Maiseman värittömyys talvikuukausina ikävystyttää minua niin. Se tuli todistettuakin sillä kuvalla, jonka otin autosta, kun lähdettiin Ikeaan. Se on ihan sama, onko se värikuva vai mustavalkoinen. Ei siellä mitään värejä ole. Mustat kaljut puut, musta tie, harmaa taivas.
Kaipaisin jotain kauneutta ja värikkyyttä välillä, kun tämä on niin haljua kuukausikaupalla, tai vaihtoehtoisesti säkkipimeää suurimman osan vuorokaudesta vieläkin.
Matkalla näkyi maaseutua. Poni ja miniponi, sellainen koiran kokoinen. Kanoja. Ja tuollakin yhdessä poni ja miniponi. Voi, kahdella lampaalla on jo karitsa vierellään laitumella! Vuohi aitauksessa, onko se yksin? Se olisi surullista, jos sillä ei ole kaveria. Sepelkyyhkyjä pellolla montakymmentä nyppimässä jotain, pari naakkaa välissä.
Ajettiin läpi mäntymetsän ja Helmondin. Helmondissa on tien varrella pari kuutiotaloa, sama malli joita on Rotterdamissa iso rykelmä kirkkaan keltaisina. Nämä ruskeat paalutalot kuuluvat samaan arkkitehdin 1970-luvun projektiin ja on rakennettu jo ennen Rotterdamin taloja. Muualla Helmondissa on suurempi ryhmittymä, tässä vain 3 ensimmäistä testiä. Nämäkin ovat oikeasti asuttuja.
Huomio matkan varrelta: tyypillinen systeemi kerrostalojen postinjakeluun Hollannissa. Tässä on koko asuintalon kaikki postiluukut ryhmiteltynä ulkoseinään. Asukkaat hakevat postinsa ala-aulasta sisäpuolelta avaimella omasta laatikostaan. Postilaatikkoseinä voi olla myös sisällä kerrostalon aulassa. Joka tapauksessa täällä ei postipoika juokse kerrostalossa eri kerroksiin ovelta ovelle kuten Suomessa useimmiten.
Mentiin siis Eindhovenin Ikeaan. Eindhoven, teekkarikaupunki. Minut yllätti viimeksi tilasto, että se on jopa Hollannin viidenneksi suurin kaupunki.
Olen ihaillut autosta moneen kertaan megaliikenneympyrän vierellä betoniaidoissa olevia graffiteja ja vaatinut saada mennä kuvaamaan niitä joku kerta. Nyt tehtiin se.
Liikenneympyrän alle laskevat pyörätiet ja siellä on kokonainen pyöräteiden risteysverkosto ympyrän keskuksessa alatasossa ja tunnelit joka suuntaan autoteiden ali.
Ja kaikki ne laidat on ihan kokonaan peitetty graffiteilla, siis sellaisilla hienoilla teoksilla, joissa on omat värimaailmansa. Tämä on todennäköisesti ihan virallisesti hyväksytty graffitipaikka. Seinää riittää moneen suuntaan.
Siinä meni kauan yksityiskohtia kuvatessa ja poseeratessa. Kyllä minä näitä pidän kauniina.
 |
| Hanuri-ankka? Ihan kuin soittaisi jotain harmonikkaa. |
 |
| Tämä näyttää ihan yhdeltä työkaverilta. Nauroi kun näytin hänelle omakuvansa valokuvan. |
 |
| Tämä taas muistuttaa Alvar Gullichsenin 1990-luvun tuotantoa. (Muistatko hänen kuvittamansa puhelukortit?) |
 |
| Tässä skenariossa vandaali pakenee väripulloineen raiteilta töhrittyään pikajunan. Poliisi ja koirat perässä. |
Hieno näyttely, ihan kulttuuritapahtuman arvoinen. Kuin olisi museossa käynyt virkistäytymässä. Ja kerrankin väriä tähän harmauteen.
Ikeasta ei tarvittu kamaa eikä ostettu. Haluttiin vain syödä ravintolassa ja ostaa ruokaa elintarvikeosastolta, joka on erikseen kassojen jälkeen.
Ikea ilmoitti, että heillä ei käy enää käteinen ollenkaan. Uskaltavat sen Hollannissa ainakin toteuttaa, Ruotsin mallin.
Kuljeskeltiin osastot läpi rauhassa eikä tullut ostoimpulsseja. Mukavia huoneita ovat sisustaneet. Joskus haaveillaan valtavasta kulmasohvasta, jolla voisi pötköttää joka suuntaan mukavasti. Sohvamakailu on hyvä ja luova harrastus. Mutta ensin pitäisi sisustaa pois ainakin yksi kaappi olohuoneen nurkasta, jotta iso sohva mahtuisi.
Tai sitten uudelleenjärjestää koko alakerta... aargh, ei. Aivoni ovat vieläkin umpisolmussa jo siitä miehen ehdotuksesta, että voisimme vaihtaa yhden kaapiston ja lipaston paikkaa keskenään. Mitä sitten tapahtuisi ja mitkä ovat edut? Mitkä tavarat muuttaisivat laatikostoissa mukana vai siirrettäisiinkö kamat kaapista lipastoon ja toisin päin? Miten funktiot, jotka liittyvät kaappiin ja lipastoon, jakautuisivat? Sitten lipaston päällä olisi eri nurkassa seinätilaa ja siinä ei enää tilaa tauluille ja seinäkellolle, johon korkea kaapisto tulisi. Tilt. Oikosulku. En tajua. Tämä on ollut aivoissani jumissa jo monta viikkoa ilman tulosta.
Parasta mennä vaan ruokailemaan. Puolukkalimu ravintolassa on hyvää. Miksi prinsessaleivos ravintolassa oli keltainen? Onneksi ne olivat ruokakaupan pakastimen asiakaspakkauksessa edelleen vaaleanpunaiset.
Otettiin kaupasta myös mehutiivisteitä lasipullossa mukaan: mustikkaa, raparperia ja yksi puolukka kokeeksi. Rieskaa ei näköjään enää myydä pakasteena ruokakaupassa, harmi. Pakastekorvapuusteja otettiin.
Nyt on taas laiskan kahvileipää tarpeekseen moneksi kuukaudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti