maanantai 4. maaliskuuta 2019

Laulakaamme kansanlauluja ja varokaamme kyttyrälohta



Tässä siis sikermä ajankohtaisia aiheita ja mietelmiä.


Karnevaalia juhlii kuka juhlii

Tuli aika sadesää, mikä on harmi ihmisten hienoille naamaiaisasuille ja kasvomaalauksille. Harmaassa sateessa lampsi surullisen näköinen pupu ja nalle kokovartaloturkeissaan. Pyöräileviä sateenkaariperuukkisia ja kimalleunivormuisia naisia ja miehiä on näkynyt. Humppamusiikkia kuuluu torilta. Meidän kadulla asuu oikein prinsessa, koulunsa valitsema nuori karnevaaliprinsessa, mikä ilmoitetaan isoin nimikyltein ja viirein talon etupihalla.


Erään paikallisprinssin talo matkan varrelta.

Innokkaimmat voivat juhlia torstaista tiistaihin saakka. Tuhkakeskiviikkona on sitten krapula ja silliaamiainen viimeisenä karnevaalitilaisuutena.

Paikallinen ryhmä oli rakentanut yli tuhannesta olutkorista korkean vaunurakennelman, jolla aikoi osallistua suureen kulkueeseen. Sitä oli valmisteltu kuukausia ja se oli tekninen taidonnäyte liikkuvine osineen ja kaikkea. Kulkueen säännöt kuitenkin kieltävät mainostamisen, ja vaunu ei saanut osallistumislupaa, koska joka olutkorissa on merkin logo. Vaihtoehtoina oli jättää osallistuminen sikseen taikka liimata ajoissa viikon sisään piiloon jokainen logo. Hmmh, harmi. Olisipa joku uhrannut yhden ajatuksen mahdolliselle säännöstölle ennen urakan aloittamista.

Mutta panimo riensi apuun ja toimitti paikalle parituhatta kustomoitua tarraa, joilla logot saatiin siististi piiloon; niissä ei ollut olutmerkkiä, vaan luki vain ”Panimo”. Osallistuminen pelastettu; vaikka jokainen siltikin tunnistaa korien väristä ja tekstin kirjasimista, mistä oluesta on kyse.


Karnevaalikoristeltuja taloja.


Ajatteluvaikeuksia

Minulla on ollut viikkokaudet aivosumu allergian ja/tai allergiatabletin takia. Joutunut vääntämään rautalangasta itselleni asiat, koska olen tajunnut, että nyt ei vaan raksuta. Viimeksi en esimerkiksi tajunnut viikonpäiviä.

Sanoin itselleni: ”Mielenkiintoista, kuinka sekaisin sitä voi olla. Mutta ei tämä silleen hauskaa ole, ettei ole aivoja. Lähinnä se on rasittavaa.”

Olen tehnyt viime viikkoina monta tarkkaavaisuusvirhettä. Kirjannut jotain väärin töissäkin. Olen ihan varma, että ihmiskunta yhteensä tekee siitepölynuhan aikana enemmän virheitä kuin muuten. Sitä pitäisi tutkia. Virhe- ja vahinkotilastoja niiltä kuukausilta, jolloin kussakin maassa on siitepölyallergian kausi. Monet toimivat silloin puoliteholla ja tyhmästi.

Todisteena myöskin alihankkijamme teki juuri vuosisadan virheensä. Oli varmaan juuri aivastamassa, kun haki väärät lavat varastolta. Silloin ei nimittäin pysty keskittymään niin mihinkään eikä hoitamaan yhtäkään tekoa kunniakkaasti loppuun, kun nenää kutittaa.



Suomalainen kansanlaulusto iskee tajuntaan

Hoilotin autossa Ajettih tsiganaiset ja arvostin sitä, että hauskaa itäkarjalaakin on tullut opittua peruskoulussa, ja mustalaismelodiaa. Mikä monikulttuurisuus. Hyvä meininki. Eh gulaitsi.



Muutakin vanhaa kansanlaulua tuli mieleen. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu... Ja kun haravoin etupihaa, eli suomalaisen musiikin 70-80-luku päässä. Juicea, Musta aurinko nousee, tai Ismo Alanko ja ”olen yksin tällä tyhjällä tiellä”.

Luulen, että Suomessa on kyllä ollut laulaminen jo kansakoulujen aikoina suuressa osassa. Eivätkö kaikki muista jotain silloista koulun laulukirjaansa, josta koko ajan hoilotettiin kansanlauluja, maakuntalauluja, hengellisiä lauluja ja joululauluja?



Yhden hengen gallupini Hollannin koulumusiikkiperinteestä kuulostaa masentavalta. Mieheni sanoo: ”No jotain opittiin klassisesta musiikista, Bachia ja Mozartia nauhalta. En muista, että paljon oltaisiin laulettu. Ei mulla ollut mitään laulukirjaa. Nokkahuilua vähän soitettiin.”

Ja meillä kun oli paksu musiikkikirja jokaista kahta koululuokkaa varten, ja ne laulettiin aika pitkälti läpi. Siellä oli esittelyt koko maailman musiikkiin. Oli brasilialaista, chileläistä, amerikkalaista; italialaista, espanjalaista, sveitsiläistä, ranskalaista, saksalaista, englantilaista; unkarilaista, ukrainalaista, venäläistä, jugoslavialaista; israelilaista, japanilaista, tansanialaista... Lastenlauluista lähdettiin liikkeelle ja lopulta siellä esiteltiin blues ja gospel ja Beatles.




Valistin työkaveria lohesta

Ensin kauhistelimme, kuinka kallista se on. Hänellä oli ruokalassa mukana kotoa tuotua savulohta leivän päälle, ikuisen Lidlin tonnikalapurkkinsa sijaan. Joo, lohi on hyvää, mutta maksaa ikävä kyllä hirveästi. Kerroin, että se sama Norjan viljelylohi on Suomessa paljon halvempaa. Ja annoksetkin ovat naurettavan pieniä täällä, juuri siksi, kun se on niin eksklusiivista. Se, mitä täällä myydään valmiiksi leikattuna tuoreena yhden hengen lohifileenä kaksittain paketissa, on ihan naurettava kapea suikale. Suomen annoskoko kalalle on vähintään tupla.

Varoitin, että älä mene halpaan pakastelohen ääressä, jota myydään lohen kuuloisilla nimillä, mutta jotka eivät kaikki ole lohta. Sitä ilahtuu ehkä löytäessään halvemman tuotteen, mutta se ei todennäköisesti ole se oikea lohi, jota etsit. Kehotin tarkistamaan aina latinalaisen nimen, kuten itse teen. En usko loheen ennen kuin näen, että paketissa on ”salmo salar”.

Hollannissa myydään esim. kyttyrälohta nimellä ”roze zalm” eli vaaleanpunainen lohi, tai jopa ”wilde zalm” eli villi lohi, jolloin ajattelee, että no lohihan on vaaleanpunaista / tämä on arvokasta villiä lohta. Mutta se onkin lohen sukulaista kyttyrälohta, joka on eri kala ja on rakenteeltaan ja maultaan eri kuin lohi.

No Suomessa on toteutettu sama huijaus nimellä ”kirjolohi”, joka ei ole lohta nähnytkään, vaan on ennemminkin taimen. Kiitos Kekkosen. Wikipedia: ”Kirjolohta nimitettiin Suomessa aikaisemmin forelliksi ja sateenkaarirauduksi (engl. rainbow trout), mutta vuonna 1965 presidentti Urho Kekkonen lanseerasi nimen kirjolohi, joka vakiintui kalan suomalaiseksi nimeksi. Aikaisemmin kirjolohen katsottiin kuuluvan Atlantin lohikalojen sukuun Salmo, ja silloin sen tieteellinen nimi oli Salmo gairdneri. Sittemmin on tehty selvä taksonominen jako kaikkien Atlantin ja Tyynenmeren lohien (monilajinen suku Oncorhynchus) välillä, ja kirjolohi siirtyi jälkimmäiseen.”

Lohikeitto tulee täällä kalliiksi.

No ehkeivät nämä ole ihan tahallisia kaupallisia huijauksia kaikki, jos kyttyrälohi vain on virallisesti eläintieteessä ”pink salmon” englanniksikin. Kuluttajan täytyisi vain tietää, että Tyynenmeren lohet ovat eri lajia kuin se, jonka nimi on pelkkä lohi. Jotain näistä kun ostin erehdyksessä, niin oli kyllä eri maku kuin Atlantin lohessa.

Tästä saa toki joku valistaa, kumpi on ympäristölle kauheampaa, viljelty salmo salar vai joku Tyynenmeren lohilajeista. Mutta ihmiskunnan perikato ja kalojen sukupuutto tulee varmaan kuitenkin, osti sitten mitä kalaa tahansa.


Umlautin tärkeydestä

Ääkkösiä ei noin vain voi jättää pois saksan kielessäkään. Tästä esimerkkinä postikortin kyltti, jossa menee yksi kirjain pieleen. Tarkoituksena on sanoa ”älkää ruokkiko lokkeja, kiitos”. Mutta koska siinä lukee ”futtern” eikä ”füttern”, se tarkoittaakin ”älkää popsiko lokkeja”.



Euroviisut!!

Seuraako kukaan muu jo tulevien euroviisujen kappaleita eri maista eurovision.tv -sivulla? Suomea voin lohduttaa sillä, että kuten joku jo tiivisti, taso on tänä vuonna yhteensä aika matala. Monen maan kappale ei ole yhtään kummoinen; on jopa pettymyksen tuottavan mitäänsanomaton.

Hah hah hah, Islannin Vihaajien esitys on sentään mieleenpainuva teatraalinen karjuntashow. Shokkiarvo ainakin taattu. Musiikillinen arvo ei.

Parhaimmistoa on samantien Norja - no nyt, joikua peliin vihdoin, ja käypänen perus elektrokappale (vaikka onkin Saara Aallon Monsterin melodiaa nyysitty pätkä). Ja Belgia, jota olen fanittanut hyvin monena vuonna. Taas on Belgialla oikea aikuisten kappale, ammattimainen ja moderni kaikilla kriteereillä. Ei tarvitse pelätä, että laulajan ääni loppuu kesken ja nuotin vierestä menee, kuten monien muiden kohdalla, vaan tässä on oikea suvereeni laulaja työssään.

Australia, ei ei ei, en jaksa oopperaa näissä kisoissa. Täytyy vielä kuunnella kaikkia; että onko esimerkiksi Italiasta johonkin ehkä, ja onko Tsekki liian tekopirteä vai oikeasti hyvän kepeä. Sekä odottaa, milloin loput valitaan. Ruotsin Melodifestivalen arvattavasti pyörii pitkälle heinäkuuhun sadalla jaksolla (ei kun, viisuthan ovat jo toukokuussa). Hollannilla on artisti, mutta ei vielä biisiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti