Kengännauhasäätöä

Satoi rakeita ja räntää tummista pilvistä, ja sitten paistoi kirkas aurinko. Hyytävän kylmää, tuuli pohjoisesta. Yöllä oli ukkosen jyrähdys ja rajuja sadekuuroja tuulenpuuskien kanssa.

Viime viikolla kävin hakemassa vain perunasalaatin kaupan kylmiöstä ja aavistin jo itsepalvelukassalla, että tämä on varmaan hyvin epäilyttävä tapaus, joka oikeuttaa pistokokeeseen: että joku ostaa "muka" vain yhden artikkelin. Ja on laittanut kuitenkin kassin täyteen nyysittyjä artikkeleita, joita ei piippaa. No niin, pistokoe tuli. Mutta tuotteita oli minulla oikeasti vain yksi.

Marketti oli tosi kaoottinen ja täynnä, myös parkkipaikka. Ja siinä vieressä kaivetaan maata ja on ollut jalkakäytävä auki jo monta viikkoa. Tämä näyttää jatkuvan ikuisesti myös eri lähikaduilla. Jalankulkijat ja pyöräilijät eivät mahdu reiteilleen ja pakotetaan ajotielle poikittain. Autoa ajaessa saa olla erityisen varovainen.

Janneke pelehtii taustalla.

Lähdin autolla vielä keskustaan hakemaan kanatuotteita uudesta kanagrillistä. Helppo valmisateria lämmitettäväksi kotona. Oli avajaistarjouksia. Keskustan kehätielläkin kaivetaan jalkakäytävää parkkiruutujen vieressä, sinne laitetaan kai vahvempaa sähköverkkoa. Kaivuualue vain laajenee ja laajenee, ja nyt oli koko entisten parkkipaikkojen rivi aidattuna työmaaksi. Mutta keksin paikan pieneltä P-alueelta, jolla saa myös pysäköidä parkkikiekolla. 

Kanabaarissa oli jonoa ja joku mies jo valitti, että miten nuo tuolla tiskin toisessa päässä saavat ensin palvelua vaikka minä olen ollut tässä kauan. Sitten hänkin sai vuoronsa. (Vinkki kanabaarille: kannattaisi olla ehkä vuoronumerot, tai ainakin jokin merkintä siitä, missä kohtaa on jonotuspaikka ja jonon alku. Käytännössä siellä oli kaksi samanaikaista jonoa eri paikoissa tiskiä eli taattu kaaos.)

Sillaikaa kun rasioitani täytettiin, huomasin, että kanasämpyläjonoon tuli poliisi univormussaan, he olivat jättäneet partioauton jalankulkualueelle siihen viereen. Lounasaika ilmeisesti. Ulkona jotkut ohikulkijat juttelivat poliisiauton ikkunasta sen toisen poliisin kanssa, joka istui siinä odottamassa.

Keskustassa myös uusitaan suihkulähteiden kivetystä, ollut jo pitkään työmaana sekin.

Jip puutarhavälineenä hyllyllä.

Jip ja tassun levitys.

Tilasin netistä kahdet koristossut, joihin voi valita vaikka millaisia kirjavia kankaita. Nettimainonta iski uhriinsa tehokkaasti. Vanhat koristossuni alkavat kulua loppuun ja on kiva saada oikein hienon väriset korvaavat. 

Tunnelmaan sopii Ultra Bran kevätkappale Kroketti:

"Kaikki tietävät sen tunteen

kun talven jälkeen ensimmäistä kerta

laittaa lenkkitossut

lenkkitossut jalkaan

Portaita alas loikkii kevyesti

ylös kaksi askelmaa

kerrallaan"

Musikaalisesti kappale on melkoisen avantgardistinen ja kuulijan pitää sietää aika Taiteellista Musiikkia, jotta pystyy siitä pitämään. 

Hain kengät postin automaatista. On ne nätit, ja sellaiset kuin kuvassa luvattiin. (Merkki on Yes We Vibe, ja kengät tulevat USA:sta.) 

Mietin, että voisin vielä vaihtaa niihin värilliset kengännauhat alkuperäisten mustien ja valkoisten tilalle. Violetteihin voisivat sopia juuri sattumalta suutarilta ostamani punavioletit nauhat.

Mutta totuus on, että ne nauhat ovatkin liian lyhyet, 90 senttiä. Nilkkakorkuisiin kenkiin tarvitsee 120 senttiä tai enemmän. Pitää palata suutarille.

Töissä valitin, että olen yrittänyt käsin ommella kiinni pikkurepun remmiä ja se repeää taas, ja jos yritän ompelukoneella, saattaa paksukin farkkuneula katketa, kun se on niin tukevaa monikerroksista tavaraa siinä kohdassa. Työkaveri vinkkasi, että vie se suutarille. Suutarit korjaavat laukkuja.

Hyvä idea. Meidän suutarimmekin tosiaan ilmoittaa netissään, että toimialaan kuuluu myös laukunkorjaus. En ole yhtään tullut ajatelleeksi. Ja toisesta repusta taas ovat kuluneet läikille käsikahvojen vahvikkeet, jotka ovat murenevaa tekonahkaa. Jos ne saisi edes siististi ratkottua pois ja ommeltua pelkät kahvat uudestaan kaksinkerroin sen jälkeen.

Yksi pikkureppu on käytössä työlaukkuna.

Vein laukut suutarille aamulla; ja etsin taas parkkipaikkaa kiroillen, koska se tietyömaa vie edelleen koko kadun kaikki parkkipaikat. Ei tule valmista, eikä siltä näyttänyt että pian tulisi. Myös suihkulähteen kiveystä kootaan edelleen hartaasti.

Shokeeraten se suutari (tai next generation, koska oppipoika on oppinut ja pyörittää nykyään yksin kauppaa useimpina päivinä) sanoi, että laukut ovat valmiit jo iltapäivällä. Gulp. Taasko pitää jaksaa ajaa autolla, mutta kun ei täällä voi edes pysäköidä. 

Ehkä on parasta uskoa, että pitää käyttää polkupyörää. Vain hitusen laittomasti ostoskadun poikki ajamalla saan pyörän suoraan oven eteen. On kylmää, pipo päähän sitten, eivät kai ne jalat heti jäädy polkiessa. 

Illalla oli myöskin tarkoitus pyöräillä ravintolaan ja takaisin. Sinne oli varattu pöytä pienellä kaveriporukalla.

Suutarin mainoslause rimmailee kuin joskus vanhoina aikoina.

Suutari korjasi laukut 6 eurolla kappale. Kengännauhojakin oli myynnissä myös 120-senttisinä värillisiä. Hirveä säätö, mikä väri kävisi, koska sitä aivan samaa parasta purppurasävyä ei ollut pitkänä versiona olemassa. Oransseihin tossuihin on hyvät turkoosit nauhat, kengissä on turkoosiakin kuviota. 

Kai nuo violetit nauhat ovat okei, vai mitä muuta sävyä vielä pitäisi keksiä.

Harmi että punavioletit ovat liian lyhyet solmia.

Ravintola oli vanhassa raatihuoneessa. Pöytään tuotiin kippo vihannessipsejä sekä leipäkori ja dippejä alkupalana ilman tilausta. Vihannessipsit olivat tosi hyviä. Muut söivät leipää ja dippejä innoissaan, mutta minä vedin sipsejä eivätkä ne kiinnostaneet ketään. Pidin salaisuuden itselläni ja söin koko kipon tyhjäksi.

Oli laadukas ruoka ja täälläkin se systeemi, että pikkuannoksia tilattiin peräkkäin. Täällä sai valita kaksi annosta per kierros.

Monen pääruokakierroksen jälkeen olimme täynnä ja kaikki vakuuttelivat, että no yksi jälkiruoka ehkä mahtuu korkeintaan. Mutta ne olivat niin hyviä, että tilasimme perään vielä lisää jälkiruokia. Yhdessä oli päällä maailman herkullisin kahvinmakuinen vaahto.

Espressojälkiruoka, jossa ui kaksi suklaa-kahvipapua.

Alkoikin jo jalkojen lihaksissa tuntua jotain, koska ajoin saman päivänä kaksi kertaa pyörällä keskustaan. Näin kylmiltään, sesongin aloituksena, siihen ei ole tottunut.

Väsynyttä kansaa. Itsekin kyllä nukuin kuin tukki ravintolaillallisen jälkeen.

Muistin, että marketistakin saa vihannessipsejä, joten ostin itselleni pussin. Ne olivat melkein yhtä hyviä, tosin ravintolassa ehkä vielä hitusen suolaisempia.