Likööriä, perunaa ja pinaattia

Täällä on krookus. Mutta kohta kylmenee uudestaan, karnevaaliviikonloppuna tulee -2 yöllä ja +3 päivällä ja mahdollisesti räntää, tai ainakin sadetta. Onneksi me olemme vain pelkästään kotisohvalla tyytyväisenä.

Mieheni juhli synttäreitä ja siitä seurasi kaksi asiaa. Meillä on tapana juhlia kummankin synttärit syömällä ravintolassa, joten pääsinkin heti taas buffettiravintolaan, jossa on aivan upeat sushit, ja valkosipulinen teppanyaki-paistopiste. 

Katselen kun kokeilla on oikein korkeat kokinhatut.

Sushit.

Kylmiä alkupaloja.

Jäätelölajitelma.

Toisekseen ostimme juomia iltabileisiin ja jäin tuijottamaan liköörihyllyssä olevaa aivan makean pinkkiä pulloa. Pitihän se saada. Joku ällömakea selvästi, makuna vadelma-karamelli. Väri oli vastustamaton ja se ainekin jopa oli vaaleanpunaista.

Viinaosaston "Maksettu" -tarra otsassa.

Synttärikortiksi olin löytänyt oikein hauskan, missä on kaksi mustavalkoista kissaa juhlallisena, ihan kuin Jip ja Janneke frakeissa. Hihi.

Kissat ovat leikkineet vanhalla auton talvipeitteellä, Janneke ryömii sen alle ja hyökkäilee möykkynä Jipiä vastaan, kun se tulee nuuskimaan tai koittamaan tassulla.

Peiton alla on Janneke.

Yksi päivä lensi viherpeippo ikkunaa päin, kyyhötti paksuna maassa ja hengitti nopeasti. Odotin. Jip tuijotti. Siinä lensi harakka samalla, ehkä se pelästyi sitä. Ja meillä siis on jo valkoisia tarran palasia noissa ikkunoissa juuri tätä estämään. Ei se auta, jos se kauhistuu jotain yhtäkkiä laskeutuvaa harakkaa ja säntää vaan johonkin.

Mutta siinä nurkassa oli aika turvallista odottaa toipumista. Lopulta se oli vähän toennut, laihtunut pullukasta, ja sitten kulkenut roskisten väliin kuiluun vähän huilaamaan lisää. Oikein hyvä. Törmäyksestä oli puoli tuntia. Netti sanoo, että tunnin päästä pitäisi olla edistymistä, ja shokista ja aivotärähdyksestä paraneminen suureksi osaksi tapahtunut, ja linnun voi odottaa lentävän pois, jos se ei ole liian vakavasti loukkaantunut.

Viherpeippo has left the building. Varmistin, ettei se ole raatona roskisten takana. Ei. Kyllä se on onnistunut lentämään pois.

Viherpeippo toipumassa.

Tein pinaattipannukakun, koska Kodin Kuvalehden resepti sanoi, että pinaattiletut voi tietysti myöskin tehdä uunissa pellillä. En ole tullut ajatelleeksi. Hyvin toimii. 

Huomasin kaupassa, että perunaa myydään nyt tarjouksessa 3 kg säkki alemmalla hinnalla kuin mitä maksaa 1 tai 2 kg pussi. He selvästi haluavat perunasta eroon. Sato on kuulemma runsas ja liiankin hyvä. Teen tästä pyttipannua.

Ai hei, minulla on vielä yksi mielipide. Tajusin ja sanoin tämän teini-ikäisenä ja sain vastustusta. Mielestäni olen edelleen oikeassa. Huomasin, että lähes kaikki maailman pomusiikkihitit ja rockbiisit on laulettu englanniksi. Ja niissä voi olla hienojakin kielikuvia ja sanavalintoja. Mietin, että jos olet sattumalta syntynyt englanninkieliseksi, esim. Englannissa tai Amerikassa, niin sinulla on melkoinen etu ja valttikortti muihin nähden jo taskussa ennen kuin alat säveltää. Se, että osaat vaivatta ilmaista itseäsi laulun sanoissa tarkalleen kuten haluat. Tai laulajana ääntää ne heti oikein, vaikeimmatkin sanat. Muut väkertävät ja mongertavat sitä englannin taitoaan vieraana kielenä ensin kasaan ennen kuin voivat ensinnäkin sanoa sillä jotain järkevää, ja toisekseen ääntää sen niin uskottavan korrektisti, ettei se häiritse biisin kuuntelua.

Ja muut tähän, että: "No onhan se englanti helppo oppia ja opetella, ei siinä niin suuri kynnys ole, kuka vaan voi tehdä biisin englanniksi." No tässä kun yläasteella väänsi sana sanalta englannin taitoa kasaan hirveällä pänttäämisellä, niin enhän minä nyt kokonaisen vieraan kielen sujuvaksi opettelua kutsuisi helpoksi ja yksinkertaiseksi, sellaiseksi "tosta vaan ja äkkiä se käy" -projektiksi, en ollenkaan. Onhan se nyt eri asia, että joudut laulunsanojasi pläräämään sanakirjasta, että "mites jos mä haluaisin sanoa ton noin". Lisäksi puuttuu kulttuurinen ymmärrys ja kasvaminen ympäristössä, joka antaa eväät siihen, mitkä sanonnat ja kielikuvat ovat missä tilanteessa usein käytettyjä. Ja englanninkieliset vain porskuttavat itsestäänselvällä tietoudella. Onhan se niin. Onhan siinä nyt hyvänen aika ero, onko se äidinkieli vai vieras kieli.

Totta kai hyvin monet bändit ovat myös tehneet maailmanlaajuista legendaarista uraa muista maista käsin englanniksi, ja se onnistuu toki. Mutta mietin tätä lauluntekijän näkökulmasta, että siinä on yksi ylimääräinen kynnys heti alussa.

Tukka ennen kampaajakäyntiä...

ja jälkeen.