Romahduksia kello 2 yöllä

Huovutin lieriömäisen purkin. En ole ihan tyytyväinen, koska en saanut kaikkia kerroksia liittymään toisiinsa hyvin, ja siksi välissä on sellaisia irtoliehukkeita. Se johtuu ihan pikku yksityiskohdista ja ennen kaikkea alkuvaiheesta, luulen. Alussa en saanut siihen kunnolla saippuaa tulemaan vesipurkista, ja sormityöskentely voisi olla herkempää. Ja yhdessä kohdassa on selvästi liian paksu materiaali. 

Sen siitä saa, kun moneen vuoteen ei huovuta: paras tuntuma työskentelyyn unohtuu. Mutta kai se perusmuotonsa pitää. On kuitenkin aika anteeksi antava materiaali, jota voi vanutella myös epäonnistumisen jälkeen.

Tämä syntyi tarpeesta. Kaipaan koko ajan toista pehmeää pussukkaa ruokapöydälle, missä pidän vaihtelevia vitamiineja, ja ne eivät mahdu ainoaan huopapurkkiini. Sille piti saada kaveri.

Kauhujen yö. Surkuhupaisa. Ensin alkoi ilman mitään syytä käsittämätön nenän vuotaminen ja räkätuotanto, joka valvotti tosi kauan. Sitten alkoi hirveä mahan korvennus ja närästys. Vihdoin kun jotenkin rauhassa makasin siinä kissa jaloissa, kuului kova rysäys. Vaatetanko oli irronnut katosta, koko proppu ja koukku tuli alas betonista. Teräsputki valahtaa, kettinki kalahtaa, ja kaikki paidat liukuvat humauksessa lattialle kasaan.

Oikein kiva herätys. Jip kiisi rakettina johonkin, kissat shokissa, ihmiset shokissa.

Aina kun jokin kovaääninen rakenne romahtaa, se romahtaa kello 2 yöllä. Aina.

Tämä putki on kerran ennenkin pudonnut, melko alussa, jolloin vahvistettiin koukut jo. Luulin sen jälkeen, että nyt se pysyy ikuisesti. Ei pysynyt.

Janneke tuli todella pelokkaasti ryömien katsomaan, mikä on. Mieheni siivosi kaiken kasaan lattialle.

Kissat alkoivat heti leikkiä liukkaassa vaatepussikasassa. Miu miu ja telmimistä kuului. Mieheni heitti ullakolta vanhan pussilakanan kasan päälle. No sehän oli vielä enemmän kissan huvipuisto, jossa voi ryömiä. 

Nukuin kaiken jälkeen noin kolme tuntia. Eihän tällaiseen mikään melatoniinikaan auttaisi, jos ensin romahtavat elimet ja sitten mööpelit ympäriltä. Monikymmenkertaisesti liikaa häiriötä ja tapahtumaa.

Alkaa hyvin taas työpäivä, on niin freesi olo kun on nukkunut kolme tuntia.

Onneksi mieheni porasi isompaa reikää ja korjasi kaiken jo seuraavana iltana.

Seuraavaksi oli täysikuu, joka valvottaa ja tekee kissat hulluiksi (kts. kuva).

Sitten kissa meni sohvan sisään, myöhään illalla kun olimme menossa nukkumaan. Janneke kynsi alustan kangasta niin kauan että sinne tuli aukko, josta se voi ryömiä sisään. 

Olisi se tullut sieltä itestään ulos, kai. Mutta mieheni halusi varmuuden vuoksi kaataa sohvan kyljelleen, vetää Janneken ulos ja alkaa ideoida, millä paikkaisi aukon. Sanoin, että se on ihan sama mitä tekee, teippi tai ompeleet, kissa repii kaiken kahdessa sekunnissa irti. Ei ole mitään korjausmetodia, joka kestäisi kissaa minuuttia kauempaa. Paitsi niitata paineilmanitojalla, jota ei ole, joku tosi vahva tekonahkakangas tai muovi siihen, ja sitäkään ei ole.

Ainoa järkevä ratkaisu juuri nyt oli leikata kangas irti niin ettei siellä ole enää kissan luolaa. Se tehtiin.

Olisi ihanaa nukkua paremmin yksi yö. Jos vain voisi.

Nyt on sama tukka kuin yöpaidan kuvassa.

Missä on kissa ullakolla?

Patjarullassa.

Jip hyvin pörröisenä makaa kyljellään sohvalla. Tassut ovat selkänojaa vasten.

Päässäni soi taas erityisen intensiivinen jatkuva jukeboksi satunnaisia kappaleita, se alkoi unettomana yönä ja jatkuu. 

Poliisi ajaa sinisellä autolla uaa... (Eppu Normaali: Poliisi pamputtaa taas); Laat me, laat me, laat me mijn eigen gang maar gaan... (hollantilainen 70-luvun balladi, Ramses Shaffy); Hart tegen hart, ze kloppen allebei... (hollantilaista poprokkia bändiltä Bløf); Ja jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat että musta aurinko nousee... (Juice); And they covered up the sun until the birds have flown away, and the fishes in the sea have gone to sleep... (Erasure: Chorus); ja vielä erinäiset englanninkieliset hitit, en muista mitkä. Mutta kaikki tosi elävänä kaikkine instrumentteineen, täydellisenä ääninauhana.

Ehkä huvittavin mitä voi soida päässä on Fabrizio: Sjiek is miech dat. Se on Maastrichtin murteella laulettu coverkappale italodiskohitistä Felicità, jonka alun perin esittivät Al Bano ja Romina Power vuonna 1982. Maastrichtin version teksti on ihan omaa tekoa, siinä kerrotaan pienistä vastoinkäymisistä elämässä, kun vespa varastetaan, nilkka nyrjähtää ja etelänlomalla sataa koko viikon. Fabrizio ei ole oikea italialainen, vaan perusmaastrichtilaisen laulajan taiteilijaidentiteetti.

Otsikon ”Sjiek is miech dat” voi kääntää tuhannella tavalla. Ihan suoraan vaikka, että ”no onpas kerrassaan upeaa”, mutta tarkoitettuna ironisesti; eli sittenkin, että ”eipä mee putkeen” tai ”kyllä nyt vähän ärsyttää”. 

Tätä soitellaan meillä kaveripiirin bileissä vakiona, vaikka täällä ei ihan maastrichtia puhutakaan, mutta kyllä samaan ryhmään kuuluvaa murretta. Itselläni ei ole vaikeuksia ymmärtää sitä, sen verran olen työntekoa sielläkin päin kokenut. Kertosäkeessä ei ole kun yksi sana, jota en suoraan tiedä.

Kuvakaappaus youtubesta.

Kertosäkeen teksti.

Menevä kappale kyllä. Ken haluaa sivistää itseään tälläkin helmellä niin tässä Fabrizion kotikutoinen video Youtubessa:

https://www.youtube.com/watch?v=zjhQc6j9RR0