkaistuksi. Kässäreitä on työn alla.

Tarvitsen: Säännöllisesti omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Pelkään: Joskus totuuden kertomista suoraan sille, jota ristiriitainen asia koskee ja jolle se totuus on pettymys. Joskus pimeää, jos vietän myöhäisiltaa yksin tai olen nähnyt pelottavaa unta, tai pihassa rapisee JOKIN. Lentämistä silloin kun on turbulenssia. Putoamisen tunnetta vuoristoradoissa ja muissa hurjissa huvipuistolaitteissa, joihin en siksi menekään enää ollenkaan. Joskus korkeita paikkoja vähäsen.

Kaipaan: Suomen-läheisiä, joiden arjessa en ole fyysisesti läsnä. Kunnollista pakkasta ja hankea silloin täällä on meneillään seitsemäs talviviikko harmaassa ja tuulisessa tihkusateessa. Karjalanpiirakoita, leipäjuustoa sekä kaikkia Suomen leivonnaisia bebe-leivoksesta voisilmäpullaan ja kuorrutettuihin munkkeihin.


Murehdin: Mihin tämä sotaisa ihmiskunta menee (varsinkin omituisten ja tylsien diktaattoriensa johdolla) ja sitä, kuinka pahasti planeetta ja luonto on jo pilaantunut ihmiskunnan toimesta.

Kerään: Mieluiten kokemuksia ja muistoja. Tavaroissa olen ohittanut sen käännekohdan, kuten joku sanoi: ”Ensimmäiset 40 vuotta ihminen haalii yhä enemmän tavaraa, ja sen jälkeiset 40 vuotta hän yrittää päästä siitä eroon.”
Olen aiemmin hillitysti kerännyt vanhanaikaisia peltileluja, vieterikananpoikia sun muuta, ja niitä on pari kourallista. Olen kerännyt postimerkkejä, mutta en enää jaksa keskittyä niihin. Eli kokoelma on kunnossa muutamassa albumissa, mutta en keräile uusia. Minulla on aika täydellinen satsi puolijalokiviä eli kvartsikiviä hiottuina kimpaleina (sarjaa sitriitti, tiikerinsilmä, ametisti, ruusukvartsi, karneoli, sodaliitti jne.)

Unkarilainen vieterikananpoika Csipegetö csibe eli "Nokkiva tipu", kuten rasiassa luki.



Lempi-

Värini: Omenanvihreä. Toisella sijalla turkoosi.

Vuodenaika: Kevät.

Eläin: Lunni.

Kirja: Ronja ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Muumipeikko ja pyrstötähti, A.W. Yrjänän päiväkirja, 50-luvun tytöt (Katarina Haavion ja Satu Koskimiehen lapsuuden päiväkirjat), Tommi Liimatan Jeppis, Hannu Väisäsen Vanikan palat ja sen jatko-osat... Eli aikuisten nykykirjoista kiehtovat eniten realistiset ja muistelomaiset jutut.

Elokuva: Delicatessen (ranskalainen taiteellinen Jeunet-Caro-leffa, hyvin erikoinen ja hämmentävä tragikoominen dystopia). Subway (taas ranskalainen, Luc Besson) oli myös aika erikoisen mieleenpainuva. Ja Chungking Express, aasialainen ysäriklassikko.

Musiikkilaji: 80-luvun syntikkapop. Punk, New Wave. Eli linja Hassisen kone - Blondie - The Police. Etno kuten fuusiojoiku, Saamenmaan Ulla Pirttijärvi ja Mari Boine. Ysäriteknoa ja -housea oli mahtavaa tanssia sillon raveissa ja tanssilattioilla, mutta en sitä kuuntelumusiikkina kuuntele. Tykkään yhteensä todella monen erilaisen lajin artisteista eli mukaan mahtuu myös mm. Ultra Bra, Waltari, CMX ja Maija Vilkkumaa. Björkin Post-albumia pidin aikoinaan Maailman Parhaana Levynä, ja kyllä se ansiokas onkin.

Numero: 3

Asia minussa: Avarakatseisuus. Sitkeys silloin kun on tosi kyseessä.

Ruoka: Sushi.

Juoma: Vesi, mustikkamehu.

Lomakohde: Islanti on ihmeellisin.

Tuoksu: Vanilja. Tai kardemumma.

Kasvi: Saniainen.

Säätila: Mukavan kesäinen +22 ilman liian polttavaa aurinkoa.

Tapa viettää vapaailta: Kotoillen, lukien ja kirjoitellen, miehen seurassa. Välillä pelaamme yhdessä vaikka Scrabbleä tai Afrikan tähteä.



Kysymyksiä

Pidätkö tytöistä vai pojista? Höh, molemmista, jos tässä lapsista on kyse.

Onko sinulla salaisuuksia? No ehkä on pari.

Onko sinulla valkolakkia? On. Jäänyt tosin Suomeen yläkaappiin vanhempieni luo.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? Jos korvareiät lasketaan, ne ”ammuttiin pistoolilla” (kuulostaa dramaattiselta) kai 14-vuotiaana kultasepänliikkeessä. Tatuointi löytyy olkavarresta, opiskeluaikoina otettu ja vähän aikaa sitten kunnostettu ja laajennettu. Sen keskushahmona on lunni, jossa yhdistyy teemana linnut, pohjoisen luonto ja Islanti (olen opiskellut myös islantia ja ollut siellä Nordjobb-kesätöissä).

Mitä tilaat baarissa? Jonkun hedelmäisen erikoisoluen (belgialaistyylisiä kirsikkaoluita, stoutia tai muita makeita/tummia), tai lonkerovariaation.

Poltatko tupakkaa? En.

Omistatko eläimiä? Seeprapeippoja. Parven koko on vaihdellut, isoimmillaan niitä oli 12 kerralla.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Muuttaessa maasta toiseen on paljon väliaikaisia kavereita jäänyt taakse, joten kovin tiivistä ystäväpiiriä minulla ei ole. Suomeen on edelleen hyvä yhteys vanhoihin luokkakaverihin. Monenlaiset laajemmat yhteisöt ja viiteryhmät kannattelevat minua.

Mitä muuttaisit itsessäsi? Ottaisin vähän ajoittaista turhaa ahdistavaa stressausta ja kiireen tunnetta pois, yleensä sen aiheet eivät ole sen arvoisia.



Kerro jotakin siitä…

Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Silloin alkoi tasaisempi elämänvaihe, jossa olen siitä saakka pysytellyt aika lailla aloillani asumisen ja työn sekä ihmissuhteen kannalta. Sitä ennen muutin maasta toiseen (Suomi-Saksa-Hollanti), asunnosta toiseen melko vilkkaasti, vaihdoin pätkätyöpaikasta toiseen koko ajan ja erosin ensimmäisestä avioliitostani.

Viimeksi koit romanttisen hetken: Päivittäinen pusu mieheltä. Kivaa on myös, kun hän herättelee minua aamulla varovasti ja lempeästi. Paljon parempi kuin herätyskellon piippaus.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Nauroin pomoni kanssa töissä, keksin muistaakseni jonkun ihme sanaleikin saksaksi.

Joku kehuu sinua taitavaksi: Yritän sanoa ”kiitos”, mutta kehut tuntuvat kuitenkin nololta.

Teet itsellesi lounasta: Suunnittelen ja kokoilen jotain perusvälipalaa leipä-hedelmä-pähkinä-jugurttiosastolta, en kokkaa lämmintä lounaaksi. Tämä siis vapaapäivinä kotona. Töissä syön kanttiinissa vaihtelevasti jotain kylmää tai lämmintä, pientä tai isoa.

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Illat kotona ovat aina kotoisia. Tosin töissäkin saa meillä onneksi olla aika lailla rennosti oma itsensä, ja havahdun välillä arvostamaan sitä.

Lausut kehuja: Kehuin miestäni whatsappissä mm. siitä hempeästä herätyksestä aamulla. Ja kiitän häntä vaivannäöstä, jos hän hoitaa ruokaostokset tai laittaa ruuan.
Kehuimme tiimissä vastikään työkaveria sankariksi, sillä hän osaa tuoreet ensiapukurssit ja voi pelastaa meidät kaikki hätätapauksessa. Jos jotain pyörryttää, hän tietää heti, mitä tehdä.

Viimeksi luit jotakin syvällistä: Luen mielelläni henkisiä artikkeleja netistä. Perimmäisen viisauden ääressä muistan taas, että oikeasti kaikki on hyvin ja voin luottaa elämään. Ihmisessä asuu sisällä todella paljon viisautta, kun sitä vain muistaa pysähtyä kuuntelemaan.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Tämä Belgian vuoden 2017 euroviisu on ihan mestariteos. Melankolinen ja tunnelmallinen. Blanche: City Lights.
Ysäriajalta myös tämä saksalainen on ollut uudestaan kuuntelussa, nimenomaan tänä MTV Unplugged-liveversiona, jossa soi sitar, koska sitarin kanssa kokonaissaundi kuulostaa upealta. Die Fantastischen Vier: Millionen Legionen.
Viime aikoina pinnalla myös paatoksellinen Sia: Chandelier, menevä Madonna: Ray of Light, ja hyväntuulinen kestosuosikkini Mika: Grace Kelly.


Ystäväkirja-haasteen eli samat kysymykset voisin välittää vaikkapa Muusalle ja Katille eli näille ulkosuomalaisille blogeille: Tahdon asiat, Suomalainen im Allgäu.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti